Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille 1:1-3, Jumala Isänä

Aapeli Saarisalo kertoo Kolossasta mm. seuraavaa:

Kolossa (patsaiden kaupunki) sijaitsi siinä osassa Vähä-Aasiaa jota kreikkalaiset nimittivät Fryygiaksi ja joka kuului Rooman Aasia -nimiseen provinssiin. Sen läheltä kulki sotilas- ja kauppatie Efesoon. Evankeliumi oli tullut Kolossaan Epafraan välityksellä. Kolossa oli myös sen Filemonin kotikaupunki, jolle yksi Paavalin kirjeistä on osoitettu. Kolossasta on jäljellä vain rauniot Konas-nimisen paikan läheisyydessä.

Sana elämään -kommentaariraamattu kertoo lisäksi, että Paavali kirjoitti tämän kirjeen kolossalaisille noin vuonna 60 ollessaan vankina Roomassa. Kolossan seurakuntaan oli levinnyt väärää opetusta, jossa kristinuskoon oli yhdistetty ajatuksia muista uskonnoista, maailmankatsomuksista, juutalaisuudesta ja kreikkalaisesta filosofiasta. Näin syntynyttä harhaoppia alettiin kutsua gnostilaisuudeksi. Se painotti erityislaatuista tietoa (kreikaksi knosis) pelastumisen edellytyksenä ja kielsi Jeesuksen jumaluuden.

Kommenttini tähän: Knostilaisuus tuntuu nyt olevan myötätuulessa osassa Suomen seurakuntia. Jotkin seurakunnat kouluttavat seurakuntiin joogaopettajia, vaikka itämaiset joogagurut järjestään sanovat, että kaikki jooga on hindu-uskonnon harjoittamista. Lisäksi kirkkoon on ryöminyt ateistiseen filosofiaan perustuva maailmankatsomus kehitysopin muodossa. Siitä ei tunnuta pääsevän eroon vaikka sen väittämät on osoitettu kokeellisen tieteen vastaisiksi. Kehitysoppi kieltää Jumalan hyvyyden ja Kristuksen tarpeellisuuden. (1 Tim. 6:20-21)

1 Tim. 6:20-21. Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta. …

Kol. 1:1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus

Jeesus kutsui Paavalin sellaiseen työhön, johon sopii apostoli -nimitys. Apostolina toimimisen armolahjan lisäksi Paavali oli saanut monia muitakin armolahjoja, kuten; henkien erottamisen ja henkien ulosajamisen armolahjan Apt 16:17-18, parantamisen armolahjan Apt 28:8-9, opettamisen armolahjan Apt 19:9-10, kielillä puhumisen armolahjan 1 Kor. 14:18 ja voimatekojen armolahjan Apt 20:9-10. Näiden armolahjojen vastapainoksi Paavali oli saanut Jumalalta heikkouden armolahjan, jonkin ankaran heikkouden, jotta Paavali ei ylpistyisi, 2 Kor. 12:7-10.

Timoteus kulki Paavalin mukana tämän matkoilla, joten hän oli käytännössä Paavalin oppipoika.

Apostoleiksi kutsutaan Raamatussa tavallisimmin alkukirkon johtajia sekä niitä, jotka ovat suorittamassa itsenäistä julistustehtävää. Suppeassa merkityksessä apostoleiksi luettiin ”ne kaksitoista”. Laajemmassa merkityksessä apostoleiksi nimitetään Uudessa testamentissa muitakin.

Paavali ei erottele apostolin armolahjaa erilliseksi muista Pyhän Hengen jakamista armolahjoista, kun hän puhuu armolahjoista 1. Kor. 12:28-30 kohdassa.

1. Kor. 12:28-30. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta?

Armolahjoja tulee pyytää Jumalalta. Armolahjat on annettu meille, jotta käyttäisimme niitä seurakunnassa seurakunnan parhaaksi. Monella meistä on jo valmiina jokin painolastina oleva asia, joka pitää meidät nöyrinä.

Kol. 1:2. tervehtivät Kolossan pyhiä, Kristukseen uskovia veljiä (ja sisaria). ...

Pyhiä ovat kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan. Ihminen itsessään ei ole pyhä. Hän on pyhä koska Jumalan lapselleen antama Pyhä Henki tekee hänestä pyhän.

Pyhitys / pyhittyminen tarkoittaa sitä, että ihminen joka on jo Kristuksessa pyhä, antaa itsessään lisää tilaa Pyhälle Hengelle (Ef. 5:18-20, Gal. 4:19-20), jolloin hänen vanhan luontonsa hallintavalta hänessä pienenee.

Ef. 5:18-20. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. (Tässä käytetään sellaista muotoa, joka tarkoittaa jatkuvasti tapahtuvaa Hengellä täyttymistä. Ei riitä, että oksa saa puusta vain keväällä mahla-annoksen. Oksa tarvitsee mahlavirtausta syksyyn asti. Samoin tarvitsemme mekin jatkuvaa Pyhän Hengen läsnäoloa, koska olemme oksina Kristus-puussa.) Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. (Hengellä täyttyy silloin, kun kiinnittää mielensä Kristukseen Jeesukseen. Moni luulee, että Pyhä Henki on läsnä vain silloin, kun tuntuu oikein hengelliseltä. Useimmiten sellainen on kuitenkin vain ihmisen omaan tunnetilaan perustuvaa henkisyyttä. Parhaiten Kristus opitaan tuntemaan ahdistuksissa saadun lohdutuksen kautta.)

Gal. 4:19-20. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun (Paavalin) on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. (”Rakkaat lapset” olivat jo pyhiä mutta pyhittyminen oli heillä vielä alkutekijöissään. He olivat kyllä saaneet Pyhän Hengen omakseen mutta Pyhä henki ei vielä ollut saanut heitä omakseen, koska he antoivat vanhan luontonsa hallita itseään.) Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin. (Se, että Paavali oli vankina eikä päässyt Kolossaan, on koitunut meille siunaukseksi, sillä Paavali joutui kirjoittamaan tämän kirjeen, jota me nyt luemme.)

Jotkut erehtyvät siinä, että lähtevät itse vanhan luontonsa avulla ”kurittamaan” omaa vanhaa luontoaan. Ei vanha luonto itseään vastaan sodi, se on sodassa Pyhää Henkeä vastaan (Room. 8:7). Huomion kääntäminen itseen on vanhan luontomme tapa pitää hallintavalta itsellään. Kiusauksen tullessa ajatukset tulee kääntää ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen sekä Raamatun sanaan ja rukoilla kiittäen (Hepr. 12:3, Fil. 4:6-7).

Room. 8:7. Lihan (= vanha luonto) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua.

Hepr. 12:3. Ajatelkaa häntä (Jeesusta), joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Tämä on Jumalan sanaa ja siksi se on totta – ja se toimii myös käytännössä.)

Kol. 1:2. ... Jumalan, meidän Isämme, armo ja rauha teille.

Keille Jumala on Isä?

Jotkut ajattelevat, että Jumalahan on luonut kaiken joten Hän on luomakunnan isä. Ja koska Jumala lisäksi on rakkaus, ei Hän voi sallia yhdenkään ihmislapsensa joutua kadotukseen. Joka ajattelee näin, unohtaa sen, että juuri hänelle, Jumalan rakkauden väärinkäyttäjälle, Jumala on myös Pyhä, kaikkinielevä tuli, jonka luokse voi tulla ainoastaan Jeesuksen ristillä vuotaneen sovintoveren suojassa ja vain siihen vedoten (Hepr. 12:28-29).

Joku ajattelee nyt, että kyllähän Jumalaa voi lähestyä. Kyllä Jumalaa lähestyä voi ja pitääkin, mutta Jumala ohjaa jokaisen Häntä lähestyvän turvautumaan Jeesuksen sovintovereen, koska vasta sen jälkeen Jumala voi ottaa Häntä lähestyvän lähelleen (Joh. 6:43-44).

Hepr. 12:28-29. … palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli. (”Hänen tahtonsa mukaisesti.” Jumalan yksiselitteinen tahto on, että Häntä lähestytään Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.)

Joh. 6:43-44. Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Entä millainen Jumala on Isänä niille, jotka ovat jo ottaneet Jeesuksen Kristuksen ristillä vuotaneen sovintoveren suojakseen? Heille Jeesus on itse sanonut, Matt. 6: 9-13: Rukoilkaa te siis näin: Isä (Abba) meidän, joka olet taivaissa! Jeesus käyttää tässä Jumalasta sellaista isä-nimitystä, jota sekä lapset että aikuiset käyttivät omasta rakkaasta, kunnioittamastaan ja turvallisesta isästään.

Meidän jokaisen käsitykseen Jumalasta Isänä vaikuttaa merkittävästi se, millainen meidän maallinen isämme on ollut, vai onko häntä ollut ollenkaan. Miten tästä enemmän tai vähemmän väärästä jumalankuvasta pääsee irti? Vain tutustumalla Jeesukseen Kristukseen sellaisena, millaisena Hänet on Raamatussa meille ilmoitettu. Jeesus on yhtä Isän kanssa. Jeesus sanoi, että joka on nähnyt Hänet, on nähnyt Isän (Joh. 14:9). Raamattu jopa käyttää Jeesuksesta nimeä, Iankaikkinen Isä (Jes. 9:5). Avatkaamme Raamattu rukoillen, että Jumala itse ilmaisisi itsensä meille myös Isänä (Joh. 1:18, Joh. 5:22-23, Joh.8:19, 1. Joh. 2:22-24, 2. Joh. 1:7-9).

Joh. 14:9. Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;

Jes. 9:5. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. (Jumala antoi tämän profetian Jeesuksen syntymästä monta sataa vuotta ennen kuin se tapahtui.)

Joh. 1:18. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. (Me opimme tuntemaan Jumalan Isänä vain tutustumalla Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan Raamattuun.)

Joh. 5:22-23. Isä (Jumala) itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle (Jeesukselle Kristukselle), jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. (Se joka ei ota Jeesusta Kristusta vastaan omien syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna, käyttäytyy erittäin epäkunnioittavasti Jumalaa kohtaan. Hän suhtautuu Jeesukseen ikään kuin Jeesus olisi tarpeettomasti kärsinyt ja kuollut ristillä.)

Joh. 8:19. "... Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni." (Jos emme halua tutustua Jeesukseen Kristukseen, syntiemme takia ristillä kuolleeseen Vapahtajaamme, jää myös todellinen Jumala, Kaikkivaltias maan, taivaan ja ihmiskunnan Luoja, meille tuntemattomaksi. Ja mikä pahinta, Hän ei tunnusta meitä omikseen.)

1. Joh. 2:22-24. Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus? (Jeesus kielletään nykyisin siten, että ”kyllä minä Jeesukseen uskon mutta en siten enkä sellaisena kuin Hänestä Raamatussa kerrotaan”.) Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä. (Antikristillisellä ihmisellä on hengellisyyden ulkokuori mutta hän kieltää Raamatussa ilmoitetut totuudet. Joka kieltää Raamatun sanan muuttamalla sen ihmisten korvasyyhyyn sopivaksi, tulee samalla kieltäneeksi Isän ja Pojan.) Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. Pysyköön siis teissä se, minkä jo alussa olette kuulleet. Jos se, minkä olette kuulleet alusta asti, pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. (Jos me pidämme kiinni Jumalan sanasta sellaisena kuin se on ilmoitettu meille Raamatussa, me kyllä pysymme Jumalan yhteydessä. Jos lähdemme muuttamaan Raamatun sanaa omaan ajatusmaailmaamme sopivaksi, menetämme yhteyden sekä Isään Jumalaan että Pelastajaan Jeesukseen Kristukseen.)

2. Joh. 1:7-9. Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. (Nykyisin eksytetyiksi tulleet ihmiset lausuvat uskontunnustuksen vain huulillaan koska eivät usko sen olevan totta.) Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.

Raamatussa on meille kerrottu, miten Jumalasta tulee Isä meille ihmisille ja miten Jumalan lapseksi päästään (Room. 8:13-30, Gal. 4:6-7, Ef. 1:3-14).

Room. 8:13-30. Jos elätte (vanhan) luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte (annatte Pyhän Hengen kuolettaa) syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. ... Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. … me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Me olemme jo Jumalan lapsia koska Jumala itse sanoo niin ja meillä on Pyhä Henki. Me joudumme kuitenkin koko ajan kilvoittelemaan, ettemme vanhan luontomme ja maailman houkutusten pettämänä luopuisi lapseudestamme.) Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. (Joka luulee pärjäävänsä hengellisessä työssä omin avuin, eli on vielä vanhan luontonsa ohjauksessa, ei turvaudu Pyhän Hengen apuun. Siksi hän usein jääkin ilman Hengen apua.) Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän (Jumala), joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi (Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi), jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Jumalan suunnitelma on, että Hän kutsuu omakseen jokaisen, joka turvautuu Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.) Ne, jotka hän (Jumala) edeltäkäsin on valinnut, (Jumala on ennen maailman luomista päättänyt, että valinta tapahtuu Jeesuksessa.) hän (Jumala) on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, (Jo ennen maailman luomista Jumala päätti myös sen, että Hän antaa Jeesuksen Kristuksen sovintovereen turvautuville lahjaksi Jeesuksen pyhyyden ja puhtauden ja lopulta myös samanlaisen ylösnousemusruumiin kuin mitä Jeesuksella on nyt taivaassa.) niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa. (Jo ennen maailman luomista Jumala suunnitteli ja määräsi sen, että Hän itse lahjoittaa taivaskelpoisuuden jokaiselle sellaiselle, joka suostuu turvautumaan Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.)

Gal. 4:6-7. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

Ef. 1:4-14. Jo ennen maailman luomista hän (Isä Jumala) on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. (Isä Jumala siirtää meidän rikkomuksemme ristiinnaulitun Jeesuksen kannettavaksi ja antaa meille lahjana ylösnousseen Poikansa Jeesuksen pyhyyden.) Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. (Pelkkä tieto Kristuksen verestä ei ketään pelasta. Jeesus Kristus on otettava vastaan sydämen Herraksi syntien sovittajana.) … Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt (Tämä perintöosa odottaa meitä taivaassa. Kyllä Jumalan lapset kokevat Jumalan huolenpidon jo täällä maan päällä, mutta monesti huomaamme sen vasta ollessamme ahdistuksen keskellä.) ... Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi. (Turvautuen kaikessa Jumalaan ja luottaen siihen, että Hän, Kaikkivaltias, ohjaa kaiken parhaaksemme.) Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se (Hän, Pyhä Henki) on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. (Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki. Se, kuinka paljon annamme Jumalan Hengen ohjata itseämme, on sitten toinen juttu.)

Jolle Jumala on Isä, hänelle Jeesus Kristus on Herra. Jolle Jeesus Kristus on Herra, hän pyrkii noudattamaan Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa. Tälle tielle lähteneillä lisääntyy kokemus omasta syntisyydestä – mutta sitäkin enemmän lisääntyy kokemus Jumalan armosta (Room. 5:20-21).

Room. 5:20-21. ... Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Kun oma syntisyys alkaa painaa, tulee katse kääntää ristiinnaulittuun Jeesukseen Kristukseen.) Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden. (Ainoa tapa menettää vastaanotettu armo on luopua siitä itse; Room. 8:37-39.)

Kol. 1:3. Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne.

Paavali oli huolissaan kolossalaisia uhkaavasta harhaopista, knostilaisuudesta. Siksi hän rukoili kolossalaisten puolesta. Paavali rukoili kiittäen, sillä sen seurauksena rukoilijalla on rauha (Fil. 4:6-7). Rauha seuraa sekä Herran läsnäolosta että siitä, koska asian on nyt jättänyt Herran käsiin (1 Piet. 3:12, Jaak. 5:16).

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Kun kiinnitämme ajatuksemme Kristukseen, ne eivät samaan aikaan vaeltele huolissamme.)

1 Piet. 3:12. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan. (Herra antaa pahantekijöillekin aikaa tehdä parannuksen mutta ei noteeraa heidän pyyntöjään. Ainoa rukous joka heiltä tulee kuulluksi, on; ”ole minulle syntiselle armollinen”.)

Jaak. 5:16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Vanhurskas on sellainen, joka on suostunut avaamaan sydämensä oven Kristukselle Jeesukselle ja näin saanut itselleen lahjavanhurskauden. Me heikot mutta Kristuksessa vanhurskaat Jumalan lapset turvaudumme liian harvoin tähän Jumalan suureen lupaukseen.)