MIKSI JEESUS KUOLI?

Tämä alustus on laajennettu versio alfa-kurssilla pidetystä luennosta.

Entä miksi kristityt kantavat teloitusvälineen kuvaa kaulassaan? Mikä sai aikaan sen, että julma teloitusväline muuttui suurimman mahdollisen armon kuvaksi?

Moni on lisäksi miettinyt;

• oliko Jeesuksen pakko kuolla ristillä? Eikö joku vähäisempi teko Jumalalta olisi riittänyt siihen, että ihmiskunnan ja Jumalan välit olisivat korjaantuneet? Tai

• eikö ihminen itse pysty korjaamaan välejään Jumalan suhteen, kun oikein yrittää?

Jeesuksen kuolema ristillä on asia, josta kristillisyydessä ei voida luopua. Se on Jeesuksen kuolleista nousemisen kanssa sellaista ydinsanomaa kristinuskossa, että jos niistä luovutaan, koko kristinusko menettää merkityksensä.

Kun apostoli Paavali matkusti ensimmäisellä lähetysmatkallaan Korinttiin, (Korintissa ei vielä silloin ollut kristittyjä.) hän ei lähtenyt kikkailemaan puhetaidolla, vaan hän puhui siitä, mihin kristinusko perustuu (1. Kor. 2:1-2). Kristinusko perustuu;

• Jeesukseen Kristukseen, synnittömään Jumalan Poikaan, joka syntyi ihmiseksi.

• Ja siihen, että Jeesus kuoli meidän sijaisenamme ristillä sovittaen ihmiskunnan synnin. (Jos Jeesus olisi ollut syntinen, hänen olisi pitänyt kuolla omien syntiensä vuoksi eikä hän silloin olisi kelvannut meidän sijaiseksemme.)

1. Kor. 2:1-2. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

Synti on repinyt meidät eroon Jumalasta ja tuhoaa koko ajan meitä sisäisesti. Jeesus sanoo synnin vaikutuksesta seuraavasti:

Mark. 7:21-23. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

(Ihmisen sydän on Raamatun mukaan mielen, ajattelun ja tunteiden keskus.)

Moni luulee, että kunhan hän vain pääsisi eroon pahoista teoistaan, niin hänestä tulisi hyvä ja silloin hän alkaisi kelvata myös Jumalalle. Mutta tällöin hän taistelee vain synnin seurauksia vastaan, ei itse syntiä vastaan. Se on sama kuin jos hammaslääkäri sanoisi; Täällä hampaan juuressa on kyllä suuri mätäpesäke, mutta ei kosketa siihen. Hoidetaan vain sen tuottama kipu pois.

Ihmisen pahat teot, pahat ajatukset ja laiminlyönnit ovat seurausta ihmisen mielestä/luonnosta, jota Raamattu kutsuu sydämeksi. Kelvoton luonto jää ihmiseen jäljelle vaikka hän luulisi päässeensä kaikista pahoista teoistaan eroon. Synti vie meitä mukanaan ”kuin pässiä narusta”. Synnillä on valta meihin. Synti jopa harhauttaa meidät kuvittelemaan, että pienistä synneistä me voisimme päästä itse eroon mutta suurempiin synteihin tarvitsemme jumalan apua. Ja Jumalan avulla me selviäisimme sitten niistäkin. Näin me itse yritämme omin voimin ratkaista omakohtaista synnin ongelmaa. Emme useinkaan halua Jumalan puuttuvan ongelmiimme kokonaisvaltaisesti, haluamme avun pelkästään joihinkin osoittamiimme yksityiskohtiin.

Syntiä myös erotellaan pieniin synteihin ja isoihin. Otetaanpa kuviteltu tilanne. Kuka seuraavista on suurin syntinen?

Kolme miestä vihasi kukin omaa naapuriaan. Yksi heistä ampui naapurinsa kuoliaaksi. Toinen yritti mutta ampui ohi. Kolmas olisi halunnut ampua mutta ei uskaltanut.

Maallinen tuomioistuin kohtelee näitä kolmea eri tavalla. Yksi tuomitaan murhasta, toinen murhan yrityksestä, kolmatta ei ”kunnon kansalaisena” tuomita ollenkaan. Jumalan silmissä kuitenkin kaikki kolme ovat murhaajia. Raamatun mukaan: ”Joka vihaa veljeään, on murhaaja” (1. Joh. 3:15).

1. Joh. 3:15. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa.

Raamatussa puhutaan synnin orjuudesta.

Joh. 8:34-36. Jeesus vastasi (niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen): "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee (harjoittaa) syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika (Jeesus Kristus) vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.”

Mikä ero on synnin tekemisellä ja synnin harjoittamisella?

• Jokainen ihminen tekee syntiä tietämättäänkin. Esim. laiminlyönnit voivat olla tällaisia. Meistä ei tule syntisiä siksi, että teemme syntiä. Me teemme syntiä oman kelvottoman luontomme vuoksi.

Ps. 19:13. Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

1. Joh. 1:8. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.

• Joskus syntiin vain langetaan, vaikka tietäisikin sen olevan väärin. Tällöin synti tulisi tunnustaa Herralle ja pyytää Häneltä voimaa vastustaa syntiä seuraavalla kerralla. Mikäli synnillään on vahingoittanut toista ihmistä, olisi tunnustettava myös hänelle. (Tästä pääsäännöstä on harvoja poikkeuksia.) Herra on luvannut antaa anteeksi sille, joka tunnustaa syntinsä ja katuu sitä.

Jaak. 4:17. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

Jaak. 5:16. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.

1. Joh. 1:9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

• Synnin harjoittamista on se, kun tietää jonkin asian olevan syntiä/väärin, mutta silti tietoisesti valitsee sen jatkuvan tekemisen eli siinä elämisen. Synnin harjoittaja puolustelee synnin tekemistään. Hän ei pyydä Herralta, että pääsisi siitä eroon. Synnin harjoittaja ei halua tehdä parannusta, ja siksi hän on synnin orjana matkalla kuolemaan.

1. Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.

Orja ei voi itse vapauttaa itseään. Synnin orja voi vapautua vain, jos:

• Synti isäntänä hänet vapauttaa – tätä synti ei koskaan tee.

• Synnin orja kuolee itse pois synnistä – tähän ihminen ei synnin orjana itse kykene. Koska ihminen on iankaikkisuusolento, ei ruumiillinen kuolema meitä synnistä vapauta. Se ainoistaan sinetöi sen tilanteen pysyväksi, jossa me kuolinhetkellä olemme.

• Joku ulkopuolinen lunastaa (ostaa tai vapauttaa) synnin orjan itselleen pois synti-isännältä.

Joku vahvaluontoinen henkilö voi joistakin syntiteoistaan eroon päästä, kun oikein yrittää. Yleensä tällöin sisään astuu pahempi synti nimeltä ylpeys. Ylpeys on suuri synti siksi, että yksi Jumalan luomista kauneimmista kerubi-enkeleistä, Lusifer, lankesi ylpeyteen ja muuttui Paholaiseksi. (Tästä enemmän myöhemmin.)

Synti erottaa meidät Jumalasta. Vanhan testamentin profeetta Jesajan mukaan;

Jes. 59:2. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule,

Synnin palkkana, synnin seurauksena, on kuolema. Kuolemalla tarkoitetaan ikuista eroa Jumalasta.

Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema, …

Onneksi sama jae 23 jatkuu seuraavalla tavalla;

mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Tämän Jumalan armolahjan saaminen on sidoksissa Jeesukseen Kristukseen.)

Joku voisi ajatella, että ei se kuolema nyt niin paha asia voi olla. Hän erehtyy, sillä kuolema ei ole tyhjiin raukeamista eikä uudelleen aloittamista. Ruumiillisen kuoleman jälkeen ihminen joutuu vastuuseen kaikesta, mitä hän elämänsä aikana on tehnyt, tai jättänyt tekemättä. Tästä vastuusta vapautuu vain se, joka eläessään turvautuu siihen anteeksiantoon, joka saadaan turvautumalla Jeesuksen sovintovereen.

Koska synti pitää meidät erossa Jumalasta, oli Jumalan ensiksi tehtävä jotakin synnille. Sen jälkeen Hänen on tehtävä jotain meille syntisille.

Jumala teki sen, mihin ihminen ei itse kyennyt eikä koskaan kykene. Jeesus otti kaikki meidän syntimme itselleen ja kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Koska Jeesus oli synnitön, hänen ei olisi tarvinnut kuolla. Jeesus suostui meidän kaikkien sijaiseksemme ja siksi Jumala joutui hylkäämään hänet häpeälliseen ristinkuolemaan.

1. Piet. 2:24. Itse, omassa ruumiissaan, hän (Jeesus) "kantoi meidän syntimme" ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle (totuudelle, puhtaudelle, pyhyydelle). "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet."

Sama asia oli sanottu ennakkoon Vanhassa testamentissa näin;

Jes. 53:6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Jeesus Kristus sovitti meidän syntimme 2000 vuotta sitten, silloin kun Hän riippui ristillä. Tämä on tapahtunut tosiasia ja siksi syntinen ihminen saa lähestyä Pyhää Jumalaa. Kun hyväksymme tämän Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallemme, tunnustamalla syntimme ja pyytämällä Jeesusta elämäämme Herraksi, Jumala itse kätkee meidät Kristuksen sovitustyöhön (kuten kortti laitetaan Raamatun väliin). Sen jälkeen Jumala itse alkaa huolehtia meistä.

2. Kor. 5:15 – 6:1. Ja hän (Jeesus) on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle (Jeesukselle), joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. … Jokainen, joka on Kristuksessa (kätketty Jeesukseen), on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut (Jumalan silmissä), uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ... Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden (pyhyyden ja puhtauden). Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: Ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Tämä Kristuksen lunastusteko voidaan esittää seuraavilla kuvilla.

• Temppeli.

• Lunastuksen paikka.

• Tuomioistuin.

• Koti.

Room. 3:25. Hänet (Jeesuksen) Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa (= oikeudenmukaisuutensa, totuutensa ja pyhyytensä).

Jumalan vanhurskaus (oikeudenmukaisuus, pyhyys) vaatii rangaistusta rikkoneelle. Jeesus kärsi tämän rangaistuksen meidän puolestamme.

Vanhan Testamentin temppelissä uhratut eläinuhrit olivat vertauskuva myöhemmin tulevasta täydellisestä uhrista, Jeesuksesta Kristuksesta, joka uhrasi itsensä. Tämä täydellinen uhri riittää Jumalalle syntien sovitukseksi.

Hepr. 10:3-7. ... Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit (Vanhan testamentin ajan uhrit). Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä (Jumala) et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua (Jumala) miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu (Vanha testamentti), niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

Joh. 1:29. Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Kristuksen sovitusuhri luetaan Jumalan puoleen kääntyvän ihmisen hyväksi silloin, kun hän hyväksyy omalle kohdalleen sen, että Jeesus Kristus kuoli hänenkin syntiensä vuoksi. Tässä hyväksilukemisessa Jumala antaa ihmiselle Jeesuksen vanhurskauden eli ihminen kätketään Jeesuksen pyhyyteen ja puhtauteen.

Mutta mitä Jumala näkee, jos en ole hyväksynyt Kristusta suojakseni (”kortti ei ole Raamatun välissä”)? Hän näkee minut juuri sellaisena kuin olen, kaikkine synteineni.

1. Joh. 1:7. Mutta jos me vaellamme valossa (Jeesuksen yhteydessä), niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (Ensin tapahtuu synneistä puhdistuminen. Sen jälkeen Jumala alkaa huolehtia lapsistaan.)

Room. 3:24; mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Lunastus = vapaaksi osto, vapauttaminen, takaisin lunastus.)

Vanhassa Testamentissa kerrotaan hienolla tavalla sukulunastajasta. Sukulunastajalla oli oikeus lunastaa (ostaa vapaaksi) orjaksi joutunut sukulaisensa.

Jos me suostumme siihen, että sallimme ”sukulunastajamme” Jeesuksen Kristuksen ostaa meidät itselleen, murtuu synnin valta kohdallamme. Jeesus Kristus on silloin meidän uusi isäntämme.

Vaihtoiko orja nyt sitten vain isäntää – vai mitä tässä "takaisin lunastamisessa" oikein tapahtui?

Room. 3:24; mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

Jumala ei tuomitse samasta teosta ketään kahta kertaa. Jeesus Kristus otti päälleen sen rangaistuksen, joka synnin seurauksena jokaisen ihmisen oli kärsittävä (Jeesus kuoli häpeällisellä tavalla ja joutui Jumalan hylkäämäksi). Jumalan tuomioistuimessa annetaan niille, jotka Jeesuksen sovintokuoleman omalle kohdalleen hyväksyvät, vapauttava tuomio. Itse asiassa kannattaa mennä Jumalan tuomioistuimen eteen jo nyt, tunnustaa syntinsä ja vedota Jeesuksen Kristuksen sovitukseen – ja pyytää Jumalaa liittämään itsensä Jeesuksen yhteyteen (kuten kortti Raamatun välissä). Silloin Jumalan tuomio on enemmän kuin vain synnistä vapaaksi julistamista. Jeesukseen kätkettyinä me saamme itsellemme isäksemme Taivaallisen Isän, joka on kaikkivaltias.

Eräs kristitty, joka vanhemmalla iällään tajusi Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman merkityksen omalla kohdallaan, ilmaisi sen näin: Oli se hyvä, että oli koti johon tulla ja Isä joka avosylin otti vastaan.

Tuhlaajapoikakertomus Raamatussa kertoo jotain siitä, millainen Isä Jumala on, siitä miten Hän vastaanottaa jokaisen luoksensa uskaltautuvan syntisen.

Luuk. 15:11-24. Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. … "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: … Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä (rauhan ja ystävyyden osoitus). Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin (puhdistus ja anteeksianto), pankaa hänelle sormus sormeen (asema täysivaltaisena perheen jäsenenä) ja kengät jalkaan (kunnian palautus). Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. (Vain kaikkein suurimpiin juhliin teurastettiin syöttövasikka, pienempiin riitti lammas.) Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ehdollista. Tosin ehtoja on vain yksi. Sen hyväksyminen että Jeesus Kristus kärsi ja kuoli sinunkin puolestasi.

Sovinto Jumalan kanssa on tehty. Sovitus on vain hyväksyttävä omalle kohdalle, että se astuisi voimaan.

2. Kor. 5:21-6:1. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Rangaistus kärsittiin 2000 vuotta sitten Golgatalla. Nyt meilläkin on mahdollisuus tulla osalliseksi Jumalan anteeksiannosta ja vanhurskaudesta.

Room. 3:22. Tämä Jumalan vanhurskaus (anteeksianto, lahjapuhtaus, lahjapyhyys) tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. …

Ja joka uskoo, saa Kristuksen sydämeensä. Ja silloin toteutuu Galatalaiskirjeen sana;

Gal. 2:20. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Emme enää elä synnin orjina (vaikka välillä lankeammekin) – elämme Jumalan lapsina, joilla on jatkuva (Jeesuksen meille hankkima ja luovuttama) oikeus päästä Jumalan armoistuimen luo saamaan syntimme anteeksi.