Alustus 14 – Mikä on seurakunta?

Seurakunnasta käytetään hebrean kielessä sanaa ”qahal”. Se on käännetty Septuagintaan (VT:n kirjoitusten kreikankielinen käännös, joka tehtiin ennen Jeesuksen syntymää) kreikaksi sanalla ekkleesia. Sen merkityksenä tavallisesti on jumalanpalvelukseen kokoontunut joukko.

Myöhäisjuutalaisuudessa omaksuttiin seurakunnan nimikkeeksi avarampi ilmaisu ”eda” (hepreaa), jonka kreikankielinen vastine Septuagintassa on synagoga. Se taas voidaan ymmärtää laajemmin Israelin kansaa tarkoittavaksi, Egyptistä pois kutsutuksi yhteisöksi.

Alkuseurakunta alkoi puolestaan käyttää ekkleesia-nimikettä, joka tarkoitti jumalanpalvelukseen kutsuttua joukkoa, ja joka laajeni siitä koko kristittyjen yhteisön nimeksi.

Antiikin kreikassa ekkleesia tarkoitti kansankokousta, ulos torille kutsuttujen joukkoa (näin Apt. 19:40-41).

Sana ”diakonia” (Apt. 6:1-2) esiintyy merkityksessä avunanto ja pöydässä palveleminen. Kun seitsemän ensimmäistä diakonia valittiin, heitä ei aluksi kutsuttu diakoneiksi. Heidät asetettiin virkaan kätten päällepanemisella. Näiden seitsemän diakonin toimenkuvasta kehittyi nykyinen papinvirka. Diakonin vastine latinankielessä on ”minister”, jonka mukaisesti sananpalvelijoita kutsuttiin latinaksi nimellä ”minister verbi Dei”, ”Jumalan sanan palvelija”.

Seurakunnan antama virka ja Jumalan antama armolahja toimia seurakunnan tehtävissä ovat eri asioita. Olisi kuitenkin seurakunnan kannalta tärkeää, hyödyllistä ja siunauksellista, jos virka ja armolahja kohtaisivat samassa henkilössä. Aina näin ei tapahdu. Apostolien virka on UT:ssa omistettu lähinnä Jeesusta seuranneille ja hänen valitsemilleen silminnäkijätodistajille. Myös Paavali luettiin heidän joukkoonsa. Apostolin armolahja, samoin kuin johtajan, paimenen ja opettajan armolahjat toimivat tänäänkin. On seurakunnan kannalta erittäin haitallista, jos esim. johtajan armolahjan saanut henkilö ei tyydy ”apulaisjohtajan” asemaan seurakunnassa, vaan perustaa oman seurakunnan tai oman ryhmittymän seurakunnan sisälle ja hajottaa näin Jumalan kansaa oman ylpeytensä vuoksi (syyllistyy syntiin; Gal. 5:19-21.)

Alkuseurakunnan aikoihin kristityt katsottiin juutalaiseksi lahkoksi. Juutalaiset pitivät aluksi kristittyjä yhtenä lahkona, joka poikkesi ns. virallisen juutalaisuuden linjasta. Esim. kun juutalaiset karkotettiin Roomasta rettelöinnin takia (he riitelivät kristittyjä vastaan), karkotettiin myös kristityt. Vasta myöhemmin kristillisyys erosi juutalaisuudesta.

Uusi Testamentti sen sijaan edustaa selkeästi sitä linjaa, että kristityt edustavat suoraa jatkumoa vanhan liiton Israelille eivätkä suinkaan ole mikään eriuskoisten ryhmä juutalaisuudessa. Kristillisyys on suoraa jatkumoa Vanhalle Testamentille. Uudessa Testamentissa kerrotaan se, miten VT:ssa luvatut asiat ovat täyttyneet ja tulevat edelleen täyttymään. VT:ssa Jumala puhuu profeettojen kautta valitsevansa itselleen kansan, joka ei ole kansa. Kristityt ovat tämä kansa yhdessä uskovien juutalaisten kanssa. Eli; kristillinen seurakunta (= uudestisyntyneet Jumalan lapset) ovat ”Israel”, josta useimmat juutalaiset ovat toistaiseksi epäuskonsa tähden leikattu pois.

Seurakunta oli olemassa ”Jumalan laumana” jo Vanhan Testamentin eli vanhan liiton aikana, vaikka tähän ”Jumalan laumaan” eivät kaikki israelilaiset kuuluneetkaan. He uskoivat Messiaaseen, joka ei vielä ollut tullut. Kristillinen (= Jeesukseen Kristukseen Messiaanaan uskova) seurakunta ei korvaa eikä syrjäytä tätä ”Jumalan laumaa”, vaan yksittäiset pakanakristityt liitetään siihen.

Ps. 95: 7(edellinen käännös). Sillä hän on meidän (Israelin kansan) Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Room. 9: 6-8. Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset.

1 Moos. 15: 6. Abram (Aabraham) uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Room. 11: 13-18. Teille pakanuudesta kääntyneille sanon (Paavali): ... Jos juutalaisten hylkääminen on avannut maailmalle pääsyn sovintoon, niin mitä tapahtuukaan, kun Jumala ottaa heidät yhteyteensä? Silloin kuolleet heräävät eloon! Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä, ja jos puun juuri on pyhä, ovat myös oksat pyhät. Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! …

Kristillinen seurakunta, eli Jeesukseen Kristukseen Messiaanaan uskova kirkko, muodostui kuitenkin vasta sinä helluntaina, jolloin Pyhä Henki annettiin seurakunnalle. Seurakunta on Kristuksen ruumis myös siinä mielessä, että Jeesuksen konkreettinen toiminta maailmassa tapahtuu seurakunnassa ja seurakunnan kautta. Pyhä Henki liittää ihmisen Kristuksen ruumiiseen, kun ihminen suostuu uskomaan Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Tällöin ihminen uudestisyntyy ja hänen nimensä kirjoitetaan taivaan kirjaan. Sen, ettei ihminen usko Jeesukseen Kristukseen, Pyhä Henki paljastaa synniksi. Se synti vie kadotukseen, eivät teot tai tekemättä jättämiset. Ne tosin usein osoittavat sydämen tilan.

1 Piet. 5: 2. Kaitkaa sitä laumaa (kristillinen seurakunta), jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan

Ef. 1: 22-23. Jumala on alistanut kaiken hänen (Jeesuksen) valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

Kol. 1: 18. Hän (Jeesus) on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

1 Kor. 12: 27. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

Gal. 1: 11-13. Teen teille selväksi, veljet, että minun (Paavalin) julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle. Olettehan kuulleet, kuinka minä aikoinani, kun elin juutalaisena, vainosin kiihkeästi Jumalan seurakuntaa ja yritin tuhota sen.

Hebr. 12: 22-24. Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus

Ilm. 2: 7, 11, 17, 29, ja 3: 1, 6, 13, 22. "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

Joh. 16: 7-11. … teille on hyödyksi, että minä (Jeesus) menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (PH) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että ... Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, ….

Hebr. 10:19-21. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone.

Raamattu liittää Vesikasteen ja Pyhän Hengen saamisen samaan yhteyteen. Kuitenkin vasta PH synnyttää sen uskon, jolla uskotaan Jeesuksen ristinsovitus omalle kohdalle ja pelastutaan.

Kol. 2: 12. Kasteessa teidät yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.

Apt. 2: 38. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.

Mar. 16: 15-16. Hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Matt. 28: 19-20. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun (Jeesuksen) opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

Helluntaitapahtuma toistui Korneliuksen kodissa, koska Juutalaiset eivät olisi muuten uskoneet, että Jeesuksen sovitus koskee myös pakanoita. Samarialaisten luona ”helluntai” ei toistunut, koska heidät (samarialaiset olivat puolijuutalaisia) vielä hyväksyttiin juutalaisista koostuvan seurakunnan jäseniksi. Tässä alkuvaiheessa seurakunta koostui pelkästään juutalaisista. Jos samarialaiset olisivat saaneet Pyhän Hengen erossa juutalaisista koostuvasta seurakunnasta, seurauksena olisi ollut kahden erilaisen seurakunnan muodostuminen jo alkuvaiheessa. Korneliuksen kodissa saadusta PH:n vuodattamisesta on kerrottu myös sen vuoksi, että mekin tietäisimme sen, että PH:n saaminen ei yksistään riitä, vaan vesikastekin on tarpeen.

Apt. 10: 44-48. Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa (Korneliuksen kodissa). Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Apt. 8: 14-17. Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

Ef. 4: 3-6. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Jonkin aikaa kristillinen seurakunta koostui pääasiassa juutalaisista. Pakanoista kristityiksi kääntyneiden joukko kuitenkin lisääntyi. Ensimmäinen opillinen kiista koski sitä, pitikö pakanakristittyjen noudattaa lakia (Mooseksen lakia). Pitikö kaikki kristityt myös ympärileikata ja velvoitettaisiinko heidät noudattamaan rituaalisia puhtaussäännöksiä (Apt. 15: 1-29). Ratkaisun avain löytyy Apt. 15 luvusta seuraavasti. Kun Jumala on puhdistanut jonkun sydämen antamalla sinne uskon, ihmisen on itse mahdotonta siihen mitään lisätä tullakseen Jumalan silmissä vielä puhtaammaksi. Usko Jeesuksen sovitustyöhön on Jumalan antamaa uskoa. Vastustamaan Jumalan tahtoa ihminen kyllä kykenee.

Apt. 15: 9-11. Hän (Jumala) ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät."

Apt. 10: 15. Silloin ääni puhui (Pietarille) uudelleen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

Apt. 15: 22-29. Silloin apostolit ja vanhimmat yhdessä koko seurakunnan kanssa päättivät valita joukostaan muutamia miehiä ja lähettää heidät Antiokiaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa. Valituiksi tulivat Juudas, jota kutsuttiin Barsabbakseksi, sekä Silas - molemmat seurakunnan johtavia miehiä. Heille annettiin mukaan seuraava kirje: "... Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."

Myöhemminkin on käyty vastaavia opillisia väittelyitä. Raamatun kokoonpano hyväksyttiin Karthagon kirkolliskokouksissa vuosina 393 ja 397. Eri uskontunnustuksiin on koottu ne asiat, jotka on todettu sellaisiksi asioiksi, joista kristitty ei voi luopua. Yksi vastaava opillinen ”väittely” käytiin keskiajalla paavinvallan ja Lutherin välillä. Seurauksena oli se, että Luther julistettiin kirkonkiroukseen ja luterilaiset erotettiin roomalaiskatolisen kirkon yhteydestä. Seurauksena syntyi myös Augsburgin tunnustus.

Augsburgin tunnustus, Tärkeimmät uskonkohdat,

VII Kirkko

... Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.

VIII Mitä kirkko on?

Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttäminen sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. … Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.

XIV Kirkollinen järjestys

Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.

VII ja VIII uskonkohta. KIRKKO (Em. kohdat laajemmin)

... Juuri sen tähden me lisäsimme kahdeksannen opinkohdan, ettei kukaan luulisi meidän tahtovan erottaa jumalattomat ja teeskentelijät kirkon ulkonaisesta yhteydestä ... Eivät sakramentit liioin menetä tehoaan sen johdosta, että niitä hoitavat jumalattomat. ... Kirkkopa näet ei ole sellainen yhteisö, joka vain rakentuu ulkonaisten tekijöiden ja menojen varaan, kuten muut yhteisöt, vaan se on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä. Sillä on kuitenkin ulkonaiset merkkinsä, joista se voidaan tuntea: puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoitaminen. Ainoastaan tätä kirkkoa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee, niin kuin Paavali Ef. 1. todistaa sanoessaan: (Ef. 1:22s.) "Ja hän on antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen, joka kaiken kaikissa toteuttaa.” Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä. ... Paavali on Ef. 5 määritellyt seurakunnan aivan samaan tapaan: Se täytyy puhdistaa, jotta se olisi pyhä. Ja hän lisää sen ulkonaiset tuntomerkit, sanan ja sakramentit. Näin hän näet sanoo: (Ef. 5:25ss.) "Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton." …

... Jos määrittelemme kirkon vain ulkonaiseksi laitokseksi, johon kuuluu hyviä ja pahoja, ihmiset eivät ymmärrä Kristuksen valtakuntaa sydämen vanhurskaudeksi ja Pyhän Hengen lahjaksi, vaan arvelevat, että on kysymys vain tiettyjen jumalanpalvelusmenojen ja ulkonaisten tapojen noudattamisesta. ...

Näin ollen ovat evankeliumin mukaan Jumalan kansaa vain ne, jotka ottavat vastaan luvatun Pyhän Hengen. ... Tosin he (jumalattomat) kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja.

... Kristus puhuu myös kirkon erikoislaadusta verratessaan taivasten valtakuntaa nuottaan tai kymmeneen neitsyeen. Näin hän opettaa kirkon olevan jumalattomien suuren joukon peittämä, jotteivät hurskaat loukkaantuisi tähän seikkaan ja myös siksi, että tietäisimme sanan ja sakramenttien säilyttävän tehonsa jumalattomienkin hoitamina. Samalla hän toisaalta opettaa, etteivät nuo jumalattomat, vaikka heillä onkin osallisuus kirkon ulkonaisiin merkkeihin, kuitenkaan ole Kristuksen todellista valtakuntaa eivätkä Kristuksen jäseniä. …

Kirkko, josta puhumme, on todella olemassa. … Tässä joukossa tosin on monta heikkoa, jotka tälle perustukselle rakentavat katoavista oljista, toisin sanoen jonkinlaisista hyödyttömistä mielipiteistä, mutta kun nämä eivät kuitenkaan perustusta kumoa, annetaan ne heille anteeksi, … he ovat välistä rakentaneet oikealle perustukselle oljistakin, mikä kuitenkaan ei ole tehnyt tyhjäksi heidän uskoaan. …

Kirkkoa koskee lupaus, että sillä aina on oleva Pyhä Henki, mutta vastaavasti sitä koskevat myös uhkaukset, että on ilmaantuva susia ja jumalattomia opettajia. Varsinainen kirkko on se, jolla on Pyhä Henki. Vaikka sudet ja kelvottomat opettajat mellastavat (1. Kor. 3:11) kirkossa, he eivät ole varsinainen Kristuksen valtakunta. ...

Siksi me Raamatun mukaisesti käsitämme asian niin, että kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki. Yhtä kaikki me kuitenkin tunnustamme, että heihin on tässä elämässä sekoittuneina monia teeskentelijöitä ja jumalattomia, joita heihin yhdistävät ulkonaiset merkit. He ovat kirkon jäseniä ulkonaisten merkkien puolesta, ja sen nojalla he hoitavat kirkon virkoja. Myöskään eivät sakramentit menetä vaikutustaan sen tähden, että arvottomat niitä hoitavat, koska he kirkon kutsun perusteella edustavat Kristuksen persoonaa. Omaa persoonaansa he eivät edusta, niin kuin Kristus todistaa: (Luuk. 10:16) "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." Kun he saarnaavat Kristuksen sanaa ja toimittavat sakramentteja, he tekevät sen Kristuksen puolesta ja hänen sijassaan. Näin opettaa meitä tuo mainittu Kristuksen sana, jotta emme loukkaantuisi virkaa hoitavien kelvottomuuteen.

Kristuksen Kirkon 7 tuntomerkkiä

Missä määrin Suomen evankelisluterilainen kirkko on Kristuksen Kirkko?

Kristuksen kirkon tuntomerkit ovat ne määreet, joiden perusteella voimme nähdä missä määrin jokin paikallinen kirkko on eroamassa Kirkosta tai liittymässä siihen. Jokaisen kristityn henkilökohtaisella tasolla tämä on päivittäisen parannuksen tekemistä ja Kristuksen sanan seuraamista. Kristitty on samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas (armahdettu syntinen). Hän ei voi omassakaan elämässään ratkaista syntiongelmaa kertaheitolla, esim. henkikastekokemuksella, vaan hän joutuu ratkomaan sitä päivittäin koko loppuelämänsä ajan. Jos tämä yksilötasolla tapahtuva kilvoittelu lakkaa, muuttuu myös seurakunnan suunta maallistumiseen päin. Sardeksen seurakunta Raamatussa on esimerkki siitä, mihin se voi johtaa.

lm. 3: 1-5. Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: … Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. … Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.

Kristusta kuvataan Raamatun mukaan myös valoksi. Kuinka kauas valosta voi mennä, että on poistunut sen vaikutuspiiristä? Kuinka kauas Raamatun sanasta voi sallia itselleen pääsyn, ennen kuin Kristus pyyhkii nimen pois elämän kirjasta? Jos tuhlaajapoikakertomuksen poika olisi kuollut vieraalle maalle sikojen seuraan, ei lapseudesta olisi ollut hänelle mitään hyötyä. Sanoihan isä pojan palattua, että ”minun poikani oli kuollut” (Luuk. 15: 24).

Seuraavassa Kirkon seitsemän tuntomerkkiä Lutherin opetusta mukaellen.

1. Jumalan Sana; Saarnataanko Sanaa vai pelkästään ajan ääniä. Kehotetaanko seurakuntalaisia elämään Sanan mukaan vai ei. Tuleeko uskonnosta sellainen ihmisen yksityisasia, joka sallii toisen mennä vapaasti helvettiin ilman, että se koskee minua. Jumala on siinä asiassa ”tiukkapipoinen”, että taivaaseen on tie suljettu muilta kuin Kristuksen sovitustyöhön uskovilta.

2. Kaste; Kaste on Jumalan tarjoama armoväline, jota ei pidä halveksia. Kol. 2: 12 mukaan; Kasteessa meidät on yhdessä Jeesuksen kanssa haudattu ja herätetty eloon.

3. Ehtoollinen; Ehtoollisessa leipä ja viini, Kristuksen ruumis ja veri, yhdistävät meidät Kristukseen. 1 Kor. 11: 29 mukaan; Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.
   Ehtoollinen merkitsee ristin sovitusuhrin ja lunastuksen nykyistämistä, sen tunnustamista että pari tuhatta vuotta sitten tapahtunut sovitus ristillä koskee myös minua, juuri tässä ja juuri nyt.

4. Avaintenvalta; Avaintenvallalla tarkoitetaan Kristuksen seurakunnalleen antamaa valtaa antaa synnit anteeksi sellaiselle, joka ne tunnustaa ja niitä katuu. Silloin Jumalakin on antanut ne anteeksi. Syntien anteeksiantamisen julistaminen sellaiselle joka ei syntiään kadu ja synnin siunaaminen, vain vahvistaa syntistä elämään edelleen synnissään ja menettämään pelastuksen. Näitä syntejä ei ole taivaassa annettu anteeksi. Tällainen väärä avaintenvallan käyttäjä syyllistyy itse erittäin suureen syntiin (Hes. 3: 17-21, 33: 7-20.)

5. Virka; Kirkolla on virkoja, jotka se täyttää. Kirkolla on oltava palvelijoita, jotka toimittavat, tarjoavat ja antavat em. neljää asiaa ja toimitusta kirkon puolesta ja kirkon nimissä.

6. Rukous; Riittääkö meille se, että tapaamme Jumalamme vain sunnuntaisin ja silloinkin kaukaa? Entäs jos Jumala on siinäkin oikeudenmukainen että kohtelee meitä samalla tavalla kuin me Häntä?

7. Risti; Risti on sen seurausta, että seurakunta ja yksittäinen kristitty pysyy lujasti Kristuksessa ja Jumalan Sanassa ja kärsii sen tähden, jos niin on Jumalan tahto. Jumalan Sanan seuraaminen synnyttää taistelun sekä sisä- että ulkopuolellemme.