Hengen hedelmä

Hengen hedelmällä (Raamatussa yksikkömuoto, eli yksi hedelmä) tarkoitetaan sitä pyhitystä, jota Pyhä Henki saa meissä aikaan sen jälkeen, kun olemme ensin sallineet Jeesuksen Kristuksen pelastaa meidät. Hengen hedelmä on mainittu Raamatussa (Gal. 5:22-23) seuraavalla tavalla;

rakkaus, kärsivällisyys, lempeys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, ilo, rauha, itsehillintä

Käytännössä samanlainen luettelo löytyy (1 Kor. 13:4-7) nimellä, ”tie, joka on muita parempi”;

rakkaus, kärsivällisyys, lempeys, korrekti käyttäytyminen, lähimmäisen huomioon ottaminen, ilo totuuden voittaessa, lähimmäisen heikkouksien kestäminen, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, uskoo, toivoo, kärsii

Pyhän Hengen tuottamaa hedelmää ei voi muuta kautta saadakaan, kuin vaeltamalla Kristus-tietä. Syykin on selvä. Jumalan lahjoittama Pyhä Henki on vain Jumalan lapsella, joka on uudestisyntynyt uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman omalle kohdalleen.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Joh. 3:5-7. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Joh. 14:16-17. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

1 Kor. 2:14. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

2 Kor. 3:18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Hengen hedelmä ei ole sama kuin ihmisen luonnolliset lahjat, vaikka ihminen luonnostaan paljoon kykeneekin. Luonnollinen ihminen ei kykene rakkauteen eikä hyvyyteen vihollistaan kohtaan. Luonnollinen ihminen ei iloitse eikä koe rauhaa vainojen ja vaikeuksien keskellä.

Hengen hedelmä meissä on hitaan kasvun tulos ja sen saa yksistään Pyhä Henki aikaan.

Tulee mieleeni kertomus kirkkoherrasta, joka rukoili Jumalalta kärsivällisyyttä. Hänen kanslistinsa sairastui ja tilalle tuli harjoittelija, joka ei osannut vielä mitään. Kirkkoherran pinna meinasi palaa useampaan kertaan, kunnes hän muisti, mitä oli rukoillut.

Jumala ei kasvata lastaan väkivalloin ja siksi Hengen hedelmäkään ei tule minuun valmiina, vaan kasvun ja kipuilun seurauksena ja epäonnistumis- ja onnistumiskokemuksien kautta. Vanha luonto minussa kun ei halua antaa tilaa Jumalan Pyhälle Hengelle.

Hengen hedelmää ei myöskään pidä sekoittaa armolahjoihin, jotka nekin ovat Jumalalta saatuja. Armolahjan Jumala antaa työkaluksi. Armolahjojen käyttäjä voi olla hyvinkin kypsymätön kristitty. Mutta jos emme ole halukkaita esim. kuunnellen palvelemaan lähimmäistä (tekemään työtä Jumalalle), voivat armolahjat meillä silloin olla vain leikkikaluina.

Moni jättäytyy kristittynä vauvan tai pikkulapsen asteelle, koska ei halua (ihmisen vanha luonto ei halua) Jumalan Pyhän Hengen vaikuttavan asioihinsa. Tällainen henkilö on ns. ”lihallinen kristitty”. Kristityllä on kaksi mahdollista kulkutietä, joista vain toinen johtaa pyhitykseen. Joko hän antaa Hengen ohjata elämäänsä tai sitten ihmisen oma itsekäs luonto ohjaa häntä.

Gal. 5:16-25. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Myös kristillinen opetus voi olla hakoteillä. Kaikki ei ole vielä valmista silloin, kun Kristus on tullut sydämeen. Pelastus on kylläkin valmis mutta pyhitys ei ole. Kun joku johdatetaan ottamaan Kristus sydämeensä, hän on aluksi pieni lapsi Kristuksessa. Ei häntä voi jättää heitteille. Häneltä ei voi myöskään vaatia paljoakaan sellaista mitä vanhempi kristitty jo osaa. Kun hän sitten kristittynä kasvaa, hän itse haluaa jättää pois niitä asioita, jotka kokee synniksi.

Hepr. 5:13-14. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Ollessani nuori kristitty, erään perheleirin vetäjä pyysi minua kommentoimaan luettua Raamatun kohtaa. Kommenttini ei ilmeisesti ollut tarpeeksi hyvä, koska hän pyysi minua kiteyttämään sanomani. Hän perusteli kiteyttämisvaatimustaan (koin sen vaatimuksena) selittämällä, että ”niin hän itse tekee, kun haluaa saada sanoman ytimen selville”. Koska Raamattu oli siihen aikaan minulle outo kirja, ei minulla ollut osaamista eikä tietoa sen kommentoimiseen saati sitten asian kiteyttämiseen. Taisin vähän suuttua, koska kiteytin asian jotenkin seuraavalla tavalla; ”Jeesus Kristus on minunkin Herrani. Minulle se riittää ja sen pitäisi riittää sinullekin.”

Seuraavissa kolmessa kuvassa esitetään kaavamaisesti Pyhän Hengen vaikutus ihmiseen ja ihmisessä. Pelastuminen (siirtyminen kuvasta 1 kuvaan 2) voi tapahtua yhdessä hetkessä. Kasvaminen Kristuksen tuntemisessa, pyhitys, tapahtuu aina vähitellen. Siirtyminen kuvasta 2 kuvaan 3 ei tapahdu hetkessä.

Mikä sitten erottaa pelastuneen lihallisen kristityn (kuva 2) pelastumattomasta ihmisestä (kuva 1), jos käyttäytyminen, teot, kristillinen seura ja pelkkä kaste eivät sitä tee? Se on suun tunnustus. Jos kykenet toiselle ihmiselle kertomaan, että Jeesus Kristus on sinunkin Herrasi, olet pelastuneiden joukossa.

Room. 10:9-10. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

1 Kor. 12:3-4. Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Hengellisesti aikuinen; Tämä on kristityn tavoitetila. Hengellisesti aikuinen tuntee itsensä ja Jeesuksen. Hän antaa Pyhän Hengen ohjata toimintaansa ja ratkaisujaan. Jumalan Sana, Raamattu on hänellä auktoriteettina. Hengellisesti aikuinen pitää vanhaa minäänsä Kristuksen kanssa ristille naulittuna eikä pyri toteuttamaan sen himoja (väärää kunniaa tai väärää rikkautta).

Hengellisesti aikuisessa näkyy Pyhän Hengen tuottama hedelmä.

Kol. 1:27-2:7. Hän (Jumala) on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa. Tahdon teidän tietävän, kuinka kovaa taistelua käyn teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien muiden tähden, jotka eivät ole koskaan nähneet minua kasvoista kasvoihin. Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. Sanon tämän, jottei kukaan pettäisi teitä vakuutteluillaan. Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen. Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

2 Tes. 1:3. Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.

1 Joh. 2:3-6. Siitä me tiedämme tuntevamme hänet (Jeesuksen), että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.

2 Piet. 1:2. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

Hebr. 12:7. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?

1 Joh. 1:8. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.

Ef. 4:13-15. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Ef. 5:8-11. Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon.

1 Joh. 2:12-14. Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet Pahan. Lapseni, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.

Hengellisesti lapsi pyrkii ohjaamaan Pyhää Henkeä. Ihmisen oma minä (M) hallitsee ja päästää näin huomaamatta synnin itsessään valtaan. Seurakunnan johtaja ja piispa voi myös olla hengellisen lapsen tasolla. Tieto, jota ei ole alistettu Kristukselle ja Raamatun arvovallalle, vie harhaan. Jos luen Raamattua omaan korvasyyhyyni, eli etsin sieltä kohtia, jotka vahvistavat minun (M) käsityksiäni, menen harhaan. Jos sen sijaan annan Raamatun lukea minua ja paljastaa minussa olevia vääriä asioita, voin ne havaitessani tehdä niistä parannusta. Näin seurustelu Jumalan Sanan kanssa alkaa itsestään kasvattaa minua ja tuottaa Hengen hedelmää.

Kannattaa muistaa, että sadon tuotto, sekä Hengen hedelmän kasvaminen yksittäisessä kristityssä että muiden ihmisten pelastuminen Jumalan lapsiksi, vaatii aikaa.

Mark. 4:26-28. Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään.

2 Piet. 1:3-9. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.

Ef. 4:14. silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.

Room. 8:12-14. Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.

3 Joh. 1:9-10. Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.

Pelastumaton ihminen on hengellisesti kuolleessa tilassa. Kuollut ei kykene pelastamaan itse itseään.

1 Tim. 5:6. Nautinnonhaluinen taas on jo eläessään kuollut.

Joh. 5:24-26. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat (alkavat) elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.

Alustukseen liittyviä kohtia Raamatusta;

Gal. 5:22-25. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Joh. 15:1-6. "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

1 Kor. 12:4-11. Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.

Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

1 Kor. 12:31-13:13. … Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.