Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille; 1:15-17 Kuka Jeesus todella on?

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Kolossan seurakunnassa oli Jeesuksesta Kristuksesta vääriä uskomuksia, jotka Paavali toi oitis ilmi. Koska väärät opettajat uskoivat, että kaikki aine oli pahaa ja turmeltunutta, he väittivät, ettei Jumala ollut voinut tulla maan päälle ihmisen muodossa. Paavali totesi, että Kristus on Jumalan täydellinen kuva ja itse Jumala ja silti hän kuoli ristillä ihmisenä. Väärät opettajat uskoivat, ettei Jumala ollut luonut maailmaa, koska hän ei olisi voinut luoda pahaa. Paavali vastasi, että Kristus, lihaksi tullut Jumala, loi sekä taivaan että maan. Väärät opettajat opettivat lisäksi, ettei Jeesus ollut ainutlaatuinen Jumalan Poika, vaan vain yksi sanansaattaja Jumalan ja ihmisten välillä. Paavali selitti, että Kristus oli olemassa jo aikojen alussa ja on ylösnousseiden esikoinen. Väärät opettajat eivät pitäneet Kristusta pelastuksen lähteenä vaan väittivät, että Jumalan voi löytää vain erityisen, salatun tiedon kautta. Paavali sitä vastoin totesi, että ainoastaan Kristuksen kautta on mahdollista pelastua. Hän palasi perusteluissaan aina Kristukseen. Kun julistamme evankeliumia, meidänkin tulee keskittyä Kristukseen.

Jeesus ei pelkästään ole Jumalan kaltainen, vaan hän on itse Jumala. Hän on näkymättömän Jumalan näkyvä kuva ja edustaa Jumalaa näin täydellisesti. Hän ei vain heijasta Jumalaa vaan ilmoittaa meille hänet. Hän ei tullut maan tomusta (kuten Aadam) vaan taivaasta. Kristus on kaiken luodun, myös henkimaailman, yläpuolella. Tulee uskoa hänen jumaluuteensa tai usko jää tyhjäksi ja merkityksettömäksi. Jeesuksen jumaluus on kristinuskon tärkein totuus.

Kol. 1:15. Hän (Jeesus Kristus) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt.

"Hän (Jeesus Kristus) on näkymättömän Jumalan kuva …"

1. Kristus Jeesus oli ja on ihmiseksi syntyessään ihmisluontonsa puolesta samalla tavalla Jumalan kuva kuin jokainen ihminen on Jumalan kuva (1. Moos. 1:26-27). Jeesus ei ruumiinsa puolesta erottunut muista sen ajan miehistä.

1. Moos. 1:26-27. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, (Se, että ihminen on Jumalan kuva ja Jumalan kaltainen, on pohjana sille, että Jumalan toinen persoona, Poika, otti ihmisyyden itselleen syntymällä ihmiseksi, kasvamalla ihmisenä ja kuolemalla ihmisenä. Koska Jumalan Poika ei halveksinut eikä mitätöinyt ihmisruumista vaan otti sellaisen itselleen, emme mekään saa ruumistamme halveksia.) … Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (Jokaisella ihmisellä on joko miehen tai naisen geenit. Ihmisistä 99,98 % on geeniperimältään selkeästi miehiä tai naisia. Kromosomistoon kertyneistä haitallisista* mutaatioista johtuen 0,02 % on niitä, joiden sukupuolen määrittäminen ei ole yksiselitteistä. Muita biologisia sukupuolia ei ole olemassa kuin nämä kaksi ja niiden "sekoitus". Tämä ihmisen sukupuoli on koodattu hänen jokaiseen soluunsa eikä sitä kykene kukaan eikä mikään muuttamaan. Entä ne, jotka kokevat olevansa ”muunsukupuolisia”? Heillä on oikeus kokea niin kuin kokevat, mutta hekin ovat silti Jumalan kuvia miehinä ja naisina.)

*) Hyödyllisiä mutaatioita ei ole osoitettu olevan olemassa. Sirppisoluanemia suoje-

lee kyllä malarialta, mutta sen kääntöpuolena on että yksi neljästä lapsesta kuolee.

2. Jeesus ihmisenä oli ”uusi Aadam”, joka korjasi ensimmäisen Aadamin rikkomukset (1 Kor. 15:21-22, 1 Kor. 15:44-49). Ensimmäisen Aadamin oli kuoltava omien syntiensä vuoksi. Jeesus eli synnittömän elämän ja siksi Hänen kuolemansa kelpasi sovitukseksi.

1 Kor. 15:21-22. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä (Aadamista), samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä (Jeesuksesta Kristuksesta). Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, (Kun ihminen avaa oman sydämensä oven Kristukselle, hänestä tulee Kristuksesta osallinen ja samalla hän alkaa elämään todellista elämää.)

1 Kor. 15:44-49. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen. (Ihmisestä tulee uusi luomus silloin kun hän syntyy uudesti ylhäältä tähän ajalliseen ruumiiseen. Ihminen on uuden luontonsa puolesta jo samaa henkeä Jumalan Hengen kanssa; Joh. 3:3-6. Hänen ajallinen ruumiinsa muuttuu ylösnousemusruumiiksi silloin kun Jeesus tulee noutamaan omiaan Taivaalliseen hääjuhlaan; 1. Kor. 15:48-53.) Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento (sielu)." Mutta viimeisestä Aadamista (Jeesuksesta) tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen (Aadam) on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen (Jeesus Kristus) on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, (Jokaisen ihmisen mukana kulkee hänen langennut luontonsa koko hänen maallisen elämänsä ajan. Niillä, jotka hylkäävät Jeesuksen Kristuksen yhteydessä olevan pelastuksen, ei ole kuin maallinen luonto ja se ei pääse taivaaseen.) ja millainen tuo taivaallinen ihminen (Jeesus Kristus) on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. (Tätä perille pääsyä me odotamme Jumalan meille lahjoittaman Pyhän Hengen kanssa; Ilm. 22:17.)

3. Kun Jeesus eli ihmisenä, Hän vaimensi jumalallisen luontonsa. Hän ei käyttänyt Jumalan voimiaan omaksi hyväkseen vaan eli ihmiselämän sikiämisestä hautaan asti. Silti Hän oli ja on samaan aikaan 100 % ihminen ja 100 % Jumala. Jeesus syntyi ihmiseksi sovittaakseen ristinkuolemallaan meidän syntimme mutta myös siksi, että Hänen kauttaan ja Häneen liitettyinä oppisimme tuntemaan Jumalan Taivaallisena Isänä (Joh. 14:6-11).

Joh. 14:6-11. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän (Jumalan) luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä." Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän (Jumalan). Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.

4. Jeesus kutsui opetuslapsiaan ystävikseen (Joh. 15:15) ja veljikseen (Joh. 20:17). Jeesuksen suhde Isään Jumalaan oli ja on kuitenkin erilainen kuin meidän suhteemme Isään Jumalaan. Tämä johtuu siitä, että Jeesus Kristus on yhtä Isän Jumalan kanssa. Meidän suhteemme Isään Jumalaan tapahtuu Jeesukseen kätkettyinä ja Jeesuksen kautta. Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika. Meidät, Jeesukseen Kristukseen liitetyt, Jumala on ottanut "adoptiolapsikseen".

Joh. 15:14-15. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. (Tämä Jumalalta tullut tieto on kirjoitettuna meille Raamatussa.)

Joh. 20:17. Jeesus sanoi (Magdalan Marialle): "Älä koske minuun (Älä takerru minuun). Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." (Jeesus Kristus on yhtä Isän Jumalan kanssa. Meidän suhteemme Isään Jumalaan tapahtuu Jeesukseen kätkettyinä ja Jeesuksen välityksellä.)

"Hän (Jeesus Kristus) on … esikoinen …" Sanalla ”esikoinen” tarkoitetaan sekä järjestykseltään ensimmäistä että asemaltaan korkeinta koko luomakunnassa.

Otan tähän osan ”Raamattua alkukielellä” -kirjassa kerrotusta. Raamatun ensimmäinen jae kuuluu siinä seuraavasti: ”Alussa loivat Jumalat nuo taivaat ja tämän maan.”

1 Moos. 1:1. Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Ensimmäinen sana on suomennettu ”alussa”. Se voitaisiin suomentaa myös ”esikoisen kautta”.

Alkutekstissä on käytetty monikkomuotoa Jumala-sanasta. Sananlaskujen 8 luvun mukaan ainoa Poika, Logos eli Sana, on Isän Jumalan luomistyön toimeenpanija. Apostoli Johannes vahvistaa tämän evankeliuminsa alussa (Joh. 1:1-14).

Joh. 1:1-14. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. (Jumalan Sana on Yksi Jeesuksen Kristuksen nimistä, Ilm. 19:11-13.) Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä (Kristusta Jeesusta). Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. … Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. (Annammeko me Kristuksen valaista sydämemme jo nyt tämän maallisen elämämme aikana että tuntisimme syntimme saisimme ne anteeksi - vai tuoko Hän syntimme valoon kaikkien nähtäväksi vasta silloin kun olemme Hänen tuomittavanaan, Luuk. 12:2-5.) Maailmassa hän (Jeesus Kristus) oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa (joka oli Hänen kauttaan luotu), mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan (Israel oli ja on edelleen Jumalan omaisuuskansa vaikka kansana hylkäsikin Jeesuksen, Messiaansa, Room. 11:1-36.). Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. …

Taivas sanan tulisi olla monikkomuodossa, sillä siinä on alkukielen hepreassa käytetty kieliopillista kaksikkomuotoa sanasta taivas. Joten siihen sisältyy kaksi taivasta, ilmeisesti meille näkyvä taivaan avaruus ja se näkymätön taivas jossa Jumalan enkelit ovat. Paholainen enkeleineen on heitetty sieltä ulos tähän näkyvään maailmaan. Mutta koska Paholainen ja häneen liittyneet enkelit ovat henkiolentoja, he voivat kätkeytyä meidän silmiltämme. Kolmiyhteinen Jumala on näiden taivaiden luojana sekä niiden sisällä että niiden ulkopuolella.

Entä se, kun Paavali kertoi käyneensä kolmannessa taivaassa, 2. Kor. 12:1-5? Minä ymmärrän sen niin, että hän kävi sellaisessa Jumalan pyhyydessä johon edes enkeleillä ei ole pääsyä.

2. Kor.12:2-3. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.

"Hän (Jeesus Kristus) on … ennen koko luomakuntaa syntynyt." Vähän ennen ristinnaulitsemistaan Jeesus pyysi, että Hänen Taivaallinen Isänsä antaisi Hänelle takaisin sen kirkkauden, joka Hänellä oli ollut Isän Jumalan luona taivaassa ennen kuin maailmankaikkeus luotiin (Joh. 17:4-5).

Joh. 17:4-5. Minä olen kirkastanut sinut (Isän Jumalan) täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. (Jeesuksen tärkein työ ihmisenä oli kuolla ristillä meidän syntisten sijaisena. Toinen Hänen tehtävistään oli Logoksena, Jumalan Sanana, antaa opetuslapsilleen ja heidän välityksellään meille tieto siitä, millainen Isä Jumala on ja miten pääsemme Hänen luokseen.) Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Kol. 1:16-17. Hänen (Kristuksen Jeesuksen) välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. (Myös se taivas enkeleineen, jossa Jumalan enkelit ovat, on luotu Jeesuksen välityksellä.) Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten (Häneen). Hän (Jeesus) on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.

Näinhän me Nikean uskontunnustuksessakin sanomme. Se, joka ei tähän uskontunnustukseen halua sydämessään yhtyä, on harhaoppien vaikutuksesta jo, ainakin osittain, kiinni paholaisen ansassa (2 Tim. 2:25-26).

Näissä uskontunnustuksissa mainitut asiat löytyvät kaikki Raamatusta.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

2 Tim. 2:25-26. Ehkäpä Jumala antaa heidän (jotka vastustavat Jumalan sanaa) mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa.

Sananlaskujen 8 luku kertoo siitä, miten Jeesus syntyi Jumalasta ennen kuin yhtään mitään oli luotu (Sananl. 8:1-36). Paavali puhui samasta asiasta Ateenassa (Apt. 17:22-28).

Sananl. 8:1-36. Kuulkaa! Viisaus kutsuu, (Viisaus on yksi Jeesuksen nimistä.) … "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani. … "Minut Herra loi (synnytti) ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. (Olin Hänen rinnallaan varma ja vahva työtoveri.) Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset. … Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."

Apt. 17:22-28. Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: "Ateenalaiset! … Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä (Aadamista) hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. (Jumala on läsnä kaikkialla Pyhän Henkensä välityksellä, joten ei pidä ihmetellä sitä, että Hän tietää jokaisen ajatuksemmekin. Siksi Jumalan tuomiot ovat aina oikeudenmukaisia.) … meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi … kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. (Parannus = mielenmuutos ja paluu takaisin Jumalan yhteyteen, "kotiin".) Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut (Jeesus Kristus). Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."