Aluksi elämään liittyvä pieni kevennys;

Äidin tiskaamista seuratessaan pieni tytär huomaa, että äidin hiuksien joukossa on harmaita hiuksia. Hän kysyy "Äiti, miksi sinulla on harmaita hiuksia". Äiti katsahtaa tyttäreensä ja vastaa: "Katsos, joka kerran kun teet jotain tuhmaa, tulen onnettomaksi ja yksi hius muuttuu harmaaksi."

Tyttö miettii hetken ja kysyy: "Äiti, miksi sitten Mummin kaikki hiukset ovat harmaita?"

tuolin reunalla kannatellen itse itseämme, peläten koko ajan että elämä pettää. Ja me käytämme siihen valtavasti voimavarojamme, kun emme uskalla jättää elämäämme Jumalan käsiin. Me emme luota siihen, että Jumalan syli kantaa silloinkin, kun elämä ei enää kanna.

Tämä alustus rakentuu roomalaiskirjeen 12 luvun ympärille.

Room. 12:1. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Tässä Raamatun kohdassa sanotaan, että on järkevää elää Jumalan armon ja anteeksiannon alaisena. Jumalan lapsen tärkeä tuntomerkki on, että hänellä on lyhyet tilivälit Jumalan kanssa, että hän pysyy Kristuksen sovintoveren turvissa. Ensimmäistä jaetta seuraavissa jakeissa sitten kerrotaankin, mitä Pyhä Henki saa meissä aikaan, jos vain annamme Hänelle siihen tilaa.

Room. 12:2-21. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. … Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. … Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. … palakoon teissä Hengen tuli, … rukoilkaa hellittämättä. … osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. … Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. … Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, … Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. … Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Kun hyväksyn Kristuksen pelastajakseni ja annan Pyhän Hengen suorittaa minussa remonttia, niin että edellä oleva alkaa tapahtua, silloin käytän loppuelämäni hyvin.

joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.

Ja sitten saarnaaja jatkaa; ”Tämäkin on turhuutta”. Joka pitäisi kääntää merkityksessä; ”Sekin on maallista ja katoavaa” (Jukka Norvannon mukaan).

Jumalan tavoite on rakastaa meidät ensin omiksi lapsikseen ja sen jälkeen varjella taivaaseen (Matt. 18:14). Jumalan tähän tähtäävä rakkaus on pysyvää (1. Kor. 13:13).

Jeesus on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Ennen kuin alkuseurakunnassa kristittyjä alettiin sanomaan kristityiksi, heitä kutsuttiin ”sen tien vaeltajiksi”. Kun olemme Jeesus-tiellä, olemisemme on kahtalainen. Toisaalta olemme jo perillä, sillä onhan Pyhä Henki annettu meille varmaksi sinetiksi Jumalan lapseudesta. Toisaalta olemme vielä matkalla ja Pyhä Henki on meillä matkaoppaana ja perille viejänä.

Perillä olemme lopullisesti vasta sitten aikanaan, kun Jeesuksen tullessa noutamaan omiaan, saamme ylösnousemusruumiin.

Tämä matkanteko kristittynä on, näin voin omaltakin kohdaltani sanoa, erittäin mielenkiintoista, jopa palkitsevaa – toisaalta se on ollut myös ahdistusta ja kyyneleitä. Kasvua ei minunkaan osaltani ole tapahtunut ilman kasvukipuja. Kun olen luullut päässeeni tavoitteeseeni, siitä avautuukin uusi näkymä, uusi tehtävä, uusi mahdollisuus (ja uusi kasvun paikka).

Jumala on pysynyt koko ajan samana. Minun ymmärrykseni Hänestä on vain lisääntynyt.

sitten voimme luottaa?

Raamatunkohta, Room. 12:2 kuuluu seuraavalla tavalla;

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

”Uudistukaa mieleltänne, niin osaatte arvioida.” – Miten minä sitten voin uudistua mieleltäni?

Joku valitti Kristukselle, että hänessä on niin paljon pois pantavaa. Älä huoli sanoi Kristus, Minä tuon siivousfirman mukanani.

Minä itse en kykene ilman Pyhän Hengen vaikutusta arvioimaan edes sitä, mikä olisi oikein ja hyväksi minulle itselleni, saati sitten sitä, mikä olisi Jumalan tahto.

Eräs henkilö kertoi, että vasta uskoon tulonsa jälkeen hän alkoi yhtäkkiä ymmärtää, mitä ne papit siellä saarnapöntössä oikein puhuvat. Se on aloittamista uudelleen – mutta nyt Kristuksen lahjoittaman Pyhän Hengen kanssa.

Kun Jeesus Kristus tulee sydämeen asumaan, vasta Hän tuo mukanaan oikean kyvyn rakastaa. Vasta kun itse olemme saaneet Kristukselta oikean arvon ja arvostuksen (armahdettu syntinen rakkauden kohteena), kykenemme rehellisesti katsomaan itseämme sellaisina kuin olemme. Kykenemme Kristuksen kanssa ja armon varassa katsomaan oman sielumme pimentoihin. Hän, Kristus, joka on puolestamme käynyt tuonelan pimennoissa, ei pelkää meidän pimeyttämme. Vasta tämän oikean itsearvostuksen jälkeen kykenemme vähitellen armahtamaan, hyväksymään ja arvostamaan lähimmäisiämme.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Room. 13:8-10. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.

Joh. 14:21. Joka on ottanut vastaan minun (Jeesuksen) käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

Me palvelemme Herraa kohdistamalla palvelutoimenpiteemme toisiin ihmisiin. Jeesus sanoi;

Matt. 25:40. 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Luontaisesti me emme halua palvella toisiamme joten ei meillä ole halua palvella myöskään Herraa.

Roomalaiskirjeestä luemmekin;

Room. 12:11. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.

Jae itsessään jo vastaa siihen, miten me kykenemme palvelemaan lähimmäistämme oikein. ”Palakoon teissä Hengen tuli”. Vasta Pyhä Henki minussa saa tämänkin ihmeen aikaan. Jos Jumala saa minussa aikaan rakkauden ja oikean palvelumielen, se alkaa väistämättä näkyä ihmissuhteissa.

Matt. 11:28-30. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

On kahdenlaisia ikeitä. Suomessa entisaikaan haettiin kaivolta vettä ns. ämmänlängillä, joka oli hartioilla ja jonka molemmilla puolilla riippuivat ämpärit. Niillä saatiin kuorma tuplattua. Jeesus ei tarkoita tällaista iestä, jolla kuormaa lisätään. Jeesuksen tarkoittama ies on kahdelle. Sillä ikeellä kuorma puolittuu. Vanhassa testamentissa on jopa kielto käyttää saman ikeen alla voimiltaan erilaisia vetoeläimiä.

5. Moos. 22:10. Älä käytä härkää ja aasia kyntöparina.

Kun siihen aikaan kynnettiin, kaksi härkää valjastettiin saman ikeen alle. Tällaista iestä Jeesus meille tarjoaa. Ies jota Jeesus tarjoaa, on Jeesuksen oma ies. Jeesus tarjoaa paikkaa vierelleen, oman ikeensä alle, jossa Hän itse on jo valmiina odottamassa. Hän on luvannut antaa levon. Jos sinä väsyt, alkaa Jeesus kannatella sinua – koska on itse vapaaehtoisesti suostunut kulkemaan aisaparina kanssasi.

Miksi et vaihtaisi omia ”ämmänlänkiäsi” Jeesuksen seuraan. Jeesuksen tarjoamaa iestä on hyvä kantaa, koska sen toinen puoli on Jeesuksen harteilla.

Suostuminen tähän on tahdonalainen teko. Jeesus ei sido ketään itseensä väkisin eikä pidä ketään luonaan väkisin.

Jeesus ei myöskään anna ”sen siivousfirmansa” toimia sydämessä, ellei ihminen itse sitä halua. Tosin silloin jää valtava määrä siunauksia saamatta.

Mutta haluanko minä enää silloin viettää aikaani Jeesuksen seurassa, kun jossain vaiheessa tullaan väistämättä siihen tilanteeseen, että Jeesus ehdottaa; Voisitko luopua tästä sinua itseäsi tai lähimmäistäsi vahingoittavasta tavasta? En nyt puhu tupakanpoltosta – joka on kyllä turhaa – vaan siitä, mitä kuuntelen, mitä katselen, mitä puhun, miten toimin.

Nyt on kysymys myös siitä, suostunko kasvuun ja kasvukipuihin. Suostunko siihen, että Pyhän Hengen vaikuttama hedelmä minussa alkaisi kasvaa ja tulla näkyviin?

Se on muuten yllättävän vaikeaa – lopettaa tiettyjen asioiden kuuntelu ja katselu, puheliaan hillitä puheitaan tai vaikenemaan tottuneen lopettaa vaikeneminen, lopettaa valehtelu itselleen että minulla on lupa toimia näin, koska …

Olen itse monta kertaa joutunut toteamaan Herralleni Jeesukselle, että auta, minä en osaa, minä en kykene, minä en edes halua.

Mikä on Jumalan vastaus? Hän sanoo; Minä tiedän ettet sinä kykene. Siksi minä olen antanut Pyhän Henkeni asumaan sinun sydämeesi. Minä kykenen. Minun armoni riittää myös sinulle.

Jeesukseen sitoutuminen voi kuitenkin maksaa. Arvostelu ja pilkka Suomessa on vähäistä verrattuna suoranaiseen vainoon muualla.

meidän parastamme, miksi emme suostuisi Hänen kumppanikseen Hänen ehdoillaan koko elämämme pituiselle matkalle. Tämä on itse asiassa ainoa oikea ratkaisu, jos vain vähänkin käytämme järkeämme ja ajattelemme loogisesti.

Jos oma lapsesi tulisi luoksesi ja sanoisi: ”Isä/äiti, haluan viettää tämän päivän niin kuin sinä haluat.” Tuskin sanoisit: ”Saatkin sitten olla koko päivän pimeässä komerossa.” On mieletöntä edes ajatella, että Jumala kohtelisi meitä huonommin kuin hyvät maalliset vanhemmat.

Eräs pikkupoika lauloi virttä 462, joka kuuluu ”Hän Isä rakkahasti, ain vaalii luotujaan”. Mutta kokemus omasta isästä peitti laulun sanojen todellisen merkityksen. Poika lauloi näin; ”Kuin isä raskahasti ain vaanii luotujaan”.

Jumala ei ole sellainen kuin sinun oma isäsi on ollut. Jumala on paljon, paljon hellempi ja rakkaudellisempi.

käsiinsä?

Kristitty, joka haluaa elää elämäänsä Kristusta seuraten, "tuomitsee" tahtomattaan oikein eläessään olemuksellaan maailman. Monet ihmiset, jotka eivät halua elää kristillisesti, vaivautuvat kristityn (oikeastaan Kristuksen) läsnäolosta.

1. Piet. 4:4. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan.

Matt. 12:41-42. Luuk. 11:31. Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona! Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettaa sille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo!

Joudumme valitsemaan puolemme tapaus tapaukselta, eli irrottautumaan pois entisen elämämme ratkaisumalleista jopa useita kertoja päivittäin.

Gal. 5:16. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

Ef. 4:21-32. jos todella olette hänestä kuulleet, jos teille on opetettu se totuus, joka Jeesuksessa on. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Room. 12:1-21.

1. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Koko elämä – samanlainen arkena ja sunnuntaina, kotona ja seurassa. Kristus on ieskumppanina mukana joka paikassa.

Järjellinen – tahto mukaan. Tunne ei yksin saa ohjata ratkaisuja eikä käyttäytymistä.

2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Maailman menoon mukaan meneminen on todellinen vaara.

2 Tim. 4:10. ”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut (Paavalin) ja lähtenyt Tessalonikaan.”

Kun sallin Jumalan sanan ja Pyhän Hengen neuvoa ja uudistaa itseäni, saan myös oikean arviointikyvyn. Itse en voikaan uudistaa itseäni.

3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Ylpeys pistää ajattelemaan itsestä liikoja. Alistunut taas mitätöi itseään.

Jumalan lapseudesta voi kuitenkin olla varma jokainen, joka on hyväksynyt kohdalleen Jeesuksen sovituksen ristillä. Sitä ei kannata epäillä.

4-5. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Toisen tehtävää ei kannata kadehtia. Jumala on tehtävänantaja.

Jos emme koe kuuluvamme ruumiiseen, vika ei aina liene ruumiissa vaan ehkä myös meissä.

6-8. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Profetoiva rakentaa, lohduttaa, palauttaa seurakunnan yhteyteen.

Kukin voi löytää oman armolahjansa ja käyttää sitä. Useimmat armolahjat on annettu seurakunnan yhteydessä käytettäviksi.

9. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.

Vilpitön rakkaus ei odota saavansa palkintoa. Laskelmoiva rakkaus odottaa vastapalvelusta ja loukkaantuu, jos ei saa sitä.

10. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Kunnioittaminen on kilpailulaji, siinä voi olla ansaitusti paras.

11. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.

Velttous voi olla laiskuutta lukea Raamattua, rukoilla, käydä kokouksissa, palvella.

Jotkut voivat "Herran palvelemisessa" mennä toiseen äärimmäisyyteen ja polttaa itsensä loppuun. Sitä ei Herra ole tarkoittanut.

12. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Ahdinko on kristityn osa – silti; toivokaa ja iloitkaa.

Rukous on elämän asenne, ei perättäisiä yksittäistapauksia.

13. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Puutteessa olevien auttaminen koskee jokaista kristittyä. Antamisen armolahja on vielä erikseen.

14. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.

Siunatkaa = puhukaa hyvää. Jollei voi puhua hyvää, voinee kuitenkin olla vaiti.

Jos on tarve ojentaa jotakuta, kannattaa se tehdä ao. henkilön kanssa puhumalla kahden kesken.

15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Kristityillä on myös murheita. Meitä kutsutaan empaattiseen osallistumiseen, sillä onhan kyse seurakuntaruumiista Kristuksessa.

16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

Yksimielisyys opin eroavuudesta riippumatta. (Sallii toiselle omat mielipiteet, eikä yritä nousta hänen yläpuolelleen.)

En tarkoituksellisesti loukkaa toista. Jos kuitenkin huomaan loukanneeni, yritän sovittaa asian.

17. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.

Tämä ei tarkoita maailmaan mukautumista.

18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Ei silti tarvitse hakeutua vastenmieliseen seuraan.

19. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra.

Jos minä itse kostan, vahingoitan omaa suhdettani Jumalaan ja koston kohde hyötyy (Jumala ei rankaise kahta kertaa, kun minä olen jo rangaissut).

Sananl. 24:17-18. Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse, ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois.

20-21. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Pahaa ei voita siten että ryhtyy itse pahaksi. Paha vaan lisääntyy sillä tavalla.