Ensin kevennys; Lääkäri valitti toiselle lääkärille, että hän oli menettänyt parhaimman ja maksukykyisimmän potilaansa. Otan osaa, sanoi toinen. Mihin tautiin potilaasi kuoli? Ei hän kuollut, hän parani.

nassahan parantaminen on delegoitu lääkäreille, järjestyksenpito poliiseille ja mielentilahäiriöt psykologeille. Sellaiselle lääkärille tai hoitajalle, joka kieltää tai sivuuttaa Jumalan, sairastava on usein vain hoitokohde. Tällaista asennetta voisi kuvata seuraava: ”Leikkaus onnistui hyvin. No, miten potilas voi? Ai potilasko, hän taisi kuolla.”

Monet lääkkeistä ovat hyödyllisiä, toiset jopa pakollisia. Tekoniveletkin ovat parantaneet monen elämänlaatua suunnattomasti. Mutta mikä erottaa lääkkeen myrkystä? Myrkyllinen aine muuttuu lääkkeeksi silloin kun sillä on enemmän hyviä vaikutuksia kuin haittoja.

Tutkimustulokset muuttavat nykytietoa elämän kaikilla alueilla todella tiuhaan tahtiin. Monet asiat, jotka vielä "eilen" olivat tarpeettomia tai jopa haitallisia, ovat nyt elämisen kannalta tärkeitä - ja päinvastoin. Lääkäreihin voi kuitenkin edelleenkin luottaa. Mutta vielä enemmän kannattaa luottaa Jumalaan, suureen parantajaan.

Kaikista näistä paranemistavoista löytyy esimerkkejä.

Mutta miksi kaikki eivät parane? – Miksi Jumala ei esim. ottanut apostoli Paavalilta pois sitä pistintä joka häntä vaivasi. Ei ottanut, vaikka Paavali sitä monta kertaa rukoili?

2 Kor. 12:7-9. … olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. ...

Niitä henkilöitä, joita Jumala aikoo käyttää evankeliuminsa sanansaattajina, Hän ei aina näytä parantavan, ei ainakaan täysin, vaan pitää heissä jonkin sellaisen asian voimassa joka tekee ihmisestä heikon, jolloin on turvauduttava Jumalaan omien voimien (itseriittoisuus) ja oman osaamisensa (väärä ylpeys) sijasta.

armosta ja Jumalan rakkaudesta, suljetaan pois kärsimys, se on väärää evankeliumia. Kärsimys tai ahdistus ei merkitse sitä, että Jumala olisi ihmisen hylännyt. Monesti juuri ahdistus ”pakottaa” ihmisen turvautumaan Jumalaan. Maailmassa on paljon sellaista kärsimystä, jota ei ole itse itselle aiheutettu.

Ps. 34:19. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Seppo Jokinen sanoo kirjassaan ”Terve kiintymys” (sivu 154) näin:

”Emme saa inhimillistää Jumalaa emmekä hänen voimaansa. Emme saa tehdä Jumalasta pikkupsykologia tai terapeuttia, joka pystyy hyvin, hyvin rajallisesti auttamaan meitä. Silloin puhumme eri Jumalasta kuin Raamattu. Raamattu puhuu Jumalasta, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Muistan kun tajusin toistakymmentä vuotta sitten; Hyvänen aika, tämähän on totta. Jumala ei ole pikku juoksupoika, jonka työnnän rintataskuuni, kun en enää tarvitse häntä. Hän ei ole käskyläiseni, jonka komennan luokseni tarvitessani rahaa, auton tai kesämökin ja jolle sanon; Hommaapas minulle kesämökki järvenrannalta. Kun olet hoitanut asian, tule tänne ilmoittautumaan. Aiemmin tosiaan mielsin Jumalan juoksupojakseni. Kun tajusin, että tilanne on juuri päinvastainen – että jos joku on juoksupoika, se olen minä.”

Jumalan sanoo sanassaan myös yksiselitteisesti, että me Jumalan lapset olemme maailmassa ahtaalla – maailmassa meillä on ahdistus (Joh. 16:33). Mutta Jeesuksessa meillä on rauha - sairainakin. Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja heidän kauttaan meillekin tämän seuraavan:

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Sairaudet kuuluvat ihmisenä elämiseen. Ne ovat tulleet meidän osaksemme sen jälkeen kun ihminen käänsi selkänsä Luojalleen ja Parantajalleen, Jumalalle. Ja sairaudet vain lisääntyvät koko ajan sukupolvi sukupolven jälkeen ihmisen geeniperimän rappeutumisen seurauksena, sillä jokaisen ihmisen perimässä olevaan tieto-ohjelmistoon kertyy lisää 100 - 300 virhettä jokaisessa sukupolvessa. Myös ympäristö saastuu ihmisen ahneuden vaikutuksesta mm. hormonien kaltaisilla aineilla, joilla on suora vaikutus terveyteen. Joskus Jumala armossaan parantaa. Mutta kun joku ihminen syntyy sairaana tai sairastuu, onko se Jumalan vika? Oikea kysymys silloin olisi, olemmeko me ihmiset tehneet sellaista, jonka vuoksi sairastumme? Toinen yhtä hyvä kysymys on se, mikä on tämän sairauden sanoma juuri minulle? Jos kahvi aiheuttaa närästystä, eikö sen sanoma silloin ole, että vähennä kahvinjuontia. Tai jos ahdistus yrittää kertoa meille jotain tärkeää niistä olosuhteista joissa elämme, miksi me yritämme vaientaa viestintuojan. Ahdistuksenkin tuoma viesti kannattaa aina lukea. Viesti voi olla, että etsi turvasi jostain pysyvämmästä.

Jumala lupasi Israelille;

2. Moos. 23:20. "Minä lähetän enkelin (Jumalan lähettiläs) kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut.”

Ja jakeessa 25; ”Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa teidän ruokanne ja juomanne. Minä, Herra, otan taudit pois teidän keskuudestanne: … ”

Meidän päämääränämme on Jumalan taivas ja Jumala on lupautunut tekemään kaikkensa, jotta me pääsisimme sinne. Taivaaseen vie kuitenkin vain yksi ainoa tie ja tämä tie (Hän) on Jeesus Kristus.

Jos me emme parane juuri sillä hetkellä tai sillä tavalla kuin haluaisimme, syy ei ole siinä, ettei Jumala kykenisi tai tahtoisi. Jumala on myös rakkaus ja rakkaus haluaa antaa vain kaikkein parasta rakastamalleen henkilölle. Ongelma on siinä, että me emme luota Jumalan rakkauteen. Me unohdamme, että Jumalan rakkauteen kuuluu se, että Hän on myös kasvattaja, rakastava Isä, Kaikkivaltias, ikuiseen elämään viejä. Unohdamme, ettei tämä itsekäs raadollinen mielemme peri Jumalan valtakuntaa. Unohdamme myös sen, että rikkauden, vallan tai terveyden ihannointi ovat epäjumalien palvelemista.

Juud. 1: 1. Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten.

Jaak. 1: 2-3. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.

Tiit. 2: 11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa …

Matt. 6:24. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Hyviin tekoihinkaan ei voi vedota sen vaatimiseksi, että Jumalan pitäisi parantaa. Jumala ei todellakaan ole minun juoksupoikani. Hyvät teot ovat ainoastaan sen seurausta, että me olemme sallineet Jumalan nostaa meidät Kristus-tielle (Ef. 2:10).

Ef. 2:10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. (Vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä Jumalan hyvät teot alkavat vähitellen toteutua. Jumalan lapsilleen antama Pyhä henki saa niitä meissä aikaan.)

Oikea asenne Jumalaa kohtaan on kuten Daavidilla psalmissa 41; "Herra, tee minut terveeksi vaikka en sitä ansaitsekaan". Luottamus kohdistuu sairaanakin siihen, että Jumala on lähellä. Luotan myös siihen, että se, mitä Jumala tekee, tai jättää tekemättä, on aina lopulta minunkin parhaakseni.

Ps. 41:5. Minä sanon: Herra, armahda minua, tee minut terveeksi! Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.

Todellinen terveys liittyy aina Jumalan yhteydessä elämiseen.

2. Moos. 15:26. Herra sanoi: "Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi." (Joku voi ajatella, että enhän minä näihin Jumalan vaatimuksiin kykene. Tosiasia on että en kykenekään. Jumala tietää tämän ja siksi Hän on antanut jokaiselle lapselleen Pyhän Hengen opastajaksi, varjelijaksi ja taivaaseen perille viejäksi. Se, että ei kykene noudattamaan Jumalan lakeja, ei estä Jumalaa olemasta parantajamme. Oman kykenemättömyytensä havaitseminen ja tunnustaminen on jopa edellytys sille, että antaa Jumalalle mahdollisuuden toimia elämässään.)

Jumalan olemus on sellainen, että Hän haluaa varjella taudeilta ja parantaa. Jumalan pelastava ja kasvattava rakkaus on kuitenkin ehdollinen – tosin ehtoja on vain yksi - pelastuminen on sidottu Jeesuksen Kristuksen sovintovereen. Jumala rakastaa kyllä jokaista maailman ihmistä ja haluaisi pelastaa heidät (Hes. 33:11, Joh. 5:24), mutta tästä Jumalan rakkaudesta huolimatta valtaosa ihmisistä kuitenkin valitsee itselleen iankaikkisen kadotuksen.

Hes. 33:11. Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte,

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Isään Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Vanhassa testamentissa, 2. Kuningasten kirjan 5 luvussa, on kerrottu siitä, kun Israelilaisen profeetan Elisan luo tuli viholliskansan sotapäällikkö, Naaman, joka sairasti spitaalia. Naamanin ei tarvinnut tehdä muuta kuin kastautua 7 kertaa Jordanvirrassa. Naaman parantui. Tämän jälkeen; (2 Kun. 5:15) … Naaman … astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. …

Tähän tapahtumaan Jeesus viittasi puhuessaan ihmisille kotikaupungissaan Nasaretissa, jossa ihmiset vaativat Jeesusta tekemään samanlaisia tunnustekoja kuin mitä Jeesus oli muualla tehnyt. Kun Jeesus ei heidän vaatimuksiinsa suostunut, he raivostuivat.

Luuk. 4:23-30. Jeesus sanoi heille: "Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa." Ja hän jatkoi: "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. …

Jumala kyllä parantaa, mutta Hän kieltäytyy olemasta parantamisautomaatti. Ja kun Jumala parantaa, Hän ei katso asemaamme, varallisuuttamme tai meidän uskomme määrää. Tätini mies meni 21 vuotta sitten rukouskokoukseen koska tätini meni sinne eikä miehellä sillä hetkellä ollut muutakaan tekemistä. Kotimatkallaan he poikkesivat veljeni luona, jossa tämä mies kysyi veljeltäni, voiko Jumala parantaa sellaisen joka ei usko? Jumala oli nimittäin parantanut hänen jalkansa. Niin kuin parantumisihme oli Jumalan tie Naamanin sydämeen, niin hengellinen sanoma sai sijansa parantumisen jälkeen myös tätini miehen sydämessä.

Jesajan kirjan 38 ja 39 luvuissa kerrotaan Israelin kuninkaan Hiskian parantumisesta. Hiskialle oli profeetta ensin sanonut, että sinä kuolet. Hiskia kuitenkin rukoili Jumalaa;

Jes. 38:4-6. Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.'

Hiskian jatkoaikaa tarvittiin, sillä se mahdollisesti liittyi siihen suunnitelmaan jolla Jumala halusi pelastaa Juudan kansaa joutumasta Assyrian vallan alle. Kansan syntivelka täyttyi vasta myöhemmin, jolloin Babylonia hävitti sen.

Jesajan 61 luvussa on kohta, jossa Jesaja puhuu Jeesuksesta. Jeesus ei kuitenkaan vielä silloin ollut syntynyt ihmiseksi. Jeesus itse vahvisti sen, että tämä Jesajan kohta koskee häntä (Luuk. 4:16-21).

Jes 61:1-3. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. ...

• Parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,

• lohduttamaan kaikkia murheellisia,

• antamaan kyynelten sijaan ilon öljyä,

• murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.

Parantaminen saa laajan käsitteen tässä raamatunkohdassa. Ruumiin parantamista ei mainita tässä kohdassa ollenkaan. Parantumisessa tärkeintä onkin löytää Jumalan armo ja rakkaus ja näin eheytyä sisäisesti. Ruumiin parantuminen seuraa näitä usein jälkeenpäin.

mitä Jeesus itse sanoi itsestään.

Matt. 4:23. Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus paransi halvaantuneen. Ennen parantamista Hän kuitenkin sanoi halvaantuneelle; Mark. 2:5. "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Kuuntelemassa oli myös korkeasti oppineita jotka reagoivat Jeesuksen puheeseen välittömästi. Markus kertoo siitä näin;

Mark. 2:6-12. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." …

Monelle ihmiselle on parantumistakin tärkeämpää saada syntinsä anteeksi.

Jeesus otti hienolla tavalla huomioon myös nämä epäuskoiset lainopettajat. Jeesus sanoi heille olevansa ”Ihmisen Poika”. Tämä ”Ihmisen Poika” on ilmaisu, joka kirjanoppineille ja lainopettajille kertoi sen, että Jeesus ilmoitti itse olevansa Messias. Olivathan he lukeneet Danielin kirjaa (Dan. 7:13-14.) Jeesus teki ihmeparantamisen sekä sairaan itsensä vuoksi mutta myös kuulijoidensa vuoksi, jotta lainopettajatkin olisivat voineet uskoa siihen, että Jeesus on Messias (Messias = Kristus = Voideltu).

Uudessa Testamentissa kerrotaan myös, miten Jeesus lähetti ensin 12 opetuslastaan ja antoi heille vallan ”julistakaa että taivasten valtakunta on tullut lähelle, ja parantakaa” (Luuk. 9:1-2, Luuk. 10:9). Tämän jälkeen Jeesus valitsi 72 opetuslasta isommasta opetuslapsijoukosta ja lähetti heidät samalle asialle. Jeesukseen uskova seurakunta on myös lähetetty julistamaan evankeliumia Jeesuksesta. Jeesus ei lähettänyt kaikkia seuraajiaan julistamaan ja parantamaan, joten ei hän lähetä meistäkään jokaista. Jumalan valtakunnassa on erilaisia tehtäviä. Mutta jos joku tulee luoksemme kysymään, mihin meidän pelastuksemme perustuu, meidän kannattaa se kertoa.

Johannes 14:12 kuuluu näin;

Joh. 14:12. "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, …

Edellä on aikamoinen lupaus Jeesukselta mutta ymmärrämmekö me sen oikein? Millaisia tekoja Jeesus sitten teki? Hän kärsi puolestamme ja hän otti kantaakseen meidän sairautemme. Joka uskoo Jeesukseen alkaa myös huomata lähimmäisen siinä vierellään. Joka uskoo Jeesukseen, suostuu kulkemaan lähimmäisen rinnalla tämän kärsimyksissä. Usko Jeesukseen tuo mukanaan koko paketin - ensin kuitenkin sellaisen sydämen, joka ei enää mene kärsivän ohi. Ellei siihen suostu, ei parannakaan. Toista ei ole ilman toista.

Purjevene, jossa on vain pieni purje, ei tarvitse kummoistakaan köliä. Mutta ei sillä lujaa pääsekään. Mitä isompi purje, sitä suurempi ja painavampi köli on oltava. Mitä enemmän Hengen voimaa, sitä enemmän köliksi tarvitaan niitä painavia asioita jotka pitävät meidät kiinni Kristuksessa, ahdistuksia, vaivoja, sairautta. Ilman tällaista köliä me emme kykene luovimaan vastavirtaan ajan tuulissa, vaan ylpeys omista saavutuksistamme, ajan henki ja maailman mielipiteet, jotka poikkeavat Raamatusta, vievät meitä helposti mukanaan.

Otan tähän yhteyteen öljyllä voitelemisen; Jaak. 5:14-16.

Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Kannattaa huomata että syntien tunnustaminen ja parantuminen ovat tässä Jaakobin kirjeen kohdassa sidoksissa toisiinsa. Öljyllä voideltavalta voi kyllä kysyä, onko hänellä jotain tuotavana Herralle sellaista, mitä hänellä olisi tunnollaan, mutta häntä ei saa siihen painostaa eikä öljyllä voitelua saa evätä, jos ”syntejä ei ole”.

Öljyllä voitelun teho perustuu Jumalan sanaan, siihen että Jumalan sanassa on käsketty niin tehdä. Myös siihen että sairas itse noudattaa Jumalan sanaa ja pyytää öljyllä voitelua.

menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Rampa oli ollut joka päivä temppelissä. Jeesuskin oli monta kertaa ollut temppelissä. Miksi Jeesus ei ollut parantanut tätä henkilöä? Betesdan lammikollakin Jeesus paransi vain yhden, vaikka lammikon reuna oli täynnä sairaita. Jatketaan tekstinlukua;

Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Kauniilleportille laitetun miehen oikea aika parantua (Jumalan aikataulussa) oli tullut vasta nyt.

Jeesus ei parantanut kaikkia, kaikki luokseen tulleet kylläkin. Myöskään apostolit eivät parantaneet kaikkia. Raamatussa kerrotaan Paavalin läheisestä työtoverista Timoteuksesta. Timoteuksen usko ei ollut vajaa, ei myöskään seurakunnan usko. Silti Timoteus sairasti vatsavaivoja. Paavali ei käskenyt Timoteusta parantamaan itse itseään tai menemään seurakunnan vanhimpien luo öljyllä voideltavaksi, vaikka sitäkin oli mahdollisesti yritetty, vaan käyttämään lääkettä.

1 Tim 5:23. Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.

Paavali, jolla oli parantamisen armolahja, ei myöskään parantanut Trofimusta, vaan jätti hänet sairastamaan. Tässä on yksi kohta, josta ilmenee, että armolahja on aina Jumalan käytössä, ei sen saajan käskytettävissä.

2 Tim 4:20, v 1933/38 käännös. Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.

Jeesus on parantanut ihmisiä jatkuvasti historian saatossa, Vanhan testamentin aikana, maan päällä ollessaan ja nyt ylösnousseena Henkensä välityksellä. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Jumala ole tässäkään mielessä muuttunut.

Siihen, miksi Jumalan parantamistoiminta näyttäisi joskus vaimenevan, voisi löytää yhden syyn – se on epäusko. Ihmisten epäuskon vuoksi Jeesus ei voinut tehdä ihmetekoja kotikaupungissaan. (Mark. 6:3-6.) Jeesuksen kotikaupungin väen epäusko meni jopa niin pitkälle, että he yrittivät tappaa Jeesuksen (Luuk. 4:16-30).

Jeesus ei parantanut kylmästi, vaan aina ihmisen ja hänen tunteensa huomioiden. Esim. Jeesuksen aikana kukaan terve ei koskenut spitaaliseen, koska pelättiin sairauden tarttuvan. Jeesus koski.

Mark.1:41-42. Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: "Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.

Parantamisen yhteyteen voi liittyä tiedon sanojen armolahja. Ulla-Christina Sjöman kertoi eräässä radiohaastattelussa seuraavaa: Kun häneltä oli kysytty, onko hänelle vaikeaa parantaa ihmisiä, hän vastasi jotenkin näin; Eivät ne ole ongelma, jotka paranevat. Jumala on ilmoittanut niistä hänelle etukäteen. Vaikeampaa on kun rukoiltavaksi tulee henkilö, josta Jumala ei ole puhunut hänelle mitään.

Kun sairaan puolesta rukoillaan, kannattaa kysellä myös Jumalan johdatuksen ja tahdon perään siinä tilanteessa. Mutta rukoiltavan ehdoilla.

Entä aiheuttavatko riivaajavallat, demonit, sairauksia? Pirkko Jalovaaran kautta tämä asia nousi noin 16 vuotta sitten jälleen esille. Vastasin eräälle kysyjälle, kun hän kysyi tästä asiasta, näin;

Paavo Hiltunen kirjoitti kirjan elämänsä siitä vaiheesta, jossa hänkin ajoi sairauksia ja muita ihmisen ominaisuuksia riivaajina ulos. Ajoi siihen asti, kunnes Jumala pysäytti hänet ja hän tajusi ettei ihmisen sisäisiä ongelmia voi ulkoistaa riivaajiin. Ei ole esim. laiskuuden demonia. Jos liikunnan puute sairastuttaa, olen silloin ilmeisesti itse omalla toiminnallani (toimimattomuudellani) hankkinut sairauden. Ei laiskuuttakaan saa ulkoistaa, vaan siitä on tarvittaessa tehtävä parannus. Tämä onkin se vaara, joka tässä sairauden demonisoinnissa on. Elämäntavoistaan ja synneistään ei tarvitse luopua eikä tehdä niistä parannusta, jos on ns. "oikotie onneen".

Pirkko Jalovaara ei vielä onneksi ollut kovin syvällä tässä vahingollisessa opissa, siitä oli vain viitteitä hänen opetuksessaan. Jumala salli tämän toimittajan puuttua asiaan, että Pirkkokin tajuaisi, missä mennään. (Näin minä näen asian.)

Kuuntelin sen Pirkon puheen josta tämä keskustelu syntyi. Ei Pirkko mielestäni väärin puhunut. Mutta jos puhutaan ”sairauden hengistä” selittämättä niitä tarkemmin, kuulija yleensä ymmärtää ne samoiksi kuin demonihenget, vaikka niin ei ole. Raamatun mukaan on selvääkin selvempi asia, ettei Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turviin paenneessa Jumalan omassa lapsessa ole yhtään riivaajaa tai pahaa henkeä, ei edes sairauden pahaa henkeä. Se on täysi mahdottomuus. Missä Kristus on, siellä on Pyhä Henki. Sairauksia, puutteellisuuksia, vääriä luonteenpiirteitä ja keskenkasvuisuutta uskovassa kyllä on. Älkäämme sekoittako niitä riivaajiin.

Jumalan armo riittää.

Riittääkö Jumalan armo meillekin silloin, jos emme saa ruumiillista terveyttä rukouksistamme huolimatta.