Kuka Jeesus on?

Hebrealaiskirjeen ensimmäisestä luvusta käy hyvin ilmi, että Jeesus ei ole pelkästään ihminen, ei myöskään enkeli vaan Jumala. Kirjeen toisesta luvusta ilmenee, että Jeesus, enkelienkin luoja, oli ihmisenä ollessaan enkeleitä alemmaksi asetettu, mutta kuoleman tuskat kärsittyään taas kaikkivaltias.

Kursiiviteksti on Raamatusta, (tällainen normaaliteksti suluissa on minun selitystäni).

Hebr. 1:1-8. Monet kerrat ja monin tavoin (joka on kirjattu Vanhaan Testamenttiin) Jumala muinoin puhui isillemme (aikaisemmin eläneille ihmisille Juudeassa) profeettojen suulla, 2. mutta näinä viimeisinä aikoina hän (Jumala) on puhunut meille Pojassaan (Jeesuksessa Kristuksessa), jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. 3. Poika (Jeesus) on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen (Jumalan) olemuksensa kuva, ja hän (Jeesus) ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän (Jeesus) on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin (Isän Jumalan) oikealle puolelle. 4. Näin hänestä (Jeesuksesta) on (jälleen; katso kohta 2:9) tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen (Jeesuksen) saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi. 5. Jumalan Poika (Jeesus) on enkeleitä suurempi Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin (kuten Jumala sanoi Jeesukselle). Ei myöskään näin: - Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani. 6. Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa (Jeesuksen Kristuksen toisen kerran / Jeesuksen toinen tulemus tuomarina) maailmaan, hän sanoo: - Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä (Jeesusta). 7. Enkeleistä hän (Jumala) sanoo näin: - Hän tekee enkelinsä tuuliksi (Hebreaksi,; tuuli, henki), palvelijansa tulenliekeiksi. 8. Mutta Pojastaan hän (Jumala) sanoo: - Jumala (tässä on kohta, jossa Jumala sanoo Jeesusta Jumalaksi), sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. …

Hebr. 2:1-18. Sen tähden (että tietäisimme, kuka Jeesus on) meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet (ja lukeneet Raamatusta), ettemme ajautuisi virran (yleisen mielipiteen ja/tai harhaoppien) vieminä harhaan. 2. Johan sekin sanoma (Mooseksen laki), jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. 3. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra (Jeesus) ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa (Jeesuksen opetuslapset), ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, 4. ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan. 5. Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. 6. Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: - Mikä on ihminen (Jeesus ihmisluonnossa / ihmisenä; katso jae 9)! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. 7. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet (Jeesuksen) enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, 8. panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen (Jeesuksen) valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen (Jeesuksen) vallassaan. 9. Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. 10. Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä (Jeesus) kärsimysten kautta täydelliseksi. 11. Pyhittäjällä (Jeesus) ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: 12. Minä (tarkoittaen Jeesusta) julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 13. Hän (Jeesus) sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. 14. Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin (Jumala) tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän (ihmiseksi syntynyt Jumala, Jeesus) kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 15. ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. 16. Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun (uskosta Jumalan lapsiksi syntyneet). 17. Niinpä hänen (Jeesuksen Jumalana) oli tultava joka suhteessa veljiensä (ihmisten) kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 18. Koska hän (Jeesus) on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan (sinua ja minua).

Jeesus oli täydellisesti ihminen.

Joh 4:6 6. Matt 4:2. Mark 11:15-17. Mark 10:21. Joh 11:32-36. Luuk 2:46-52. Mark 6:3.

Entäs Jeesuksen Jumaluus?

Luuk 2:52. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Miten Jumala voi varttua viisaudessa?

Vastaus (joka on minulle itselleni riittänyt); Jeesus, yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona, tiesi syntyvänsä ihmiseksi jo ennen kuin maapalloa oli olemassakaan. Silloin Hän jo suostui siihen, että syntyisi ihmiseksi, suostui lapsen kasvukipuihin, hyväksyi sen että kuolisi ristillä. Suostui elämään ihmiselämän ilman, että käyttäisi Jumalallista valtaansa hyväkseen vähääkään.

Tähän liittyen muutama raamatunkohta.

Kol. 1:15-20. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Sananl 8:22-31 "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Hebr 10:5-7 Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: - Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Fil 2:6-8 Hänellä (Jeesuksella) oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Jeesus on samaan aikaan 100 %:sti Jumala ja 100 %:sti ihminen (= 200 %). Vaikka Hän luopui oikeudestaan olla Jumala, Hän oli silti edelleenkin Jumala, ihmisenäkin. Hän suostui elämään ihmisen osan kehdosta ristinpuulle käyttämättä Jumalallista valtaansa itseään auttaakseen tai nopeuttaakseen ihmisasioiden ja taitojen oppimista. Hän keskusteli Isän Jumalan kanssa aina siitä, mitä ja miten Hänen pitäisi tehdä asiat. Hän noudatti aina Isän tahtoa, joten on itse asiassa sama, tekikö Jeesus itse vai Isä Jumala jonkin teon.

Jeesus ei käyttänyt Jumalallista valtaansa nopeuttaakseen kasvuaan tai oppimistaan, vaan suostui siinäkin ihmisen osaan. Hän ikään kuin sulki Jumalallisen luontonsa taka-alalle. Vaikka Jeesus jo 12 vuotiaana (ehkä jo aikaisemminkin, mutta raamattu ei sitä meille kerro) tiesi asemansa, Hän ei käyttänyt asemaansa omaksi hyväkseen.

Jeesus itse valitsi ristin ja naulat.

Matt 16:21 ja Mar 8:31 ja Luuk 9:22 Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Hebr 5:7-10 Ihmiselämänsä päivinä Jeesus (ihmisenä) ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä (Isä Jumalaa), jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika (Jumala), hän joutui (ihmisenä) kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden (elänyt ihmisenä täydellisen ja synnittömän ihmiselämän), hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Jeesuksen neitseestä syntyminen.

Raamattu vastaa itse yksiselitteisesti, että Jeesuksen isä on Jumala. Raamatusta ei löydy perusteita Jeesuksen syntyperän epäilemiselle. Jos joku ei usko neitseestäsyntymiseen, se johtuu muista seikoista kuin Raamatun ilmoituksesta. Kyseessä ei ole edes, niin kuin joskus sanotaan, raamatuntulkintainen asia. Raamatun teksteistä ei löydy perusteita kieltää neitseestäsyntyminen. Neitseestäsyntymisen kieltäminen ei näin ollen ole Raamatun tulkintaa vaan Raamatun selkeän sanan torjumista.

Joskus sanotaan, että neitseestäsyntyminen on turha oppi, josta voisi ja pitäisi luopua, jotta ihmisten olisi helpompi yhtyä uskontunnustukseen. Alusta alkaen kristillinen kirkko on ymmärtänyt asian toisin. Jeesuksen neitseestäsyntyminen, oppi siitä, liittyy kiinteästi Jeesuksen persoonaan ja työhön. Koska Jeesus on Jumalan Poika, hänen syntymänsä on yliluonnollinen (muu ei ole edes mahdollista). Jeesuksen lunastustyön kannalta on oleellista, että hän on sekä Jumala että ihminen. Ihmisenä Jeesuksen piti sovittaa ihmisten tekemät synnit mutta vain Jumalana hän kykeni siihen.

Koska Jeesus on Jumalan Poika ja itse Jumala, niin Jumala voidaan myös löytää ja kohdata Jeesuksessa. Neitseestäsyntymisopin sanoma onkin tässä, että Jumala itse syntyi maailmaan. Maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä on käynyt täällä. Jumala voidaan kohdata siinä sanomassa, joka kertoo Jeesuksesta.

Neitseestäsyntymisen kieltäminen merkitsee kristinuskon ydinasian kieltämistä. Jos uskomme että Jeesus oli se, mitä hän itse sanoi olevansa ja mitä apostolit ja koko Raamattu julistavat hänen olevan, silloin on luonnollista ja oikein pitää kiinni myös neitseestäsyntymisestä. Sille, joka ei pysty sovittamaan käsitykseensä tätä Jumalan mahdollisuuksiin liittyvää asiaa että Jeesus syntyi ilman inhimillistä isää, hänelle tuottaa vaikeuksia suuri osa muustakin, mitä Raamattu Jeesuksesta sanoo.

Nykyajan tiedemiehet eivät pidä itse ajatusta neitseestä syntymisestä mahdottomana koska he itse kloonaavat alkioita. Esimerkki tästä on dolly-lammas, joka kantoi emonsa perimää. Kummallista onkin, että ihmiset pitävät Jumalalle mahdottomana asioita, joihin ihminen itse jo nykyisin tietyllä tavalla kykenee.

Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista löytyy aika hyvin selitettynä nämä Jeesuksen kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen luonto. Tunnustuskirjojen kohta seuraavassa oleellisin osin.

Keskeisenä kysymyksenä on ollut: Ovatko jumalallinen ja inhimillinen luonto ja niiden ominaisuudet persoonallisen yhtymyksen perusteella reaalisesti eli todellisesti Kristuksen persoonassa toisiinsa yhdistyneinä? Kuinka pitkälle tämä yhteys ulottuu?

…

Kristillisen kirkon puhdas oppi Kristuksen persoonasta

…

1. Jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat persoonallisesti yhtyneet Kristuksessa siten, ettei ole olemassa kahta Kristusta, joista toinen olisi Jumalan, toinen ihmisen poika; on vain yksi Jumalan Poika, joka on myös Ihmisen Poika (Luuk. 1:31 - 35; Room. 9:5).

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että jumalallinen ja inhimillinen luonto eivät ole sekoittuneet yhdeksi olemukseksi eikä kumpikaan ole muuttunut toiseksi, vaan kumpikin säilyttää olemukseensa kuuluvat ominaisuudet, joista ei milloinkaan tule toisen luonnon ominaisuuksia.

3. Jumalallisen luonnon ominaisuuksia ovat: kaikkivaltius, iankaikkisuus, äärettömyys, samanaikainen läsnäolo kaikkialla - itsessään, luonnollisena eli luonnon ja sen luonnollisen olemuksen ominaisuutena - sekä kaiken tietäminen. Näistä ei milloinkaan tule ihmisluonnon ominaisuuksia.

4. Ihmisluonnon ominaisuuksia ovat: ruumiillisuus eli luotuna oleminen, lihaa ja verta oleminen, äärellisyys ja rajallisuus, kärsimys ja kuolema, taivaaseen astuminen ja taivaasta tuleminen, paikasta toiseen siirtyminen, nälkä ja jano, vilusta ja helteestä kärsiminen ja muut sellaiset seikat, joista ei milloinkaan tule jumalallisen luonnon ominaisuuksia.

5. … Vaikka kaksi lautaa liimataan yhteen, eivät ne anna toisilleen eivätkä saa toisiltaan yhtään mitään, mutta Jumalan ja ihmisen todellinen yhtymys (Jeesuksessa) on (erilaista kuin tämä lautojen yhteen liimaaminen,) kaikkein syvintä yhteyttä. Siitä persoonallisesta yhtymyksestä ja sen tuloksena syntyneestä sanomattoman syvästä yhteydestä on lähtöisin kaikki, mitä Kristuksesta Jumalana voidaan sanoa ja uskoa inhimillistä sekä mitä hänestä ihmisenä voidaan sanoa ja uskoa jumalallista. Kirkon vanhat opettajat ovat valaisseet tätä luontojen yhtymystä ja yhteyttä vertauksilla tulisena hehkuvasta raudasta sekä ruumiin ja sielun yhtymisestä ihmisessä.

6. Niinpä me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Jumala on ihminen ja ihminen (Jeesus) on Jumala. Se ei olisi mahdollista, ellei jumalallisella ja inhimillisellä luonnolla olisi mitään todellista keskinäistä yhteyttä.

Kuinka näet voitaisiin ihmistä, Marian poikaa, totta puhuen sanoa Jumalaksi tai Korkeimman Jumalan Pojaksi, ja kuinka hän voisi olla se, miksi häntä sanotaan, ellei hänen ihmisyytensä olisi persoonallisesti yhtynyt Jumalan Poikaan eikä ihmisyydellä siis olisi Jumalan Pojan kanssa mitään reaalisesti eli todellisesti yhteistä, vaan yhteistä olisi pelkkä Jumalan nimi?

7. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Mariassa ei siinnyt eikä hänestä syntynyt pelkkää ihmistä, vaan Jumalan todellinen Poika. On siis oikein sanoa häntä Jumalan äidiksi, koska hän se todella on.

8. Edelleen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että pelkkä ihminen ei meidän puolestamme kärsinyt, kuollut tullut haudatuksi, astunut helvettiin, noussut kuolleista, astunut taivaaseen ja tullut korotetuksi Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan ja majesteettiin, vaan sellainen ihminen, jonka ihmisluonto on niin sanomattoman syvällä tavalla yhtynyt ja yhdistynyt Jumalan Poikaan, että se muodostaa hänen kanssaan yhden ainoan persoonan.

9. Sen tähden onkin meidän puolestamme todella kärsinyt Jumalan Poika, nimittäin siihen ihmisluontoon kuuluvan ominaisuuden mukaisesti, jonka hän on omaksunut jumalallisen persoonansa ykseyteen ja ottanut omakseen. Näin hän kykeni kärsimään ja voi toimia ylipappinamme sovittaakseen meidät Jumalan kanssa, niin kuin on kirjoitettu: He ovat "kirkkauden Herran ristiinnaulinneet" ja: Meidät on Jumalan verellä lunastettu (1. Kor. 2:8; Ap. t. 20:28).

10. Siksi me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Ihmisen Poika on reaalisesti eli todellisesti ihmisluonnossaan korotettu Jumalan kaikkivaltiaan majesteetin ja voiman oikealle puolelle. Tämän edellytyksenä oli, että tämä ihminen otettiin jumaluuteen, kun hän oli äidin kohdussa siinnyt Pyhästä Hengestä, ja hänen ihmisluontonsa yhdistyi persoonallisesti kaikkein Korkeimman Poikaan.

11. Persoonallisen yhtymyksen voimasta tämä majesteettisuus kuului hänelle kaiken aikaa, mutta alennuksen tilassa hän oli "tyhjentänyt itsensä" siitä. (Fil. 2:7) Sen tähden hän todella kasvoi iässä, viisaudessa ja armosta Jumalan (Luuk. 2:52) ja ihmisten edessä, hän kun ei paljastanut majesteettisuuttaan aina vaan ainoastaan milloin halusi. Ylösnousemuksena jälkeen hän sitten luopui kokonaan "orjan muodosta", mutta ei ihmisluonnosta. Hänet asetettiin asemaan, jossa hän rajoituksitta käyttää, ilmaisee ja osoittaa jumalallista majesteettisuuttaan, toisin sanoen hän on noussut kirkkauteensa. Ei vain Jumalana vaan myös ihmisenä hän tietää nyt kaiken, kykenee kaikkeen ja on kaikkien luotujensa luona. Hänen jalkojensa alla, hänen käsissään on kaikki mikä on olemassa taivaassa, maassa ja maan alla. Itse hän todistaa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Hepr. 2:7; Joh. 13:3; Matt. 28:18; Ef. 4:10) Pyhä Paavali sanoo: Hän on noussut "kaikkia taivaita ylemmäksi täyttääkseen kaikki". Valtaansa hän voi käyttää kaikkialla läsnä olevana, mikään ei ole hänelle mahdotonta tai tuntematonta.

12. Niinpä hän kykenee, jopa aivan helposti, läsnä ollen jakamaan ehtoollisessa todellisen ruumiinsa ja verensä. Se ei tapahdu ihmisluonnon edellytysten ja ominaisuuksien nojalla, vaan tavalla, joka on ominaista Jumalan oikealle kädelle, kuten tohtori Luther kristillisen, lapsille tarkoitetun katekismuksemme pohjalta lausuu. Hänen läsnäoloaan ei ole ymmärrettävä maallisella … tavalla. Ja kuitenkin se on todellista ja olemuksellista, sillä hänen testamenttinsa sanat kuuluvat näin: "Tämä on, on, on minun ruumiini - -"

Tämä meidän oppimme, uskomme ja tunnustuksemme ei erota Kristuksen persoonan luontoja toisistaan. … Emme myöskään sekoita luontoja ominaisuuksineen toisiinsa, niin että niistä muodostuisi yksi olemus, ... Emme kiellä emmekä tee tyhjäksi Kristuksen persoonassa olevaa inhimillistä luontoa emmekä väitä kummankaan luonnon muuttuvan toiseksi, vaan Kristus on Jumala ja ihminen yhtenä ainoana jakamattomana persoonana ja pysyy iankaikkisesti sellaisena. (1. Tim. 3:16) Apostolin todistuksen mukaan tämä on - lähinnä Pyhää Kolminaisuutta - syvin salaisuus; yksin tämän varassa on lohdutuksemme, elämämme ja autuutemme.