Miten voin täyttyä Hengellä? (Armolahjat)

Tämä alustus on laajennettu versio alfa-kurssilla pidetystä luennosta.

Joku on osuvasti sanonut näin; Joka etsii Jeesusta Kristusta, saa Kristuksen Hengen, joka on Pyhä Henki. Mutta joka tavoittelee hengen voimaa, voi saada itselleen sellaisen kristuksen ”voima-messiaan”, joka ei ole puolestamme ristillä kuollut Jeesus.

Ongelma on kristikunnassa silloin, kun Henkeä etsitään ohi sen Jumalan sanan, joka on kirjoitettuna meille Raamatussa. Kuinka sellainen henkilö voisi täyttyä Jumalan Hengellä, joka ei edes halua elää Jumalan ilmoituksen mukaan?

Sanontaa ”Hengen vuodatus” voidaan käyttää, koska Raamatun mukaan Pyhä Henki saadaan myös kasteessa.

Kastetun kristityn ongelma ei ole siinä, ettei hän saisi Pyhää Henkeä. Ongelma on siinä, jos Pyhä Henki ei saa kastettua omakseen.

Jeesus oli kuolleista nousemisensa jälkeen, ennen taivaaseen nousemistaan aterialla opetuslastensa kanssa. Silloin Jeesus sanoi:

Apt. 1:4-5 … "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä." …

Opetuslapset jäivät Jerusalemiin odottamaan tätä Jumalan lupauksen täyttymistä.

Apt. 1:13-14. ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.

Jeesuksen ilmoitus Isän Jumalan lupaamasta Pyhästä Hengestä toteutui helluntaina.

Apt. 2:1-4 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Pyhään Henkeen ja Hänen lahjoihinsa voi suhtautua eri tavoilla. Pyhä Henki ei kuitenkaan koskaan esiinny erillään Jeesuksesta Kristuksesta eikä Hänen Raamattuun kirjoitetusta sanastaan.

• Odottamalla että Jumalan sana toteutuu ja rukoillen kaivata Jumalan lupauksen täyttymistä, niin kuin opetuslapset tekivät Jerusalemissa. Odotusaika Herran seurassa on meille tarpeellinen koska silloin meitä valmistetaan siihen, että Pyhä Henki saisi meitä enemmän omakseen.

• Samarian uskovista kerrotaan, että he ottivat vastaan Jumalan sanan ja kasteen mutta he eivät vielä silloin saaneet Pyhää Henkeä. Pyhän Hengen he saivat vasta kun Jerusalemin seurakunnasta tultiin paikalle. Tämä oli Jumalan suurta viisautta samarialaisia kohtaan. Jos he olisivat saaneet Pyhän Hengen välittömästi kasteen yhteydessä, he eivät olisi tarvinneet juutalaiskristittyjä mihinkään. Samarialaiset ja juutalaiset kun inhosivat toisiaan. Tuohon aikaan asti kaikki kristityt olivat olleet juutalaisia (joko syntyperäisiä juutalaisia tai käännynnäisiä). Kristuksen seurakunta olisi jakaantunut heti alussa kahteen toisiaan halveksivaan osaan. Nyt Jumala hoiti asian hienolla tavalla sitomalla nämä kaksi ryhmää Pyhän Hengen avulla toisiinsa.

Tosin Samariassa oli Simon–niminen henkilö, joka myös otti vastaan Jumalan sanan ja kastettiin, mutta hän olisi halunnut vastaanottaa Hengen itselleen vain edistääkseen omia tarkoitusperiään (Apt. 8:18-23). Hän ei saanut Pyhää Henkeä.

• Jumalan kutsuun ja Pyhän Hengen toimintaan voi vastata myös vihalla. Paavali tahtoi tuhota seurakunnan ja tuhosikin sitä siihen asti, kunnes itse kohtasi Jeesuksen. Tämäkin oli Jumalan sallivaa viisautta pidemmällä tähtäimellä. Sen jälkeen Paavali tiesi omasta kokemuksesta, mihin lain noudattamisen tie vie. Tämän jälkeen teologisesti viisas Paavali ei enää myöskään voinut ylpeillä viisaudellaan.

Kommentti:

• Lain noudattamisen tiellä ihminen on silloin, kun hän yrittää kelvata Jumalalle omilla ansioillaan. Tällöin taivaspaikka yritetään ostaa kiltillä elämällä, rahalahjoituksilla, hengellisillä suorituksilla, yms.

• Lihallisuuden tiellä ollaan silloin, kun eletään sellaisella itsensä toteuttamisen tiellä, jolla taivaspaikasta ei välitetä.

• Taivaaseen vievällä Kristus-tiellä ollaan silloin, kun oman syntisyyden kokeminen on ajanut ihmisen turvautumaan Jumalan armoon, joka on saatavissa vain Kristuksen Jeesuksen sovintoveressä. Armo kelpaa liian monelle vasta sen jälkeen, kun lihallisuuden tie, lain tie tai molemmat tiet on kaluttu loppuun.

Entä jos joku ei koe itseään ”tarpeeksi” syntiseksi. Ole huoletta ja pysy silti Jeesuksen yhteydessä. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että Pyhä Henki kyllä aikanaan hoitaa senkin asian.

• Useimmiten kristityt ovat vain Pyhän Hengen toiminnasta ja -lahjoista tietämättömiä.

Apt. 19:1-6. … Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Johanneksen kaste (kaste parannukseen) liittyi aikaan ennen kristillisen seurakunnan syntymistä. Seurakunnan syntymisen jälkeen seurakuntaan liitetyt on kastettu Herran Jeesuksen nimeen, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mutta edelleenkin opetus Pyhästä Hengestä on vaillinaista.

• Juutalaiskristityt vielä jotenkin pystyivät hyväksymään sen, että samarialaiset, jotka olivat puolipakanoita, liitettiin seurakuntaan. Mutta se, että kristinusko kuuluisi täyspakanoillekin, se oli juutalaisille mahdoton ajatus. Jumala ratkaisi asian tässäkin tapauksessa, vieläpä hienolla tavalla. Pyhä Henki annettiin pakanoille ennen kristillistä kastetta jo evankeliumin julistuksen yhteydessä. Tästä kerrotaan apostolien teoissa seuraavasti;

Apt. 10:44-46. Pietarin vielä puhuessa (Corneliuksen väelle) laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. …

Apt. 10:46. he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

• Paha henki ei koskaan ylistä Jeesuksen Kristuksen Isää Jumalana. Omaa jumalaansa pahat henget voivat kyllä ylistää, mutta heidän jumalanaan on valkeuden enkelinäkin esiintyvä paholainen.

• Jeesukseen uskovilla juutalaisilla oli lisäksi oma vastaava kokemus Pyhän hengen saamisesta helluntaina.

Pyhän Hengen saaminen tapahtui eri ryhmille ja henkilöille erilaisilla tavoilla. Niinpä meidänkään ei kannata tehdä oppia siitä, miten ja millä tavalla Jumalan tulisi Pyhä Henki antaa.

Pyhä Henki on persoona, ei mikään aine eikä pelkkä Jumalan toimiva voima – mutta sana "vuodattaa" kuvaa hyvin Jumalan toimintaa silloin, kun Hän Pyhän Henkensä välityksellä kohtaa yhtä aikaa isomman joukon ihmisiä.

Room. 5:5. … sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Ef. 3:19. … ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

Nuorempana minun oli vaikea vastaanottaa rakkautta. En uskaltanut, koska rakkaus tekee haavoittuvaksi. Niinpä Jumalankaan rakkaus ei merkinnyt minulle muuta kuin pään tietoa siitä, että Jumala rakastaa. Pyhä Henki teki sydämessäni töitä pitkään, ennen kuin aloin tajuta jotain siitä, että rakkaus todellakin ylittää kaiken tiedon (Ef. 3:19). Usko, joka oli minulla Raamatun totena pitämistä, muuttui luottamukselliseksi suhteeksi Isään Jumalaan. Rukoukseni, ”anna minulle viisautta” on vähitellen muuttunut rukoukseksi ”anna minulle rakkautta”.

Me olemme erilaisia, niinpä Pyhä Henki kohtaa meidät jokaisen eri tavalla, juuri sillä tavalla, jolla hyvä ystävä lähestyy, koska hän tuntee toisen.

Jumalan antama rakkaus mainitaan sekä osana Hengen hedelmää että armolahjoista suurimpana. Ei Jumalan rakkaus tee meistä synnittömiä, mutta syntien anteeksiantamuksen kautta, Jeesuksen Kristuksen sovintovereen uskomisen kautta, Jumala rakkaudessaan tekee meistä Jumalan lapsia (Joh. 3:16).

Efesolaiskirjeen 3:19 jae päättyy sanoihin; ”Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” Pyhän Hengen hedelmä kasvaa siitä maaperästä, joka on Kristuksen Jeesuksen asumista sydämessä (Ef. 3:17), Jumalan kasvattamana, ei omin ponnistuksin minusta itsestäni.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä Hengen hedelmää (hedelmää, ei hedelmiä). Hengen hedelmä voi kasvaa vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Jeesus on puu, me olemme oksia. Lukiessamme / kuunnellessamme sanaa ja rukoillessamme, annamme Pyhälle Hengelle mahdollisuuden muuttaa meitä. Silloin Hengen hedelmä kasvaa ja vanhan aatun vaikutus meissä vähenee. Tätä sanotaan myös pyhitykseksi.

Vastakohtana Hengen hedelmälle, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa, ovat lihan teot, joita saadaan ihan itse aikaiseksi, sen vanhan aatun vaikuttamana (Gal. 5:19-21).

Pyhän Hengen voima ei ole siinä, että me käytämme voimaa. Se on siinä, että Pyhä Henki saa käyttää meitä. Missä Jumalan voima Raamatun mukaan on? Jumalan voima on;

• Pyhässä Hengessä (Apt. 1:8)

• Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apt. 4:10)

• Evankeliumissa (Room. 1:16)

• Sanassa rististä (1 Kor. 1:18)

• Ristiinnaulitussa Kristuksessa (1Kor. 1:24)

• Jumalan armossa (1 Kor. 15:10)

• Ihmisen heikkoudessa (2 Kor. 12:9)

Joka lähtee pullistelemaan hengellisiä lihaksiaan, ei tee sitä Pyhän Hengen voimassa vaan omassa voimassaan. Tällainen henkilö on unohtanut, että;

2. Kor. 4:7. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

Joskus opetetaan, että kun ihminen tulee uskoon, hänestä saman tien tulee täydellinen, ehjä, rakastava, laupeudellinen, toisia armahtava ja iloinen. Eli toisin sanoen luullaan, että ihminen saisi kaiken Hengen hedelmän kerralla. Elämä on uudestisyntyneenä kristittynäkin kivun ja muutoksen kohtaamista. Ne ovat myös Jumalan keinoja viedä meitä lähemmäksi itseään.

Kerron kokemuksen, jolla Jumala hoiti monta asiaa yhtä aikaa minun omassa suhteessani Häneen.

Nuorena uskovana olin elämäni ensimmäisessä rukouskokouksessa. Matka sinne oli jo taistelua itseni kanssa, menenkö vai jätänkö menemättä. Siinä rukouspiirissä toimivat armolahjat, profetoitiin, puhuttiin kielillä ja selitettiin kielet. Yksi profeetallinen sanoma oli sellainen, että tunsin sen selvästi olevan tarkoitettu juuri minulle. Koska olen epäilijä, sanoin hiljaa mielessäni Jumalalle, että olet luvannut vahvistaa sanasi, joten tee nytkin sitten niin. Seuraus tästä oli, että nyyhkytin ääneen koko loppuillan. En voinut sille mitään.

Jumala vahvisti sanansa tavalla, jota en voinut kyseenalaistaa. Samalla Jumala näytti minulle, että Hän voi toimia tavoilla, jotka antavat kunnian Jumalalle mutta saavat minut nöyrtymään.

Tunteet kuuluvat Jumalasuhteeseen. Raamatun sana vahvistaa tämän mm. seuraavalla tavalla;

• Jumala rakastaa jokaista maailman ihmistä agape –rakkaudella, joka on tahtorakkautta. Tämä agape rakkaus ei katso henkilöön eikä henkilön ominaisuuksiin, vaan rakastaa niistä huolimatta.

• Tämän lisäksi Jumala rakastaa jokaista kristittyä lastaan myös filia –rakkaudella, joka on tunteellista, syliin ottavaa rakkautta.

armolahjalla varustamansa kristityn seurakunnalleen (Ef. 4:11-12, 1 Kor. 12:28). Oheinen lista Pyhän Hengen lahjoista eli armolahjoista ei ole kattava. Siitä puuttuu mm. laulun ja musiikin lahjat. Monet lahjat menevät lisäksi toiminnaltaan päällekkäin. Esim. johtamisen lahja ei yksinään toimi oikein ilman palvelemisen tai paimenen lahjaa. Henkilöllä voi olla useita armolahjoja. Henkilön omat ominaisuudet ja armolahja täydentävät usein toisiaan.

Paimenen lahjaa tarvitsevat varsinkin papit ja pienpiirien vetäjät. Paimenen lahja kulkee usein käsi kädessä opettamisen tai palvelemisen lahjan kanssa.

Profetoimisen me miellämme usein joko tulevaisuuden ennustamiseksi tai tulikivenkatkuiseksi parannuksen julistamiseksi. Onhan se joskus näitäkin, mutta pääsääntöisesti profetoija yrittää palauttaa ihmiset takaisin rakastavan Jumalan luo (2. Aik. 24:19, 1.Kor. 14:3).

Monelle on ongelmallista mm. se, miten esim. homoseksuaaleihin tulisi suhtautua. Raamatun sana toisaalta tuomitsee homoseksuaalisuuden harjoittamisen (1. Kor. 6:9-11), mutta Raamatun sana myös armahtaa syntisen (Juud. 1:23, 1933/38 käännös). Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja", tämä ero näiden välillä (ihminen syntisenä ja synnin harjoittaminen) on mielestäni tuotu Jumalan sanan näkökannalta katsottuna hyvin esille. Otan siksi tähän alustukseen katkelman ao. kirjaan kirjoitetusta profetiasta.

Rakkaani, etkö tiedä? Etkö huomaa? Rakkautta etsiessäsi etsit todellisuudessa Minua. Rakkaani, Minä sanon sinulle, että vaikka seurakuntani noudattaa Raamatun periaatteita, se ei usein toimi sydämeni ja armoni välikappaleena. Minä seison edessäsi kädet ojennettuina puoleesi, en tuomiten vaan laupiaana, rakas poikani ja tyttäreni. Tällä hetkellä seison edessäsi, en kiroten vaan armahtaen, rakastaen ja kaivaten seuraasi hellittämättä.

Minä olin paikalla, kun kehoosi ensimmäisen kerran kohdistui väärinkäyttöä. Minä olin paikalla, kun sinulle ilkuttiin ja ystäväsi torjuivat sinut, kun pilkka sattui herkkään sydämeesi – samaan sydämeen, jonka Minä olen säätänyt rakastamaan ja palvomaan Minua sekä kurottautumaan puoleeni. Minä olin paikalla, kun valheiden isä tuli kuiskimaan sydämeesi: Sinä et ole kuten muut miehet, et ole kuten muut naiset … sinä uskoit valheen. Löysit muita saman paulan sitomia ja saman asian kanssa kamppailevia, ja niin valhe juurtui elämääsi ja synnytti elämäntyylin.

Minä tunnen murtuneen sielusi. Olin paikalla, kun sydämesi murskaantui ja arpeutui, silloin kun muut eivät ymmärtäneet. Totisesti minä olen se, joka näkee ja tietää. Eikö Minutkin ymmärretty väärin ja torjuttu? Enkö Minäkin ollut ihmisten halveksima ja hylkäämä? Voi poikani, tyttäreni, anna anteeksi seurakunnalleni. Anna anteeksi niille seuraajilleni, jotka tuomitsevat sinut. He eivät totisesti kuule Henkeni ääntä, vaikka he tuntevat sanani. Minun ääneni on hiljainen, täynnä laupeutta ja armahtavaisuutta.

Minä kurkotan sinut syleilyyni ja vedän luokseni, kun etsit ruumiillesi ja sielullesi täyttymystä. ... Minä itken puolestasi, sillä en voi välttää kyyneleitäni. Minä itken nähdessäni, kuinka aiheutat itsellesi jotain peruuttamatonta rikkoessasi Isäni asettamaa iankaikkista lakia vastaan, sillä seurauksia iankaikkisen lain rikkomisesta ei voi mitätöidä. Tuomioni on Minun armoni. Ota vaarin rakkaani, ota vaarin ja kuuntele ääntäni.

Voi rakkaani, luuletko että Minä en tiedä ja näe sinun etsivän voidetta ihmissydämeen, voidetta, joka löytyy vain Minulta. Et löydä lepoa ahdistuneelle sielullesi keneltäkään muulta taivaassa ja maan päällä.

Tässä profetiassa kiinnittää huomiota myös se, että Jumala pyytää seurakunnan ulkopuolelle jättäytynyttä tai jätettyä väärinkohdeltua antamaan anteeksi omalle seurakunnalleen, eli meille kristityille. Mehän itse tarvitsemme anteeksiantoa sekä syntisen ihmisen tuomitsevalle että synnin tekemisen hyväksyvälle asenteellemme. Ratkaisu ei ole siinä monen nykykristityn valitsemassa linjassa, että ei ota kantaa niihin asioihin, jotka Raamatun mukaan ovat syntiä. Silloin on edesauttamassa lähimmäisen joutumista kauemmas Jumalasta. Ratkaisu ei myöskään ole lähimmäisen tuomitsemisessa, vaikka aihettakin olisi, koska silloin on estämässä evankeliumia ja sen kautta Jumalan rakkauden pääsyä tämän lähimmäisen elämään. Jumalan sanan tunteminen (tieto) on kyllä uskon perusta, mutta mekin eksymme helposti, jos emme anna Pyhän Hengen ohjata meitä sekä Raamatun sanan että Jumalan rakkauden tulemisessa ja käyttäytymisessämme.

Mark. 12:24, Matt. 22:29. Jeesus vastasi heille (pyhien kirjoitusten asiantuntijoille): "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Room. 1:32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Joh. 8:10-11. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Profetoija siis yrittää palauttaa Jumalan luota eksyneen ihmisen takaisin rakastavan Jumalan luo. Sama tehtävä on myös opettamisen armolahjan ja usean muunkin armolahjan saaneilla.

Otan tähän katkelman Erik Pontoppidanin kirjoittamasta Vähä katekismuksen selitysteoksesta "Totuus Jumalan tuntemisesta, kysymykset 279-287".

Mitä on valinnainen synti?

• Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Pahoina hedelminä ne nousevat pahasta juuresta, joka on perisynti.

Onko monenlaista valinnaista syntiä?

• On, kahdenlaista; heikkouden syntiä ja pahuuden syntiä.

Mitä on heikkouden synti?

• Se on sitä, että tosi kristitty tekee väärin, vaikka hän sydämestään on kaiken synnin vihollinen. Se voi johtua siitä, ettei hän tiedä, että kysymyksessä on synti, ei pysty ajattelemaan asiaa uudelleen, on harkitsematon tai muuta sellaista. Hän huomaa kuitenkin syntinsä heti, kun Henki kurittaa häntä hänen omassatunnossaan. Silloin hän sydämestään katuu, pyytää Jumalalta anteeksi ja pyrkii entistä enemmän parantamaan itseään. (Gal. 6:1, Jaak. 3:2)

Mitä on pahuuden synti?

• Se on sitä, että ihminen tieten tahtoen ja mielihyvin tekee pahaa tai on tekemättä hyvää ja jatkaa tätä. (1. Joh.3:8-10, Joh. 8:34, 2. Piet. 3:3, 4. Moos. 15:30)

Onko tärkeää tietää heikkouden synnin ja pahuuden synnin ero?

• On, se on hyvin tärkeää. Ellei tunnista tätä eroa, se voi johtaa vaaralliseen varmuuteen tai tarpeettomaan ahdistukseen.

Miten tämä voi johtaa varmuuteen?

• Siten, että pahuuden synnissä elävä lohduttautuu sillä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Eikö kuitenkin ole totta, että kaikki ovat syntisiä?

• On, mutta syntisissä on suuri ero, kuten sanottu.

Esitä minulle tämä ero toisin sanoin, koska asia on näin tärkeä!

• Ero on yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä:

Jumalan lapset tekevät syntiä heikkoudesta. He tuntevat synnin, kärsivät synnistä ja joutuvat synnin yllättämiksi vastoin tahtoaan. He kuitenkin voittavat yhä enemmän syntisiä vikojaan ja puutteitaan, jotka he kokevat tuskallisiksi. He antautuvat Pyhän Hengen johdettaviksi ja pyrkivät täydellisyyteen.

Maailman ja Paholaisen lapset tekevät kuitenkin syntiä tieten tahtoen, iloitsevat synnistä ja tekevät syntiä armon varassa. He antavat lihan hallita itseään. Siksi heidän on kuoltava.

Jumala ei useinkaan puutu tämän elämän aikana siihen, jos joku haluaa elää Hänen sanansa vastaisesti. Jumalan Pyhä Henki on annettu avuksi, lohduttajaksi ja johdattajaksi niille, jotka haluavat / haluaisivat elää Jumalan sanan mukaan ja Hänen lapsinaan.

Ilm. 22:10-15. Sitten minulle sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä.

Henkilahja ei pakota ihmistä toimimaan vastoin ihmisen omaa tahtoa (1. Kor. 14:32). Tässä mielessä Jumalan armolahjat ovat passiivisia (taka-alalla olevia). Jotkin armolahjat ovat aktiivisia siinä mielessä, että kristitty voi käyttää niitä milloin tahansa (esim. palveleminen).

Monet kristityt eivät edes tiedä, mitä armolahjoja heillä on, saati sitten sitä, että niitä voi rukoilla itselleen (1. Kor. 14:1).

Joskus joitakin armolahjoja korostetaan muiden armolahjojen kustannuksella. Näin ei Jeesus ole asiaa tarkoittanut. Lahjojen tarkoitus ei ole tuoda kunniaa käyttäjälleen vaan Kristukselle. Jos lahjan käyttäjä alkaa armolahjansa vuoksi pitää itseään parempana kuin muita, hän syyllistyy ylpeyden syntiin. Tällainen kristitty viestittää ympäristöönsä sitä, että hän on kristittynä vielä raakile.

Monet kristityt hinkuvat itselleen näyttäviä armolahjoja, mutta eivät Hengen hedelmää, koska he ovat Raamatun lukijoina laiskoja. Vanha luomus meissä ei halua antaa hallintavaltaa Pyhälle Hengelle ja tässä sillä on mahdollisuus naamioitua hengelliseksi. Tällä tavalla petetyksi tullut kristitty pitää armolahjoja Jumalalta saatuna palkintona vaikka ne ovat apuvälineitä palvelemiseen.

Nuorena kristittynä rukoilin Jumalalta, että anna mikä armolahja tahansa mutta älä anna kielilläpuhumisen lahjaa. Koin että sellaisen kielen puhuminen, jota en itse ymmärrä, saa minut näyttämään hölmöltä. Kuinka törppö olinkaan. Minähän halveksin Jumalan suurta lahjaa, joka oli tarkoitettu minulle oman minuuden rakentamiseksi ja eheytymiseksi. Ehkäpä juuri sen vuoksi olen joutunut käymään pidemmän tien ja sillä tiellä monta ”sakkokierrosta”. Älkää te tehkö niin, vaan hyväksykää Jumalan hyvä lahja silloin kun sitä tarjotaan.

Raamatun mukaan kaikki kristityt eivät kuitenkaan puhu kielillä, joten tämänkään armolahjan puuttuminen ei merkitse Hengen puuttumista. Se, joka puhuu kielillä, ei ole saanut sitä merkiksi siitä, että olisi hengellisempi kuin muut, vaan että hän tarvitsee sisäistä rakentumista.

Kielillä puhuja rukoilee Jumalaa hengessä. Sitä kannattaa käyttää varsinkin silloin, kun ei tiedä mitä tulisi rukoilla. Kielillä puhuminen rakentaa puhujaa itseään. Profetoiva rakentaa seurakuntaa, kehottaa ja lohduttaa. Vasta selittämisen armolahjalla varustettuna kielillä puhuminen rakentaa seurakuntaa. Kielet selitettynä ovat lisäksi tarkoitettu merkiksi uskomattomille.

Kielillä puhumisen lahja on tarkoitettu rukouskammiossa käytettäväksi. Myös seurakunnan kokouksessa voi puhua kielillä mutta vain silloin kun kielet selitetään.

Paavali ohjeisti Korintin seurakuntaa seuraavalla tavalla:

1 Kor. 14: 26-28. … Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. …

Kielillä puhuja puhuu siis itselleen ja Jumalalle – vaikka ei itse omaa puhettaan ymmärtäisikään. Jumala, jolla on hyvä tahto ihmistä kohtaan, kuulee rukouksen. Voisiko hienompaa tietä sisäiseen eheytymiseen olla.

Miten sitten saamme tämän lahjan? - Pyytämällä sitä Jumalalta.

Joillekin se tulee helposti, niin että puhe vain alkaa pulputa. Joillakin se alkaa yhdestä sanasta ja lisääntyy siitä vähitellen. Sitä kannattaa rukouskammiossa harjoitella – pyytää Pyhää Henkeä opettajaksi. Aluksi se voi tuntua oudolta, mutta ei kannata luovuttaa. Kielilläpuhuminen lienee ainoita lahjoja, joka on tarkoitettu omaan käyttöön. Uskovanakin nuori voi ottaa sen heti käyttöön ilman pelkoa siitä että ylpistyisi.

Miten sitten saamme muita Jumalan lupaamia armolahjoja? – Pyytämällä niitä Jumalalta.

1. Kor. 14:1. Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.

Entä jos tietämättäni pyydänkin itselleni sopimatonta armolahjaa? Pyydä vaan, Jumala ei anna sellaista armolahjaa, joka ei sinulle sovi. Ei anna vaikka kuinka mankuisit.

Opettamisen armolahjasta sanotaan Raamatussa seuraavasti;

Jaak. 3:1. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.

Minulle itselleni on tämän armolahjan käyttö kova paikka. Jumala onkin minua kouluttanut jo yli 40 vuotta ja kouluttaa edelleen. Sekin, että huomasin halveksineeni Jumalan upeaa armolahjaa, kielilläpuhumista, on oppitunti niiden oppituntien joukossa, joilla Jumala kasvattaa lastaan – nöyremmäksi.

Entä auttaako kätten päällepaneminen Pyhän Hengen tai armolahjojen saamisessa?

Kädet laitettiin henkilön päälle silloin, kun hänet siunattiin tehtävään seurakunnassa. Paavali jopa varottaa Timoteusta, että tämä harkitsisi tarkoin, ennen kuin laittaa kädet kenenkään päälle, eli antaisi tehtävän seurakunnassa (1. Tim. 5:22). Armolahjojen tai Pyhän Hengen saamiseen ei tarvita käsien päälle panemista vaikka monessa tapauksessa ne esiintyvätkin samassa yhteydessä. Armolahjan voi myös saada tehtävän yhteydessä, niin kuin Timoteus sai, kun hänet siunattiin seurakunnan johtajaksi (1. Tim. 4:14-16).

Kun kristitty saa uuden armolahjan käyttöönsä, on olemassa myös sokaistumisen vaara. Jos lahjan käytössä puuttuu nöyryys, Pyhä henki joutuu taka-alalle. Se, mikä alkoi hyvänä ja kauniina, muuttuu itsetunnon pönkittämisen välineeksi ja lopulta jopa hengellisen väkivallan välikappaleeksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse käydä. Meillä on kristittyjen yhteys, seurakunta, jota varten lahjat annetaan. Kypsä ja tasapainoinen seurakunta ottaa lahjat vastaan ja auttaa lahjan saajaa kasvamaan sen käytössä turvallisesti.

Valitettavasti on yhteisöjä, joissa lahjojen käyttöä ei sallita. Joissakin taas lahjoja vaaditaan ja niitä puristetaan väkisin esiin.

Otetaanpa seuraava vertaus. Me, joilla ei ole evankelistan armolahjaa, kaivamme monttua lapiolla. Sitten siihen tulee joku isolla kaivukoneella ja tekee tunnissa sen työn, johon minulta olisi kulunut kuukausi. Se joku on evankelistan armolahjalla varustettu. Armolahja on työkalu – ei palkinto.

No, entä kuinka sitten voin täyttyä Hengellä (jos armolahjatkin ovat työkaluja)? Siihen ei ole helppoa tietä, koska se "vanha aatu" meissä on jatkuvassa sodassa Jumalaa vastaan. Hengellä täyttymisen tie on kilvoittelun, parannuksen teon ja nöyrtymisen tie – se on Kristus-tie.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Mutta tässä tullaankin jo lähelle seuraavaa aihetta, "miten voin vastustaa pahaa".