Armolahjat

Armolahjat jakaantuvat karkeasti jaettuna kahteen ryhmään; jokaisella yksittäisellä kristityllä oleviin ja seurakunnille "työkaluiksi" annettuihin. Lisäksi jokainen Jumalan lapsekseen pelastama yksittäinen kristitty on Jumalan lahja seurakunnalle.

Sille ihmiselle, joka sallii Jumalan pelastaa itsensä, Jumala antaa ensimmäiseksi lahjaksi itsensä Kolmiyhteisenä Jumalana (Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä).

Joh. 14:23-28. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. …

Isä Jumala vetää ihmiset Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, jotta Hän voisi armahtaa heidät.

Joh. 6:43-44. Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.

Joh. 4:10. Jeesus sanoi naiselle (Samariassa Sykarin kaivolla): "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

Jeesus Kristus pelastaa luoksensa tulleet ja liittää itseensä ne, jotka hyväksyvät hänet syntiensä sovittajaksi. Ne, jotka eivät Jeesusta Kristusta hyväksy syntiensä sovittajaksi, tekevät omalla kohdallaan turhaksi Jumalan pelastustyön Golgatalla. He eivät he saa Jumalaa Isäkseen eivätkä Jumalan Pyhää henkeä lohduttajaksi ja rinnalla kulkijaksi.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Joh. 1:12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen Kristuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Pyhä Henki varmistaa (sinetöi) pelastuneelle Jumalan lapseuden ja taivaan kansalaisuuden. Pyhä Henki pyrkii myös pitämään pelastuneen Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Pyhä Henki kirkastaa pelastuneelle Kristusta ja kasvattaa häntä Kristuksen tuntemisessa.

Joh. 16:13-15. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

2. Kor. 1:21-22. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Jos joku yrittää olla Jumalan yhteydessä ilman Jeesusta Kristusta, se epäonnistuu aina (1. Joh. 2:23). Joku taas haluaa Pyhän Hengen voiman ilman Jeesusta Kristusta. Sekin epäonnistuu aina (Joh. 15:26). Väärän hengen voi saada ilman Kristusta mutta Pyhää Henkeä ei koskaan.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Joh. 15:26. "Te saatte puolustajan; minä (Jeesus Kristus) lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

Vain Jumala voi antaa ihmiselle Pyhän Hengen lahjan. Se ei ole yhdenkään ihmisen vallassa, ei edes silloin vaikka hän olisi apostoli. Syy siihen, miksi Jumala antoi Henkensä Samarian pelastuneille vasta apostolien kautta, on seuraava; Jos samarialaiset olisivat saaneet Hengen ilman juutalaisen alkuseurakunnan vaikutusta, olisi kirkko revennyt heti alussa kahtia. Niin paljon samarialaiset ja juutalaiset inhosivat toisiaan.

Apt. 8:18-21. Kun Simon (noita) näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen." Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa! Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.

Samasta syystä Paavalin piti kohdata Ananias ja saada kaste paikallisseurakunnassa, että Paavalikin tuli sidotuksi seurakuntaan.

Apt. 9:10-18. Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin." … Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä." Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin.

Apt. 9:26-28. Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten joukkoon, mutta kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi. Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuinka hän Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta.

Siksi Paavali kävi myös myöhemmin Jerusalemin seurakunnan vanhimpien puheilla, ettei hänen saamansa ilmestys repisi seurakuntaa hajalle.

Gal. 2:1-2. Neljätoista vuotta myöhemmin menin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen. Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan.

Entä auttaako kätten päällepaneminen Pyhän Hengen tai armolahjojen saamisessa?

Kädet laitettiin henkilön päälle silloin, kun hänet siunattiin tehtävään seurakunnassa. Paavali jopa varottaa Timoteusta, että tämä harkitsisi tarkoin, ennen kuin laittaa kädet kenenkään päälle eli antaisi tehtävän seurakunnassa (1. Tim. 5:22). Armolahjojen tai Pyhän Hengen saamiseen ei tarvita käsien päälle panemista vaikka monessa tapauksessa ne esiintyvätkin samassa yhteydessä. Armolahjan voi saada myös tehtävänannon yhteydessä, niin kuin Timoteus sai, kun hänet siunattiin seurakunnan johtajaksi (1. Tim. 4:14-16).

Itsensä lisäksi Kolmiyhteinen Jumala antaa jokaiselle yksittäiselle kristitylle armossaan;

• Jokapäiväisen riittävän toimeentulon,

Matt. 6:31-34. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Fil. 4:19. Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.

1. Tim. 6:17. Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.

• sanansa, Raamatun, jonka kautta me opimme tuntemaan Hänet,

Apt. 20:32. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.

Room. 15:4. Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.

• seurakunnan (seurakuntayhteyden),

Hepr. 10:25. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Kol. 2:19. … yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.

• rohkaisun ja lohdutuksen ahdingoissa,

2. Kor. 1:3-4. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

2. Tess. 2:16-17. Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämiänne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin.

• ja paljon muuta lisäksi.

Jumalan seurakunta (kirkko), jolla en tarkoita näkyvää yhteisöä, vaan maailmalle näkymätöntä pyhien yhteisöä, on saanut käyttöönsä Jumalan sille tarkoittamat Pyhän Hengen lahjat, armolahjat (henkilahjat). Vaikka Jumala aina tarkoittaakin nämä lahjansa seurakuntayhteisön käyttöön (kielillä puhumista ehkä lukuun ottamatta), Hän antaa ne yksittäisille ihmisille. Pelastuneen suhde Jumalaan on aina henkilökohtainen Jumalan lapsen suora minä-sinä suhde. Sen lisäksi Jumalan lapsi on aina jäsenenä Jumalan maailmalle näkymättömässä kirkossa (Kristuksen ruumiissa, Jumalan temppelissä, rakennuksessa jonka sekä perustuskivi että huippukivi on Kristus, oksina Kristus-puussa.) Jos tässä Kristus-ruumiissa joku jäsen irrottaa itsensä Kristuksen sanasta, hän näivettyy ja voi lopulta kuolla. Hänestä voi tulla myös harhaoppien opettaja (syöpäsolu), joka kasvaessaan vie tilan terveiltä jäseniltä.

Armolahja (henkilahja), jota lähinnä voisi verrata Jumalan antamaksi työkaluksi, ei tee saajastaan parempaa, vaikka me helposti sillä ylpeilemme. Onko esim. moton (metsätyökone) kuljettaja parempi ihmisenä kuin moottorisahalla sahaava metsuri, koska hän kaataa ja karsii sata kertaa enemmän puita? Kumpikin on koulutettu omaan tehtäväänsä. Metsuri menee sinne, minne motonkuljettaja ei pääse. Entä onko sadalle ihmiselle puhuva evankelista Jumalan lapsena parempi kuin hän, jolle Jumala on antanut tehtäväksi kulkea yksittäisten ihmisten rinnalla? Kummankin on Jumala kasvattanut, kouluttanut ja varustanut omaan tehtäväänsä. (Tosin rinnallakulkijan tehtävä mielestäni vaatii pidemmän koulutusajan Jumalan "rakkauden koulutiellä".) Jumala, joka parhaiten tuntee omat lapsensa, tietää kyllä, minkä työkalun heidän käsiinsä antaa.

Henkilahja ei pakota ihmistä toimimaan vastoin hänen omaa tahtoaan (1. Kor. 14:32). Tässä mielessä Jumalan armolahjat ovat passiivisia (taka-alalla olevia). Jotkin armolahjat ovat aktiivisia siinä mielessä, että kristitty voi käyttää niitä milloin tahansa (esim. palveleminen).

Jumalan antamia työkaluja (armolahjoja) seurakunnan käyttöön ovat mm. seuraavat;

Monet lahjat menevät toiminnoiltaan päällekkäin. Esim. johtamisen lahja ei yksinään toimi oikein ilman palvelemisen tai paimenen lahjaa. Henkilöllä voi myös olla useita armolahjoja. Henkilön omat ominaisuudet ja armolahja myös täydentävät usein toisiaan.

Paimenen lahjaa tarvitsevat varsinkin papit ja pienpiirien vetäjät. Paimenen lahja kulkee usein käsi kädessä opettamisen tai palvelemisen lahjan kanssa.

Tarkastellaan joitakin armolahjoja tarkemmin;

Kielillä puhumisen lahja;

Seurakunnan käyttöön tarkoitetuista armolahjoista kielillä puhumisen armolahja poikkeaa muista. Sen käyttö seurakunnan julkisessa tilaisuudessa on jopa kielletty, ellei paikalla ole selittämisen armolahjalla varustettua henkilöä. Kielillä puhumisen armolahja onkin ensisijaisesti tarkoitettu henkilölle itselleen rakentumiseksi omassa jumalasuhteessaan.

Raamatun mukaan kaikki kristityt eivät puhu kielillä (1. Kor. 12:30), joten tämänkään armolahjan puuttuminen ei merkitse Pyhän Hengen puuttumista. Se, joka puhuu tai rukoilee kielillä, ei ole saanut niitä sen merkiksi, että olisi hengellinen tai hengellisempi kuin muut, vaan että hän tarvitsee sisäistä rakentumista. Voisiko hienompaa tietä sisäiseen eheytymiseen olla?

Kielillä puhuja puhuu aina jotain ymmärrettävää kieltä, vaikka hän ei itse sitä ymmärtäisikään. Kieli voi olla jokin olemassa oleva kieli tai jotain sellaista vanhaa kieltä, jota ei enää puhuta. Kielillä puhuja rukoilee Jumalaa hengessä.

1. Kor. 14:26-40. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. … Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala. … Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.

Luterilaisissa seurakunnissa, niiden julkisissa tilaisuuksissa, kannattaa järjestyksen säilyttämiseksi kysyä kirkkoherralta lupa ennakkoon, mikäli aikoo puhua kielillä. Koska sitä ei yleensä tehdä, ei luterilaisissa seurakunnissa yleensä myöskään kuule kielilläpuhumista.

• Järjestyksen koetaan häiriintyvän (tilanne on outo monelle kirkossakävijälle),

• ellei tulkitsijaa ole, menee kielillä puhuminen hukkaan (kielillä puhujalla itsellään tulisi silloin ehdottomasti olla myös selittämisen armolahja),

• koska henkilahjaansa pystyy hallitsemaan, kannattaa sanottava sanoa ymmärrettävällä kielellä,

• tietämätön kuulija voi jopa tehdä ilmoituksen mielenhäiriöisestä, joka kaipaa hoitoa
  (1. Kor. 14:23).

Rakkauden armolahja;

Toinen muista armolahjoista poikkeava on "rakkaus". Jumala tuo itse oman rakkautensa mukanaan tullessaan asumaan ihmissydämeen.

Room. 5:4. Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

2. Kor. 13:13. Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!

1. Joh. 4:10-11. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

Rakkaus on armolahja mutta lisäksi myös osana Hengen hedelmää. Jumalalta saadun rakkauden vaikutus tulee meissä näkyviin sen mukaan, kuinka paljon annamme itsessämme tilaa Kristukselle ja Hänen sanalleen.

Joskus opetetaan, että kun ihminen tulee uskoon, hänestä samalla tulee täydellinen, ehjä, rakastava, laupeudellinen, toista armahtava ja iloinen. Luullaan, että ihminen tuottaisi Hengen hedelmän kokonaisuudessaan jo ”vauvana”, heti kasvunsa alkuvaiheessa. Elämä on uudestisyntyneelle kristityllekin kivun ja muutoksen kohtaamista.

Gal. 5:22-25. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

1. Joh. 4:19-21. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.

2. Tess. 1:3. Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.

1. Joh. 3:17. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Ilman Jumalan meissä vaikuttamaa rakkautta kaikki armolahjat jäävät pahasti vajaiksi. Jos käytämme saamiamme armolahjoja oman luontaisen voimamme varassa (vanha luontomme ohjaa), voimme saada aikaan paljonkin tuhoa. Esim. tiedon sanojen käyttö ilman rakkautta on pelkkää julmuutta.

1. Kor. 13:1-3. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Eläminen Jumalan rakkaudessa mahdollistaa Jumalan suoran toiminnan ihmisen elämässä ja hänen vaikutuspiirissään olevissa. Se tie päihittää mennen tullen muihin armolahjoihin keskittymisen.

1. Kor. 12:31. Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.

Apostolina toimiminen;

Jotkut otaksuvat, että apostolit kuuluivat vain alkuseurakunnan aikaan. Raamatussa olevat Uuden testamentin kirjoitukset ovat apostolien ja heidän seuralaistensa tekemiä. Jos myös Herran veljet Jaakob ja Juudas sekä lääkäri Luukas lasketaan apostoleiksi, samoin kuin Paavali, laajentaa se apostoli-käsitettä. Paavali itse käsittelee apostolina toimimisen lahjaa samanarvoisena muiden armolahjojen kanssa (1. Kor. 12:27-30). Apostolit perustivat uusia seurakuntia. Eivät siten, kuin nykyisin usein tehdään eli lähtemällä ja perustamalla uusi entisessä seurakunnassa syntyneen erimielisyyden vuoksi.

1. Kor. 1:7. … ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.

1. Kor. 12:27-30. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? …

Voima tehdä ihmeitä;

Pyhän Hengen voima ei ole siinä, että me käytämme voimaa. Voima on siinä, jos Pyhä Henki saa käyttää meitä. Missä Raamatun mukaan Jumalan voima muuten on? Se on;

• Pyhässä Hengessä (Apt. 1:8)

• Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apt. 4:10)

• Evankeliumissa (Room. 1:16)

• Sanassa rististä (1 Kor. 1:18)

• Ristiinnaulitussa Kristuksessa (1Kor. 1:24)

• Jumalan armossa (1 Kor. 15:10) ja

• Ihmisen heikkoudessa (2 Kor. 12:9)

Joka lähtee pullistelemaan hengellisiä lihaksiaan, ei tee sitä Pyhän Hengen voimassa vaan omassa voimassaan. Tällainen henkilö on unohtanut, että;

2. Kor. 4:7. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Profetoimisen lahja;

Profetoimisen me miellämme usein joko tulevaisuuden ennustamiseksi tai tulikivenkatkuiseksi parannuksen julistamiseksi. Onhan se joskus niitäkin, mutta pääsääntöisesti profetoija yrittää palauttaa ihmiset takaisin rakastavan Jumalan luo (2. Aik. 24:19, 1. Kor. 14:3).

2. Aik. 24:19. Vaikka hän (Jumala) lähetti asukkaiden keskuuteen profeettoja, joiden tuli saattaa heidät takaisin Herran luo, …

1. Kor. 14:3. Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa.

Monelle on ollut ongelmallista mm. se, miten esim. homoseksuaalisuuteen tulisi suhtautua. Raamatun sana toisaalta tuomitsee aktiivisen homoseksuaalisuuden harjoittamisen (1. Kor. 6:9-11), mutta Raamatun sana käskee myös armahtamaan syntisen (Juud. 1:23 ed. käännös). Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja", ero syntisen ihmisen ja synnin harjoittamisen välillä on mielestäni tuotu Jumalan sanan näkökannalta hyvin esille. Otan siksi tähän alustukseen malliksi katkelman ao. kirjaan kirjoitetusta profetiasta.

Rakkaani, etkö tiedä? Etkö huomaa? Rakkautta etsiessäsi etsit todellisuudessa Minua.

Rakkaani, Minä sanon sinulle, että vaikka seurakuntani noudattaa Raamatun periaatteita, se ei usein toimi sydämeni ja armoni välikappaleena. Minä seison edessäsi kädet ojennettuina puoleesi, en tuomiten vaan laupiaana, rakas poikani ja tyttäreni. Tällä hetkellä seison edessäsi, en kiroten vaan armahtaen, rakastaen ja kaivaten seuraasi hellittämättä.

Minä olin paikalla, kun kehoosi ensimmäisen kerran kohdistui väärinkäyttöä. Minä olin paikalla, kun sinulle ilkuttiin ja ystäväsi torjuivat sinut, kun pilkka sattui herkkään sydämeesi – samaan sydämeen, jonka Minä olen säätänyt rakastamaan ja palvomaan Minua sekä kurottautumaan puoleeni. Minä olin paikalla, kun valheiden isä tuli kuiskimaan sydämeesi: Sinä et ole kuten muut miehet, et ole kuten muut naiset … sinä uskoit valheen. Löysit muita saman paulan sitomia ja saman asian kanssa kamppailevia, ja niin valhe juurtui elämääsi ja synnytti elämäntyylin.

Minä tunnen murtuneen sielusi. Olin paikalla, kun sydämesi murskaantui ja arpeutui, silloin kun muut eivät ymmärtäneet. Totisesti minä olen se, joka näkee ja tietää. Eikö Minutkin ymmärretty väärin ja torjuttu? Enkö Minäkin ollut ihmisten halveksima ja hylkäämä? Voi poikani, tyttäreni, anna anteeksi seurakunnalleni. Anna anteeksi niille seuraajilleni, jotka tuomitsevat sinut. He eivät totisesti kuule Henkeni ääntä, vaikka he tuntevat sanani. Minun ääneni on hiljainen, täynnä laupeutta ja armahtavaisuutta.

Minä kurkotan sinut syleilyyni ja vedän luokseni, kun etsit ruumiillesi ja sielullesi täyttymystä. Minä syleilen sinua, vuodatan kyyneliä puolestasi, poikani ja tyttäreni. Minä itken puolestasi, sillä en voi välttää kyyneleitäni. Minä itken nähdessäni, kuinka aiheutat itsellesi jotain peruuttamatonta rikkoessasi Isäni asettamaa iankaikkista lakia vastaan, sillä seurauksia iankaikkisen lain rikkomisesta ei voi mitätöidä. Tuomioni on Minun armoni. Ota vaarin rakkaani, ota vaarin ja kuuntele ääntäni.

Voi rakkaani, luuletko että Minä en tiedä ja näe sinun etsivän voidetta ihmissydämeen, voidetta, joka löytyy vain Minulta. Et löydä lepoa ahdistuneelle sielullesi keneltäkään muulta taivaassa ja maan päällä.

Se, mikä tässä profetiassa kiinnitti minun huomiotani, on se, että Jumala pyytää seurakunnan ulkopuolelle jätettyä väärinkohdeltua antamaan anteeksi omalle seurakunnalleen, eli meille. Me tarvitsemme anteeksiantoa asenteillemme, sekä syntisen ihmisen tuomitsevalle että synnin tekemisen hyväksyvälle asenteellemme. Ratkaisu ei ole lähimmäisen tuomitsemisessa, vaikka aihettakin olisi, koska silloin on estämässä evankeliumia ja sen kautta Jumalan rakkauden pääsyä lähimmäisen elämään. Ratkaisu ei myöskään ole siinä monen nykykristityn valitsemassa linjassa, että ei ota ollenkaan kantaa asioihin. Jumalan sanan tunteminen (tieto) on kyllä tarpeellista, mutta mekin eksymme helposti, jos emme anna Pyhän Hengen ohjata meitä sekä Jumalan sanan tuntemisessa että Jumalan rakkauden tulemisessa julki käyttäytymisessämme.

Mark. 12:24, Matt. 22:29. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Joh. 8:10-11. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Kyky jakaa tietoa;

Profetoija yrittää palauttaa eksyneen takaisin rakastavan Jumalan luo. Saman tyypinen tehtävä on myös opettamisen armolahjan ja usean muunkin armolahjan saaneilla. Otan tähän katkelman Erik Pontoppidanin kirjoittamasta Vähä katekismuksen selitysteoksesta "Totuus Jumalan tuntemisesta, kysymykset 279-287", jossa Pontoppidan jakaa meille tietoa.

Mitä on valinnainen synti?

• Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Pahoina hedelminä ne nousevat pahasta juuresta, joka on perisynti.

Onko monenlaista valinnaista syntiä?

• On, kahdenlaista; heikkouden syntiä ja pahuuden syntiä.

Mitä on heikkouden synti?

• Se on sitä, että tosi kristitty tekee väärin, vaikka hän sydämestään on kaiken synnin vihollinen. Se voi johtua siitä, ettei hän tiedä, että kysymyksessä on synti, ei pysty ajattelemaan asiaa uudelleen, on harkitsematon tai muuta sellaista. Hän huomaa kuitenkin syntinsä heti, kun Henki kurittaa häntä hänen omassatunnossaan. Silloin hän sydämestään katuu, pyytää Jumalalta anteeksi ja pyrkii entistä enemmän parantamaan itseään. (Gal. 6:1, Jaak. 3:2)

Mitä on pahuuden synti?

• Se on sitä, että ihminen tieten tahtoen ja mielihyvin tekee pahaa tai on tekemättä hyvää ja jatkaa tätä. (1. Joh.3:8-10, Joh. 8:34, 2. Piet. 3:3, 4. Moos. 15:30)

Onko tärkeää tietää heikkouden synnin ja pahuuden synnin ero?

• On, se on hyvin tärkeää. Ellei tunnista tätä eroa, se voi johtaa vaaralliseen varmuuteen tai tarpeettomaan ahdistukseen.

Miten tämä voi johtaa varmuuteen?

• Siten, että pahuuden synnissä elävä lohduttautuu sillä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Eikö kuitenkin ole totta, että kaikki ovat syntisiä?

• On, mutta syntisissä on suuri ero, kuten sanottu.

Esitä minulle tämä ero toisin sanoin, koska asia on näin tärkeä!

• Ero on yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä: Jumalan lapset tekevät syntiä heikkoudesta. He tuntevat synnin, kärsivät synnistä ja joutuvat synnin yllättämiksi vastoin tahtoaan. He kuitenkin voittavat yhä enemmän syntisiä vikojaan ja puutteitaan, jotka he kokevat tuskallisiksi. He antautuvat Pyhän Hengen johdettaviksi ja pyrkivät täydellisyyteen.

Maailman ja Paholaisen lapset tekevät kuitenkin syntiä tieten tahtoen, iloitsevat synnistä ja tekevät syntiä armon varassa. He antavat lihan hallita itseään. Siksi heidän on kuoltava.

Valheelliset lahjat / sielulliset lahjat, pyrkivät matkimaan armolahjoja. Ihminen kykenee halutessaan esiintymään vanhan luontonsa voimassa, aivan kuin hänellä olisi Jumalalta saatuja armolahjoja. Kerron yhden tietämäni tapauksen;

Eräällä tuntemallani henkilöllä oli viisautta ja esiintymislahjoja, joita hän käytti myös seurakunnassa. Hän mm. profetoi yhden tuttavaperheeni lapsista, että näistä tulisi aikuisina suuria Jumalan miehiä. Tämä tietenkin hiveli näiden lasten vanhempien itsetuntoa. Jotkut tämän henkilön kanssa vuosia tekemisissä olleet varoittivat kyllä tästä henkilöstä. Henkilö itse kertoi sen olevan vain sitä vainoa, jonka kohteeksi kaikki jumalallisesti elävät joutuvat. Tämä henkilö paljastui lopulta narsistiksi.

No, entä kuinka sitten voin täyttyä Hengellä (jos armolahjatkin ovat työkaluja)? Hengellä täyttymisellä tarkoitan sitä, kuinka paljon annan itsessäni tilaa Kristukselle. Siihen ei ole helppoa tietä, koska se "vanha aatu" meissä on jatkuvassa sodassa Jumalaa vastaan. Hengellä täyttymisen tie on kilvoittelun, parannuksen teon, nöyrtymisen ja pieneksi tulemisen tie – se on Kristus-tie.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Mutta sillä tiellä saadaan ilo ja rauha.

Joitakin Raamatun kohtia, jotka puhuvat armolahjoista;

Hepr. 2:3-4. … Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Room. 12:3-16. ... Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. ...

1. Kor. 1:4-7. Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä.

1. Kor. 7:7-9. Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän (naimattomana). Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.

1. Kor. 12:4-12. Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.

1. Kor. 12:14-31. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. ... Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. (Tien, joka on Jumalalta saatu rakkaus.)

2. Kor. 9:6-15. Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!

1. Piet. 4:7-11. Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.