Rauha

Rauha maallisessa mielessä on normaali sovinnon tila, eli sodan vastakohtana.

Rauha uskonnollisessa merkityksessä voi tarkoittaa sopusointuista olotilaa koko maailmassa, tietyn kansan kohdalla tai yksittäisen ihmisen elämässä. Se voi tarkoittaa myös Jumalan tai taivaan ominaisuutta tai varmuutta taivaaseen pääsemisestä.

Jokaisella ihmisellä on hiukan erilainen käsitys siitä, mitä rauha juuri hänen omassa elämässään tarkoittaa riippuen siitä, millainen lapsuus hänellä on ollut, onko häntä kiusattu koulussa, millainen hengellinen tausta hänellä on, millainen temperamentti hänellä on ja esim. millaisia sairauksia tai miten turvattu toimeentulo hänellä on.

Rauhan toivotusta käytettiin Raamatun aikaan tervehdyksenä ja käytetään nykyäänkin (vrt. sanat terve ja tervehdys).

Rauha Vanhassa testamentissa

Raamatun Vanhassa testamentissa esiintyvä heprean kielen sana šālōm (shalom) suomennetaan yleensä sanalla rauha. Shalom-sanan perusmerkitys on eheys tai terveys.

Shalom-sanan akkadinkielisessä sanajuuressa on kuvattu sirpaleiksi hajonnut ruukku, joka on koottu ehjäksi ja käyttökelpoiseksi.

Vanhan testamentin kreikannoksessa, Septuagintassa, shalom-sanan vastineena on käytetty sanaa eireenee, joka kuvaa pilalle rispaantunutta köyttä, joka on punottu ehjäksi ja käyttökelpoiseksi.

(Näin selitti Helsingin raamattukoulun aikaisempi rehtori, Kangas.)

Vanhassa testamentissa rauha liittyy sekä Israelin kansan rauhaan sen viholliskansoista mutta myös rauhaan Jumalan kanssa. Molemmissa merkityksissä rauhan olemassaolo edellytti Jumalan käskyjen noudattamista (Jes. 48:18). Israelilaiset kuitenkin rikkoivat jatkuvasti Jumalan käskyjä vastaan, niinpä Jumala otti rauhansa heiltä pois (Aam. 2:4 – 3:2). Sekä Israel että Juuda joutuivat pakkosiirtolaisuuteen ja sieltä ainoastaan Juuda palasi takaisin. Israelin ympärysvaltiot olivat jo niin pahasti rikkoneet Jumalaa ja ihmisyyttä vastaan, että ne hävitettiin kansojen joukosta (Jumalan päätös oli peruuttamaton; Aam. 1:3 – 2:3).

Jes. 48:17-22. Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka lunastaa sinut vapaaksi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi, minä opastan sinua tielläsi. Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot, ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka, sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät. Sinun nimesi ei koskaan häviäisi, ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä. … Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

Koska ihminen ei kykene omalta puoleltaan pitämään rauhanliittoa Jumalan kanssa voimassa, lupasi Jumala jo Vanhassa testamentissa uuden rauhanliiton, jossa Jumala lahjoittaa rauhan palvelijansa kärsimyksen tähden (Jesaja 53:5). Uusi testamentti kertoo, että Jeesus Kristus on tämä Jumalan kärsivä palvelija. Se, että Jumala säilytti Juudan (Israelin) kansana kansojen joukossa, oli suurta Jumalan armoa meitä kohtaan. Ellei Jumalan valittua kansaa, Israelia, olisi ollut olemassa, ei Vapahtajallamme Jeesuksella Kristuksella olisi ollut paikkaa mihin syntyä.

Jes. 53:3-5. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Jer. 31:31-34. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."

Rauha Uudessa testamentissa

Jeesuksen syntymän yhteydessä enkelit julistivat rauhan tulleen maan päälle (Luuk. 2:13-14). Jeesus itse yhdisti Vanhan testamentin ennustukset uudesta rauhanliitosta omaan tehtäväänsä sovittaa ihmisten synnit verellään (Luuk. 22:20, 1 Kor. 11:25). Jeesus lupasi jättää seuraajilleen rauhan (Johannes 14:27). Jeesus kuitenkin korosti, ettei hän (vielä silloin) tullut tuomaan rauhaa maallisessa mielessä. Päinvastoin, hän ennusti tulevaksi sotia ja riitoja (Matt. 10:34-36, Luuk. 12:49-53, Joh. 16:33). Jeesuksen mukana sydämeen tuleva rauha on ulkoisista olosuhteista riippumatonta eikä se ole inhimillisesti ymmärrettävissä (Fil. 4:6-7). Lopullisesti ulkoinen rauha tulee Ilmestyskirjan mukaan maailmaan vasta silloin, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (Ilm.21:1-4).

Rauha uusitestamentillisessa mielessä on pitkälti sama asia kuin elämä pelastuneena Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turvissa, Pyhän Hengen johdon alaisena.

1. Kor. 11:25. Samoin hän (Jeesus) otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."

Joh. 14:26-27. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille (opetuslapsille) kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille (opetuslapsille) tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Matt. 10:34-36. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Ilm. 21:1-4. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Jumalan rauha, joka on ymmärrystä ylempi, on Jumalan ominaisuus, jonka Hän haluaisi antaa ihmisille. Se on riippumaton ihmisen kokemuksista tai olosuhteista. Kun Kristus on saanut luvan tulla ihmisen sydämeen, alkaa Pyhä Henki vaikuttaa Rauhan Henkenä ihmisen mielessä Jumalan rauhaa.

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Room. 8:6. Lihan (ihmisen vanhan luonnon) pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.

Ihmisen rauha Jumalan kanssa voi olla ainoastaan ja vain silloin, mikäli hän on ottanut vastaan sen rauhan, jonka Jeesus Kristus on saanut aikaan Jumalan ja ihmisen välillä. Silloin Jumalan viha ei kohdistu ihmiseen, koska tämän synnit on annettu anteeksi ristillä.

Kol. 1:19-20. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä (Kristuksessa) sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

2. Kor. 5:20-6:1. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Varmuus pelastuksesta on sellaista mielenrauhaa, jota voitaisiin nimittää Pyhän Hengen läsnäoloksi. Tässä on kuitenkin kaksi sudenkuoppaa.

• Pelastumattomalla, joka ei ole ottanut armoa vastaan, voi olla omasta mielestään rauha Jumalan kanssa, koska hänellä ei ole ollut synnintuntoa. Hän luulee kelpaavansa Jumalalle ilman Jeesuksen tarjoamaa lahjavanhurskautta. Tällainen ihminen pitää Jumalan pyhyyden etäällä itsestään. Jos hän päästää Jumalan lähelleen, hän ei suinkaan päästä lähelleen Pyhää Jumalaa, vaan itse itselleen muokkaamansa rakkauden jumalan, viisauden jumalan tai voiman jumalan. Näin minä itse menettelin ennen kuin kohtasin Jeesuksen.

• Pelastuneella Jumalan lapsella voi rauhan perusta siirtyä salakavalasti pois Jeesuksesta Kristuksesta omaan onnistumiseen kristittynä. Tällainen kristitty tietää kyllä olevansa Kristuksen puhdistama mutta hän ei koe tarvetta päivittäiselle puhdistautumiselle ("jalkojen pesulle"). Hän ikään kuin seisoo puhdistavan virran rannalla tuntematta itse tarvetta peseytyä, sillä hän on antanut vanhan luontonsa ottaa sydämessä Kristuksen paikan. Tämänkin olen itse omassa elämässäni kokenut.

Seuraava askel tällaisella kristityllä poispäin Kristuksesta on se, että hän alkaa itse varjella tätä puhdistavaa Kristus-virtaa saastumiselta. Hän alkaa vaatia muilta esipuhdistautumista, ennen kuin he voivat tulla Kristuksen pelastamiksi. Hän ei itse mene puhdistettavaksi ja estää muita menemästä (Matt. 23:13, Luuk. 11:52). Jos me emme mene Kristuksen puhdistettaviksi, alkaa syntilikaa vähitellen kertyä ja se alkaa tehdä meihin pesää.

Puhdistusvirta, joka Kristuksesta lähtee, on tarkoitettu jokaiselle syntiselle ja saastaiselle jatkuvaa käyttöä varten. Sitä virtaa me emme kykene synneillämme likaamaan (Matt. 9:12-13).

Sak. 13:1. "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde (Jeesuksen Kristuksen sovintoveri), joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.

Joh. 13:8-10. Pietari sanoi hänelle (Jeesukselle): "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki. (Juudas ei ollut puhdas)"

Joh. 15:3. Te (Jeesuksen opetuslapset) olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

Luuk. 11:52. "Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet."

Matt. 9:12-13. Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."

Liitän tähän myös vuonna 2016 pidetyn beta-alustuksen rauhasta Jumalan kanssa.

Rauha Jumalan kanssa

Miksi ihminen tarvitsee rauhan Jumalan kanssa?

Koska ensimmäinen ihminen, Aadam, kapinoi Jumalan sanaa vastaan, vaikka Jumala oli sanonut;

1 Moos. 2:15-17. … "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

Jumalan sana on totta ja se toteutui, mitä Jumala oli sanonut. Ihminen vaihtoi tottelemattomuudellaan itselleen kuolemattomuuden sijaan kuoleman ja Jumalan läsnäolon sijaan eron Jumalasta.

Kaikki ihmiset Aadamin jälkeen ovat joutuneet elämään erossa Jumalasta, sillä syntinen ei kestä Jumalan läheisyyttä.

Hyvä uutinen on se, että Jumala itse teki asialle jotain. Jeesus Kristus kärsi ihmisen puolesta synnin seurauksen, kuoleman (Mark. 15:37-39) ja eron Jumalasta (Matt. 27:46).

Mark. 15:37-39. Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä. Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!"

Joh. 12:23-24. Jeesus sanoi heille (opetuslapsilleen): "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.

Matt. 27:45-46. Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Jeesus Kristus kykeni sovittamaan ihmisen Jumalan kanssa, koska itse oli synnitön. Synti ei enää erota meitä Jumalasta, vaan se, hylkäämmekö Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman puolestamme Golgatan ristillä.

Jeesus voitti kuoleman, nousi kolmantena päivänä kuolleista. Jokainen, joka uskoo häneen, luottaen Kristuksen sovitukseen eikä omiin ansioihinsa, pääsee Kristukseen kätkettynä Jumalan luokse ja saa elää Luojansa yhteydessä.

Joh. 3:13-18. Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Joh. 16:7-9. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, …

Jumalan rakkaus, jota Hän osoittaa meille Pojassaan Jeesuksessa, on äärettömän ehdollista. Mikään kadotustuomio ei kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (Room. 8:1). Jos taas joku ei hyväksy Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä omalle kohdalleen, hän pitää itse itsensä erossa Jumalasta, vaikka mitä tahansa muuta tekisi.

Sillä, joka hyväksyy omalle kohdalleen Jumalan tarjoaman sovinnon Jeesuksessa Kristuksessa, on rauha Jumalan kanssa (Room. 5:1). Vihollisuus Jumalan kanssa on loppunut (Room. 5:10). Jumalan vakuudeksi antama Pyhä Henki hoitaa meissä aikanaan myös sen, että tämä rauha tulee elämässämmekin näkyviin. Sillä, joka hylkää Jeesuksen Kristuksen, ei ole rauhaa (Jes. 57:20).

Room. 4:25-5:2. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. ...

Room. 5:10-11. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Gal. 1:3-4. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille - Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät (Kristukseen uskovat) nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.

Jes. 57:15-20. Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. … Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen. Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas - sanoo Herra - ja minä parannan heidät.

Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua. - Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.

Room. 2:4-11. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen? Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Raamattu puhuu paljon siitä, miten toinen Aadam, joka on Jeesus Kristus, korjasi sen, minkä ensimmäinen Aadam rikkoi.

Room. 5:14-19. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

1 Kor. 15:19-23. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.

1 Kor. 15:45-49. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

Maailma on joko rauhaton tai sitten maailma tarjoaa väärää rauhaa, ilman Jeesusta Kristusta. Ja maailma yrittää viedä meiltä sen rauhan, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa. Jos meillä ei ole rauhaa, meillä ei yleensä ole sitä siksi, että maailman huolet ja rikkauden houkutukset ja muut mielihalut saavat meissä tilaa ja tukahduttavat Jumalan sanan mukaan ojentautumisen.

Joh. 16:33-17:3. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

Jaak. 1:27. Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Mark. 4:18-19. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Keino pysyä Jumalan antamassa rauhassa on kerrottu meille Filippiläiskirjeen 4 luvussa, jakeet 6-7.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Me voimme luottaa siihen armoon (armahdukseen), jonka Jumala on jo antanut meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan Pojan sovintoveri riittää pesemään pois rankimmatkin synnit. Jumala on itse tehnyt rauhan meidän kanssamme ja on antanut vakuudeksi Pyhän Henkensä jokaiselle, joka suostuu Jeesukseen Kristukseen uskomaan. Pyhän Hengen saatuamme, me emme enää koskaan ole yksin. Pyhä Henki vaikuttaa meissä Hengen hedelmänä rauhan (Gal. 5:22), sillä Pyhä Henki itse on rauhan lähteenä meissä.

Room. 8:31-32. Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

Room. 8:9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Sovinto (rauha) Jumalan kanssa ei ole yksinäinen. Pyhä Henki vaikuttaa meissä rauhan lisäksi ilon, uskon ja rakkauden. Rauha jumalan kanssa, varmuus Jumalan rakkaudesta meitä lapsiaan kohtaan, on meissä ikään kuin lämpimänä pohjavirtauksena, joka silloin tällöin tulee pintaankin. Jumalan lapsi ei pelkää menettävänsä Isän rakkautta, vaikka kiukutteleekin.

Room. 15:13. Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.

Ef. 6:23-24. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet, rauhan, rakkauden ja uskon. Armo tulkoon kaikkien niiden osaksi, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta, armo ja katoamattomuus.

2 Piet. 1:2. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

Kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumala ei ole meille enää hirmuhallitsija eikä joulupukki, vaan sellainen Isä, jolla on hyvä tahto lapsiaan kohtaan (Luuk. 2:14 edellinen käännös).

Matt. 6:7-9. "Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Luuk. 2:14. Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Luuk. 2:14 (ed. käännös). "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

2 Kor. 1:2, Ef. 1:2, Fil. 1:2. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.