Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Mitä on usko?

”Normaalilla” pelastumattomalla ihmisellä ei ole pelastavaa uskoa, sillä hän on kuollut suhteessa Jumalaan (Ef. 2:1, 4-5). Mutta uskomuksia hänellä kyllä on paljonkin. Hän voi uskoa enkeleihin, henkivaltoihin, omaan itseensä, muihin ihmisiin, siihen että kuoleman jälkeen ei ole tuomiota koska Jumala on rakkaus, kehitysoppiin, yms.

Ef. 2:1, 4-5. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. … Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

1. Joh. 5:10-12. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. (Jumalan lapselleen antama Pyhä Henki todistaa Kristuksesta.) Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

Isä Jumala vetää ihmisiä evankeliumilla Jeesuksen luo, jotta näillä olisi mahdollisuus alkaa uskomaan ja pelastua.

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

• Useimmat pitävät evankeliumia haihatuksena ja kieltäytyvät kuuntelemasta.

• Jotkut tulevat kuuntelemaan mutta kääntyvät myöhemmin pois, koska he eivät ole valmiita luopumaan entisestä syntielämästään maailmassa.

1. Kor. 15:1-2. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin (niin kuin se Raamatussa on meille kirjoitettuna); muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

• Vain muutamat ottavat vastaan evankeliumin ja ovat valmiita maksamaan uskosta mahdollisesti aiheutuvan hinnan.

Luuk. 13:23-24. Joku kysyi häneltä (Jeesukselta): "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa (olkaa valmiita maksamaan uskosta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset) päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.

Ne, jotka suostuvat kuuntelemaan evankeliumia, voivat evankeliumin vaikutuksesta myös suostua lähtemään tielle, jonka päämääränä on pelastus (Jaak. 1:23-25).

Jaak. 1:23-25. Se, joka kuulee (evankeliumin) sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin (Jeesukseen Kristukseen ja Hänen ristinkuolemaansa) ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.

Sillä, joka kuuntelee evankeliumia, ei vielä ole pelastavaa uskoa, koska vasta Jumalan sanan valossa joudutaan ratkaisemaan;

• unohdetaanko millainen ollaan ja valikoidaan Jumalan sanasta vain itselle sopivia osia,

• vai kiinnitetäänkö katse koko ”Jeesus pakettiin”, johon kuuluu oman kelvottomuuden tiedostaminen ja tunnustaminen sekä turvautuminen Jumalan armoon.

Ne pelastuvat, jotka suostuvat jäämään evankeliumin ääreen ja suostuvat näkemään itsensä evankeliumin valossa. Evankeliumissa itsessään on Jumalan voima, ja se saa evankeliumin ääreen jääneen havaitsemaan, että;

• Hän on syntinen mutta Jeesus on sovittanut hänen syntinsä.

• Hän oli matkalla kadotukseen mutta Jeesus Kristus on hänen Pelastajansa.

Tämä usko on pelastavaa uskoa, sillä lupauksensa mukaan Jumala adoptoi tällä tavalla uskovan lapsekseen, synnyttää hänet uudesti ylhäältä, antaa hänelle Jeesuksen hankkiman lahjavanhurskauden ja Pyhän Hengen.

Jumala pukee lapsensa Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen ja pyhyyteen. Tämän lahjatäydellisyyden vaatteen alla me olemme kuitenkin vielä itsessämme epätäydellisiä. Mukanamme oleva vanha luontomme ei pyhity, se on loppuun asti sodassa Jumalaa vastaan. Uudestisyntynyt uusi luontomme, voisi sanoa että Jeesus Kristus meissä, saa meissä muotoa vasta vähitellen, sen mukaan kuin vietämme aikaa Hänen sanansa kanssa.

Tämän vuoksi täysin oikea ja pelastukseen johtava usko voi olla;

• Epätervettä uskoa (joka voi tervehtyä).

Tit. 1:13-14. Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, jotta he tulisivat uskossaan terveiksi eivätkä enää kuuntelisi juutalaisia taruja ja sellaisten ihmisten käskyjä, jotka ovat kääntäneet selkänsä totuudelle.

• Heikkoa uskoa (joka voi kasvaa).

Room. 14:1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.

2. Kor. 10:15. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa mekin pääsemme teidän keskuudessanne vielä paljon suurempaan arvoon saamamme tehtävän toteuttajina.

• Omavoimaista ”paisunutta” uskoa, joka tuomitsee tai halveksii toista.

Room. 14:10-13. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: - Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.

• Sellaista uskoa, joka laiminlyö Jumalan sanan noudattamisen, koska esim. luulee että kerran pelastunut on aina pelastunut.

Fil. 2:12-15. Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua (apostoli Paavalia), kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa (Meillä on Raamatussa ne kirjoitukset, jotka Jumala on antanut meille Paavalin kautta.): tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. (Paavali kirjoitti tämän kehotuksen uskossa olevalle seurakunnalle.) Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä.

• Sellaista uskoa, joka murehduttaa Pyhän hengen.

Ef. 4:30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

• Sellaista uskoa, jolta puuttuvat Jumalan vaikuttamat hyvät teot.

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Me kukin tunnistamme itsessämme näitä piirteitä mutta se on osoitus siitä, että olemme jääneet evankeliumin ääreen ja olemme antaneet Jumalan sanan vaikuttaa itsessämme.

Näiden piirteiden havaitseminen itsessä on hyödyksi, sillä silloin me voimme tehdä niistä parannusta. Oman havaintoni mukaan; Joistakin synneistä pääsemme eroon ”kertarukouksella”, joistakin vasta useamman rukoilun jälkeen. Joistakin emme tunnu pääsevän eroon ollenkaan, sillä ne palaavat muistuttamaan meitä kerta toisensa jälkeen.

Näitä syntitaipumuksiamme, joista emme näytä pääsevän eroon ollenkaan, käyttävät hyväkseen sekä Jumala että paholainen.

• paholainen yrittää masentaa meidät, että luopuisimme Jumalan armoon turvautumisesta.

• Jumala sitoo meidät itseensä entistä lujemmin, koska emme voi enää elää ilman Häntä.

1. Piet. 5:6-11. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.

Uskosta on mahdollista myös luopua. Paholainen, maailman viettelykset ja oma vanha luonto yrittävät tätä. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että olemme jääneet evankeliumin sanan ääreen poistamatta siitä mitään tai muuttamatta sitä mieleiseksemme.

1. Tim. 4:1-2. Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.

1. Tim. 1:18-19. … taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.

1. Tim. 5:8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

1. Tim. 6:10. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

1. Tim. 6:20-21. Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta.

Entä miten usko tulee uskovassa näkyviin? Se tulee näkyviin tekoina – kuten myös se näkyy, jos ei usko. Niin kuin Pyhä Henki tulee näkyväksi Jumalan teoissa (Joh. 3:7-8), tulee Jumalan antama usko näkyviin ihmisen teoissa, sillä Jumalan meille antama Pyhä Henki vaikuttaa meissä ne oikeat teot jotka kelpaavat Jumalalle.

Joh. 3:7-8. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli (Henki) puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

Jaak. 2:14, 17, 26. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? … Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. … Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

2. Tess. 1:11. Sen tähden me rukoilemme …, että hän (Jumala) voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne.

Jumala arvioi meidän tekomme. Meidän ihmisten tulee olla varovaisia toistemme arvioimisessa. Mutta, jos ihminen elää teoissa jotka Raamatun mukaan ovat synnin harjoittamista, hän ei Raamatun mukaan peri Jumalan valtakuntaa. Hän joko ei ole Jumalan valtakunnan kansalainen tai sitten hän on hyvää vauhtia luopumassa siitä.

Apostoli Johanneksen mukaan on kahdenlaista syntiä (1. Joh. 5:16-17). Jokainen syyllistyy syntitekoihin, myös uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Ratkaisevaksi eroksi näiden kahdenlaisen synnin välillä tulee se, pyrimmekö me tekemään parannusta synnistämme vai puolustelemmeko me syntiämme ja jatkamme siinä elämistä. Tässä mielessä synnin tekemisellä ja synnin harjoittamisella on eroa. Synnin harjoittaja ei peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9-11).

1. Joh. 5:16-17. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.

1. Kor. 6:9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät (vääryyden harjoittajat) eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, (Tässä mielessä saman sukupuolen välinen avioliitto on pelastumiskysymys.) eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta. (Vaikka puhtaaksi pesty syyllistyy kyllä edelleenkin syntitekoihin, hän ei enää jatka synnin aktiivista harjoittamista.)

Otan tähän katkelman Erik Pontoppidanin kirjoittamasta Vähä katekismuksen selitysteoksesta "Totuus Jumalan tuntemisesta, kysymykset 279-287". Hän kertoo hyvin sen, mitä on synti.

Mitä on valinnainen synti?

• Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Pahoina hedelminä ne nousevat pahasta juuresta, joka on perisynti.

Onko monenlaista valinnaista syntiä?

• On, kahdenlaista; heikkouden syntiä ja pahuuden syntiä.

Mitä on heikkouden synti?

• Se on sitä, että tosi kristitty tekee väärin, vaikka hän sydämestään on kaiken synnin vihollinen. Se voi johtua siitä, ettei hän tiedä, että kysymyksessä on synti, ei pysty ajattelemaan asiaa uudelleen, on harkitsematon tai muuta sellaista. Hän huomaa kuitenkin syntinsä heti, kun Henki kurittaa häntä hänen omassatunnossaan. Silloin hän sydämestään katuu, pyytää Jumalalta anteeksi ja pyrkii entistä enemmän parantamaan itseään. (Gal. 6:1, Jaak. 3:2)

Mitä on pahuuden synti?

• Se on sitä, että ihminen tieten tahtoen ja mielihyvin tekee pahaa tai on tekemättä hyvää ja jatkaa tätä. (1. Joh.3:8-10, Joh. 8:34, 2. Piet. 3:3, 4. Moos. 15:30)

Onko tärkeää tietää heikkouden synnin ja pahuuden synnin ero?

• On, se on hyvin tärkeää. Ellei tunnista tätä eroa, se voi johtaa vaaralliseen varmuuteen tai tarpeettomaan ahdistukseen.

Miten tämä voi johtaa varmuuteen?

• Siten, että pahuuden synnissä elävä lohduttautuu sillä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Eikö kuitenkin ole totta, että kaikki ovat syntisiä?

• On, mutta syntisissä on suuri ero, kuten sanottu.

Esitä minulle tämä ero toisin sanoin, koska asia on näin tärkeä!

• Ero on yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä:

Jumalan lapset tekevät syntiä heikkoudesta. He tuntevat synnin, kärsivät synnistä ja joutuvat synnin yllättämiksi vastoin tahtoaan. He kuitenkin voittavat yhä enemmän syntisiä vikojaan ja puutteitaan, jotka he kokevat tuskallisiksi. He antautuvat Pyhän Hengen johdettaviksi ja pyrkivät täydellisyyteen.

Maailman ja Paholaisen lapset tekevät kuitenkin syntiä tieten tahtoen, iloitsevat synnistä ja tekevät syntiä armon varassa. He antavat lihan hallita itseään. Siksi heidän on kuoltava.

Meidät pelastaa uskomme kohde, Jeesus Kristus, ei meissä itsessämme oleva usko. (Paitsi jos ajattelemme, että meissä oleva usko ja Jeesus Kristus ovat sama asia.) Siksi onkin tärkeää oppia tuntemaan Jeesus ristiinnaulittuna, meidän syntiemme tähden kuolleena ja meidän vanhurskauttamisemme tähden ylösnousseena – ja uskoa siihen.

2. Kor. 13:5. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

Gal. 2:20. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.