Miten käyttäisin loppuelämäni hyvin?

Kysymykset;

• Mitä meidän pitäisi tehdä?

• Miten tämä tapahtuu?

• Miksi meidän tulisi tehdä näin?

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että meidän ei ole pakko. Saamme, tai paremminkin joudumme, itse valitsemaan loppuelämällemme suunnan.

Paavali antaa filippiläisille kirjeessään hyvän ohjeen: Fil. 2:4. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Tässäkin olisi hyvä vallita tasapaino. Pitää tavoitella omaa etua mutta ei pelkästään sitä. Pitää tavoitella myös muiden parasta mutta ei pelkästään sitä.

Raamatun toisessa kohdassa tämä asia on sanottu näin: Matt. 22:37-39. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tosiasia on, että ellen ole hyväksynyt itseäni, ellen osaa rakastaa itseäni oikealla tavalla, ei minulla ole mitään edellytyksiä rakastaa lähimmäisiänikään oikealla tavalla.

Kolmas mielenkiintoinen kohta Raamatussa, joka sitoo lähimmäisen rakastamisen oikeanlaiseen itserakkauteen, joka jo oikeastaan antaa vastauksen sille, mihin lähimmäisen rakastaminen Jumalan tahtomalla tavalla johtaa, on; Ef. 5:28-30. Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.

Jumala pyrkii tekemään kaikkensa, että eheytyisin, että oppisin rakastamaan, että oppisin luottamaan Jumalan rakkauteen. Minä itse pyrin vastustamaan muuttumista viimeiseen asti.

Paavalin kirje roomalaisille 12:1-21.

1. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Paavali aloittaa tärkeällä huomautuksella; Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä. Vaikka me yrittäisimme olla kuinka pyhiä ja hyviä tahansa, me lankeamme, se on varmaakin varmempi asia. Me teemme syntiä pelastuttuammekin ajatuksin, sanoin, laiminlyönnein ja joskus jopa teoin. Me tarvitsemme armoa joka päivä. Jos mekin Jumalan lapset syyllistymme syntiin, niin mikä sitten erottaa meidät maailman lapsista? Asiaa voisi valottaa seuraavalla esimerkillä.

Kun sika joutuu kuralätäkköön, se viihtyy siellä ja haluaa sinne uudelleen ja uudelleen. Se ei halua sieltä pois. Jos lapsi kaatuu kuralätäkköön, se nousee sieltä ja menee pesulle. Ja jos lätäkkö on niin syvä, ettei sieltä nousta omin voimin, lapsi huutaa isää avuksi.

Tärkeää on luottaa Jumalan armoon. Luottaa siihen, ettei ole olemassa mitään niin suurta syntiä, ettei Jumalan armo olisi vielä suurempi. Menneisyydessä tehdyt synnit, tämän hetken synnit, tulevaisuuden synnit – ne eivät voi kadottaa Kristuksen sovintovereen turvaavaa.

Jes. 1:18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Room. 5:20-21. … missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.

Miksi sana ”uhri” herättää vastahankaisuutta? Miksi huomiomme ensiksi kiinnittyy siihen, vaikka ensin lauseessa on, että; Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi? Milloin meistä tuli pyhiä ja eläviä? – Silloin kun uskoimme Jeesuksen ristinsovituksen koskevan myös meitä. Silloin kun Jeesus antoi itsensä uhriksi meidän syntiemme vuoksi, että meitä ei tuomittaisi. Joka tämän omalla kohdallaan uskoo, hän on pyhä ja elävä. Hän ei ole enää Jumalan silmissä syntinen eikä kuollut. Nyt on enää kysymys siitä, miten me vaellamme tämän loppuelämämme pyhinä ja elävinä kristittyinä.

1 Joh. 1:6-7. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1 Joh. 2:9-11. Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

1 Kor. 10:12. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

Sananl. 24:16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

Ef. 5:15-18. Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.

Kristittynä eläminen on paljon helpompaa, jos suostumme elämässämme ottamaan Jumalan tahdon huomioon. Raamatun kirjoitukset varjelevat meitä turhaan ”lyömästä päätä seinään”. Jos todella haluan palvella Jumalaa, Raamattu antaa kaksi asiaa noudatettavaksi; huolehtia vähäosaisista ja varjella itseni maailman saastutukselta.

Jaak. 1:27. Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Meissä on uudestisyntyneinä kristittyinäkin jäljellä vanha luonto mutta me emme saa antaa sen hallita meitä.

1 Kor. 3:3 Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

Gal. 5:16-26. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. 17. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. 18. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. 19. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, 21. kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. 22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23. lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. 24. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. 25. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. 26. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Kysymys ei olekaan ensisijaisesti siitä, vahdimmeko tekojamme, vaan vahdimmeko sydäntämme. Me joudumme jatkuvasti tekemään valintoja – välillä kipeitäkin. Kun valitsemme jonkin menettelytavan tai tien, hylkäämme samalla toisen. Kahden tien kulkeminen ei onnistu vaikka sielunvihollinen haluaakin niin uskotella. Kristitty ei oikeastaan voikaan antaa muuta uhria kuin itsensä, oman sydämensä. Kaikki muu kuuluu jo Jumalalle hänen luomistekonsa ja lunastustekonsa perusteella. Me emme voi antaa edes yksittäisiä tekojamme Hänelle, koska teot kumpuavat sydämestä ja sydän joko on Jumalan oma tai sitten se ei ole Jumalan oma. Teot ovat sitten seurausta sydämen tilasta.

Mark. 7:20-23. Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. 21. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, 22. aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. 23. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.

Koko elämä – Samanlainen (ilman näyttelemistä) arkena ja sunnuntaina, kotona ja seurassa.

Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

Alkutekstissä käytetään sanaa ”logikos” – järjellinen, looginen, hengellinen, hengellinen – eli Jumalaa ei voi palvellakaan muulla tavalla. Joko kuulun Jumalalle ja palvelen häntä lähimmäisissäni, vaikka laiskastikin, kunhan suostun palvelemaan. Tai sitten en kuulu Jumalalle ja kaikki tekoni ovat hylättäviä, olivat ne kuinka kauniita tahansa.

2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Voiko uskosta luopua? Raamatun mukaan se on mahdollista.

Mukautuminen on kuitenkin todellinen vaara. Mukautumista saattaa sitten aikanaan seurata uskosta ja Jeesuksesta luopuminen. Niin kauan kuin pelkää sitä, ettei olisikaan enää uskossa, on vielä varmasti. Tulella ei kannata leikkiä, vielä vähemmän synnin kanssa.

2 Tim. 4:10. ”Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut (Paavalin) ja lähtenyt Tessalonikaan.”

Hebr. 6:4-6. Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5. nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia 6. mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!

Miten uudestisyntyneen Jumalan lapsen sitten tulisi muuttua? Hänhän on jo Jumalan lapsi.

Joskus törmää sellaiseen opetukseen, että kun ihminen tulee uskoon, hän samassa silmänräpäyksessä tulee täydelliseksi ja ehjäksi ihmiseksi. Tämä on kummallista opetusta. Elämä on uudestisyntyneenä kristittynäkin kivun ja muutoksen kohtaamista. Jumala ei halua varjella meitä niiltä koska nekin ovat hänen keinojaan viedä meitä lähemmäksi itseään. Jos pysyttelen kaukana Jumalasta ja samalla hänen pyhyydestään, minun on helppo kuvitella olevani jokseenkin synnitön. Mutta vain syntinen ottaa vastaan anteeksiannon ja armon – ja vapautuu synneistään. Myös tähän vapauteen Kristus haluaa meitä viedä. Kipunsa kannattaa kohdata. Myös ne unholaan painetut hylkäämiskokemukset, jotka on lähes mahdoton kestää, jos ne pääsevät pintaan. Tosin ne kannattaa kohdata Jumalan ja sielunhoitajan kanssa. Jumala ei riko minun omaa tahtoani, eikä pakota minua kohtaamaan ongelmiani. Kun olen suostunut kohtaamaan kipuni ja saanut niissä lohdutuksen, olen saanut valmiudet lohduttaa muita samassa tilanteessa olevia.

2 Kor. 1:3-4. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 4. Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

2 Kor. 4:16. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.

Hebr. 12:7. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta …

Hebr. 12:11. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Jos mukaudun maailman menoon, en osaa arvioida sitä, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. Kykenen siihen vasta, kun annan Jumalan uudistaa ja kasvattaa minua.

Jaak. 4: 7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä. 8. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat! 9. Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi. 10. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.

Miksi meidän tulisi tehdä näin?

menneisyys nykyhetki tulevaisuus

…__________________________I____________________________________________ …

oman menneisyyden minä olen vain tulevaisuutta voin vain

ehkä muistan nykyhetkessä suunnitella

├─ Jumala on samaan aikaan sekä menneisyydessä, nykyhetkessä että tulevaisuudessa ─┤

Jumala on ajan Herra (Hän on luonut ajankin).

Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan.
Jumala osaa suunnitella tulevaisuutemme paremmin kuin me itse. (Koska hän on jo meidän tulevaisuudessamme.)

(Room. 8:32) Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

Jos oma lapsesi tulisi luoksesi ja sanoisi: ”Isi/äiti, haluan viettää tämän päivän niin kuin sinä haluat.” Tuskin sanoisit: ”Saatkin sitten olla koko päivän pimeässä komerossa.”

On mieletöntä edes ajatella, että Jumala kohtelisi meitä huonommin kuin maalliset vanhemmat.

3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Ylpeys pistää ajattelemaan liikoja.

Jumala ei odota saavansa enempää kuin on antanut. Minä en kasva korkoa, vaan toiminta seurakunnassa kasvattaa korkoa (lisää pelastuneita / seurakunta kasvaa armossa ja Jumalan tuntemisessa). Korko tulee Jeesukselle, ei minulle. (Leiviskävertaus)

4. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä,

5. samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Älä kadehdi toisen tehtävää. Jumala on tehtävänantaja.

Jos et koe kuuluvasi ruumiiseen, vika ei aina liene ruumiissa vaan se voi joskus olla myös sinussa. Jos et saa hengen ravintoa paikallisseurakunnasta, rukoile sen puolesta.

6. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa.

7. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon,

8. rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

Profetoiva rakentaa, lohduttaa, palauttaa srk:n yhteyteen.

Kukin löytäköön oman armolahjansa ja käyttäköön sitä.

9. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.

10. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Vilpitön rakkaus – Laskelmoiva rakkaus.

Veljesrakkautta (ja agape-rakkautta) – Ulkopuolisille agape-rakkautta

Kunnioittaminen on kilpailulaji, siinä voi olla ansaitusti paras.

11. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa.

Velttous on hengellistä laiskuutta lukea Raamattua, rukoilla, käydä kokouksissa, tehdä työtä. Joka sellaista itsessään havaitsee, kääntyköön rukouksessa Jumalan puoleen, että löytäisi oikean tasapainon levon ja työn välillä.

Jos me lähdemme tekemään hengellistä työtä omassa voimassamme, omien mielihalujemme mukaan, seurauksena ei aina suinkaan ole Herran palvelu vaan kyllästyminen kanssakulkijoihin ja itsensä väsyttäminen.

12. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Ahdinko on kristityn osa – silti; toivokaa ja iloitkaa.

Rukous on elämän asenne – ei yksittäistapauksia.

Pietari sanoo kirjeessään, ettei sen joka kärsii kristittynä pidä hävetä, vaan kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa (1 Piet. 4:16). Pietari kertoo kristityn tärkeimmän tehtävän tässä maailmassa. Kristitty on kutsuttu kirkastamaan Jumalaa tämän maailman keskellä. Sana kristitty on johdettu suoraan sanasta Kristus. Se mitä kristitty sanoo tai tekee, vaikuttaa suoraan siihen, mitä ihmiset ajattelevat Kristuksesta, johon kristityn nimi viittaa. Siksi kristitty voi toimillaan joko vetää lokaan Kristuksen nimen tai herättää ihmisissä kiinnostuksen Kristusta kohtaan. Näin on erityisesti silloin, kun kristitty kärsiessäänkin toimii Jumalan tahdon mukaisesti. Hän ei herjatuksi joutuessaan vastaa herjauksella eikä kirouksia kohdatessaan kiroa vaan siunaa.

Ulkoinen ahdinko pakottaa seurakuntalaisen itsetutkiskeluun Jumalan edessä. Tällöin on mahdollisuus myös siihen, että kristitty huomaa omassa elämässään sellaista, joka ei kestä Jumalan edessä. Tätä voisi kutsua myös sellaiseksi puhdistustyöksi, jonka kautta Kristus saa muotoa meissä. Jos jo kristitty joutuu kokemaan vaivoja tämän maailman keskellä jotka tuntuvat joskus käyvän yli voimien, niin miten käykään sille jolla ei ole turvanaan ikiaikojen Jumalaa. Kristitty pelastuu vain koska uskoo Kristukseen – mutta usko joutuu monella tavalla koetelluksi tässä maailmassa.

13. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Auttaminen koskee jokaista kristittyä. Antamisen armolahja on vielä erikseen.

14. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.

Siunatkaa = puhua lähimmäisestä hyvää.

= nöyrtyä Jumalan sanan alle

15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Kristityillä on myös murheita. Meitä kutsutaan empaattiseen osallistumiseen, sillä onhan kyse omasta ruumiista Kristuksessa.

16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

Yksimielisyys opin eroavuudesta riippumatta. Sallin toiselle omat mielipiteet, enkä yritä nousta hänen yläpuolelleen.

En tarkoituksellisesti loukkaa toista. Jos kuitenkin huomaan loukanneeni, yritän sovittaa asian.

17. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.

Ei tarkoita maailmaan mukautumista.

18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Ei silti tarvitse hakeutua vastenmieliseen seuraan.

19. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra.

Jos minä itse kostan / jaan oikeutta,

- vahingoitan omaa suhdettani Jumalaan ja

- koston kohde hyötyy (Jumala ei rankaise kahta kertaa, kun minä olen jo rankaissut).

20. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."

21. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Pahaa ei voita siten että ryhtyy itse pahaksi. Paha vaan lisääntyy sillä tavalla.