Millaisen täydellisyyden usko vaikuttaa?

Ensimmäinen asia, jonka usko vaikuttaa, on se, että me saamme Kristuksen asumaan sydämeemme. Kristuksen myötä saamme myös Pyhän Hengen. Itse asiassa silloin koko kolmiyhteinen Jumala asuu meidän sydämessämme.

Silloin meistä, synteihimme kuolleista, on tullut eläviä Jumalan lapsia.

Jes. 57:15. Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

Kol. 2:11-14. ... Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo uskosta mm. näin;

Usko tulee Kristuksen sanan saarnasta. Usko on vakaumus evankeliumin totuudesta. Ihminen hyväksyy sydämessään sen, että evankeliumi on totta. Usko ei ole mitään sellaista, jonka ihminen voisi saavuttaa oman järkensä avulla. Uskoa voidaan nimittää Jumalan lahjaksi juuri siitä syystä, että Henki evankeliumia julistettaessa luo uskovaan vakaumuksen, eli ”tullaan uskoon”. Jumala vaikuttaa uskon ihmisen sydämessä ja se johtaa uskonlahjan vastaanottajan uskonratkaisuun, Kristukselle antautumiseen.

Niin kuin pelastus on uskosta, samoin kristillinen elämä on uskossa vaeltamista. Usko säilyy ja vahvistuu sekä armovälineiden(*) käytössä ja siinä, että ollaan kuuliaisia Jumalan tahdolle. Uskova kokee elämänyhteyden Kristuksen kanssa. Uskova on Kristuksessa ja Kristus on uskovassa.

Usko ei ole pelkästään Jumalassa lepäämistä, vaan myös toimintaa. Elävä usko vaikuttaa rakkautena. Hyvät teot ovat luonnollinen seuraus pelastuksesta ja uskosta. Hyvät teot ovat todellisuutta vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Se rakkaus joka on uskon hedelmää, ei laske itselleen mitään omaa ansiota. Oikea usko antaa näet aina Jumalalle kaiken kunnian.

(*) Armovälineet;

• Usko on armon vastaanottamisen väline.

• Armon antamisen välineitä ovat evankeliumin julistus, kaste ja ehtoollinen (Kristus on niissä kaikissa mukana).

Että uskolla olisi mitään vaikutusta, sen tulee antaa olla tiukasti kiinni Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan sanassa, Raamatussa. Joka poistaa evankeliumista ristiinnaulitun Kristuksen, ei voi saada uskoa eikä voi näin ollen pelastua. Ristiinnaulittu Kristus on syntien anteeksi antamisen ja uskon saamisen ehto.

Joh. 3:16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen Kristukseen),

Kun olemme uskon kautta saaneet Jeesuksen Kristuksen sydämeemme, saamme Hänen mukanaan myös Jumalan hyväksynnän, syntien anteeksiannon, rauhan ja rakkauden. Ihminen huomaa löytäneensä Isän, kodin ja perheen.

Ef. 6:23. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet, rauhan, rakkauden ja uskon.

2. Piet. 1:1-2. … Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

Ap. t. 10:43. Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.

Joh. 6:35-40. Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. … ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois. …

Joh. 7:38-39. Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. ...

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Joh. 11:25-26. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

Room. 3:22-25. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. …

Uskon ja uskonvanhurskauden saatuamme emme ole kuitenkaan vielä valmiita. Vaikka olemmekin jo sisällä Jumalan valtakunnassa, koska olemme uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, olemme kuitenkin vielä matkalla tämän lapseuden lopulliseen toteutumiseen. Maailman ja rikkauden houkutuksiin suostuminen voi saada meidät valitsemaan ne uskon tien kulkemisen sijasta. Uskossa vaeltamisessa onkin kysymys siitä, ruokinko uskon synnyttämää uutta luontoani (Kristus saa rakastaa minua eheämmäksi) vai annanko vanhan luontoni ohjata minua. Usko minussa voi siis kasvaa tai vähetä. Se voi olla vahva tai heikko, terve tai sairas.

Me olemme kyllä uskon kautta saaneet sydämeemme koko Kristuksen ja koko Pyhän Hengen, mutta Kristus ja Pyhä Henki ei ole vielä saanut meitä kokonaan.

Luuk. 8:11-15. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.

1. Kor. 15:1-4. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. …

2. Tim. 1:12-13. Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Apt. 14:21-22. Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. ..."

2. Tess. 1:11. Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne.

Kun lähdemme toteuttamaan omassa elämässämme Jumalan tahtoa sellaisena kuin sen Raamatusta luemme, Jumalan meissä synnyttämä uskokin alkaa kasvaa, vahvistua ja tulla terveemmäksi (Kristus saa enemmän muotoa meissä). Jumalan tahto meissä toteutuu kuitenkin vain levosta käsin, ei lain alaisena työskennellen. Lepo ei kuitenkaan ole seurakunnan kokoontumisten laiminlyömistä. Tarkoitan sitä, että me yleensä toteutamme omaa tahtoamme Jumalan tahdon sijasta, koska rikkinäisinä emme kykene kohtaamaan niitä haavoja, joita olemme elämämme matkalla saaneet. Niinpä emme myöskään kykene kohtaamaan oikealla tavalla sellaisia lähimmäisiä, jotka saavat meidät muistamaan haavamme. Vasta kun Jumalan armo on saanut eheyttää meitä ja armo on saanut muuttaa haavamme, jotka söivät kaiken energiamme, muuttaa ne voimavaraksi, jaksamme. Tällöin uskossa kasvaminen tuo mukanaan myös ilon (Fil. 1:25).

Epäterve usko lähtee toteuttamaan tekoja muuttaakseen muut ihmiset, ennen kuin on saanut Jumalalta siihen rakkauden ja valmiudet.

2. Tess. 1:3. Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.

Ef. 3:16-17. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Gal. 2:20-3:2. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. … Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

2. Kor. 1:21-22. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Tit. 2:2-3. Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä. Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään.

Room. 12:3-9. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. …

Room. 14:1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.

2. Kor. 10:15. Emme ylpeile kohtuuttomasti emmekä toisten vaivannäöstä. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina.

Gal. 5:6-8. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu.

Ef. 4:13-15. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Fil. 1:25. Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita.

Kol. 2:6-7. Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

Usko voi myös vähetä ja jopa haaksirikkoutua. Uskon säilyttämisessä ovat tärkeitä;

• Hyvän omantunnon säilyttäminen,

• muiden palvelemiseen suostuminen (ei ”kynnysmatoksi” vaan kirittäjäksi),

• Raamatun opin säilyttäminen (Kristus kuoli minunkin syntieni puolesta),

• ”ajan viettäminen Kristuksen kanssa”,

• lähimmäisistä ja varsinkin omaisista huolehtiminen,

• terve suhtautuminen rahaan ja omaisuuteen.

1. Tim. 1:19. ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.

Hepr. 6:10-12. Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.

Tit. 1:13-14. Tämä todistus pitää paikkansa. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi eivätkä enää kuuntelisi juutalaisia taruja ja sellaisten ihmisten käskyjä, jotka ovat kääntäneet selkänsä totuudelle.

1. Tim. 4:1. Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia.

1. Tim. 4:6-8. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.

1. Tim. 6:20-21. Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto (knostilaisuus) keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. Armo teille!

2. Tim. 2:16-18. Vältä epäpyhiä ja tyhjänpäiväisiä puheita, sillä niiden puhujat menevät jumalattomuudessa yhä pitemmälle ja heidän oppinsa leviää kuin syöpä. Heitä ovat Hymenaios ja Filetos, jotka ovat eksyneet pois totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he saattavat joidenkin uskon luhistumaan.

Hepr. 12:1-3. Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

1. Tim. 5:8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

1. Tim. 6:10. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Usko joutuu aina myös koeteltavaksi. Koettelemuksia tarvitaan jotta usko pysyisi puhtaana. Koettelemuksissa aito usko vain osoittautuu aidoksi ja vahvistuu samoin kun kultaa sulatettaessa siitä vain kuona erkanee. Tällä en tarkoita sitä, että me saisimme tahallamme saattaa toisiamme kiusaukseen, koska silloin toimimme saatanan apuna. Koettelemusten kestäminen saa aikaan ihmisessä myös sisäistä eheytymistä. Simon Pietari kielsi Jeesuksen, mutta kun hän palasi takaisin Kristuksen luo, hän kykeni kokemuksensa vuoksi vahvistamaan muita (Luuk. 22:31-32).

Mitä paremmin tunnemme Kristuksen, sitä paremmin kestämme koetuksissa. Kunpa koetuksessa ollessamme muistaisimme, että koetus tuo esiin uskomme aitouden. Jos taas lankeamme, silloin koetus paljastaa ne asiat, joissa meidän tulee tehdä parannus.

1. Piet. 5:8-9. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.

Joh. 15:20-16:1. "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. … "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. "Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.

2. Kor. 13:5. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

Jaak. 1:2-4. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Hepr. 2:18. Koska hän (Jeesus) on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Luuk. 22:31-32. "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä (Jeesus) olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."

Raamatun mukaan uskonsa ja uskon puolesta voi joutua myös taistelemaan. Tämä ei ole kuitenkaan taistelua pahoja ihmisiä vastaan vaan sekä rukoustaistelua että pysymistä Raamatun sanassa. Kun meillä on yllämme Jumalan antama varustus (totuudessa pysyminen, suostuminen Jumalan antamaan lahjavanhurskauteen, alttius kertoa evankeliumista silloin kun joku sitä kysyy, luottamus Jeesuksen sovintoveren suojaan, tieto siitä että synti ei kadota koska Jeesus on sovittanut synnit ristillä, Raamatun lukeminen, ja kaiken edellä mainitun tekeminen rukoillen), selviämme taistelusta maailmaa, vanhaa luontoamme, pahaa ja paholaista vastaan. Kannattaa myös muistaa, että jos lankeamme, Jeesuksen sovintoveri kestää myös sen. Me vain emme saa jäädä rypemään lankeemukseemme.

Juud. 1:3. Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.

Ef. 6:12-18. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Room. 5:20. … missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Matt. 5:39. Mutta minä (Jeesus) sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

Fil. 1:27-30. Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. ...

Kun tiedämme ja hyväksymme sen, että usko on Jumalan vaikuttamaa meissä, niin meidän on helpompaa luottaa siihen että Hän myös varjelee meidät uskossa. Meidän ei enää tarvitse miettiä sitä, miten säilyttäisimme uskomme, vaan sitä että miten oppisimme tuntemaan Kristuksen paremmin.

2. Piet. 1:1-2. Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

1. Piet. 1:5-7. ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Uskon tavoitteena on pitää ihminen pelastuneena Jumalan lapsena (1 Piet.1:9). Tosin me olemme vielä toivon varassa mutta uskolla me pidämme jo nyt pelastusta totena.

Usko ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Jumala antaa ja vaikuttaa molemmat. Tässä onkin yksi uskon menettämisen vaara. Jollei usko ala koskaan näkyä rakkauden tekoina lähimmäisiä kohtaan, usko näivettyy ja lopulta kuolee.

Joku voi kokea, ettei hänellä ole näitä rakkauden tekoja. Hän on kuin se palvelija joka kätki leiviskänsä maahan (Matt. 25:14-30). Leiviskä (usko) ei tuottanut mitään koska se oli kuopattu hikiliinaan käärittynä. Ilosanoma tässä Raamatun kertomuksessa on, että palvelijan ei olisi tarvinnut, isännän ilmoituksen mukaan, tehdä muuta kuin viedä leiviskä pankkiin korkoa kasvamaan. Uskova voi tarjoutua seurakuntansa käyttöön, ellei muuten osaa uskollaan asioida. Se riittää.

Toisaalta kun usko kasvaa, kasvaa myös rakkaus (2 Tess. 1:3).

1 Piet 1:9. sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

1. Tess. 1:3. Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.

1. Tess. 5:8. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo.

Jaak. 2:14-17. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. …

Jaak. 2:19-20. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? …

Jaak. 2:26. Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.

2. Tess. 1:3. Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.

Ef. 3:17. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Uskomalla Jeesukseen Kristukseen, ihminen pelastuu. Pelastumiseksi tarvittavaa uskoa ei voi määrittää vähäiseksi tai suureksi, koska Kristus antaa uskon mukana uskovalle sekä Pyhän Hengen että itsensä kokonaan. Pelastava usko joko on ihmisessä tai ei ole.

Uskossa kasvamista, pelastumisen jälkeen, voisi lähinnä verrata siihen, kuinka paljon annan Kristuksen hallita elämääni Pyhän Henkensä kautta.

Raamattu tuntee myös käsitteen ”uskon voima”. Sitä me tarvitsemme, jos esimerkiksi joudumme uskomme vuoksi vainotuiksi. Jumala ei anna voimaansa meille etukäteen, vaan aina kuhunkin tilanteeseen, johon hän on meidät johdattanut.

1. Kor. 12:4-11. Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Ap. t. 6:8-10. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan.

2 Kor. 12:9-10. Mutta hän (Kristus) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Millaisen täydellisyyden usko sitten vaikuttaa?

Se täydellisyys on sitä, että tunnen entistä paremmin omat heikkouteni, oman luontoni taipumuksen synnin tekemiseen ja sen, että vanha luontoni ei halua pysyä kurissa vaan se haluaa alistaa minussa asuvan Pyhän Hengen oman käskyvaltansa alle, voidakseen ylpeillä erinomaisuudellaan.

Mutta tunnen myös entistä paremmin Jeesuksen Kristuksen armon minuakin, syntistä kohtaan. Tunnen myös Kristuksen halun pelastaa muitakin ihmisiä kuin minut ja suostun siihen, että hän käyttää työhönsä minuakin vajavaista ihmistä.