8.4.2011 ST

Alustus 11 – Miten voin vastustaa pahaa?


Kiusaukset pahaan voivat tulla

Jaak. 1: 13-14. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.

Luuk. 17: 1-4. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Pitäkää varanne! "Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Matt. 18: 6-7. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. "Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!

Matt. 13: 22. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.

Ef. 6: 16. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.

Ef. 6: 12. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Gal. 1: 8-9. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.

2 Kor. 11: 14-15. Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.

Kol. 2: 18-19. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, …


Taistelukenttä on ihmisessä (minussa itsessäni), ei ihmisen ulkopuolella. Minä itse ratkaisen, vastustanko pahaa vai liitynkö siihen. Ratkaisu tapahtuu itse asiassa siten, että valitsen työkaluikseni ja aseikseni joko Jumalan tai saatanan antamat työkalut. Välimahdollisuutta ei ole. Huomaa, kyse ei niinkään ole työkalun laadusta, vaan siitä, kenen kädestä minä ne otan. Saatana voi esiintyä valkeuden enkelinä, mutta ei tuo esiin Jeesuksen sovitustyötä ristillä. Minusta itsestäni nousevat konstit ovat itsekkyyden, ylpeyden ja omavoitonpyynnin värittämiä. Ellen anna Jumalan hallita ja muuttaa minun ajatuksiani, puheitani ja tekojani, niin vanha luontoni toimii niiden kautta. Esimerkiksi Pietari yritti saada Jeesusta luopumaan ristintiestä ja tietämättään samalla koko ihmiskunnan pelastamisesta. Jaakob sanoo Jeesuksen tavoin suoraan, että maallinen ihmisviisaus on pahojen henkien viisautta. Jeesukseen uskovassa Kristityssä ei kuitenkaan ole ainuttakaan pahaa henkeä tai riivaajaa, ei voi olla koska PH:n läsnäolo (Jeesuksen läsnäolo meissä) karkottaa ne automaattisesti. Missä on Herran Henki, siellä on vapaus myös pahoista hengistä (2 Kor. 3:17.) Mutta meissä on se vanha oma minä, ”aatu”, joka aina vastusta Jumalaa ja näin asettuu pahan puolelle. Kristityn omasta sydämestä nousee esiin se, mikä saastuttaa ja se tulee tunnustaa synniksi ja sen kanssa tulee mennä ristin sovitusveren alle. Saatana yrittää saada meitä tässäkin kohdassa ulkoistamaan oman sydämemme synnit mukamas kristityssä oleviin riivaajiin. Näin meidän ei tarvitsisi tehdä parannusta eikä kilvoitella itsessämme olevaa syntiä, vajavuutta ja opittuja vahingollisia tapoja vastaan, vaan saatana antaa valheellisen tien päästä synnistä eroon. Mutta lankeamme vain pahemmin hänen pauloihinsa, jos yritämme ajaa sydämen haluja riivaajina pois.

Vanhan aatun vallassa oleva ihminen kuvittelee myös, ettei hänessä itsessään ole pahaa vaan paha on vain muualla tai muissa ja siirtää näin taistelukentän pois itsestään, toisiin ihmisiin, ja antaa samalla luovutusvoiton viholliselle. Ihminen sokeutuu omille virheilleen ja hän luulee, ettei hänen tarvitsisikaan muuttua koska muuttumistarve, syntisyys, näyttäisi olevan aina muissa. Näin vanha aatu estää ihmistä menemästä Jeesuksen puhdistettavaksi ja PH:n uudistettavaksi.

Tärkeää olisikin tunnistaa paha. Itsessään olevaa pahaa on vaikea tunnistaa ja tunnustaa. Se on kuitenkin tervehtymisen ja eheytymisen edellytys. Kannattaa peilata asiat ensisijassa siihen, mitä Raamattu sanoo, ei omiin tunteisiin. Oma omatunto tulisin kasvattaa antamaan oikea ääni ruokkimalla sitä Jumalan sanalla, rukouksella ja muiden kristittyjen seuralla.

Mark. 8: 31-33. Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista. Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Jaak. 3: 14-17. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta.

Luuk. 11: 23 ja Matt. 12: 30. Joka ei ole minun (Jeesuksen) puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.

Luuk. 6: 45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Matt. 15: 10-20. Jeesus … sanoi: ... Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." … se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin."

Room. 7: 15-21. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.

1 Piet. 4: 19. Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

2 Kor. 3: 17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Mark. 5: 2-7; Matt. 8: 28-32; Luuk. 8:26-33. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. … Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: "Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!"

Gal. 3: 27. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Juud. 1: 8-10. Yhtä kaikki nämä hurmahenget (ylihengelliset ihmiset) tekevät samalla tavoin. He saastuttavat ruumiinsa, halveksivat Herraa ja hänen valtaansa ja herjaavat henkivaltoja. Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" ...

Sananl. 14:12 ja 16:25. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Sananl. 22: 6. Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.


Voimme vastustaa pahaa:


Ihmisessä olevat himot tämän maailman viettelyksiin pyrkivät toteutuessaan viemään ihmisen eroon Jumalasta. Siksi himoja ei kannata lähteä toteuttamaan.

Mutta mistä himoista on kysymys? Ja miksi himot voivat sillä tavalla erottaa ihmisen Jumalasta? Dietrich Bonhoefferia, joka kuoli marttyyrina natsi-Saksan vankilassa, mukaellen; Jäsenissämme elää uinuva taipumus himoon. Hetkessä, tilaisuuden saatuaan, tämä salainen kytevä liekki syttyy palamaan. Väliä ei ole, onko kyseessä seksuaalinen himo, kunniahimo, turhamaisuus, kostonhalu, vallan ja maineen rakastaminen, rahanahneus tai tämän maailman ja luonnon kauneuden himoitseminen. Me olemme alkaneet etsiä kaiken ilomme luomakunnasta ja ilo Jumalassa on sammunut meissä. Saatana saa meidät siinä tilanteessa unohtamaan Jumalan. Saatana saa meidät uskomaan, ettei se, mitä himoitsemme, olekaan syntiä. Uskomaan sen, että juuri tässä minun tilanteessani himon mukaan toimiminen on sallittua ja oikein. Saatana saa meidät käyttämään kristityn vapauttamme, johon vapauteen Jeesus Kristus on meidät vapauttanut, väärin. Meillä ei ole oikeutta evankeliumin vapauteen vedoten tehdä vastoin Jumalan tahtoa. Me emme saa vapauteen ja armoon vedoten sallia itsellemme syntiä. Kun huomaamme, ettemme omin voimin pääsekään synnin harjoittamisesta irti, viekäämme asia rukouksessa Jumalalle. Ja kun huomaamme, ettei Jumala otakaan himoamme pois, viekäämme asia edelleen rukouksessa Jumalalle. Pyydetään, että Jumala varjelisi meidät niin, ettemme sortuisi tekemään himon mukaan. Ja jos kuitenkin sorrumme, älkäämme epäröikö palata aina uudelleen ja uudelleen Jeesuksen sovintoveren alle tunnustamaan syntimme ja saamaan anteeksiantamuksen. Apostoli Pietari toteaa kirjeessään, että lihan tekoja ovat pahuus, vilppi, teeskentely, kateus ja panettelu. Paavali luetteloi lihan teoiksi siveettömyyden, saastaisuuden, irstauden, epäjumalien palvelemisen, noituuden, vihamielisyyden, riidat, kiihkoilun, kiukuttelun, juonittelun, eripuraisuuden, lahkolaisuuden, kateuden, juomingit, remuamisen, ja muun näitä vastaavan toiminnan. On vaikea kuvitella kristittyä, joka huulillaan sanoo uskovansa ristillä kauhealla kuolemalla hänen puolestaan henkensä antaneeseen Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen ja joka samaan aikaan pettää lähimmäisiään, käyttää heitä hyväkseen, valehtelee ja vääristelee asioita omaksi parhaakseen. Sen sijaan on helppo kuvitella kristittyä, joka em. synnin tehtyään tunnustaa sen sekä Jumalalle että kohteelle, jolle on tehnyt väärin, ja jos suinkin on mahdollista, korjaa väärin tekemisensä seuraukset, mitä se sitten maksaakin. Tämä jälkimmäinen kristityn teko on niin voimakas saarna ympäristölle, ettei yksikään julistaja kykene siihen saarnapöntöstä.

Kun ihminen tunnistaa itsessään nämä himot, tai jonkin niistä, hänen kannattaa kieltäytyä toimimasta niiden mukaan. Sille, että meissä on nämä himot, me emme voi mitään. Mutta sille me voimme, annammeko pahuuden ohjata meitä ja meidän tekojamme ja puheitamme. Himojen toteuttamisesta erillään pysymisessä lääkkeinä ovat totuudessa pysyminen, Jumalan sanassa pysyminen sekä lähimmäisten palveleminen.

Vaikka ihminen ei tulekaan kristityksi koettamalla parantaa elämäänsä (kristityksi tullaan uskomalla Jeesukseen), niin kristitty voi kyllä ajautua eroon Jumalasta, jos ei valvo elämäänsä.

1 Piet. 1:1-2. Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. 2. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

Gal. 5:19-21. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, 21. kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen.

1 Piet. 5:8-11. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.


Raamattu puhuu Jumalan antamasta taisteluvarustuksesta pahaa vastaan Efesolaiskirjeen 6 luvussa.

Ef. 6:10-18 Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. 11. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. 12. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. 13. Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. 14. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan 15. ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. 16. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. 17. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana. 18. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.

Jaak. 4: 7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.

Matt. 26:41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.


Vaikka sortuisin kiusaukseen, antaisin sille myöten, niin armo riittää kattamaan senkin. Vihollinen yrittää kyllä väittää muuta, mutta uskotaan ennemmin Jumalan sanaa Raamattua kuin vihollista. Raamattu sanookin, että nimenomaan se, joka on vanhurskas, lankeaa, mutta nousee jälleen, nousee viisaampana, koska tuntee nyt paremmin itseään ja Jumalan armon anteeksiantavaa voimaa. Ero lapsen ja sian välillä on se, että lapsi nousee puhdistettavaksi rapakkoon kaaduttuaan mutta sika alkaa rypeä rapakossa. Sama se on syntirapakon kanssa.

Sananl. 24: 16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

Room. 5: 20. … Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.

Jes. 1: 18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Eräs mies kertoi, miten hän nuoruudessaan oli varastanut kolme kolpakkoa. Teko alkoi myöhemmin vaivata häntä, mutta niitä ei voinut enää vuosien jälkeen palauttaakaan. Ensimmäinen ajatus oli, että nehän voisi rikkoa ja hävittää. Varkaus olisi todennäköisesti unohtunut miehen mielestä kun kolpakot eivät olisi enää olleet muistuttamassa asiasta. Mutta olisiko teko ollut Jumalan kirjasta pois pyyhitty? Hän tunnusti tekonsa syntinä Jumalalle ja uskoi Jeesuksen sovintotyön kattavan senkin. Nykyisin, aina kun kolpakko olemassaolollaan muistuttaa varkaudesta, mies oman kertomansa mukaan kiittää Jumalaa armosta joka riittää. Voisi jopa sanoa että Jumala osaltaan näillä kolpakoilla pitää miehen nöyrempänä kuin mitä mies muuten olisi.


Mailis Janatuinen kertoo kirjassaan, ”Ihmisen käyttöohjeet”, seuraavan esimerkin;

Olipa kerran kolme miestä Matti, Pekka ja Jussi, joilla itse kullakin oli vihamies. Matti otti pyssyn ja tappoi vihollisensa. Pekka yritti samaa mutta ampui ohi. Jussi ei uskaltanut yrittääkään, mutta olisi tappanut vihamiehensä sydämensä halusta, jos vain olisi varmasti tiennyt, ettei ikinä jää siitä kiinni.

Kysymys kuuluu: Kuka näistä kolmesta oli suurin syntinen? Suomen laki tuomitsisi heidät täysin eri tavalla. Matti saisi tuomion murhasta, Pekka murhayrityksestä, mutta Jussia ei asetettaisi syytteeseen ollenkaan. Jumalan edessä kaikki kolme sen sijaan olisivat täsmälleen yhtä suuria syntisiä. Murha lähtee näet sydämestä, ja jokainen noista kolmesta oli jo ottanut vihamiehensä hengiltä sydämensä sopukoissa.

Jeesus käänsi vuorisaarnassaan synnin luokitteluskaalan ylösalaisin. Hän langetti ”pienistä murhista” kovemman rangaistuksen kuin isoista.

(Matt. 5:21-22) "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

Moni viljelee aivan huomaamatta ”hullu” ja ”hölmö” sanoja päivät pitkät. Kuka nyt pitäisi tuollaista vähän huoletonta sanankäyttöä helvetin tulen ansaitsevana rikoksena? No, Jeesus piti. Hän määritteli hulluksi nimittelyn kuolemansynniksi. Vapahtaja näet tiesi, että lähimmäisen omanarvontunto on helpompi tappaa kuin hänen ruumiinsa. …


Samassa kirjassaan Mailis Janatuinen kertoo myös, miten Japanin buddhalaistemppeleissä on joskus omat osastonsa abortoitujen lasten hengille. Ajatellaan, että niitä pitää lepyttää, muuten ne kostavat äidilleen kuolemansa. Kristillisessä lännessä tämä aihe on tabu – siitä ei saa puhua, ettei vain syyllistettäisi abortin ottaneita naisia. Norjassa tätä tabua on vähitellen alettu rikkoa. Sinne on jo perustettu abortin ottaneiden naisten sururyhmiä. … tuo taakkasi tänä päivänä Jeesuksen ristin juurelle. Hän antaa anteeksi – hän antaa aivan varmasti sinulle tämänkin synnin anteeksi.


Tuleeko paha sitten Jumalalta? Ei tule. Jumala joutuu kuitenkin sallimaan paljon asioita ihmisen pahuuden ja sydämen kovuuden tähden. Joskus Jumala myös sallii meidän langeta, että oppisimme jotain itsestämme ja Jumalasta itsestään. Job on hyvä esimerkki siitä, miten ahdistus opetti häntä tuntemaan itseään ja Jumalan suuruutta.

Kiusaukset eivät tule Jumalalta (Jaak. 1:13-14) vaan muista lähteistä. Jumala kuitenkin viime kädessä päättää salaisuudeksi jäävän ennakkotietämyksensä ja viisautensa perusteella, salliiko Hän kiusauksen kohdata meitä vai ei. Saatana ei voi Jumalan lapsia kiusata kuin vasta Jumalalta saadun luvan perusteella (Luuk. 22:31 32). Kun Jumala kiusauksen sallii, Hän on valmistanut myös poispääsyn siitä (1 Kor. 10: 13). Kiusaukseen ei tarvitse langeta. Mutta jos kuitenkin lankeamme, Jumalalla on vastaava tieto tulevaisuudesta kiusaukseen joutuvan kohdalla kuin mitä Hänellä oli Simon Pietarin osalta. Pietari pystyi lankeemuksensa jälkeen vahvistamaan toisia kristittyjä, mihin hän ei olisi kyennyt ilman lankeamistaan. Lankeamisessa Pietari ”riisuttiin” omiin voimiin turvautumisesta. Näin Jumala pystyy kääntämään saatanan onnistumisenkin saatanan täydelliseksi epäonnistumiseksi. Kunhan emme jää lankeemukseen vaan käännymme silloinkin Jumalan puoleen turvautuen Jeesuksen sovintovereen. Samoista asioista kertoo Seppo Jokinen kirjoissaan. Samoin Erik Ewalds (edesmennyt sielunhoitaja, psygoloki ja pappi) kertoi kun häneltä kysyttiin, että mistä hän aina ammentaa nämä valaisevat esimerkit; hän oli vastannut; ”Ankeasta lapsuudestaan”.

Jaak. 1: 13. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.

Matt. 19: 8. Hän (Jeesus) vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.

Job. 42: 1-6. Silloin Job sanoi Herralle: - Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa. Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä. ... Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat." Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Luuk. 22:31 32. "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä (Jeesus) olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi."

1 Kor. 10: 13. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.


Tähän yhteyteen voisi myös liittää käsitteen ”armon meri”. Joskus kristityt sotkevat sen unohduksen mereen, joka on eri asia. Ihminen itse pyrkii siirtämään traumaattisimmat ja vaikeimmat asiat unohduksen mereen, ettei hänen tarvitsisi niitä kohdata. Seppo Jokinen puhuu paljon tästä asiasta kirjoissaan. Tämä siirto tapahtuu useimmiten jo varhaislapsuudessa. Aikuisena koetut vääryydenkokemiset sen sijaan usein muutetaan katkeruudeksi, joita ei unohdeta. Yhtälailla nekin, niin kuin unohduksen mereen painetut asiat, estävät meitä kasvamasta kristittyinä Jumalan tuntemisessa.

Seppo Jokinen kertoo kirjassaan ”Terve kiintymys” näin (sivu 21); Jotta ihminen voisi olla ainakin teoriassa ehjä, hänellä pitäisi olla vahva perusturvallisuus elämää kannattelemassa. Hänellä ei saisi olla sisimmässään voimakkaita, torjuttuja traumaattisia kokemuksia, sillä ne nielevät tavattoman paljon psyykkistä energiaa ja hengellistä voimaa. Jos torjutut traumat saadaan purettua sisimmästä, niiden torjumiseen mennyt voima vapautuu ihmisen käytettäväksi hänen jokapäiväisessä elämässään.” Ja (sivu 24) ”Jos sinusta sen sijaan tuntuu siltä, että elämä on todella mukavaa ja olet onnellinen ja iloinen, älä ollenkaan lähde itsesi löytämisen matkalle, vaan nauti elämästä ja elele niin kuin tähänkin asti.”

Armon meressä ei saa kalastaa. mutta mitä tehdä niille vonkaleille, jotka yrityksistä huolimatta eivät suostu pysymään armon meren (tai unohduksen meren) pinnan alla, vaan nousevat polskimaan pintaan. Vaatii suunnattomasti henkisiä voimia olla vahdissa rannalla ja nuijia niitä takaisin pinnan alle. Ne vonkaleet kannattaisi fileerata. Mutta ei ehkä yksin, vaan luotettavan sielunhoitajan tai ystävän kanssa. Ja ehdottomasti aina kannattaa pyytää Herramme Jeesus mukaan siihen tilanteeseen. Oman kokemukseni mukaan jotkut vonkaleet pitää fileerata monta kertaa, toisille riittää yksi kerta.

Moni sotkee näiden vonkaleiden vastustamisen pahan vastustamiseen. Ne ovat täysin eri asioita. Jos emme suostu näkemään haavojamme, jotka olemme lapsuudessa tai aikuisuudessa sieluumme / mieleemme saaneet, emme myöskään suostu Jeesuksen parannettaviksi. Jos taas emme suostu näkemään syntejämme / syntisyyttämme, emme kykene myöskään taipumaan Jumalan armon alaisuuteen. Jeesuksen seurassa ollessamme, hän yleensä kysyy lempeästi, saako avata haavan jotta voisi parantaa sen. Tai sitten hän joko johdattaa tai sallii meidän itse viedä elämäntilanteemme sellaiseen pisteeseen, että apu kelpaisi meille.

Jaak. 4: 7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.


Eräs lääkäri oli kerran kysynyt Seppo Jokiselta että mistä erottaa terveen ja tunne-elämältään ehjän ihmisen. Seppo oli vastannut, ettei hän tiedä, koska ei ole vielä tavannut sellaista ihmistä.


7