Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille; 1:4-7, Toivo, usko, tieto

Kol. 1:4-5. Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa.

Kolossalaiset uskoivat evankeliumin sanomaan, siihen mitä Epafras oli heille kertonut Jeesuksen Kristuksen elämästä, kuolemasta, syntien sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Koska he olivat ottaneet sanoman Jeesuksesta vastaan, oli Jumala synnyttänyt heidät uudesti ylhäältä ja antanut heille Pyhän Hengen. Heidän kasvunsa Jumalan lapsina tuli näkyviin seuraavilla tavoilla:

• Uskoa Jeesukseen ei pidetty piilossa vaan sitä tunnustettiin julkisesti.

• Pyhä Henki vaikutti heissä rakkauden muita ihmisiä kohtaan.

• He luottivat Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen enemmän kuin omaisuuteensa ja omiin kykyihinsä ja tämä sai heidät pitämään huolta muista.

Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Tämä tapahtuu kun pysymme Jumalan yhteydessä. Ja Jumalan yhteydessä pysymme silloin kun luemme Raamattua, rukoilemme ja käymme seurakunnan kokouksissa.) Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa (pysytte elämän sanassa), (Meidän ei tarvitse yrittää itse tuottaa tätä ”loistoa”, riittää että pysymme kiinni elämän sanassa.)

Vaikka Raamatun lupaukset lopullisesti toteutuvatkin vasta perillä taivaassa, saamme me jo täällä maan päällä vaikeuksien keskellä kokea Jumalan läsnäoloa, huolenpitoa, rakkautta, iloa, jokapäiväisten välttämättömien tarpeiden täyttymistä ja rauhaa.

Kol. 1:5-6. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli teidän luoksenne. …

Evankeliumi on totuuden sanaa ja sanaa Totuudesta. Evankeliumi on sitä kahdella tavalla. Ensiksikin evankeliumin sanoma Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ristillä, se että me Häneen turvaten saamme rikkomuksemme ja kapinamme Jumalaa vastaan anteeksi on totta, koska se on todellinen historiallinen tapahtuma. Toiseksi evankeliumin sana on totta siksi, koska evankeliumin takana on Totuus itse, Jumalan Sana (Joh. 14:6).

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Evankeliumi kertoo Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ainoa tie Isän Jumalan luo pääsemiseksi. Joka muuta väittää, tekee Jeesuksesta valehtelijan. Ja miten luulet Jumalan suhtautuvan sellaiseen, joka väittää Häntä valehtelijaksi. Tällaisenkin ihmisen kääntymistä jaksaa Jumala odottaa hänen maallisen elämänsä loppuun asti mutta sitten on armonaika hänen kohdallaan lopussa.)

Toivo on muuttunut uskoksi silloin, kun sen mukaan alkaa elää ja toimia (Hepr. 11:1).

Hepr. 11:1. Usko on sen todellisuutta (totena / totuutena pitämistä), mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä (mikä ei vielä ole tullut näkyväksi).

Seuraavat asiat ovat vielä toivon varassa, koska me saamme ne vasta Kristuksen paluun yhteydessä:

• Kaikki se, mitä Jumala on luvannut antaa meille vasta taivaassa. ”sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa” (Kol. 1:5).

• Se, että kuolemamme jälkeen saamme samanlaisen ylösnousemusruumiin, jollainen Jeesuksella on jo nyt; ”huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi (Room. 8:23).

Room. 8:23-27. … me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Usko ristiinnaulittuun Jeesukseen syntiemme sovittajana on jo tehnyt meistä Jumalan lapsia. Toisaalta olemme tässä vanhassa kropassamme vielä matkalla taivaaseen, ja siksi Jumalan lapseudesta voi halutessaan luopua. Kuka sitten haluaisi luopua? Suostuminen Jumalan sanan vastaisiin houkutuksiin voi viedä meidät niin kauas Jumalasta, että emme enää halua kääntyä tai emme kykene kääntymään ja palaamaan takaisin kotiin Isän Jumalan luo.)

• Varmana toivona, eli jo uskoksi muuttuneena toivona, joka on elämänsä elämistä luottaen siihen, että Jeesuksen sovitustyö ristillä on sovittanut meidän syntimme (Room. 8:24-25).

Room. 8:24-27. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. (Pelastus on Jumalan puolelta varmaakin varmempi asia koska se perustuu Hänen sanaansa ja Kristuksen Jeesuksen täytettyyn työhön. Me ihmiset joudumme kuitenkin tämän maallisen elämämme ajan odottamaan ja toivomaan monien Jumalan lupausten lopullista toteutumista.) Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti. (Kaikki se, mikä odottaa meitä vasta taivaassa, on vielä uskon ja toivon varassa.) Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. (Jumala on antanut jokaiselle lapselleen Pyhän Hengen ohjaamaan, rohkaisemaan ja lohduttamaan häntä ja auttamaan häntä pääsemään perille taivaaseen.) Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. (Yllättävän usein me pyydämme Jumalalta itsellemme tai läheiselle vahingollisia asioita ja kiukuttelemme kun Jumala ei anna meidän aina niitä toteuttaa.) Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän (Jumala), joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. (Jokaisella Jumalan lapsella on suora yhteys Isän Jumalan sydämelle. Meidäthän on kätketty Kristukseen, joka istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Kun tämän tietää, ei tarvitse päättää rukoustaan sanoihin; ”Jeesuksen Kristuksen nimessä”.)

Uskoksi muuttuneesta toivosta voidaan puhua myös ”sisäisinä silminä” (Ef.1:17-19, Ef. 3:16-17).

Ef. 1:17-19. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. (Me asetamme Jumalan väärällä tavalla koetukselle silloin, jos päätämme lähteä elämään Hänen sanansa mukaan vasta sen jälkeen, jos Hän ensin itse näyttää meille voimansa. Uskomaton saa tehdä näin, Jumala vastaa kyllä hänelle. Jumalan lapselle oikea tapa on lähteä jo nyt uskon varassa elämään Jumalan sanan mukaisesti, sillä silloin Jumala varmasti aikanaan tulee osoittamaan hänelle voimansa lisäksi myös rakkautensa.)

Ef.3:16-17. Rukoilen, että hän (Isä Jumala) sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus (Jumalan antama rakkaus) on elämänne perustus ja kasvupohja.

Tämä seuraava ei Raamatun mukaan ole enää toivoa vaan Pyhän Hengen vaikuttamaa tietoa: ”Me tiedämme, että Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat” (Room. 8:28, Ef. 3:20-21). Toivo kohdistuu yleensä vasta kuoleman jälkeen tuleviin asioihin, tieto perustuu joko omiin tai muiden kokemuksiin ja havaintoihin, joten ”me tiedämme”- tieto kohdistuu tämän maallisen elämän ajan tapahtumiin. Tämän maallisen elämän aikana hankittua tietoa emme enää taivaassa tarvitse (1. Kor. 13:8-10). Tällainen kokemuksen kautta Jumalasta saatu tieto on varmaa tietoa, toisin kuin se tieto, jota tiedon nimellä kulkevan harhaopin, knostilaisuuden, filosofia on.

Room. 8:28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa (että Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat) ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Luotammeko me siihen, että Jumala johtaa myös meidän omassa elämässä kokemamme ahdistukset, sairaudet, vastoinkäymiset ja onnettomuudet lopulta meidän ja/tai meidän läheistemme parhaaksi. Vaikka me tiedämme sen, että Jumala on näissäkin asioissa kaikkivaltias ja haluaa meille hyvää, mikä on valtava kiitoksen aihe, on näitä asioita hyvin vaikea ottaa kiitoksen kanssa vastaan. Vaikka juuri sillä tavalla me saisimme sydämeemme Jumalan rauhan; Fil. 4:6-7.)

Ef. 3:20-21. Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan (= Jumalan lapselleen lahjoittama Pyhä Henki) kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen.

1. Kor. 13:8-10. Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kol. 1:6. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se (totuuden sana, evankeliumi) on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ...

Jumala on itse sitoutunut Raamatun sanassa kerrottuun evankeliumiin, joten evankeliumin sanassa on Jumalan voima (Room. 1:9, 1. Tess. 1:5, Room. 16:25).

Room. 1:9. Minä (Paavali) en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (Koska ne ovat matkalla kadotukseen, jotka eivät usko evankeliumia, sen asian pitäisi saada meidät olemaan häpeämättä evankeliumia.)

1. Tess. 1:5. sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana,

Room. 16:25. Ylistys hänelle (Jumalalle), joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta,

Evankeliumi kantaa hedelmää seuraavasti:

• Kun ihminen uskoo evankeliumin, hän siirtyy kadotukseen vievältä tieltä taivaaseen vievälle tielle Kristuksen Jeesuksen yhteyteen.

• Evankeliumiin uskoneessa ihmisessä alkaa Pyhä Henki vaikuttaa Hengen hedelmää.

Jos sanoma Jumalasta ei sisällä armoa, se ei ole Jumalasta lähtöisin eikä se silloin ole evankeliumia ollenkaan. Armon lisäksi myös laki ja tuomion julistaminen sisältyvät evankeliumiin.

Mutta mitä armo on, ja mitä se ei ole? Armon ja armahduksen perusteena on Jeesuksen Kristuksen kuolema ristillä meidän syntisten sijaisena. Joka sivuuttaa Jeesuksen ristinkuoleman itselleen tarpeettomana, sulkee itse itsensä Jumalan armon ulkopuolelle. (Hepr. 9: 13-28.)

Hepr. 9:13-28. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka (vanhan liiton aikana, joka oli Mooseksen välityksellä tehty lakiliitto) puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! (Lakiliiton aikana suoritetut uhrimenot olivat esikuva siitä täydellisestä uhrista, jonka Jeesus antoi kuollessaan ristillä. Vanhan liiton, eli lakiliiton uhrien puhdistava vaikutus perustui siihen, että ne ennakoivat Jumalan lupaamaa täydellistä Jumalan uhrikaritsaa, Jeesusta Kristusta, joka ottaa pois maailman synnin; Joh. 1:29.) Ikuisen henkensä voimalla hän (Jeesus) on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. (Kristuksen sovintoveressä syntinsä anteeksisaaneen omatunto ei enää syytä häntä. Poikkeuksena voi olla sellainen epävarma omatunto, joka ei ole kasvanut Jumalan sanassa. Ei Jumala pakota ketään puhdistamaan omatuntoaan Jeesuksen sovintoveressä. Kuolemaan johtavien tekojen kanssa, ei ilman Jeesuksen sovintoveren suojaa, kannata mennä viimeiselle tuomiolle.) Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. (Mooseksen kautta tehdyn lakiliiton uhrien sovittava vaikutus olisi jäänyt turhaksi, ellei Jumala olisi tehnyt uutta liittoa ja vahvistanut sitä Jeesuksen Kristuksen sovintoverellä; Matt. 26:26-28.) Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen. (Sekä Jeesuksen kuolema että ylösnouseminen kuolleista ovat historian parhaiten dokumentoituja tapahtumia.) Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. Siksi ei ensimmäistäkään liittoa voitu vahvistaa ilman verta. Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt." Samalla tavoin hän vihmoi verta teltan ja kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden päälle. Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. (Anteeksianto lakiliitossa perustui siihen, että viaton virheetön eläin kantoi syylliselle tulevan kuolemanrangaistuksen.) Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein. Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen (todelliseen pyhäkköön) ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. (Heprealaiskirje on kirjoitettu ennen vuotta 70 jKr, koska silloin Jerusalemin temppeli hävitettiin.) Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. (Jumalan lapsetkin tuomitaan kuoleman jälkeen, mutta heille luetaan vapauttava tuomio, koska he ovat maallisen elämänsä aikana suostuneet sovintoon Jumalan kanssa; 2. Kor. 5:20.) Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, (Jeesuksen veri riittää puhdistamaan kaikkein suurimmankin syntisen ja Jumalan tahtoa vastaan rikkoneen hänen synneistään. Veren puhdistus on vain otettava vastaan.) ja hän (Jeesus) ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. (Ensin Jeesus tulee noutamaan taivaalliseen hääjuhlaan ne jotka Häntä ovat odottaneet. Sen jälkeen kun Jeesuksen omat eivät enää ole maailmassa, Jumala kaataa maan päälle ne vihan maljat, joista on kerrottu ilmestyskirjassa; Ilm. 15:5-21.)

Kol. 1:6-7. … ja tulitte sen (evankeliumin) tuntemaan sellaisena kuin se todella on. Epafras, jolta olette sen (evankeliumin totuuden) kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne.

”Tulitte sen (evankeliumin) tuntemaan sellaisena kuin se todella on.” Niin kuin Paavalin aikana niin nykyisinkin kuulee vaikka minkälaisia Raamatun vastaisia sepustuksia Jumalan rakkaudesta ja Jumalan armosta. Jumala ilmoittaa Paavalin kautta näistä julistajista, jotka puhuvat Raamatun ilmoitusta vastaan, että he ovat kirottuja (Gal. 1:6-12). Jotkut haluavat poistaa Paavalin kirjoitukset Raamatusta, tai ainakin osan niistä, mutta apostoli Pietari on sanonut, että sen he tekevät omaksi tuhokseen (2. Piet. 3:15-18). Vaikka Jumalan sana kiroaisikin jonkun, me emme saa kirota ketään, Room. 12:14.

Gal. 1:6-12. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä (Jeesuksesta), joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut (harhassa olevat) vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse (Jotkut harhaopettajat lähettivät omia kirjeitään Paavalin nimissä.) tai vaikka taivaan enkeli (paholainen on eksyttänyt monia esiintymällä valkeuden enkelinä ja jopa Jeesuksen hahmossa) – hän (harhaopettaja) olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija. (Ne, jotka saarnaavat ihmisten korvasyyhyyn, eivät palvele Kristusta, eivätkä tosiasiassa kuulijoitaankaan.) Teen teille selväksi, veljet (ja sisaret), että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle. (Ei Paavali omiaan puhu, sillä hän kävi Jerusalemissa apostoleilta varmistamassa puheidensa paikkansapitävyyden; Gal. 1:15-20. Lisäksi Pietari oli lukenut Paavalin kirjeet ja totesi niiden olevan ok; 2. Piet. 3:15-18.)

2. Piet. 3:15-18. ... Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. … Niissä (Paavalin kirjeissä) tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, (Jumalattomilla on kyllä paljonkin epäjumalia. Joillakin epäjumalana on oma järki. Useimmat epäjumalat hivuttautuvat salakavalasti ihmisen sydämeen esim. joogan, tarot-korttien, povaamisen ja horoskooppien avulla.) niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. (Nykyisin on tullut muotiin poistaa Raamatusta itselle epämieluisat osat. Näin muutetaan Jumalan sanaa – vaikka Jumalan sanan tulisi muuttaa meitä.)

Millainen sitten on oikea evankeliumi? Evankeliumi on sanoma Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen täytetystä työstään (1. Kor. 15:1-11, Room. 1:2-3). Joka uskoo oikeaan evankeliumiin, pelastuu ja saa Jumalalta Pyhän Hengen (Ef. 1:13-14). Joka lähtee elämään vääristellyn ”evankeliumin” mukaan, joutuu siitä kerran tuomiolle (Room. 2:16).

1. Kor. 15:1-11. Veljet (sisaret), minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä (Paavali) sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. (Jos Raamatun sanasta jättää jotain tarkoituksella pois, tai jos sitä tarkoituksella muuttaa itselle ja/tai muille sopivampaan muotoon, on itse eksyksissä ja eksyttää muita.) Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietarille) ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, … Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. (Evankeliumi perustuu Jeesukseen Kristukseen ja evankeliumin pääkohdat ovat seuraavat:

- Jokainen ihminen on syntinen.

- Jeesus Kristus kuoli ristillä ja sovitti synnit, koska vain tällä Jumalan valitsemalla ja toteuttamalla tavalla me syntiset ihmiset voimme pelastua. Muualla Paavali kertoo sen, että tämä ristin sovitus on otettava vastaan.

- Jeesus nousi kuolleista, ja tällä tavalla Jumala vahvisti sen, että kaikki Jeesuksen puheet ovat totta.

- Se, mitä Jeesus teki ja opetti, oli jo ennalta kerrottu meille kirjoituksissa (Vanhassa testamentissa).

- Edellä oleva evankeliumi Jeesuksen kuolemasta ja kuolleista ylösnousemisesta on totta, sillä siitä todisti yli 500 silminnäkijää, joista moni oli elossa vielä tuolloin.

- Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen todistajien todistukset ovat keskenään yhtäpitäviä ja täydentävät toisiaan.)

Room. 1:2-3. … evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa (= Vanhassa testamentissa), on sanoma hänen Pojastaan (Jeesuksesta Kristuksesta).

Ef. 1:13-14. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Room. 2:16. … Jumala minun (Paavalin) julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. (Jumala kyllä tietää tasan tarkkaan millä motiiveilla me luemme Raamattua tai jätämme lukematta, millä motiiveilla puhumme Jeesuksesta tai olemme puhumatta, millä motiiveille olemme tekomme tehneet tai jättäneet tekemättä. Tämän vuoksi on viisasta turvautua Jumalan armoon jota tarjotaan meille Jeesuksen sovintoveressä.)

Entä miten oikeaa evankeliumia vääristetään? Oikeastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siksi ei kannata perehtyä vääristeltyihin asioihin, vaan opetella tuntemaan aito Jumalan sana lukemalla Raamattua. Kun tuntee aidon riittävän hyvin, tunnistaa väärennökset. (2. Kor. 4:3-4, 2. Kor. 11:3-15, Gal. 3:1-2).

2. Kor. 4:3-4. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut (esim. mammonalla, rahan ja omaisuuden himolla sekä vallan, kunnian tai maineen tavoittelulla), niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.

2. Kor. 11:3-15. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte. … Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. (Raamatussa tämä sanotaan selvästi eikä sen asian pitäisi siksi hämmästyttää ketään, että nykyisinkin Jumalan asian palvelijoina esiintyy monia, jotka todellisuudessa edistävät paholaisen ajamia asioita, usein sitä itse tiedostamattaan. Mistä sitten tunnistaa aidon Jumalan sanan palvelijan? Kahdesta asiasta: Hän ei muuta Raamatun sanaa toiseksi eikä jätä siitä pois itselle ja muille hankalia asioita. Toiseksi, hän itse pyrkii elämään Raamatun ilmoituksen mukaisesti.)

Gal. 3:1-2. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot (”omilla yrityksillä taivaskelpoiseksi”) vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen ristillä suoritetun työn tähden.)