15.3.2026 Sakari Tuunainen Beeta-alustus; Hengellinen täysi-ikäisyys



Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.


Paavalin kirje Kolossalaisille; 1:28-29, Hengellinen täysi-ikäisyys


Kol. 1:28. Häntä (Kristusta) me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.

"Kristusta me julistamme, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen" (Joh. 8:19, Joh. 14:6-7).

Joh. 8:19. … Jeesus vastasi: "... Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni (Jumalan)." (Ainoa tapa oppia tuntemaan Jumala rakastavana Isänä on tutustua Jeesukseen Kristukseen. Muut tutustumisreitit ohjaavat etsijän epäjumalien luo.)

Joh. 14:6-7. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän (Jumalan) luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.


”Jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa”. Milloin kristitty on kasvanut täysi-ikäiseksi – ja miten se hänestä näkyy? Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle päinvastaisesta asiasta, eli hengellisen pikkulapsen asteelle jäämisestä, seuraavasti (1. Kor. 3:1-3).

1. Kor. 3:1-3. Minä en voinut puhua teille, veljet (ja sisaret), niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. (Vastasyntynyt Jumalan lapsi ei kestä vahvempaa hengellistä ruokaa, joten häntä on aluksi ruokittava hengellisellä äidinmaidolla.) Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. (Korinttilaisten ongelmaksi muodostui, että he eivät joko halunneet tai eivät älynneet lähteä hengelliseen kasvuun, joten he jäivät hengellisesti pikkulapsiksi. He antoivat vanhan luontonsa ohjata "ruokailutapojaan" ja siksi he valikoivat Jumalan sanasta vain itselle mieluisia kohtia hengelliseksi ruoakseen.)

Ihminen kasvaa hengellisesti vain, jos hänen vanhan luontonsa valta hänessä pienenee. Jos ihminen ei itse anna tilaa Pyhän Hengen ohjaukselle, Pyhä Henki ei väkisin tätä tilaa ota, hänen hengellisyytensä jää pikkulapsen tasolle (Hepr. 4:2). Ihminen voi olla älykäs ja hyvinkin henkinen mutta samaan aikaan hengellisesti Jumalan tuntemisessa vauvatasolla.

Hepr. 4:2. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin. (Raamatun sana on juuri sitä tarvitsemaamme hengellistä ruokaa. Mutta se ei sulaudu meihinkään, ellemme me lue tai kuuntele sitä ja usko sitä Jumalan sanaksi.)


Jokainen Jumalan lapsi, aloittaessaan vaellustaan Jeesuksen seurassa, nauttii aina aluksi hengellistä äidinmaitoa. Ja myöhemmin, kun lapsi oppii jo itsekin syömään, moitimmeko me häntä siitä, jos osa ruoasta putoaa lattialle ja menee hukkaan. Jos moitimme, se jää lapsen tunnemuistiin ja lapselle voi kehittyä vastenmielisyys kyseistä ruokaa ja ruokatilannetta kohtaan. Sama on hengellisen ruoankin kanssa. Miksemme me sallisi Jumalan lapsen kasvaa rakkaudellisessa ilmapiirissä - silti vaikka hän ihmisenä olisi jo aikuinen.


Me emme saa vähätellä hengellistä äidinmaitoa emmekä äidinmaidon tarvitsijoita, koska; oli sitten kyse maitoruoasta tai vahvemmasta ruoasta, kyseessä on aina hengellinen ruoka. Hengellinen ruoka on aina Jumalan sanaa (Matt. 4:4).

Matt. 4:4. Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"


Pelastumattomassa ihmisessä on ainoastaan hänen vanha luontonsa häntä ohjaamassa. Jeesuksen Kristuksen seuraan tulleessa ihmisessä on hänen vanhan luontonsa lisäksi myös ylhäältä uudestisyntynyt uusi luonto ja Jumalan Pyhä Henki.

Se, että Ihminen pelastuu ja saa Pyhän Hengen, ei tarkoita sitä, että hän olisi heti kaikin tavoin aikuinen taivaan kansalainen. Hän on vasta sen tien alussa, jossa opetellaan tuntemaan Kristusta ja Jumalan sanaa. Ja vaikka ihminen olisikin saanut Pyhän Hengen, ei se tarkoita sitä, että ihminen olisi vielä luovuttanut ohjausvaltaa Pyhälle Hengelle. Sekin tapahtuu vähitellen. Apostoli Paavali sanoo, että juuri nämä vanhan luontonsa vallassa olevat ihmiset ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu tästä samasta asiasta, eli kristityn hengellisestä kasvusta, seuraavasti (Hepr. 5:11-12):

Hepr. 5:11-12. Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava (uudelleen) teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.


”Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa”. Sanottavaa, mistä? Heprealaiskirjeen kirjoittaja halusi selittää lukijoille tarkemmin niitä asioita, joista hän on kirjeen alussa, ennen tätä kohtaa, kirjoittanut. Mutta kuulijat olivat haluttomia niitä tarkemmin kuulemaan.

Seuraavassa lyhyt yhteenveto näistä Heprealaiskirjeen alussa mainituista asioista, joita ei enää haluttu kuulla:


Ilkka Puhakka kertoi seuraavan esimerkin siitä, miten vanha luonto kätkeytyy tekohurskauteen:

Pohjanmaalla kirkossa Ilkan vieressä istui mies, joka alkoi kertoa, miten huono kristitty hän on. Ilkka totesi siihen: ”Niin oletkin”. Mies kimpaantui ja alkoi kysellä, kuka sinulle on minusta sellaista sanonut, kerro heti.


Kun annamme vanhalle luonnollemme vallan, seurauksena on aina se, että osa Jumalan sanasta hylätään itselle sopimattomana. Vanha luontomme on pysyvässä sodassa Jumalan tahtoa vastaan (Gal. 5:16-17), ja sen vuoksi ihminen on haluton omaksumaan mitään sellaista, joka veisi hänen vanhan luontonsa ristille Kristuksen kanssa, ja siten antaisi ohjausvaltaa pois itseltä Jumalan Pyhälle Hengelle (1 Kor. 2:1-2, Gal. 2:20, Gal. 6:14).Vanha luontomme haluaa kieltää oman syntisyytensä ja keskittyy siksi omiin avuihinsa ja muiden synteihin.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha (vanha luonto) haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. (Haluaisimme kyllä olla Kristuksen jaloja sotilaita, mutta vanha luontomme harhauttaa meidät luopumaan hengellisistä varusteistamme, Ef. 6:13-18. Jos luovumme Jumalan sanasta osittainkin, on Hengen miekassamme vain kahva jäljellä.)

1 Kor. 2:1-2. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. (Pyhä Henki haluaa tuoda esiin Jeesuksen ristiinnaulittuna meidän syntiemme vuoksi. Vanha luontomme haluaa unohtaa omat syntinsä ja keskittyy muiden synteihin.)

Gal. 2:20. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. (Paavali pyrki suuntaamaan mielensä Kristukseen ja Hänen sanaansa ja sillä tavalla ottamaan hallintavallan pois vanhalta luonnoltaan ja antamaan sen Kristukselle.) Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. (Turva ei ole enää itsessä eikä omissa suorituksissa vaan Jeesuksessa ja Jeesuksen sovintoveressä, jossa synnit on anteeksi annettu.)

Gal. 6:14. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. (Oma vanha luontomme haluaa pitää ainakin toisen jalan maailmassa, mieluummin molemmat.)


Jos Jumalan sanan opiskelu, rukous ja Raamatun luku jäävät tekemättä, kasvu Jumalan sanan tuntemisessa jää toteutumatta. Kristitty jää hengellisesti sellaisen lapsen tasolle, joka ei ymmärrä lukemaansa. Me luemme silloin Jumalan sanaa vanhan luontomme ohjauksessa etsien Raamatusta vain vahvistusta omille käsityksillemme. Itsellemme epämieluisat kohdat me ohitamme. Jumalan sana ei silloin ole meille itsellemme se elävä ja väkevä kaksiteräinen miekka, joka paljastaisi omat sisimmät aikeemme ja ajatuksemme (Hepr. 4:12). Jumalan sanan tulisi olla meille peili, joka paljastaa meille itsellemme oman sydämemme tilan (Jaak. 1:21-24). Ellemme anna Jumalan sanan vaikuttaa, itse me silloin jättäydymme hengellistä rintamaitoa tarvitseviksi.

Hepr. 4:12-13. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Jaak. 1:21-24. ... Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä - älkää pettäkö itseänne. Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä. Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on. (Jumalan sanan tulisi olla meille peili, joka paljastaa meille itsellemme oman sydämemme tilan. Jos me luemme sanaa vanhan luontomme ohjauksessa, etsien vain vahvistusta omille käsityksillemme, me ohitamme ne kohdat, jotka eivät meitä miellytä. Vaikka juuri ne olisivat meidän hengelliselle kasvullemme äärettömän tärkeitä.)


Vanhan luontonsa vallassa olevat eivät näytä ymmärtävän sitä, että Pyhä Henki haluaa kirkastaa heille sen, että myös ne Raamatussa olevat epämieluisat kohdat ovat Jumalan sanaa (Joh. 16:12-15). Vanha luonto on sodassa Pyhää Henkeä vastaan, ja siksi vanhan luontonsa hallintavallassa oleva ei kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.

Joh. 16:12-15. "Paljon enemmänkin minulla (Jeesuksella) olisi teille (opetuslapsille) puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. (Kristuksen sovintoveren merkitys pelastumisessa voi valjeta joko kerralla tai sitten pidemmän ajan kuluessa. Vasta sen jälkeen kasvaminen Jumalan tuntemisessa voi alkaa.) Hän (Totuuden Henki) ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän (Henki) kirkastaa minut (Jeesuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa. (Kasvaminen Jumalan tuntemisessa on aina kasvamista Ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Yksi meidän ongelmistamme on se, että vanha luontomme ei halua tuntea Jeesusta ristiinnaulittuna, sehän saisi vanhan luontomme vaikuttamaan syntiseltä. Jeesus ylösnousseena kunnian kuninkaana ilman ristin häpeää saattaisi kelvata, sillä saisihan siinä itsekin kunniaa osakseen.)

Lisäksi vanhan luontonsa vallassa olevaa on seurakunnassakin käsiteltävä varoen. Hengellinen pikkulapsi loukkaantuu helposti sillä Kristus ei vielä ole saanut hänessä muotoa.


Hengellinen aikuinen on opiskellut Raamatun sanaa, ja Pyhä Henki on Jumalan sanan kautta vaikuttanut sen, että hän on huomannut omassa sydämessään olevan pahuuden. Myös rukouksessa on vietetty aikaa Herran kanssa. Lisäksi on löytynyt toimiva seurakuntayhteys. Hengellisesti kasvaessaan alkaa huomata, miten salakavalasti ja jatkuvasti maailma yrittää mukauttaa meidät ajassa velloviin mielipiteisiin ja miten paljon on niihin jo huomaamattaan mukautunut (Room. 12:2, Hepr. 5:13-14).

Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Ilman Kristuksen uudistamaa mieltä on mahdotonta edes tietää, mikä on Jumalan tahto. Tällaista aikuisuutta kohti Kristus haluaa meitä kasvattaa.)

Hepr. 5:13-14. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille (hengellisesti täysi-ikäisille). He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan. (Jumalan sanassa on samanaikaisesti läsnä sekä maitoruoka että vahva ruoka. Vanhan luontonsa ohjausvallassa oleva poimii sieltä itselleen vain maidon. Vahva ruoka ei sulaudu häneen.)


Maitoruokaa nauttivan olisi itse havaittava oma tilansa. Se vaatii paljon rukousta ja rakkaudellista lähestymistapaa niiltä, jotka ovat hengellisesti kypsempiä (Room. 15:1-2).

Room. 15:1-2. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

Voisi sanoa, että aikuinen osaa leikkiä riitelemättä lapsen kanssa. Lapset eivät keskenään aina siihen kykene.


Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa myös, että

Hepr. 6:1-3. Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. (Riippumatta siitä, onko kyse alkeista vai täydestä tiedosta, kysymyksessä on kuitenkin aina Kristukseen Jeesukseen liittyvä tieto, jota emme saa halveksia.) Emme voi uudestaan laskea perustusta (Vuoden 1933/38 käännöksessä sanotaan; ”ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta”, mikä tarkoittaa sitä, että perustus on laskettava uudestaan jos se on tarpeen.) ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päälle panemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio. Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.

Vanhan luontonsa ohjauksen alainen luulee, ettei hän tarvitse tätä tietoa, tai sitten hän luulee tietävänsä jo nämä asiat. Minullekin, yli 40 vuotta tätä tietä vaeltaneelle, tulee näistä asioista jatkuvasti uusia oivalluksia. Hengellisen perustan rakentamista haittaavat eniten puutteellinen opetus ja se, ettei oma ylpeys anna hakeutua oikeaan opetukseen.

Jumala rakastaa valtavasti myös tätä maitoruoka-asteella olevaa lastaan. Vaikka lapsi ei ymmärtäisikään perustusta oikealla tavalla, voi myöhemmin saatava oikea opetus korjata vähitellen perustuksessa olevia puutteita. Jumalalla on ihmeellinen taito ja halu tähän.


Otetaan esimerkkinä ”parannus kuolemaan johtavista teoista”, mitä se voisi olla?

Vanhan luontonsa vallassa oleva yrittää tehdä parannusta ja päästä irti häntä vaivaavista yksittäisistä synneistä. Aika pitkälti hän voi siinä jopa onnistua. Hän ei huomaa, että hän käy, vertauskuvallisesti sanoen, sotaa yksittäisiä synnin porsaita vastaan - mutta antaa sen emakon, eli oman sydämensä, josta nämä syntiporsaat jatkuvalla syötöllä tulevat, olla rauhassa (Mark. 7:20-23). Tällainen sota syntiä vastaan on aina hävitty.

Mark. 7:20-23. Ja hän (Jeesus) jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Ihmisen sisin, oma sydän, on se lähde, joka näitä yksittäisiä syntitekoja jatkuvasti tuottaa.)

Oikea tapa tehdä parannusta kuolemaan johtavista teoista on havaita oman sydämensä tila. Huomata se, että omassa sydämessä ovat kaikki nämä taipumukset tehdä syntiä, eikä näistä taipumuksista pääse eroon vaikka mitä tekisi. Ja jos jostakin pääsee, astuu kahta vertaa pahempi tilalle, eli tekohurskaus. Kun oman sydämensä tilan havaitsee, huomaa kuinka kipeästi ja jatkuvasti tarvitsee Jeesuksen sovintoveren armoa. Silloin alkaa myös Raamatun lukeminen ja vahvempi hengellinen ruoka kiinnostaa.


”Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.”

Miksi kaikki eivät halua kasvaa täysi-ikäisiksi? Onhan se kivaa olla vain vastaanottavana lapsena, koska silloin ei tarvitse palvella muita eikä ottaa vastuuta seurakunnassa. Eikä tarvitse puhua Jeesuksesta muille, sillä ”enhän minä osaa”. Saa vain ns. ”leikkiä” hengellisyyttä. Tällainenkin Jumalan lapsi ilmeisesti pelastuu, vaikka hänestä ei varsinaiseen Jumalan valtakunnan työhön apua olisikaan (1. Kor. 3:11-16).

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. (Näiden teot on Kristus vaikuttanut.) Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. (Näiden teot on heidän vanha luontonsa vaikuttanut.) Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. (Pelastuu, koska on pysynyt Kristus-perustuksella.) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?


Hengellisesti täysi-ikäinen ottaa jo vastuuta, vastuuta seurakunnassa, vastuuta itsestä ja lähellä olevista. Hän lähtee palvelemaan muita niillä lahjoilla ja armolahjoilla, joita hän on Jumalalta saanut.


Entä miten kasvu aikuiseen hengellisyyteen tapahtuu? Seuraava voisi kuvata sitä.

  1. On oltava uudestisyntynyt Jumalan lapsi, että hengellinen kasvu pääsisi edes alkuun.

  2. "Minä teen, minä sodin, minä evankelioin ihmisiä ja minä teen heistä opetuslapsia Jumalalle."

  3. Minä teen edelleenkin kaiken tämän mutta Jumalan avulla.

  4. Jumala tekee ja minä olen Hänen apunaan.

  5. Jumala vaikuttaa minussa sen, että minä suostun tekemään.

  6. ”Herra, vaikka hurskaasti pyydänkin, että vaikuttaisit minussa sekä tekemisen että tahtomisen, huomaan itsessäni vastahakoisuuden totella Sinua. Kiitos että saan tällaisena olla kätkettynä Sinun ristinkuolemaasi ja pyytää sitä, että Sinä pitäisit minun vanhan luontoni kurissa, niin ettei se ohjaisi minua. Kiitos, että Sinä itse, oman lupauksesi mukaan, kuljetat minua niissä hyvissä töissä, jotka Sinä olet ennalta minun tehtäväkseni suunnitellut” (Ef. 2:10).

Ef. 2:10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.


Kol. 1:29. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen (Kristuksen) voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa.

Mikä ja millainen voima Paavalissa vaikutti? Paavalin voimana oli Herra Jeesus itse (Ps. 28:7), Pyhä Henki (Luuk. 24:49), evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta (Room. 1:16), sanoma Jeesuksen rististä (1. Kor. 1:18), Jeesus Kristus ristiinnaulittuna (1. Kor. 1:23-24). Ja niin kummalliselta kuin se voi tuntua, Paavalin voimana oli hänen oma heikkoutensa (2. Kor. 12:9-10).

Ps. 28:7. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. (Vanha luonto asettaa luottamuksensa itseensä ja maailman antimiin.)

Luuk. 24:49. Minä (Jeesus) lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman (= Pyhä Henki) korkeudesta." (Vanha luonto haluaisi kyllä Hengen voiman mutta ei ristiinnaulittua Kristusta voiman käyttäjäksi.)

Room. 1:16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (Ihmisen vanha luonto haluaa vaieta evankeliumista tai muuttaa sitä, koska vanha luonto on sodassa Jumalaa vastaan.)

1. Kor. 1:18. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, (Kun ihminen hylkää Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna, hän valitsee kadotuksen.) mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (Tällainen voima joka pukeutuu ristin häpeään ja heikkouteen, ei kelpaa vanhalle luonnolle.)

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (Jumala kutsuu kyllä kaikkia, mutta vain niille kutsutuille, jotka ottavat kutsun vastaan, on "ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus". Vanha luonto tukeutuu aina maalliseen viisauteen.)

2. Kor. 12:9-10. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen (= on minulle hyväksi) heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. (Itsessään voimakas ei tarvitse ristiinnaulittua Kristusta ja on siksi vanhan luontonsa ohjauksessa. Heikkous on vanhalle luonnolle myrkkyä. Itsessään voimakas valitsee itselleen Raamatun sanasta vain niitä sanankohtia jotka tuovat kunniaa, voimaa ja rikkautta.)


6