että syntinen on tervetullut Jumalan luo, kun hän turvautuu Jeesukseen Kristukseen? Koska Jumalan enkelit eivät evankelioi ihmisiä, kuka sen tekee, ellemme me ihmiset?

Minä kerron ilosanomaa, joten minun ei tarvitse hävetä sitä. Jos kuulija ei ota sanomaa vastaan, niin vielä ei ole se aika, jolloin olisi tullut hänen pelastumisensa hetki.

Pyhä Henki ja Jumalan enkelit sekä oikeat enkelinäyt ohjaavat ihmisen joko lukemaan Raamattua tai toisen ihmisen luo, sellaisen jolla on kerrottavana ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Apt. 10 luvussa kerrotaan näin;

Apt. 10:1-5. Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä … Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: "Cornelius!" Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi.

Vasta Pietari kertoi Jeesuksesta Korneliukselle ja tämän kodissa kokoontuneille ihmisille.

Toinen tilanne on kerrottu Apt. 8 luvussa;

Apt. 8:26-27. Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio." Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla.

Jos joku kertoo saaneensa suoraan enkeliltä sanoman välitettäväksi muille, kannattaa olla varovainen ja peilata sanomaa Raamatun sanaan. Jostain syystä Jumala haluaa nimenomaan käyttää meitä ihmisiä sanansa eteenpäin viejinä. Yksi syy voisi olla se, että Pyhä Henki on Kristuksen Henki ja Hän ei halua sitoa meitä enkeleiden palvelemiseen vaan Kristukseen ja toistemme palvelemiseen.

Pyhä Henki vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen - vaikuttaa julistajassa evankeliumin puhumisen ja kuulijassa evankeliumin vastaanottamisen (Fil. 2:13).

Kirjassa, "Puhu pelotta Jeesuksesta" (William Fay), on seuraava kohta;

Kerrotaan, että evankelista D.L. Moody oli matkalla junassa erään kokoussarjansa jälkeen. Vanha juoppo tuli hänen luokseen ja sanoi: "Tiedättekö Mr. Moody, että olen yksi käännynnäisistänne." Moody katsoi häntä suoraan silmiin ja sanoi: "Poikaseni, pelkäänpä että todella olet yksi minun käännyttämiäni, koska on ilmeistä, että Kristus ei ole sitä tehnyt." Moody tiesi eron.

Entä jos joku jättää kertomatta esim. taitamattomuuteen tai pelkoon vedoten? Jumalan sana toteutuu muuta kautta, yleensä jonkun toisen henkilön välityksellä. Kieltäytyjä ei menetä pelastustaan mutta jää vaille Jumalan siunauksia.

Amerikkalainen julistaja Kathryn Cohlman ja muistaakseni myös suomalainen rukoilija Ulla-Christina Sjöman ovat molemmat sanoneet kysyneensä Jumalalta, että miksi Sinä valitsit juuri minut tähän tehtävään. Vastaus oli ollut, että ”olen jo kysynyt siihen muita, mutta he ovat kieltäytyneet”.

Pelko voi estää evankeliumin julistamisen. Yleensä se on ihmispelkoa tai tilannepelkoa.

Kannattaa lähteä rukoillen liikkeelle. Pyytää Jumalalta, että Hän johdattaisi tilanteen sellaiseksi, että olisi luontevaa kertoa omasta uskostaan.

Vaarana on myös taitamattomuus.

• Jumala kunnioittaa kuulijaa – kunnioitanko minä?

• Onko minulla kiire – Jumalalla ei ole.

• Kannattaa myös miettiä, olenko tekemässä toisesta käännynnäistä itselleni tai omalle ryhmittymälleni vai lasta Jumalalle?

Keskosina syntyneitä lapsia on työläs hoitaa – sama se on pakolla synnytettyjen Jumalan lasten kanssa. Jumala ei halua painostamalla tehtyjä lapsia vaan rakkaudella synnytettyjä.

Avain onkin siinä, onko kertominen luontevaa. Luontevaa se on silloin, kun ensin on syntynyt yhteys toisen ihmisen kanssa.

Evankelioiminen L10T:n (Luukas 10 – tapa elää) mukaisesti on käytännöllinen tapa seurata Jeesusta. Kaikki kristityt voivat toteuttaa sitä omassa arjessaan seuraavien neljän askeleen mukaan;

• siunaa

• ystävysty

• auta missä voit

• kerro Jeesuksesta (kun toinen kysyy, mihin antamasi apu perustuu).

Kansan Raamattuseura antaa asiassa koulutusta.

Evankelistalle taas sopii William Fayn Gideon järjestölle esittämässä kirjassa, "Puhu pelotta Jeesuksesta", esittämä tapa lähestyä evankelioitavaa henkilöä kysymyksin. Seuraavassa on yksi tapa, jolla voi käsitellä vastaväitteitä;

Evankelista: Oletko valmis kutsumaan Jeesuksen Kristuksen elämääsi?

Evankelioitava: En ole.

Evankelista: Miksi et?

Evankelioitava: En ole valmis.

Evankelista: Miksi et?

Vastaus, jonka evankelioitava nyt kertoo, antaa evankelistalle varusteet vastata hänen väitteeseensä.

Jos evankelioitava taas sanoo, että haluaa miettiä asiaa tai että hän haluaa "laskea kustannukset", häntä ei saa painostaa enempää. Myöhemmin tavatessa kannattaa kuitenkin kysyä, mihin tulokseen miettijä on tullut.

Jumala haluaa yhteyteen ihmisen kanssa – ihmisen sydämeen – tuodakseen sinne levon ja rauhan. Ihmisen suhdetta Kristukseen voidaan kuvata seuraavilla neljällä kuvalla.

asiassa valtaistuimella on rahan- tai vallanhimo, alkoholi tai joku muu, jolle minä antaa vallan.

Sydämen ovessa on kahva vain sisäpuolella, joten ei Kristus kutsumatta sydämeen tule. Kun Kristus päästetään sydämen ovesta sisälle, minä (M) istuu edelleenkin valtaistuimella, nyt jonkin aikaa ehkä yhdessä Kristuksen kanssa.

Kun ns. "kuherruskuukaudet" ovat menneet ohi, joutuu jokainen kristitty tekemään päätöksen; Pudotanko Kristuksen pois sydämeni valtaistuimelta (lihallinen kristitty) vai päästänkö Kristuksen valtaistuimelle (hengellinen kristitty). Ratkaisun / valinnan joutuu tekemään kullakin elämän osa-alueella erikseen pidemmän ajan kuluessa.

Monelle kristitylle käy myös niin kuin käy liian monessa avioliitossa, "kasvetaan" pikku hiljaa erilleen. Suhde Kristukseenkaan ei pysy kunnossa, ellei siihen satsaa. Moni kristitty lopettaa valvomisen ja jatkuvan parannuksen teon ja on näin alttiina pahan palaville nuolille.

on jossakin tilanteessa – on tilanteessa läsnä myös Jumala Pyhän Henkensä kautta. Kannattaa muistaa, että Jumala ei vaadi meiltä mitään sellaista, jota Hän ei olisi joko jo meille valmiiksi antanut tai tulisi antamaan antamansa tehtävän myötä. Jumala on jo antanut lapsilleen Kristuksen, Pyhän Hengen ja lapsen oikeuden – kyllä Hän antaa kaiken muunkin tarpeellisen (jopa kärsimystä ja vastoinkäymisiä).

Apt. 16:24-25. ja niinpä hän (vanginvartija) saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä.

Jakeessa 13 on mainittu; ”Te olette maan suola”.

Alkuseurakunnan aikana käytetty suola oli sellaista, jossa oli paljon epäpuhtauksia mukana. Kun tällainen suola menetti makunsa, siihen ei jäänyt enää jäljelle muuta kuin se epäpuhtaus.

Ihminen on Raamatun ja tieteenkin mukaan kourallinen tomua. Kun tässä tomukourallisessa on mukana suola, se suola on Pyhä Henki, ei ihminen itse.

Jakeessa 14 on; ”Te olette maailman valo”.

Alkuseurakunnan aikana käytetty lamppu oli savesta tehty öljylamppu. Me olemme lamppuja, joissa itsessään ei ole öljyä valaista. Pimeässä ympäristössä on vain valolla merkitystä, ei lampun kauneudella. Lisäksi lampussa oleva valo tuo parhaiten esille itse lampussa olevat puutteet. Sekä öljy että tuli ovat vertauskuvia Pyhästä Hengestä.

Raamatussa sanotaan, että uudestisyntyneet Jumalan lapset ovat maan suola ja maailman valo. Me olemme sitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle olemme ehtineet Kristus-tiellä, vai onko meidät juuri Kristus-tielle nostettu. Meidän ei tarvitse yrittää olla, koska esikoislahjaksi saamamme Pyhä Henki meissä ON.

Vanha minä haluaisi kuitenkin pitää kunnian itsellään ja lähtee helposti näyttelemään suolana ja valona olemista. Niin kauan kun pidän etäisyyttä toiseen, se voi mennä täydestä. Mutta jossain vaiheessa totuus siitä, kuka sydämen valtaistuimella istuu, tulee esiin.

Suolana ja valona oleminen tulee näkyviin sellaisina hyvinä tekoina, joista Jumala saa kunnian.

Ef.2:10. ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut”.

Edellinen käännös. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Ihmeellistä tässä on, että vaikka meidän hyvät tekomme ovat Jumalan tekemiä, Jumala antaa niistä kuitenkin kunnian lapsilleen.

Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, sanat koetaan valheeksi, mitä ne tosiasiassa ovatkin. Surkeaa siinä on, että ihminen ei itse useinkaan tajua tätä.

Joskus kyllä tajuaa, mutta oman kokemukseni mukaan omantunnon äänen saa hiljenemään vakuuttamalla sille, että minulla on oikeus käyttäytyä näin (puolisoani, lastani, ystävääni, muita kohtaan). Tällöin olen lihallinen kristitty. Se vanha ”aatu” taitaa istua sydämen valtaistuimella sillä hetkellä.

Jumala on antanut minulle oikeuden rakastaa, armahtaa ja antaa anteeksi – Jumala on pidättänyt itselleen tuomiovallan.

Miehille on Raamatussa vaikeasti täytettävä, miehiä velvoittava sana;

Ef. 5: 25. Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta.

Me emme saa käyttää toiselle tarkoitettua sanaa lyömäaseena tätä toista vastaan. Mies ei voi sanoa vaimolleen vaatimuksena, että tämän tulee elää jumalan pelossa puhdasta elämää (1. Piet. 3:1-2).

Lue itsellesi tarkoitettu sana Raamatusta ja elä sen mukaan, niin olet Kristuksen kirje ympäristöllesi.

Aina voi kertoa siitä, mitä itse on saanut Jumalalta (todistaminen). Sitä toisen on vaikea mitätöidä. Riittää, että kerron omat todelliset kokemukseni niistä asioista, joissa Jumala on ollut läsnä. Niihin asioihin, joihin minulla ei ole vastausta, voin sanoa, että en tiedä – mutta voin kysyä viisaammilta ja ainakin voin viedä ne rukouksessa Jumalalle, jos haluat.

Luotettavaksi koetun henkilön puheen kykenee ottamaan vastaan.

2. Kor. 5:11. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen. Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.

Kysymyksiä on motiiveiltaan kahdenlaisia, rehellisiä ja epärehellisiä. Rehellinen kysyjä esittää kysymyksiä saadakseen tietoa ja voidakseen uskoa. Epärehellinen kysyy joko nolatakseen kysyjän tai saadakseen syyn olla uskomatta.

Jumalan sana Jeesuksesta Kristuksesta jakaa ihmiset, sille me emme voi mitään.

Apt. 17:2-4. ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta ja selitti ne heille. Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: "Juuri Jeesus, jota minä teille julistan, on tämä Messias, Kristus." Muutamat juutalaiset vakuuttuivat asiasta ja asettuivat kannattamaan Paavalia ja Silasta, samoin suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.

Eräällä työpaikalla vähän reppana, alkoholisoitunut mies, tuli uskoon ja raitistui. Kerran hänen tullessaan kahvitauolle, jotkut paikallaolijat pyysivät irvaillen häntä saarnaamaan. Mies mietti hetken ja sanoi sitten; ”Herrani Jeesus on kieltänyt minua heittämästä pyhää koirille” (Matt. 7:6).

Kyseinen pyyntö oli epärehellinen ja kristittyä halventava, joten pidän miehen vastausta siihen osuvana.

1. Piet. 3:14-16. ... "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana …

Muissa uskonnoissa ei ole seuraavaa;

Jumala itse suostui kärsimällä sovittamaan ihmisten synnit.

Ihmisen tarvitsee vain hyväksyä omalle kohdalleen tämä Jumalan teko tullakseen pelastetuksi.

Tämä armo saadaan ilmaiseksi, mutta ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, ihminen ei voi millään teoilla ostaa itseään vapaaksi.

Joh. 3:16. Jumala … antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen (Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen) uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

”Allahilla ei ole poikaa.” – niinpä Islamissa ei ole lunastustakaan.

Joku idän uskontoja kannattava henkilö halusi koota kuvasarjan, jossa yhdellä kuvalla voisi kertoa kunkin uskonnon sisimmän olemuksen. Kun hän kysyi kristityltä mikä Raamatun kuva olisi tähän sopiva, kristitty ehdotti seuraavaa; "Jeesus pesemässä opetuslastensa jalkoja".

Muissa uskonnoissa ei yksikään jumala suostu syntisen, ansiottoman ihmisen palvelijaksi.

tä kysyy.

Evankelistan armolahjan saanut on ikään kuin ”kipeä” ellei pääse paikkoihin, joissa voisi evankelioida ihmisiä. Evankelistalla on suuri vaara pitää muita huonompina kristittyinä, jos he eivät evankelioi samalla tehokkuudella kuin hän. Kysymys on kuitenkin siitä, että evankelistalle Jumala on antanut tehokkaan työkalun evankeliointia varten, työkalun jota muilla Jumalan lapsilla ei ole.

Raamatun mukaan jokainen kristitty voi tehdä seuraavaa;

1 Piet. 3:15-16. pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti.

Pyhä Henki avaa kuulijan sydämen ymmärtämään ja ottamaan vastaan, kun on oikea aika.

Me olemme yksi lenkki siinä usean kertojan ketjussa, jonka seurauksena kuulija mahdollisesti suostuu avaamaan sydämensä oven Jeesukselle.

Paavali kirjoittaa korinttilaisille näin;

1. Kor. 2:1-5. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

Missä Jumalan voima sitten Raamatun mukaan on?

• Palvelemisen armolahjassa on voima, 1 Piet. 4:11 (Onko palvelemisen armolahja siis suurempi kuin evankelistan armolahja? – molempia tarvitaan.)

• Evankeliumissa on voima (Raamatun sanassa Jeesuksesta Kristuksesta), 1 Tess. 1:5

• Pyhä Henki on voiman Henki. Pyhä Henki annetaan esikoislahjana jokaiselle uudestisyntyneelle kristitylle. Henki jakaa voimaansa ja lahjojaan oman tahtonsa mukaan, sen mukaan kuin Jumalan valtakunnan työlle ja ihmiselle itselleen hyväksi on, 1 Tess. 1:5, 1 Kor. 12:7.

• Jumalan armossa on voima. Vasta anteeksiantamuksen todellisuuden kokeneena, anteeksi saaneena ja armahdettuna, kykenen antamaan anteeksi muille ja armahtamaan heitä. Armossa on voimaa.
  1 Kor. 15:10

• Ristiinnaulittua Kristusta ei voi jättää pois evankeliumin sanomasta, koska silloin sanomasta menetetään kaikki sen voima. Sanoma ilman Kristuksen ristiä voi kyllä olla mielenkiintoinen mutta se ei ketään pelasta. Voima ei ole evankeliumin julistajassa vaan evankeliumissa itsessään. Room. 1:16.

Lisäksi kannattaa rukoilla itselle rohkeutta puhumiseen. Apt:n mukaan;

Ap. t. 4:29-31. Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä." Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.

Rukous kohdistuu Kaikkivaltiaalle. Tämä kaikkivaltias rakastaa sinua. Osoita siis kohde, kerro huolesi ja jää kiittäen odottamaan.

Eräs asia jota itse aikoinaan rukoilin, tapahtui vasta sitten kun suurin este toteutumisen tieltä oli poistunut. – Vasta kun Jumala oli avannut minun omat silmäni näkemään oman osuuteni asiassa. Jumala antoi voiman / armon muuttaa omaa käyttäytymistäni ja sen jälkeen sain vastauksen rukoukseeni.

Jumalalla on kyky yllättää meidät.

Aika usein me rukoilemme juuri niitä asioita pois toisen elämästä, joilla Jumala on tekemässä sydämen maaperää sanalle vastaanottavaiseksi.

Ei kannata luovuttaa – ei kannata lopettaa rukoilemista. Jumala haluaa pelastaa myös sen toisen.