Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille; 1:18-27 Moitteettomuus lahjaksi

Kol. 1:18. Hän (Jeesus) on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Kristillinen seurakunta muodostui helluntaina vuonna 30 jKr., kun opetuslapset saivat Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen (Luuk. 24:49, Joh. 16:7-14). Jumalan maailmanlaajuiseen seurakuntaan liittyminen tapahtuu siten että sydämen ovi avataan Jeesukselle. Joka on kastettu ja uskoo, tulee autuaaksi (Mark. 16:15).

Luuk. 24:49. Minä (Jeesus) lähetän teille sen (Pyhän Hengen), minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." (Tämä tapahtui helluntaina.)

Joh. 16:7-14. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. (Jeesuksen kuolema ristillä Jumalan uhrikaritsana oli välttämätön edellytys syntien anteeksiantamiselle. Nyt ihmisen syntisyys ei enää estä Jumalaa tulemasta hänen luokseen.) Mutta mentyäni pois minä (Jeesus) lähetän hänet (Pyhän Hengen) luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, (Me emme ota vakavasti sitä, että maailman ideologiat ja mielipiteet aina johtavat meitä harhaan.) hän (Pyhä Henki) paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, (Meillä ei ole omaa hurskautta. Meidän hurskautemme, pyhyytemme ja puhtautemme on taivaassa oleva Jeesus Kristus. Hän on Henkensä välityksellä läsnä myös jokaisessa uskovassa.) ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. (Paholaisella ja häneen liittyneillä enkeleillä, jotka nyt ovat maan päällä riivaajina, ei ole mahdollisuutta pelastua. He odottavat Jumalan liekaköydessä tuomionsa täytäntöönpanoa. Paholainen saa valtavan määrän ihmisiä houkuteltua mukaansa kadotukseen.) "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Kun Pyhä Henki johtaa meidät tuntemaan totuuden, Hän johtaa meidät tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, ennen kaikkea ristiinnaulittuna mutta myös ylösnousseena. Ihminen ei omassa maallisessa viisaudessaan ymmärrä pätkän vertaa Jumalan suunnitelmista. Vasta kun ihminen suostuu tulemaan Kristuksen luokse ja ottamaan Kristuksen sydämensä Herraksi, on Kristus hänessä myös viisauden lähteenä, 1. Kor. 1:30.) Hän (Pyhä Henki) ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut (Jeesuksen Kristuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Mark. 16:15. Hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo (olla uskossa) ja saa kasteen (olla kastettu), on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Kristus Jeesus on seurakunnan alku, ja Hän on sen pää ja päämies (Ef. 1:22-23, Ef. 4:11-12, Ef. 5:29-32).

Ef. 1:22-23. Jumala on alistanut kaiken hänen (Jeesuksen) valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää. (Paavali puhuu tässä Jumalan seurakunnasta, joka muodostuu uudestisyntyneistä Jumalan lapsista. Meille näkyvässä kirkkolaitoksessa on myös maallisia ihmisiä ja luopioita mukana; Apt. 20:28-30.)

Ef. 4:11-12. Hän (Jeesus) antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Suomen kirkko on kuihtumassa, mikä on merkki siitä, että osa kirkon työntekijöistä ei tosiasiassa rakenna kirkkoa vaan hajottaa sitä, usein sitä itse tajuamattaan. Jeesus Kristus rakentaa omaa kirkkoaan vain sellaisen henkilön kautta, joka pyrkii pysymään Jumalan sanassa, Raamatussa. Raamatun sanan vastaisia maailman mielipiteitä ajavat jäsenet ovat kyllä mukana seurakuntien jäsenluetteloissa, mutta vain Kristus tietää, kuuluvatko he Hänen seurakuntaansa.)

Ef. 5:29-32. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. … Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Kirkkokunnat maallistuneine jäsenineen ovat eri asia kuin Kristuksen seurakunta. Kannattaa ottaa Kristus sydämensä Herraksi, sillä vain silloin voi kokea sen, kuinka Kristus vaalii ja hoitaa omiaan seurakunnassansa. Elottomat tekojäsenet eivät koskaan kuulu elävään ruumiiseen, vaikka niistä apua olisikin.)

Jeesus oli ensimmäinen joka nousi kuolleista taivaallisessa ylösnousemusruumiissa. Jokainen, joka maallisen elämänsä aikana turvautuu Kristuksen Jeesuksen sovintovereen, saa Jeesuksen paluun yhteydessä samanlaisen ylösnousemusruumiin. Silloin seurakunnan aika maan päällä on ohi. Vielä senkin jälkeen ilmeisesti voi pelastua, mutta marttyyriuden kautta.

Kol. 1:19. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä (Jeesuksessa)

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo sanasta ”täyteys” seuraavaa:

Käsitettä ”täyteys” käytetään alkutekstissä siitä, mikä täyttää jonkin tilan. Jumala on rikkauden lähde, joka kykenee antamaan täyteydestään ihmiselle, joka on alempi olento. Kristus on tämän jumalallisen täyteyden välittäjä. Kaikki se mikä täyttää Jumalan asui Jeesuksessa Kristuksessa hänen maallisen elämänsäkin aikana. Tällainen oli mm. Jumalan olemukseen liittyvä täydellinen rakkaus. Jeesus Kristus on tosi Jumala.

Kristus välittää ihmiselle kirkkautensa täyteyden (Joh. 1:16). Kun Efesolaiskirjeessä sanotaan, että seurakunta on Kristuksen ruumis ja Hänen täyteytensä (Ef. 1:23), siinä kuvataan seurakunta elimeksi, jonka rakentuminen ja toiminta on kokonaan Kristuksen työtä.

Joh. 1:16. Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.

Ef. 1:23. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Kol. 1:20. sekä hänen (Jeesuksen) välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jeesuksen kuoleman ansiosta kaikki voivat lähestyä Jumalaa. Ristillä Jeesus voitti synnin joka estää meitä olemasta oikeassa suhteessa Luojaamme. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki pelastuvat, vaan että tie on auki jokaiselle joka uskoo Jeesukseen pelastajanaan. Rauhan ja sovinnon voi Jumalan kanssa saada ottamalla vastaan Jeesuksen, joka kuoli puolestamme. Jos olet kaukana Jumalasta, tee sovinto Hänen kanssaan lähestymällä Häntä Jeesuksen kautta jo tänään.

Kol. 1:21. Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa.

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Ennen uskoon tuloa ihminen on vieraantunut Jumalasta. Tällöin Jumalan valtakunta on hänelle vieras ja hän on Jumalan vihamies. Synti turmelee hänen käsityksensä Jumalasta, ja vääränlainen ajattelu johtaa tekemään lisää syntiä. Kun ei ole sovintoa Jumalan kanssa, ihmisen turmeltunut luonto sotii (näkyvälläkin tavalla) Jumalan tahtoa vastaan. Lue lisää vääristyneestä ajattelusta jakeista Room. 1:21-32.

Room. 1:21-32. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, (Jokaisella ihmisellä on luonnollinen taju Jumalan olemassaolosta.) he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. (Vaikka tieteen nykyiset havainnot oikein huutavat sitä, että Jumala on olemassa, yrittää ihmiskunta epätoivoisesti selittää Jumalan pois.) He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. (Tämä toteutuu mm. siten, kun väitetään, että ei Jumala ole ihmistä luonut, vaan ihminen on kehittynyt eläimistä.) Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin. (Tämä kuvaus sopii edelleenkin ihmisiin.)

Jokaisessa ihmisessä on taipumus tällaisiin tekoihin. Vanhan luontonsa vallassa olevaa ihmistä pidättelee vain lainsäädäntö ja ympäristössä vielä vaikuttavat oikeat mielipiteet. Mielipideilmastosta on kuitenkin jo hyvin pitkälti tulossa Jumalan sanan, Raamatun, vastainen, ja siksi lainsäädäntöäkin vähitellen muutetaan mielipiteitä vastaavaksi.

Uudestisyntyneen Jumalan lapsen syntitaipumusta pidättelee Raamattuun kirjoitettu Jumalan sana ja Jumalan hänelle antama Pyhä Henki.

Pahat teot eivät ole se perisyy, vaan ihmisen vanha luonto joka on jumalaa kohtaan vihamielinen. Tämä jokaisessa ihmisessä oleva jumalanvastainen luonto on se mikä aiheuttaa pahat teot (Room. 8:5-8, Gal. 5:16-17).

Room. 8:5-8. Lihan (ihmisen vanha luonto) mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. (Pyhä Henki vaikuttaa sellaisessa ihmisessä, jonka sydämessä Kristus on saanut asunnon.) Lihan (vanhan luonnon) pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Kol. 1:22. Mutta nyt hän (Jumala) on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen.

Miten me saamme itsellemme tämän pyhyyden, nuhteettomuuden ja moitteettomuuden? Jumalan eteen ei ilman näitä ole tulemista, sillä vain täydellinen säilyy Jumalan pyhyyden edessä tuhoutumatta. Tulevatko ne kuin ”manulle illallinen”, automaattisesti? Mutta ohitetaanko näin Jumalan Pojan kuoleman järisyttävä merkitys tarpeettomana. Näin ajatteleva ei ”kilpaile” rehellisesti (1 Kor. 9:24-27).

1 Kor. 9:24-27. Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. (Kristityn on syytä noudattaa itsekuria. Me olemme elämän kilparadalla ja meidän voittopalkintonamme on kadotuksen välttäminen ja taivaaseen pääsy. Joku voisi ajatella, että miksi kilpailla, jos vain yksi voittaa. Mutta tämä voittaja onkin Kristuksen ruumis, Jumalan näkymätön seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat voittajia.) Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. (Mekin siis kohdistamme iskut omaa vanhaa luontoamme vastaan, että se ei saisi houkuteltua meitä pois Kristus-tieltä. Me alamme Kristus-tiellä "huitoa ilmaan", jos emme enää noudata Raamatun ohjeita sellaisina kuin ne on Raamattuun kirjoitettu.)

On vain tunnustettava, että itsessäni en ole pyhä. Nuhteettomuus ja moitteettomuuskin ovat minusta kaukana. Minulla itselläni ei ole mitään mahdollisuutta päästä Pyhän Jumalan eteen. Minulle kuuluisivat ensin rangaistus synneistäni täysimääräisesti ja sen jälkeen kadotus. Jumala päätti kuitenkin siirtää meidän syntimme Poikansa Jeesuksen kannettavaksi, ja nyt Jumala vain odottaa, että me hyväksyisimme Hänen tekonsa (2 Kor. 5:20 – 6:1).

2 Kor. 5:20 – 6:1. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! (Joka ei ota Jeesusta Kristusta vastaan omien syntiensä sovittajana, jättäytyy itse Jumalan armon ulkopuolelle.)

Ne, jotka tämän elämän aikana suostuvat ottamaan vastaan Jeesuksen sovintoveressä saatavissa olevan armon, ne Jumala julistaa taivaallisessa oikeusistuimessa vapaiksi. Eikä ainoastaan vapaiksi, vaan tässä taivaallisessa oikeusistuimessa annetaan samalla myös Jumalan lapseus. Tämä tapahtuu ilman meidän omaa ansiotamme - ansiomme ovat tässä vain esteenä, sillä ne estävät meitä turvautumasta yksin Kristukseen – sanotaanhan yllä olevassa Kol. 1:22 kohdassa, että Kristus on Hän, joka asettaa meidät Jumalan eteen. Ja sitä ennen Kristus antaa meille oman pyhyytensä, oman nuhteettomuutensa ja oman moitteettomuutensa, sillä ilman niitä ei Jumalan eteen ole menemistä.

Se, joka on pyhä Kristuksessa, on myös erotettu maailmasta Jumalalle kuuluvaksi. Elämme edelleenkin tässä maailmassa mutta samaan aikaan elämme myös Jumalan valtakunnassa. Jumalan vaikutusta on se, että tämä Jumalalle kuuluminen tulee vähitellen näkyviin maailmanmielisistä poikkeavana suhtautumisena; maailmaan, Jeesukseen, Raamatun sanaan, syntiin, jne. (1. Piet. 4:4).

1. Piet. 4:4. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan …

Kol. 1:23. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.

Mihin meidän uskomme perustuu? Meidän uskomme lepää Jumalan sanan, Raamatun varassa. Lisäksi uskomme vahvistuu niissä kokemuksissa, joita Kristus-tien vaeltajina koemme.

Se, mihin Jumalan elävä seurakunta on aina uskonut, on koottu uskontunnustuksiin. Seurakuntiinkin pesän tehneet harhaopit ja harhaopettajat kieltävät uskontunnustuksissa esitetyt asiat joko osittain tai kokonaan. Seuraavana Nikean uskontunnustus, joka syntyi vuonna 325 jKr. Areiolaisen harhaopin repiessä kristillistä kirkkoa hajalle. Areios kielsi Jeesuksen jumaluuden.

Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Kol. 1:24. Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.

Jumala kertoi jo kutsuessaan Paavalin työhönsä, että tämä joutuu paljon kärsimään Jeesuksen nimen tähden (Apt. 9:15-16). Jumala antoi Paavalille suuria ilmestyksiä ja monia armolahjoja, joten Paavali itse totesi, että hänellä on suuri vaara ylpistyä ja langeta pois Jumalan armosta (2 Kor. 12:7-10). Kärsimys on ilmeisesti Jumalan yksi keino pitää meidät omanaan.

Apt 9:15-16. Mutta Herra sanoi hänelle (Ananiakselle): "Mene, minä olen valinnut hänet (Paavalin) aseekseni (= työkalu, käyttöastia), tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."

2 Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua (Paavalia) ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen (pidän parempana) heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. (Tämä "Saatanan enkeli" eli "lähettiläs" oli joku Paavalia piinannut sairaus tai vastaavaa ahdistusta aiheuttava asia. Riivaaja se ei ollut, koska yhdessäkään Jumalan lapsessa, jolla on Pyhä Henki, ei voi olla pahaa henkeä tai riivaajaa.)

Mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu? Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo tästä seuraavaa:

Evankeliumin levittäjät joutuvat väistämättä kärsimään viedessään maailmalle hyvää sanomaa Kristuksesta. Kun kärsimme, Kristus kärsii kanssamme (Apt. 9:1-5).

Apt. 9:1-5. Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. … Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. (Jokainen yksittäinen uskova kuuluu Herran (seurakunta)ruumiiseen. Ja siksi jokainen teko, joka tehdään kenelle tahansa Herraan uskovalle, satuttaa suoraan myös Jeesusta Kristusta itseään. Tämän tiedon pitäisi tehdä meidät varovaisiksi, ettemme satuttaisi lähimmäisiämme sanoilla, teoilla tai laiminlyönneillä. On se hyvä, että Jumalan lapsi saa katua syntejään ja turvata Herran Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä saatavaan armoon.)

Kol. 1:25-26. Minusta (Paavalista) on tullut sen (evankeliumin) palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen.

Paavali taistelee edelleen Kolossassa vaikuttavaa knostilaisuutta vastaan. Knostilaisessa harhaopissa väitettiin, että heillä oli pelastukseen liittyvää salaista tietoa. Paavali sanoo, että ei ole niin, vaan Jumala on ilmoittanut sanansa täydellisesti kenen tahansa saataville. Se, mikä vielä vanhan liiton, lakiliiton, aikana oli piilossa, on nyt tuotu esiin ja julki Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristuksen kautta. Me voimme lukea kaiken tarpeellisen tiedon Raamatusta. Joka lähtee hakemaan Jumalasta syvempää tietoa muualta kuin Raamatusta, menee aina harhaan.

Sana elämään –kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Kolossan seurakuntaan tulleet väärät opettajat uskoivat, että tie hengelliseen täyttymykseen oli salattu ja ainoastaan harvojen ja valittujen löydettävissä. He pitivät tarkoituksella tiedon itsellään. Paavali sen sijaan kertoi ilmoittavansa Jumalan koko sanoman eikä vain pientä osaa hänen suunnitelmastaan. Jumalan suunnitelma oli salaisuus, ”joka on ollut kätkössä ikuisista ajoista”. Se ei ollut kätkössä siinä mielessä, ettei sitä olisi voinut ymmärtää, vaan se ilmoitettiin vasta Kristuksen tultua ihmiseksi maan päälle. Hänen kauttaan salaisuus paljastettiin kaikille. Paavali tiivistää Jumalan suunnitelman seuraavasti: ”Kristus teissä, kirkkauden toivo”. Jumala suunnitteli, että hänen Poikansa Jeesus Kristus eläisi kaikkien häneen uskovien sydämessä, myös Kolossan pakanakristittyjen. Jeesus ei kätkeydy niiltä, jotka haluavat tulla hänen luokseen.

Kol. 1:27. Hän (Jumala) on tahtonut antaa heille (meille Jumalan lapsille) tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne (Kristus teissä), kirkkauden toivo.

Tämä vanhan liiton aikana osittain piilossa ollut salaisuus (1. Piet. 1:9-12) on nyt ilmoitettu sellaisella tavalla, että se on jokaisen saatavilla. Millä tavalla tämä nyt julki tuotu salaisuus, Jeesus Kristus, on ilmoitettu ja ilmoitetaan kaikille kansoille?

• Kirjoitetussa Jumalan sanassa, Raamatussa.

• Puhutussa Jumalan sanassa, jota Kristukseen uskovat kertovat.

• Jumalan seurakunnassa jossa Kristus itse on läsnä ja jossa armolahjat toimivat. Jumalan seurakunta on eri asia kuin näkyvät seurakunta- tai kirkkojärjestelmät.

• Jumalan vanhan liiton kansan, Israelin, menneissä vaiheissa ja tulevaisuudessa.

Jumalan lapset ovat ottaneet tämän tiedon vastaan ja he levittävät tätä tietoa kaikkialle maailmaan, tietoa Jeesuksesta Kristuksesta. Tätä tiedon levittämistä ovat estämässä maailman viettelykset, oman vanhan luonnon taipumus itsekkyyteen ja paholaisen halu tappaa ja tuhota varsinkin kaikki Jumalan sanaan liittyvä.

1. Piet. 1:9-12. sillä te (Jeesukseen Kristukseen uskovat) saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat (Vanhan testamentin) profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.