VANHURSKAUTTAMINEN JA PYHITYS

Nämä asiat, vanhurskauttaminen ja pyhitys, sotketaan keskenään. Monet luulevat, että kun tulee tarpeeksi pyhäksi, eli siivoaa itse elämäänsä, tulee silloin myös vanhurskaaksi – ei se mene niin. Tai jos on kokenut pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, niin sen jälkeen ei ole tarpeen enää pyhittyä, eli voi elää välittämättä Jumalan sanasta – ei se mene niinkään.

Otetaan esimerkki työelämästä;

Firma palkkasi myyntimiehiä töihinsä. Eräs mies ei hakenut paikkaa mutta teki silti myyntityötä firmalle. Koska hänellä ei ollut ohjausta eikä esimiestä, hän myi vääriä tuotteita väärään hintaan. Tilille joutuessaan hän ihmetteli, miksi firma ei ota vastuuta hänen teoistaan. Firma kun ei tuntenut eikä tunnustanut häntä.

Toinen, firman palkkaama, ei välittänyt firman ohjeista, vaan teki vahinkoa firmalle. Esimies otti miehen puhutteluun, koulutti, huomautti ja varoitti. Lopulta tuli viimeinen varoitus, että elleivät tavat korjaannu, seuraa työsuhteen päättäminen.

Mutta eihän kukaan lähde tekemään työtä sellaiselle firmalle, joka ei ole palkannut häntä! Ei lähdekään. Miksi kuitenkin niin moni kristityksi itseään sanova tekee Jumalan valtakunnan työtä, vaikka ei ole edes astunut valtakunnan portista sisälle?

Voin kyllä luulla kelpaavani Jumalalle ja tuntevani Jeesuksen Kristuksen mutta tunteeko ja tunnustaako Jumala minut? Olenko astunut sisälle taivasten valtakuntaan Jeesus-portista?

Joh. 10:7-10. … Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.

Vain hän, joka tulee sisälle Jeesus-portista, on Jumalan lapsi ja taivasten valtakunnan kansalainen. Hän on Jeesus-portista sisään astuessaan saanut kertaheitolla kaiken Jumalan edessä tarvittavan vanhurskauden, sillä hänet on sillä hetkellä puettu taivasten valtakunnan kansallispukuun (Ilm. 7:14). Hän on saanut Pyhän Hengen sydämeensä ja Jeesuksen sovintoveren suojakseen. Hän ei enää turvaa itse hankkimaansa omavanhurskauteen, vaan hän turvaa Jeesuksen Kristuksen hänelle ristinkuolemallaan lahjoittamaan sovitukseen.

Room. 3:22-26. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

1. Piet. 2:24. Itse, omassa ruumiissaan, hän (Jeesus Kristus) "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

Room. 5:21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Room. 10:1-3. Veljet, minä (Paavali) toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he (ne Israelin kansasta, jotka eivät ottaneet vastaan pelastusta Jeesuksessa) pelastuisivat. Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.

Pelastumisen yhteydessä tapahtuvassa uudestisyntymisessä saamme Kristuksen Pyhän Hengen sydämeemme. Meistä on silloin tullut täydellisen vanhurskaita koska meidät on puettu Jeesuksen Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen. Tähän vanhurskauteen ei ihminen kykene mitään itse lisäämään. Mikäli hän sitä esim. lain alaisena yrittää, hän vain tahrii itse itsensä.

Jes. 64:5. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

Vanhurskautettu ihminen on myös tietyssä mielessä pyhä (vanhurskautettu), koska pelastumisessa meille esikoislahjaksi annettu Pyhä Henki on pyhä.

Uskonvanhurskauden saatuamme emme ole kuitenkaan vielä valmiita. Vaikka olemmekin jo uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, olemme kuitenkin vielä matkalla Jumalan lapseuden lopulliseen toteutumiseen. Lapsen vanhemmatkin rakastavat lastaan mutta eivät he rakasta lapsessa olevia sairauksia tai lapsen väärää käytöstä. Jumala toimii samoin. Hän rakastaa uudestisyntynyttä lastaan mutta ei uudestisyntyneen lapsensa vääriä tekoja. Monet kristityn nimellä kulkevat sotkevat nämäkin asiat. He sanovat Jumalalle; "Jos et rakasta minua tällaisena kuin olen, et ole minun Jumalani". Jumalan luo on tultava juuri niin repaleisena ja syntisenä kuin on, koska paremmaksi muuntautuneena Jumalan luo ei voi tullakaan. Jumala rakastaa meitä kuitenkin niin paljon, että Hän ei halua jättää meitä repaleisiksi ja synteihimme. Koska Jumala tietää senkin, että meissä itsessämme ei ole voimaa eikä oikeastaan tahtoakaan muuttua, edes pelastumisemme jälkeenkään, Hän antaa Pyhän Henkensä meille muutosvoimaksi. Ihmisen itsensä pyhittyminen alkaa todellisesti vasta sen jälkeen kun alamme itse sallia Pyhän Hengen tehdä työtään meissä. Pyhä Henki haluaisi vaikuttaa meissä Hengen hedelmää. Pyhittyminen onkin sitten koko loppuelämän ajan kestävä prosessi. Pyhittymisprosessissa me itse siirrämme valtaa omalta vanhalta luonnoltamme Pyhälle Hengelle.

Moni luulee pelastumisensa jälkeen, että nyt alkoi helppo elämä Jeesuksen seurassa ja pettyy pahasti, kun Jumala ei toimikaan hänen juoksupoikanaan. Tämä pettymys voi jopa johtaa eroon Jumalasta.

Maailman ja rikkauden houkutuksiin suostuminen voi saada meidät valitsemaan ne tiet uskon tien kulkemisen sijasta. Vanhurskaudessa vaeltamisessa onkin kysymys siitä, ruokinko uskon synnyttämää uutta luontoani (Kristus saa rakastaa minua eheämmäksi) vai annanko vanhan luontoni ohjata minua. Usko minussa voi kasvaa tai vähetä. Se voi olla vahva tai heikko, terve tai sairas.

Luuk. 8:11-15. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.

1. Kor. 15:1-4. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, …

Pyhittyminen on aina Pyhän Hengen työtä meissä. Ihmisen vanha luonto ei halua menettää valtaansa ja siksi se ryhtyy hengelliseksi. Vanhan luonnon hengellisyyden erottaa usein siitä, että ihminen loukkaantuu, mikäli hän ei saa huomiota tai mikäli hänen ei anneta olla oikeassa.

Pyhä Henki saa meissä aikaan seuraavia asioita, jos vain itse niihin myönnymme (pidämme vanhan luontomme kurissa eli kilvoittelemme);

• Oikeaa rakkautta (ei itsekästä eikä himoihin perustuvaa rakkautta).

• Oikeaa iloa (ei vahingoniloa eikä himoihin perustuvaa iloa).

• Rauhaa ja kärsivällisyyttä. Nämä kaksi kulkevat usein yhdessä, kun rauhallisena ja kärsivällisenä odotetaan Jumalan aikaa.

1. Piet. 4:19. Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

• Ystävällisyyttä ja hyvyyttä silloinkin, vaikka toinen ei ole samaa mieltä.

• Uskollisuus avioliitossa, ystävyydessä ja Jumalan sanan noudattamisessa.

• Oikeaa lempeyttä, joka ei suostu kynnysmatoksi ja joka nousee puolustamaan sorrettua.

• Oikeaa itsehillintää, joka ei suostu pahanpuhumiseen. (Vihastukaa mutta älkää antako auringon laskea vihanne ylle.).

• Himojen voittamista (Jumalan sanan, rukouksen ja oikean seuran avulla).

Gal. 5:22-26. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Vähitellen ihminen alkaa huomata eron Pyhän Hengen ja vanhan luontonsa johdatuksessa ja hän kykenee paremmin valitsemaan Hengen johdatuksen.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo mm. näin (uskosta);

Niin kuin pelastus on uskosta, samoin kristillinen elämä on uskossa vaeltamista. Usko säilyy ja vahvistuu armovälineiden(*) käytössä ja siinä, kun ollaan kuuliaisia Jumalan tahdolle. Uskova kokee elämänyhteyden Kristuksen kanssa. Uskova on Kristuksessa ja Kristus uskovassa.

Usko ei ole pelkästään Jumalassa lepäämistä, vaan myös toimintaa. Elävä usko vaikuttaa rakkautena. Hyvät teot ovat luonnollinen seuraus pelastuksesta ja uskosta. Hyvät teot ovat todellisuutta vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Se rakkaus joka on uskon hedelmää, ei laske itselleen mitään omaa ansiota. Oikea usko antaa näet aina Jumalalle kaiken kunnian.

(*) Armovälineet;

• Usko on armon vastaanottamisen väline.

• Armon antamisen välineitä ovat evankeliumin julistus, kaste ja ehtoollinen.

Kun suostumme noudattamaan omassa elämässämme Jumalan tahtoa, Jumalan meissä synnyttämä uskokin alkaa kasvaa, vahvistua ja tulla terveemmäksi (Kristus saa enemmän muotoa meissä, eli me pyhitymme). Rikkinäisinä me yleensä toteutamme omaa tahtoamme koska on vaikeaa kohdata niitä haavoja, joita olemme elämämme matkalla saaneet. Niinpä emme myöskään kykene kohtaamaan oikealla tavalla sellaisia lähimmäisiä, jotka saavat meidät muistamaan haavamme. Vasta kun Jumalan armo on saanut kasvattaa ja eheyttää meitä ja armo on saanut muuttaa haavamme, jotka söivät kaiken energiamme, muuttaa ne voimavaraksi, jaksamme. Tällöin uskossa kasvaminen tuo mukanaan myös ilon (Fil. 1:25).

Epäterve usko (väärä pyhitys) lähtee toteuttamaan tekoja muuttaakseen muut ihmiset, ennen kuin on saanut Jumalalta siihen rakkauden ja valmiudet.

Ef. 3:16-17. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Gal. 2:20-3:2. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. … Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

2. Kor. 1:21-22. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Tit. 2:2-3. Kehota vanhoja miehiä olemaan raittiita, arvokkaita ja maltillisia sekä osoittamaan tervettä uskoa, rakkautta ja kestävyyttä. Vanhojen naisten tulee samoin käyttäytyä arvokkaasti. He eivät saa puhua muista pahaa eivätkä olla viinin orjia, vaan heidän on opetettava muita hyvään.

Room. 14:1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.

Room. 14:21-23. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Gal. 5:6-8. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu.

Ef. 4:13-15. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Fil. 1:25. Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita.

Kol. 2:6-7. Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.

Pyhittyminen on koko loppuelämän ajan kestävä prosessi ja keskeneräisinä me joudumme tästä maallisesta elämästämme aikanaan luopumaan. Mutta Jumala on uskollinen. Hän ei jätä kesken aloittamaansa työtä.

Ps. 138:8. Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!

2. Tim. 1:12-13. Siksi minä (Paavali) saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Kun tiedämme ja hyväksymme sen, että meidän vanhurskautemme on Jumalan antamaa lahjavanhurskautta ja että meissä tapahtuva Jumalan tahdon mukainen muutos on Pyhän Hengen aikaansaamaa, niin meidän ei tarvitse enää miettiä sitä, miten pyhittyisimme, vaan sitä, että tuntisimme Kristuksen entistä läheisemmin.

2. Piet. 1:1-2. Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitä, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.