Kolossalaiskirjeen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Paavalin kirje Kolossalaisille; 3:18-4:1, Vaimot, miehet ja orjat

Seuraava teksti on kokonaisuus jossa kaikki jakeet liittyvät toinen toisiinsa. Jumalan seurakunta Kristuksen ruumiina on kokonaisuus, jossa jäsenet huolehtivat toisistaan Jumalalta saamiensa ohjeiden ja lahjojen avulla (Room. 12:4-6). Perhekin on vastaava kokonaisuus, jossa perheen jäsenet rakastavat toisiaan ja huolehtivat toinen toisistaan Jumalalta saamillaan lahjoilla. Näin Raamatun sana kehottaa meitä tekemään.

Room. 12:4-6. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja.

Kuinka toisenlaista onkaan vasemmiston oppi-isien opetus. Otan tähän katkelman Tapio Puolimatkan kirjasta "Laittomuuden salainen vaikutus".

(Kirjan sivulta 107:) Marxin ja Engelsin mukaan ydinperhe on sortojärjestelmä, joka pitää naisia kotiorjina ja riistää lapsia. Sortojärjestelmää ylläpidetään uskonnon, erityisesti kristinuskon avulla, joka lupaa työn orjille tuonpuoleisen paratiisin. Siksi uskonto on tuhottava ihmisen vapauttamiseksi. Ydinperheen (isä, äiti, lapset) hajotessa hajoaa myös kristinusko ja sen varaan rakentuva hierakkinen järjestys ja arvomaailma. "Pyhän perheen salaisuus on maanpäällinen perhe. Jotta ensimmäinen voitaisiin hävittää, täytyy jälkimmäinen tuhota teoreettisesti ja käytännöllisesti." (Marx-Engels Gesamtausgabe Bd 3, s. 6.)

Kun katselee nyky-yhteiskuntaa, ei voi kuin todeta, että näiden oppi-isien ohjeiden mukaisessa perheiden hyvinvoinnin tuhoamisessa ollaan jo pitkällä. Sitä en ihmettele että maailma näitä oppeja noudattaa, mutta että kristillisessä kirkossakin on vastoin kirkolliskokousten päätöksiä menty mukaan ydinperheen hajottamiseen ja sitä kautta kristinuskon tuhoamiseen.

Kol. 3:18. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii.

Tätäkin lausetta käytetään tarkoitushakuisesti väärin silloin, kun halutaan osoittaa Raamatun sanoma naisia alistavaksi. Mikäli miehen tahto on vastoin Raamatun ilmoitusta, tulee vaimon totella Jumalan sanaa eikä miehensä tahtoa (Apt. 5:29). Efesolaiskirjeessä Paavali sanoo, että myös miehen on alistuttava vaimonsa tahtoon, mutta Kristusta totellen (Ef. 5:21). Tämä tarkoittaa sitä, että jos vaimon tahto on vastoin Raamatun ilmoitusta, tulee miehen jättäytyä sen ulkopuolelle mutta rakkaudellisesti (Ef. 5:28). Samoinhan vaimonkin tuli tehdä. Kristus velvoittaa miehen rakastamaan vaimoaan ja vaimon kunnioittamaan miestään (Ef. 5:33).

Apt. 5:29. Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Ef. 5:21. Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.

Ef. 5:28. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.

Ef. 5:33. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.

Jos mies käyttäytyy vaimoaan kohtaan siten, kuin Raamatun sana häntä kehottaa, luulen että Herraan uskova vaimo mielellään suostuu miehensä tahtoon. Myös Pietari antaa vaimoille neuvoja (1. Piet. 3:1-2).

1. Piet. 3:1-2. Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.

Kol. 3:19. Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti.

Paavali antaa meille miehille esikuvana noudatettavaksi sen, millainen Kristuksen rakkaus on seurakuntaansa kohtaan (Ef. 5:25-31). Mies on yleensä vaimoaan voimiltaan vahvempi mutta toisinaan sanankäytössä heikompi. Miehen kannattaa alakynteen jäätyäänkin osoittaa rakkautta vaimolleen - ellei osoita, estyy rukoileminen tehokkaasti (1. Piet. 2:7).

Ef. 5:25-31. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta … Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. (Tämä ei ole suositus vaan velvollisuus.) Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. … "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."

1. Piet. 2:7. Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli. Osoittakaa hänelle kunnioitusta, sillä hän on yhtä lailla armon ja elämän perillinen. Näin ei mikään tule esteeksi rukouksillenne. (Voin tämänkin asian omakohtaisesti kokeneena vakuuttaa, että Pietari tietää mistä puhuu.)

Me elämme langenneessa maailmassa jossa joskus on parempi erota kuin pysyä yhdessä. Esim. se mies tai nainen, joka käyttää väkivaltaa tai alistamista, osoittaa jo teoillaan hylänneensä toisen (Mark. 10:2-12, 1. Kor. 7:15). Paholainen yrittää hajottaa perheen, avioliiton, mieskuvan ja sen mitä naiseus on, ja yllättävän usein paholainen saa meidät tekemään kanssaan samaa hajotustyötä.

Mark. 10:2-12. Hänen (Jeesuksen) luokseen tuli myös fariseuksia, jotka häntä koetellakseen kysyivät, saako mies hylätä vaimonsa. Hän vastasi heille: "Mitä Mooses on siitä säätänyt?" He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." (Erokirja laadittiin hylätyn naisen turvaksi.) Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

1. Kor. 7:15. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. (Tiedän tapauksia, jossa toisen elämä tehtiin tarkoituksella hankalaksi, jotta tämä olisi se joka eroaa ja itse saisi muiden sympatiat. Joten parempi on olla tuomitsematta kumpaakaan osapuolta.) Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.

Kol. 3:20. Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen.

Tässäkin kohden pätee se, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä (Apt. 5:29), Herraa totellen, niin kuin Efesolaiskirjeessä sanotaan (Ef. 6:1-3).

Apt. 5:29. Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Ef. 6:1-3. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: "jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä". (Myöskin aikuisten lasten tulee kunnioittaa ikääntyneitä vanhempiaan. Vaikka ei voisikaan hyväksyä vanhempiensa tekoja, voi näille kuitenkin antaa sen arvon, että ilman heitä ei olisi syntynyt.)

Kol. 3:21. Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

Masentuneisuus ajaa helposti elämänhalun menettämiseen ja sitä kautta lääkkeiden, alkoholin ja huumeiden käyttöön. Vaihtoehtoisesti lapsi voi alkaa elämään elämäänsä vihan pystyssä pitämänä (Ef. 6:4). Kehuminen aina silloin kun on aihetta, kasvattaa itsetuntoa ja elämässä selviytymistä.

Ef. 6:4. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Lapset tarvitsevat turvallisuutta, jota ohjaus ja selkeät säännöt tuovat. Säännöt eivät katkeroita lapsia vaan antavat vapauden elää turvallisesti rakkaudessa asetettujen rajojen sisällä.

Kol. 3:22. Orjat, totelkaa kaikessa maallisia isäntiänne, ei silmänpalvelijoina ja mielistellen, vaan vilpittömin sydämin, Herraa peläten.

Antiikin aikana orjat olivat tavallinen työvoima. Vaikka orjalla olikin maallinen isäntä, Kristukseen uskovan orjan todellinen isäntä ja Herra oli Jeesus Kristus (1. Kor. 7:22, 1. Kor. 12:13, Ef. 6:5-9).

1. Kor. 7:22. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama. Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja.

1. Kor. 12:13. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi (Jäseniksi Kristuksen seurakuntaruumiiseen.). Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Ef. 6:5-9. Orjat, totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin, niin kuin Kristusta. Älkää olko silmänpalvelijoita ja mielistelijöitä, vaan noudattakaa Kristuksen palvelijoina Jumalan tahtoa koko sydämestänne. Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä. Muistakaa, että jokainen, joka tekee hyvää, saa siitä palkan Herralta, olipa hän orja tai vapaa. Ja te isännät, kohdelkaa samoin orjianne älkääkä uhkailko heitä. Tiedättehän, että teillä ja heillä on taivaassa sama isäntä, joka ei tee eroa ihmisten välillä.

Joku voi ajatella, että miksi Jeesus Kristus ei poistanut orjuutta, eivätkä kristitytkään saaneet sitä heti aikaiseksi. Ihmiskunnan ongelma on synnin orjuudessa ja sieltä kumpuaa myös halu orjuuttaa muita (Ef. 2:2). Jeesus tuli korjaamaan perusongelman, josta yksittäiset syntiteot kumpuavat. Kun Jeesus Kristus on sydämen Herrana, alkaa syntielämä vähitellen jäädä.

Ef. 2:2. Ennen te elitte niiden (rikkomustenne ja syntienne) vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.

Kol. 3:23-25. Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta. (Sillä) Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Vuoden 1933/38 käännöksestä käy paremmin ilmi, että jakeet 23-25 kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Kol. 3:23-25, 1933/38 käännös. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; (Meidän perintömme odottaa meitä taivaassa Jumalan luona.) te palvelette Herraa Kristusta. Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.

Koska Jumalan lapset ovat ympäristölleen Jumalan kirje ja koska meidän tulisi olla muille myös jumalan tuntemisen tuoksu, on tärkeää, että teemme työmme rehellisesti ja niin hyvin kuin osaamme (Jaak. 4:17, Luuk. 12:42-48, Matt. 25:40, 45).

Jaak. 4:17. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin. (Synti pyrkii erottamaan meidät Jumalasta. Mitä enemmän teemme syntiä, sitä kauemmaksi ajaudumme Jumalasta. Siksi kannattaa mennä heti, havaittuaan syyllistyneensä syntiin, syntinsä tunnustaen Jeesuksen sovintoveren alle.)

Luuk. 12:42-48. Herra (Jeesus) vastasi: "Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? (Tällä tarkoitetaan lähinnä niitä sananpalvelijoita, jotka jakavat muille Jumalan sanaa. Viljalla tarkoitetaan Jumalan sanaa, ei niitä akanoita, joita jotkut tarjoavat viljana.) Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. (Jokainen Herran palvelija vastaa suoraan Herralle Jeesukselle siitä, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.) "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. (Tällä kuvataan niitä viranhaltijoita, jotka eivät odota Jeesusta palaavaksi, koska eivät usko Raamatun olevan Jumalan sanaa. Ja koska Raamatun sana ei ole heille Jumalan sanaa, he veljeilevät maailmanmielisten ja maailman hengen kanssa. Siksi he ajautuvat ristiriitaan niiden Jumalan palvelijoiden kanssa, jotka ottavat Jumalan sanan todesta.) Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. (Nämä palvelijat olivat pieksäneet niitä palvelijoita, jotka odottivat isäntänsä Jeesuksen paluuta. He olivat pieksäneet näitä sanoillaan sekä rajoittaneet näiden toimintaa seurakunnissa. Näiden pieksäjien rangaistuksena on vastaavasti pieksäminen kuolemaan asti. Vaikka tämä on vertaus, tulee se ottaa vakavasti, sillä Jumalan Poika, joka tulee olemaan kaiken ja kaikkien tuomarina, on itse sen kertonut. Jumalan rangaistus toteutuu varmasti, se on oikeudenmukainen ja suhteessa tekoihin, Room. 2:1-16, Kol. 3:25.) "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. ("Jos palvelija tietää". Palvelija on siis tutustunut Jumalan sanaan, mutta ei noudata sitä. Ero edellisiin palvelijoihin on siinä, että nämä palvelijat eivät "piekse" kanssapalvelijoitaan, eivät sanoillaan eikä teoillaan, eivätkä lähde veljeilemään maailman hengen kanssa. Nämä palvelijat voisivat olla niitä, jotka pelastuvat ikään kuin tulen läpi, 1. Kor. 3:9-16.) Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. (Tämän palvelijan synti on siinä, että hän ei ole selvittänyt itselleen Herransa tahtoa. Hän on ilmeisesti suhtautunut Raamatun lukemiseen välinpitämättömästi.) Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. (Jos Herra kutsuu ja asettaa jonkun jakamaan sanan vilja-annoksia, antaa Hän siihen myös kyvyn ja lahjat. Niillä, jotka nostavat itse itsensä siihen asemaan, ei ole juuri muuta kuin akanoita muille jaettavaksi.)

Matt. 25:40, 45. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (On se hyvä, että kadotustuomiota ei ole niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa; Room. 8:1.)

"Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä." Sana, jota tässä käytetään palkasta, on alkutekstissä takaisin antamista. Jumala antaa meille "palkkana" taivasosuuden ja ikään kuin silläkin tavalla korvaa meille kaiken Jeesuksen nimen vuoksi kärsimämme vääryyden ja palkitsee kaiken sen hyvän ja hyvyyden, mitä olemme muille tehneet (Room. 6:23).

Mutta saamme myös takaisin kaiken sen pahan ja pahuuden, mitä olemme muille tehneet. Siksi kannattaa tunnustaa Jumalalle kaikki mahdollinen omaatuntoa painava ja viedä se Jeesuksen sovintoveren alle, että saisi Jumalan anteeksiannon. Jotkin lähimmäiselle tehdyt teot on käytävä läpi myös hänen kanssaan jota vastaan on rikkonut ja jotkut yhteiskuntaa vastaan tehdyt teot on sovitettava.

Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Kol. 4:1. Isännät, kohdelkaa orjianne oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Muistakaa, että teilläkin on taivaassa herranne.

Ei-juutalaisella orjanomistajalla oli orjaansa nähden täydellinen (mieli)valta. Juutalaisille orjanomistajille Jumala oli Mooseksen laissa antanut tarkkoja ohjeita (2. Moos. 21:26-27). Kristitty omistajakaan ei voinut, ilman että hän olisi murehduttanut sydämessään olevan Pyhän Hengen, käyttää orjaansa kohtaan mielivaltaa, sillä hän tiesi joutuvansa kerran vastaamaan myös niistä teoistaan Jumalalle (Kol. 3:25).

2. Moos. 21:26-27. Jos joku lyö orjaltaan tai orjattareltaan silmän sokeaksi, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi silmästä. Jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi hampaasta. (Jumala sääti lukuisia tämän kaltaisia ohjeita juutalaisille orjanomistajille suojellakseen orjia omistajiensa mielivallalta.)

Kol. 3:25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.