Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille; 2:20 – 3:10, Vanha ja uusi minä

Kol. 2:20-22. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.

Kaikki maailman alkuvoimatkin ovat Kristuksen Jeesuksen kautta luotuja ja Hän pitää niitä myös olemassa olevina (Kol. 1:15-17, Matt. 28:18). Kaikki enkelitkin kuuluvat näihin alkuvoimiin, myös ne Jumalan yhteydestä pois lähteneet enkelit, jotka nyt ovat riivaajina maailmassa. Kasteessa Kristuksen yhteyteen liitetty ihminen ei enää ole näiden alkuvoimien vallassa, ellei hän itse jättäydy niiden valtaan, sillä hänet on kätketty Kristukseen.

Kol. 1:15-17. Hän (Jeesus Kristus) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.

Matt. 28:18. Jeesus tuli heidän (opetuslasten) luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Me kuitenkin elämme vielä vanhan luontomme kanssa täällä maailmassa ja maailman alkuvoimat yrittävät saada uudestisyntyneen kristitynkin valtaansa käyttämällä apunaan kristityssäkin olevaa vanhaa luontoa. Tätä asiaa selventää Antti Laaton Vanhan testamentin viikkohartauskirjan kohta sivulta 607.

Luther sanoo, että hän pelkää omaa sydäntään enemmän kuin Turkin sulttaania. (Islamistinen Turkki yritti valloittaa Euroopan.) Oma sydän voi viedä harhaan, sillä se on lihaa ja verta. Siksi kristityn ihmisen sydämestä nousee epäilys; "en kai vain minä joudu hukkaan". Turvan saamme hakea Jumalan sanasta ja evankeliumista: Jumala tahtoo tehdä meissä sen työn, jota kukaan muu ihminen emmekä me itse kykene tekemään. Hän vaikuttaa Henkensä kautta uskoa silloin kun olemme heikkoja, silloin kun olemme langenneita, silloin kun meistä tuntuu että uskonelämämme on hoipertelevaa vaellusta vailla päämäärää. Jumala ei hylkää, vaan vahvistaa meitä.

1300-luvulla eläneestä Katariina Sienalaisesta kerrotaan, kuinka ristiinnaulittu Kristus ilmestyi hänelle. He keskustelivat siitä, kuinka Jeesus voi asua syntisen ihmisen sydämessä.

• Katariina, tyttäreni, näetkö kuinka paljon minä olen kärsinyt sinun hyväksesi? Sinunkin täytyy myöntyä kärsimään minun takiani.

• Herra, Katariina vastasi, missä sinä olit kun kiusaukset repivät sydäntäni?

• Olin sydämessäsi.

Silloin Katariina sanoi: Herra, sinä olet koko totuus ja minä kunnioitan sinun majesteettiuttasi. Mutta kuinka voisin uskoa, että olit sydämessäni, kun se oli täynnä likaisia ja inhottavia ajatuksia?

Herra vastasi hänelle: Mitä tuollaiset ajatukset ja kiusaukset herättivät sinussa, iloa vai tuskaa? Nautintoa vai inhoa?

• Suurta tuskaa ja inhoa, vastasi Katariina.

Herra sanoi: ”Ja kuka oli se, joka sai sinut tuntemaan tuon inhontunteen, ellen minä, joka olin kätkettynä sydämesi syvyydessä. Ellen olisi ollut siellä, olisivat tuollaiset ajatukset tunkeutuneet sydämeesi ja olisit tuntenut suurta nautintoa. Mutta läsnäoloni sydämessäsi oli syy inhontunteeseen.”

Tähän Katariina Sienalaisen tapaukseen esitän seuraavan kommentin: Omat ajatukset ja ulkopuoliset houkutukset, jotka meitä syntiin viettelevät, saavat harvoin aikaan inhon tunteita. Jos saisivat, eivät ne juurikaan syntiin houkuttelisi, sillä kuka nyt inhottavaksi kokemaansa asiaa haluaa tehdä. Siksi on tärkeää tuntea Raamatun sanaa niin paljon, että osaa peilata omat ajatuksensa ja halunsa siihen. Katariina Sienalainen koki itsensä inhottavan likaiseksi ilmeisesti juuri siksi, koska kykeni vertaamaan ja myös halusi verrata ajatuksiaan Raamatun sanaan.

"Älä tartu", "älä maista", "älä kosketa" -sääntö on hyväksi silloin, kun Raamatun sana saa ohjata sen käyttöä. Esim. "älä himoitse"-käsky suojelee elämää, sekä omaa että muiden elämää. Ihmisluonteilla on taipumus; joko omatekoiseen hurskauteen joka perustuu kieltojen noudattamiseen, tai sitten laittomuuteen joka sallii lähes kaiken. Koska Jumalan lapsi osaa jo välttää laittomuutta, tarjoaa paholainen hänelle mahdollisuutta omatekoisen hurskauden noudattamiseen. Uskonpuhdistaja Martti Luther puhuu laittomuudesta mustana perkeleenä ja omatekoisesta hurskaudesta valkoisena perkeleenä.

Kol. 2:23. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Ihmisten muovaaman uskonnon voi erottaa aidosta uskonnosta (uskosta) pohtimalla seuraavia kysymyksiä. Painottaako se ihmisten laatimia sääntöjä ja pyhänä pitämiä asioita enemmän kuin Jumalan armoa? Lietsooko se toisten arvostelemista, vai ohjaavatko hienotunteisuus ja rakastava ilmapiiri toimintaa? Korostaako se salattua tietoa tai erityisiä näkyjä ja toimintamalleja enemmän kuin Jumalan sanaa? Arvostetaanko siinä omia tekoja ja sääntöjen noudattamista sen sijaan, että korotettaisiin Kristusta? Sivuuttaako se Kristuksen maailmanlaajuisen seurakunnan väittämällä olevansa ainoa oikea uskovien yhteisö? Opettaako se kehon kurinalaista kohtelua hengellisen kasvun saamiseksi ennemmin kuin ihmisen koko persoonan kasvua? Halveksiiko se perhettä sen sijaan, että pitäisi sitä kunniassa, niin kuin Raamattu opettaa?

Kolossalaiset pitivät väärien opettajien vaatimaa kurinalaisuutta hyvänä asiana. Lakihenkisyys kiehtoo monia vielä nykyäänkin. Uskonnollisten sääntöjen noudattaminen vaatii itsekuria ja saa ihmisen näyttämään hurskaalta mutta ei voi muuttaa sisintä. Vain Pyhä Henki voi tehdä sen.

Pahimmillaan nämä nöyryyden harjoittamista ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt saavat ihmisen erottautumaan muista ja jopa itsensä runteluun, eli ”pylväspyhimykseksi”. Kirkko on aikoinaan julistanut pyhimykseksi Simeon Styliitan eli ns. pylväspyhimyksen. Ortodoksi.net –sivulla tästä pylväspyhimyksestä kerrotaan seuraavaa:

Hänen sanotaan olleen arvostetussa asemassa ollut totuuden puhuja, joka ei pelännyt kertoa totuutta niin hallitsijalle kuin rikollisellekaan. Simeon Styliitta tuli nimensä mukaisesti tunnetuksi asumisestaan pylvään päässä. Ensimmäinen pylväs, jossa hän asui, lienee ollut noin kolmen metrin korkuinen, mutta viimeisen pylvään korkeuden on kerrottu olleen jopa 20 metriä. Hänen tapansa kilvoitella tuntuu nykyihmisestä itsekidutukselta ja osittain se saattoi sitä ollakin esimerkiksi silloin, kun hän solmi viittansa niin tiukalle, että nyörin rikkoma iho alkoi märkiä ja vaiva miltei surmasi hänet.

Simeon asui aluksi Mandras-nimisessä luostarissa, mutta herätti erittäin ankaralla askeettisuudellaan "huonoa verta" muiden munkkien parissa ja hänet karkotettiin luostarista. Ankara askeettisuus jatkui silti ja hän oli useita kertoja vähällä kuolla kilvoittelun aiheuttamien vaivojen tai nälkiintymisen vuoksi. Hän eli luostarin jälkeen jonkin aikaa erakkona, mutta Simeonin mielestä se ei ollut riittävän tuskallista ja hän murskasi kivellä oikean jalkansa päästäkseen eroon maallisista nautinnollisista asioista ja ajatuksista.

Tällaiset pylväspyhimykset tuovat minulle mieleen Raamatussa kerrotun riivatun miehen (Mark. 5:1-5). Ainoakaan kohta Raamatussa ei kehota runtelemaan omaa ruumistaan. Jos niin teemme, vahingoitamme itse tahallamme Jumalan omaisuutta (1. Kor. 6:19-20). Pylväspyhimyksen totuuden puhuminenkaan ei yksinään ole merkki Jeesuksen seurassa olemisesta, sillä se on yksi Paholaisen ovelimmista keinoista eksyttää (Apt. 16:17-18).

Mark. 5:1-5. He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. ... Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

1. Kor. 6:19-20. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä (uudestisyntyneissä Jumalan lapsissa). Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! (Paholainen yrittää tuhota ihmisen sekä sielullisesti, ruumiillisesti että henkisesti.)

Apt. 16:17-18. Kun taas olimme menossa rukouspaikalle, kohtasimme orjatytön, jossa oli tietäjähenki ja joka ennustamalla hankki isäntäväelleen hyvät rahat. Tyttö lähti Paavalin ja meidän muiden perään ja huusi: "Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan palvelijoita ja osoittavat teille pelastuksen tien!" Näin hän teki useana päivänä, kunnes Paavali menetti kärsivällisyytensä (”mutta se vaivasi Paavalia”, on oikeampi käännös), kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua: lähde hänestä!" Siinä samassa henki lähti. (Tytössä oleva väärä henki, vaikka se puhuikin totta, korotti ihmisiä Kristuksen sijasta ja yritti näin saada Paavalin lankeamaan ylpeyteen. Tällaisen "totuuden" puhumisen kautta paholainen päästetään luikertelemaan seurakunnan yhteyteen.)

Kol. 3:1-3. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan.

Jos? Sinuthan on kasteessa liitetty Jeesuksen Kristuksen kuolemaan, eikö vain. Ja onhan sinut Jumalalta saadun uskon kautta myös liitetty Kristuksen ylösnousemukseen. Sinä itse sen valinnan teet, suuntaatko ajatuksiasi Kristukseen ja Jumalan sanaan vai suuntaatko ne enimmäkseen sellaisiin asioihin kuin; miten saisit itsesi näyttämään muiden silmissä paremmalta (Luuk. 12:22-31). Kyllä omaakin etua tulee ajaa mutta teemmekö me sen muiden kustannuksella (Fil. 2:4)? Annammeko me Jumalan ajaa etuamme vai teemmekö me sen itse?

Luuk. 12:22-31. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: … "Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.

Fil. 2:4. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

"Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan." Mitä kuolemaa Paavali tässä tarkoittaa? On kolmenlaista kuolemaa:

• Ensimmäinen kuolema on hengellinen ja se tapahtui syntiinlankeemuksessa. Jokainen ihminen perii jumalanvastaisen langenneen luonnon ja on siksi kuollut suhteessaan Jumalaan ja on Jumalan tuomion alainen.

• Toinen kuolema on ikuinen ero Jumalasta. Sitä sanotaan myös helvetiksi. Se on valmistettu loppusijoituspaikaksi saatanalle ja niille enkeleille, jotka ryhtyivät kapinaan Jumalaa vastaan. Sinne joutuvat myös ne ihmiset, joille Jumalan tarjoama armo ei kelpaa.

• Ruumiillinen kuolema ei oikeastaan ole kuolema, vaan se sinetöi pysyväksi sen valinnan, jonka tämän maallisen elämämme aikana olemme tehneet. Me joko pysymme hengellisessä kuolemassa ja siirrymme odottamaan kadotustuomiota, tai me otamme vastaan Jumalan armon ja elämän jota Jumala tarjoaa meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.

• Jeesuksen Kristuksen kuolema ristillä on oma lukunsa. Jeesus on maailmankaikkeuden ainoa ihminen, jonka ei olisi tarvinnut kuolla, sillä Jumalasta syntyneenä Hänellä ei ollut Jumalanvastaista luontoa, ja Hän eli synnittömän ihmiselämän. Jeesus kuoli koska Hän asettui Jumalan tuomion alle meidän sijaisenamme. Hän kuoli meidän kuolemamme. Hänet hylättiin ettei meitä hylättäisi, ja että me pääsisimme Jumalan yhteyteen. Tämä Jeesuksen sijaiskuolema koskee jokaista sellaista, joka suostuu sen ottamaan vastaan.

Jumala näkee koko ihmiskunnan kahtena joukkona. Yksi joukko ovat Kristuksen sovintoverestä erossa pysyttelevät. He ovat hengellisesti kuolleita, koska he eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä ja siten he eivät ole edes alkaneet elää Kristuksen kanssa. Tätä joukkoa ja näitä kuolleita Paavali ei tarkoita. Toinen joukko on Kristuksen kuolemaan liitetyt (Kristuksen kanssa kuolleet) ja uskon kautta Hänessä elävät. Tämä jako hengellisesti kuolleisiin ja Kristuksessa eläviin kulkee läpi koko maailman, myös läpi kaikkien kirkkojen ja seurakuntien. Monien ihmisten on vaikea hyväksyä tätä Jumalalle selvää kahtiajakoa, mutta Jumalalla ei ole "harmaata aluetta". Joko olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi ja sinulla on Pyhä henki - tai sitten et ole. Jos koet olevasi tällä "harmaalla alueella", niin lue syntisen rukous ja pyydä Jeesusta Kristusta elämääsi sydämesi Herraksi.

• Jokainen ihminen on hengellisesti kuollut siihen asti, kunnes hän suostuu avaamaan sydämensä oven elämälle eli Kristukselle Jeesukselle. Ellei hän salli Kristuksen tulla sydämeensä, hän pysyy hengellisesti kuolleessa tilassaan ja häntä odottaa toinen kuolema, joka on iankaikkisuus erossa Jumalan hyvyydestä.

• Kun hengellisesti kuollut ihminen on kastettu, Jumala kätkee hänet Kristuksen ristinkuolemaan. Ja kun hänen sydämensä ovi on auki Kristukselle, on hänet kätketty myös Kristuksen ylösnousemukseen kuolleista. Toinen kuolema ei enää kohtaa häntä, koska hänen sydämessään oleva Kristus on kärsinyt sen hänen puolestaan ristillä. Hän voi rauhassa kuolla ruumiillisen kuoleman ja odottaa Kristuksen paluun yhteydessä tapahtuvaa ylösnousemusta, sillä hänen elämänsä on Kristuksen kanssa ja Kristuksessa kätketty Jumalan yhteyteen (Room. 6:7-8).

Room. 6:7-8. Se, joka on kuollut (Kristuksen kanssa), on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.

Kol. 3:4. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa.

Paavali viittaa Kristuksen Jeesuksen paluuseen kuninkaana ja tuomarina (Ilm. 1:4-8). Se tapahtuu aikojen loppupuolella.

Ilm. 1:4-8. Johannes tervehtii Aasian maakunnan seitsemää seurakuntaa. Armoa ja rauhaa teille häneltä, joka on, joka oli ja joka on tuleva, (Kolmiyhteinen Jumala on ikuinen. Kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona, Poika, kuoli ristillä ihmisenä. Poika nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.) ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, (= Pyhältä Hengeltä. Luku seitsemän kuvaa täydellisyyttä.) ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! (Jeesus on ensimmäisenä noussut kuolleista ylösnousemusruumiissa. Jeesuksessa Kristuksessa kuolleet odottavat vielä oman ylösnousemusruumiinsa saamista. Ja me jotka elossa odotamme Jeesuksen paluuta, mekin saamme ylösnousemusruumiin silloin, kun Jeesus palaa noutamaan omiaan.) Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme, hänelle, joka on tehnyt meidät kuningassuvuksi (Jeesus Kristus on kuninkaiden kuningas ja Jumala tekee Kristukseen uskovista Kristuksen kanssaperillisiä, Room. 8:17.) ja Jumalan, Isänsä, papeiksi, (Tässä mielessä Jumalan seurakunnassa on yleinen pappeus. Seurakuntajärjestyksen vuoksi tehtävät on jaettu, 1. Kor. 14:26-40.) hänelle kunnia ja valta aina ja ikuisesti! Aamen. - Katso, hän (Jeesus Kristus) tulee pilvissä! (Ensin Jeesus hakee omansa pois maan päältä, Ilm. 14:14-16.) Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. (Kun Kristukseen uskovat on otettu pois maailmasta, kohtaa maailmaan jäljelle jääneitä ihmisiä tuho, Ilm. 14:17-20. Vain muutama ihminen jää jäljelle, Jes. 51:6, Jes. 24:6. Näistä jäljellejääneistä kasvaa 1000 vuoden aikana suuri kansan paljous.) Näin on käyvä. Aamen. "Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.

Kol. 3:5-8. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.

”Haudatkaa”. Että tällaisten asioiden hautaaminen olisi mahdollista, on oltava olemassa hauta, johon kaikki nämä asiat voi heittää. Ja koska vanha luontomme, oma sydämemme, ehdottaa koko ajan uusia syntitekoja, on tarpeellista haudata vanha luontommekin tähän samaan hautaan (Room. 6:3-14).

Room. 6:3-14. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. (Kun tiedämme tämän, voimme tehdä myös tietoisen valinnan ja kääntää ajatuksemme Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan, luottaen siihen että Pyhä Henki varjelee meidän ajatuksemme, Fil. 4:6-9.) Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan. (Meidän ei tarvitse enää olla synnin orjia koska Jeesus itse elää meidän sydämessämme. Hän on meissä se voima, jolla voimme vastustaa itsestämme nousevaa pahuutta ja Hän kykenee suojelemaan meitä myös ulkoa päin tulevaa pahaa vastaan. Ja kun lankeamme, ei ole ihmistä joka ei lankeaisi, Hänen armonsa nostaa meidät jaloilleen.) Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. (”Ajatelkaa” – tämä on tahdon alainen teko, valinta. Aluksi tämä voi onnistua vain hetkittäin, mutta sitä mukaa kun Kristus saa muotoa meissä Jumalan lapsissa, se alkaa onnistua paremmin.) Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi (astioiksi, työkaluiksi)! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. (Jos yritämme väkisin pitää ajatuksemme pois synnistä, olemme lain alla ja synti saa meistä vain isomman otteen. Mutta me voimme alkaa ajatella Jumalan sanaa, esim. jotain ulkoa oppimaamme sanankohtaa, jolloin ajatuksemme siirtyvät pois synnistä. Itse olen huomannut hyväksi konstiksi sen, että kun väärät ajatukset alkavat vallata mieltä, alan kiittää Herraani siitä, että sekin asia "pakottaa" minut ajattelemaan Häntä ja turvautumaan Hänen sovintoverensä armoon.)

Kol. 3:9-10. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

"Älkää valehdelko toisillenne." Efesolaiskirjeessä sanotaan; ”kiinnittäkää vyöksenne totuus” (Ef. 6:13-14). Vyöllä sidottiin päällysvaatteet vyötärölle, jotta vaatteen liepeet eivät haitanneet työntekoa. Roomalainen sotilas tarvitsi vyötä varusteiden kuten miekan mukana kuljettamiseen. Totuudessa pysyminen, silloinkin kun se näyttäisi olevan itselle vahingollista, tuo mukanaan siunauksen (Ps. 15:1-5).

Ef. 6:13-14. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus (koko sota-asu), niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan

Ps. 15:1-5. Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi? Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan vaikka omaksi vahingokseen. Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. Hyvin käy sen, joka näin elää. (Lupaus, juhlallinen vakuutus ja vannottu vala ovat Jumalan silmissä samanarvoisia asioita; Matt. 5:37.)

"Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen." Minulta on siis riisuttu vanha minä, se vanha aatu, ja annettu se Jeesukselle. Hän on vienyt sen kanssaan ristille ja hautaan. Tämä tapahtui kasteessa. Koska Jeesus Jumalana on myös ajan Herra, Hän teki sen meidänkin osaltamme jo vuonna 30 jKr. kuollessaan ristillä.

"Olettehan … pukeutuneet uuteen." Mutta meidät on myös puettu uuteen luomukseen. Tähän ylhäältä syntyneeseen uuteen luomukseen ei tule mitään vanhasta luonnosta. Vanhan luonnon paikka on haudassa. Jumala synnyttää meidät uudesti ylhäältä. Jeesus kertoo tästä asiasta Johanneksen evankeliumissa (Joh. 3:1-15).

Joh. 3:1-15. Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Uusi luomus on samaa henkeä Jumalan kanssa koska se on syntynyt Hengestä. Nimitys Jumalan lapseksi on osuva. Vedellä tarkoitetaan kastetta.) Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' (Uudestisyntyminen Jumalan Hengestä on välttämätön edellytys sille, että pääsee Jumalan valtakuntaan. Vasta tällöin alkaa ihmisessä sisäinen sotatila jumalanvastaisen vanhan luonnon ja Jumalan Hengen välillä.) Tuuli (Henki) puhaltaa missä tahtoo. (Tuulesta ja Hengestä käytetään samaa sanaa.) Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." (Jumalan Hengestä syntynyt ihminen, jossa Kristus on jo saanut muotoa, on outo ilmestys maallisten ihmisten silmissä, koska hän ei enää elä samoissa synneissä.) "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi. Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. (Maallisissa asioissa kiinni oleva ei kykene ymmärtämään hengellisiä asioita. Vasta kun Jumala saa hänet tulemaan Kristuksen luo, ”peite” silmiltä putoaa.) Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Jeesus korotettiin ristille ja meidän syntimme annettiin Hänen kannettavakseen ja haudattiin Hänen mukanaan hautaan. Kun ihminen ottaa uskossa tämän vastaan, sen että Jeesus on sovittanut hänenkin syntinsä, Jumala uudestisynnyttää hänet ylhäältä ja silloin hänellä on iankaikkinen elämä.)

"Joka (ylhäältä uudestisyntynyt uusi luontomme meissä) jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen." Jumalalta saatu uusi luonto on meissä aluksi niin kuin vastasyntynyt lapsi, joka tarvitsee Jumalan sanan "rintamaitoa" ja turvallisen seurakuntayhteyden jossa voi kasvaa. Jumala itse on jokaisen lapsensa kanssa, koska Pyhä Henki on jokaisen Jumalan lapsen sydämessä.

Uusi viini uusiin leileihin?

Luuk. 5:33-39. Jeesukselle sanottiin: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat." (Mooseksen laissa oli säädetty yksi paastopäivä; 3. Moos. 16:29-31. Paastosta oli kuitenkin tullut ulkonainen tapa, jolla esitettiin hurskasta ja yritettiin vaikuttaa Jumalaan; Jes. 58:2-9.) Hän (Jeesus) vastasi: "Ette kai te voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? (Tässä Jeesus puhui jo ennakkoon siitä, että Häneen uskovat tulevat olemaan Hänen seurakuntamorsiamensa.) Vielä tulee toinenkin aika. Kun sulhanen on otettu pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat." (Jeesus tiesi, että Hänen on kuoltava ristillä, yksin jätettynä.) Jeesus esitti heille vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. (Ihmisen vanha luonto ja Jumalan Hengestä syntynyt uusi luonto ovat täysin yhteen sovittamattomat. Niitä ei voi mitenkään yhdistää keskenään, ei edes pientä osaa. Siksi vanha luonto haudataan Kristuksen kanssa kasteessa ja pidetään haudassa oikeanlaisilla elämän valinnoilla Pyhän Hengen ohjauksessa. Uusi luonto viettää aikaa Jumalan sanan ja ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen kanssa; Ilm. 3:20.) Eikä kukaan laske uutta viiniä (kuvaa Pyhää Henkeä) vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. (Vanhan luontonsa ohjaama ihminen haluaisi kyllä itselleen voimia Jumalalta mutta ei halua elää Jumalan sanan mukaan.) Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää." (Se on aina Jumalan vaikutusta, kun joku luopuu vanhan luontonsa ohjauksesta ja alkaa kuunnella Pyhän Hengen ohjausta.)

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jokainen uskova on hengellisellä opintiellä koko elämänsä ajan. Mitä enemmän tuntee Jeesusta ja hänen tapaansa toimia, sitä enemmän muuttuu hänen kaltaisekseen. Koska hengellinen kasvu jatkuu läpi elämän, emme saa lakata tutkimasta emmekä noudattamasta hänen tahtoaan. Kun kasvaa Kristuksessa, voi löytää aarteita. Hänen tahdossaan pysyminen vaatii harjoittelua, arviointia ja kärsivällisyyttä.