VOINKO USKOA?

Nuorallakävelijä taiteili Niagaran putouksen yläpuolella. Lopulta hän vei perunasäkin kottikärryillä yli. ”Uskotteko, että voisin viedä ihmisenkin?" Kyllä uskomme, oli vastaus. Nuorallakävelijä sanoi yhdelle eturivissä olleelle uskoa osoittaneelle; Hyppää kyytiin.: ”En minä niin paljon usko”, tämä vastasi.

Miten on mahdollista uskoa – uskoa nimenomaan Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja syntien sovittajana? Millainen uskon pitäisi olla, että sen varassa uskaltaa heittäytyä Kristuksen varaan?

Miten tieto siitä, että Jeesus Kristus on todella ollut olemassa, muuttuu sydämen uskoksi?

Jeesuksen Kristuksen seurassa ihminen alkaa muuttua. Otetaan esimerkiksi Paavali joka on yksi kuuluisimpia Uuden testamentin henkilöitä. Paavali vainosi aluksi seurakuntaa, koska piti sitä juutalaisesta opista harhautuneena harhaoppina ja luuli teoillaan palvelevansa Jumalaa. Hän yritti oppineena fariseuksena täyttää lain vaatimustason viimeistä piirtoa myöten – kunnes kohtasi ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Paavalin kohdatessaan Kristus kysyi häneltä; "Miksi vainoat minua” (Apt. 9:3-4). Jeesus ei kysynyt Paavalilta, että miksi vainoat seurakuntaa, vaan miksi Paavali vainosi Jeesusta Kristusta itseään. Tästäkin Raamatun kohdasta käy ilmi, että jokaisella, joka on lähtenyt kulkemaan Kristus-tietä, on henkilökohtainen suhde Kristukseen. Paavali vainosi yksittäisiä kristittyjä mutta Jeesus tunsi sen kohdistuvan Häneen itseensä. Tämä läheinen suhde on Jumalan puolelta voimassa, vaikka kristitty itse ei sitä mitenkään erikoisena kokisikaan.

Tätä läheistä suhdetta sanotaan Jumalan lapseudeksi.

Hepr. 12:2. katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan (uskon alkajaan) ja täydelliseksi tekijään.

2 Kor. 5:17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (Jumala ei näe meissä olevaa vanhaa kelvotonta luontoamme koska Hän näkee Kristuksen, jonka turvissa me olemme.)

Kristuksen kohtaamista ja Jumalan lapseksi tulemista voisi verrata jäiden lähtöön. Joskus jäät lähtevät ryminällä, kuten Paavalille tapahtui. Monille tapahtuu, että jäät vain sulavat pikku hiljaa paikalleen.

Ennen kuin kristittyjä alettiin sanomaan kristityiksi, heitä nimitettiin ”sen tien vaeltajiksi”.

Jeesus sanoo että, Hän on tie, totuus ja elämä. Jeesus-tietä voisi verrata junaan, joka on menossa taivaaseen. Päämäärään päästäkseen riittää, että pysyy junan sisäpuolella, eikä lähde asemalaitureille hortoilemaan.

Kokemukset ovat erilaisia. Apostoli Paavalissa muutos tapahtui äkillisesti. Hän pystyisi sanomaan tunnin tarkkuudella, milloin hän kohtasi Kristuksen.

Muistan kun nyrkkeilijä-evankelista Pertti Purhonen kertoi uskoon tulostaan. Hän oli juuri eronnut Teija-vaimostaan ja istui yksinäisenä kotona keinutuolissa. Ahdistuneena siinä istuessaan hän pyysi Kristusta tulemaan sydämeensä. Mikään ei tuntunut muuttuvan – ja kuitenkin kaikki juuri sinä hetkenä muuttui. Elämän suunta, joka oli menossa alaspäin, kääntyi ylöspäin. Muutos hänen elämässään alkoi näkyä vähitellen.

Kun vastaanotamme Kristuksen sydämeemme, meistä tulee Jumalan lapsia. Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika, Kristuksen sydämeensä vastaanottanut on Jumalan ottolapsi. Joh. 1:12 kuuluu näin;

Joh. 1:12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Tässä on käytetty sellaista kreikankielen sanaa, joka voidaan kääntää myös seuraavalla tavalla; ”hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi”.

Ajatelkaa miten upea Jumala meillä on. Hän ottaa meidät sekä juridisesti, oikeuden kautta lapsikseen ja antaa meille siihen vielä voimaksi Pyhän Hengen, että meistä varmasti tulee Hänen lapsiaan.

Eräältä vanhalta evankelistalta, Erkki Lemiseltä, kysyttiin; Mikä sitten on ihmisen oma osuus pelastumisessa ja Jumalan lapseksi tulemisessa? Erkki oli vastannut, että; ”vastaan hangoitteleminen”.

Joku kysyy; miten ihminen tulee uskoon? Vastaus on, että lopeta vastaan hangoitteleminen. Kysymys voidaan esittää toisella tavalla; miten usko tulee ihmiseen, sillä usko on Jumalan antama lahja (joka on otettava vastaan ja avattava paketista). Usko ei ole suoritus eikä itse hankittu ominaisuus.

Katekismuksen mukaan ”Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle”.

käsissään. Niillä ei hakata ovea eikä lyödä. Kristus ei pakota ketään avaamaan sydämensä ovea. Hän houkuttelee rakkaudellaan maailman ja synnin murjomaa ihmistä itse avaamaan hänelle sydämensä oven.

Ja kun Kristus on tullut sydämeen, hän ei ala siellä pomottamaan eikä vaatimaan. Päätäntävalta on edelleenkin ihmisellä itsellään.

Entä sitten se lika omassa sydämessä? Eräs, joka sitä murehti, sai vastauksen: ”Älä huoli, Jeesus tuo mukanaan oman siivousfirmansa, Pyhän Hengen.”

luulojani. Jeesus-tielle lähtenyt on 100 %:sti Jumalan lapsi, mutta vastasyntyneen lapsenkin on opeteltava kävelemään – ja aikanaan luopumaan vaipoistaan. Sama se on uudestisyntyneen Jumalan lapsen kanssa. Kukaan ei vaadi pientä lasta juoksemaan maratonia – miksi me vaatisimme nuorelta kristityltä täydellisyyttä – varsinkaan kun emme itse siihen kykene.

Ja mitä on täydellisyys? Jaakob sanoo Raamattuun otetussa kirjeessään;

Jaak. 3:2. Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan.

Ja toisessa kohden

Jaak. 1:3-4. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

Koeteltu ja kiusattu usko selviytyy koetuksesta joko pysymällä Kristuksen armon varassa tai sitten lankeamisen jälkeen parannusta tehdessään uskoo Kristuksen armon riittävän edelleenkin. Vain sellainen usko kasvattaa meitä Kristuksen tuntemisessa. Jos me rakennamme uskoamme fiiliksen varaan, rakennamme sitä sellaiselle tunne-perustukselle, joka ei kestä.

Tuntemukset tulevat ja menevät – Jumalan sana pysyy.

Kun olemme sallineet Kristuksen tulla sydämeemme, emme ole enää yksin. Jeesus sanoo;

Matt. 28:20. ja (Hän, Pyhä Henki) opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Jumala antoi samanlaisen lupauksen jo Vanhassa testamentissa;

Jes. 57:15. Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.

Tämän Raamatun kohdan mukaan voidaan sanoa, että Jumalalla on kolme asuntoa. Suurimman osan ajastaan hän kuitenkin viettää maan päällä olevassa slummikämpässään, murtuneiden ja nöyrien luona. Muualta Jumalaa on vaikea tavoittaakaan.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoo näin;

Joh. 10:28-30. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

Jos maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan luoja sanoo näin, niin kyllä Hän kykenee sanansa myös toteuttamaan.

Niin kauan kuin olemme Kristuksen sovintoveren suojassa, olemme virheinemme kaikkinemme puettuina Jeesuksen omaan täydellisyyteen. Tämän lainatäydellisyyden turvissa me voimme lähestyä Jumalaa mitään pelkäämättä.

Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle näin;

2. Kor. 5:21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Ennakkoon tämä oli sanottu jo Vanhassa testamentissa seuraavasti.

Jes. 53:6. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Roomalaiskirjeen mukaan;

Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Ja Johanneksen evankeliumin mukaan;

Joh. 3:16; Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Tämä iankaikkinen elämä, jota Jumala meille tarjoaa, on sidoksissa Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. Ihminen siirtyy iankaikkiseen elämään ja Jumalan lapseuteen juuri sillä hetkellä, kun hän avaa sydämensä oven Kristukselle. Hänestä tulee Jumalan lapsi korkeimman mahdollisen oikeusistuimen kautta, Jumalan oikeusistuimen, ja siitä päätöksestä ei ole mahdollista valittaa. Jumalan lapseus on Jumalan oman sanan ja päätöksen varassa, ei sen varassa, että tuntuuko siltä onko Jumalan lapsi vai eikö tunnu.

Armonsa Jumala antaa Jeesuksen sovintokuolemasta kertovan evankeliumin sanan välityksellä. Usko on se väline, jolla tämä evankeliumin sana, joka on sanoma Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta minun syntieni sovitukseksi, otetaan vastaan.

Ef. 2:8-9. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

Entä sitten ne ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta kuulla Jeesuksesta Kristuksesta? Heitä Jumala kohtelee heidän omantuntonsa mukaan, joka joko syyttää tai puolustaa heitä.

Room. 1:19-20. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.

Room. 2:13-16. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Mikä merkitys sitten on kasteella, jossa Raamatun mukaan ihminen syntyy Jumalan lapseksi (1 Piet. 3:18-22, Tiit. 3:5, Apt. 2:38-39, Room. 6:3-5, Kol. 2:11-13). Kaste on Jumalan tarjoama lapseus lahjapaketissa. Paketti on kuitenkin avattava, että sen sisällön saisi omakseen. Usko Jeesukseen Kristukseen omana vapahtajanaan avaa tämän paketin. Tässä "kasteen liitossa" (joka on korvannut Vanhan testamentin ”ympärileikkauksen liiton”) on sama periaate kuin mikä oli jo "ympärileikkauksen liitossa", jossa lapset liitettiin liittoon 8 päivän ikäisinä. Ne Jumalan liittoon liitetyt israelilaiset, jotka hylkäsivät Hänet, eivät päässeet luvattuun maahan. He osoittivat hylänneensä Jumalan liiton harjoittamalla tarkoituksellisesti sellaisia tekoja, jotka olivat Jumalan liitto-ilmoitusta vastaan.

Sekä uskoon että kasteeseen liittyy sellainen Jumalan toiminta, jota emme täysin ymmärrä.

Heprean kielessä on sana ”shalom” – rauha. Sen sanajuuressa, eli sanassa josta shalom -sana on johdettu, on kuvattu kasa ruukunsirpaleita, jotka joku kokoaa ehjäksi ja käyttökelpoiseksi astiaksi. Jumalan meille antama rauha ei ole vahvan ihmisen rauhaa, eihän vahva tarvitse Jeesusta mihinkään, ei ainakaan omien syntiensä sovittajaksi. Jumalan rauha on sitä, että särkynyt alkaa vähitellen tulla ehjemmäksi. Kristuksen seura eheyttää – ja niin alkaa luottamuskin Jumalan lupauksiin meissä vähitellen kasvaa.

Galatalaiskirjeen (5:22-23) mukaan Pyhä Henki vaikuttaa meissä seuraavia asioita; Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ...

Jumalan tapa kasvattaa meissä Hengen hedelmää, on välillä kivuliasta. Eräs esimerkki;

Pienen seurakunnan pappi rukoili itselleen kärsivällisyyttä. Seuraavana aamuna töihin tullessaan hänen vakituinen kanslistinsa oli sairastunut ja sijaisena oli henkilö, joka ei vielä osannut oikeastaan mitään. Pappi oli vähällä hermostua kerta toisensa jälkeen. Kunnes hän muisti, mitä oli rukoillut. Kun papin käytös muuttui, sen seurauksena alkoi sijaisellakin mennä paljon paremmin. Vakituisen kanslistin sairastuminen olikin rukousvastaus. (Pappi oppi kärsivällisyyttä, kanslisti sai levätä ja sijainen oppi uusia asioita.)

Valinta on meidän, annammeko Pyhän Hengen muuttaa meitä, vai noudatammeko niin kuin seuraavassa tarinassa, vanhan syntisen luontomme neuvoja.

Vanhaan aikaan kun Suomessa oli vielä raipparangaistus käytössä, yhtä kristittyä syytettiin naapurinsa lampaan varastamisesta. Syytetty kielsi syyllistyneensä mihinkään. Koska todisteet olivat riittävät, määräsi tuomari miehelle raippoja. Syytetty hermostui tästä ja sanoi; Eikö tuomari tiedä, etten minä kristittynä ja uutena luomuksena, niin kuin Roomalaiskirjeen 7 luvussa sanotaan, ole vastuussa siitä, mitä se minun vanha luontoni tekee. Tuomari mietti hetken ja sanoi; Voit olla ihan rauhassa, en määrääkään raippoja sinulle, vaan sille sinun vanhalle luonnollesi.

Jos annamme valtaa Pyhälle Hengelle, muutos meissä vain tapahtuu. Ellemme anna, muutosta ei tapahdu.

Pyhä Henki vakuuttaa meitä myös siitä, että olemme Jumalan lapsia.

Room. 8:15-16 ... Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

Abba –sana, jota tässä käytetään, on kunnioittava hellyttelynimi isästä (iskä, isukki, pappa, faija). Tällaiseen isäsuhteeseen Jumalan kanssa Pyhä Henki pyrkii meitä ohjaamaan.

Todisteita on kyllä riittävästi. Ratkaisu on jokaisen itse tehtävä, uskommeko vai emme.

Paras tapa varmistua asiasta on lähteä mukaan. Jos Kristus on totta, Hän sydämeen tullessaan kyllä ilmoittaa itsensä.

Eräs alfakurssilainen kertoi omasta uskoon tulemisestaan näin;

Hän lauloi mielellään kuorossa ja oli siksi seurakunnassa mukana. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt yhtään mitään siitä, mitä papit puhuivat. Uskoon tulo muutti asiat. Edelleenkin hän lauloi mielellään kuorossa mutta nyt hän ymmärsi, mitä hän lauloi ja myös sen mistä papit puhuivat.

Kristus ei lupaa helppoa elämää. Hienointa mitä minä olen Jeesuksen seurassa kokenut, on se, että pahat tekoni ja laiminlyöntini eivät enää syytä minua. Minulla on rauha Jumalan kanssa.

Kyllä minulla nuorempanakin oli tietynlainen rauha. Se oli sellaista rauhaa, joka on itseensä luottavalla (itseriittoisella) ja itsensä terveeksi tuntevalla ihmisellä. Tällainen itsensä vahvaksi tuntevan ihmisen rauha ei kestä sairautta, surua eikä kuolemaa. Rauha Jumalan kanssa kestää nämäkin.

Palataan siihen Niagaran putouksen yläpuolella olleeseen nuorallakävelijään. Kun hän kysyi: Uskotteko, että voisin viedä ihmisenkin, eturivissä ollut uskoa osoittanut kieltäytyi. Silloin eräs vanhempi nainen istuutui nuorallakävelijän kuljettamaan kottikärryyn. Kun naiselta kysyttiin, miten hän uskalsi, hän vastasi. ”Minä tunnen hänet. Hän on minun poikani.”

Miten sitten on mahdollista uskoa Jeesukseen? – Siksi, koska Jumala on JUMALA ja HÄN on luvannut hoitaa sen puolen. Siksi kannattaa viettää aikaa Jeesuksen Kristuksen kanssa ja Hänen sanansa parissa. Mitä enemmän oppii tuntemaan Jeesusta, sitä enemmän myös luottaa Häneen.

Hepr. 12:2. katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan (alkajaan) ja täydelliseksi tekijään.

Fil. 1:6. Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Kristuksen Jeesuksen päivä voi kohdata meitä kahdella tavalla. Joko Hän palaa takaisin noutamaan kaikkia omiaan tai sitten me siirrymme itse ajasta ikuisuuteen Hänen luokseen.)