Miksi rukoilen?

Aluksi pieni kevennys;

Jerusalemin päärabbi teki vierailun Vatikaaniin paavin luo. Vierailun aikana hän huomasi paavin pöydällä erikoisen näköisen puhelimen. Mihin tuolla pääsee, hän kysyi. Yhteys taivaaseen, paavi vastasi. Saanko soittaa? Ole hyvä vaan. Päärabbi kysyi pari asiaa ja sulki puhelimen. Mitä maksaa, hän kysyi. Summa oli melko iso. Päärabbi vähän ihmetteli asiaa mutta maksoi.

Aikanaan paavi teki vastavierailun. Myös hän huomasi erikoisen puhelimen päärabbin pöydällä. Sillä myös sai yhteyden taivaaseen. Paavi pyysi ja sai luvan soittaa. Puhelu kesti yli kaksi tuntia. Mitä maksaa, kysyi paavi, Vatikaanilla on kyllä varaa. Päärabbi laskeskeli vähän aikaa ja sanoi, 20 senttiä. Mitä! - miten puhelu täällä voi olla niin halpaa? Päärabbi vastasi että meillä puhelut ovatkin firman sisäisiä puheluita.

Jos kerran Kristus asuu Pyhän Henkensä kautta sydämessä, miksi emme keskustelisi hänen kanssaan?

Meille rukous on ilmaista, se ei maksa mitään ja lisäksi sen kautta saa paljon.

Keskustelu Jumalan kanssa, eli rukoileminen, on yksi tapa oppia tuntemaan Jumalaa, Jumalan luonteenlaatua ja Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Muita välttämättömiä keinoja ovat Raamatun lukeminen ja seurakuntayhteys.

Rukous on vuoropuhelua Jumalan kanssa. Vaikka Jumala tietää, mitä me tarvitsemme, Hän silti haluaa että kerromme tarpeemme hänelle. Rukoileminen on tarpeen meille itsellemme. Rukous on Raamatun sanan lukemisen lisäksi se väline, jolla pidämme yhteyttä Jumalaan – ne kannattaa yhdistää.

Eräs uskova henkilö istui masentuneena kivellä järven rannalla ja katseli veteen. Siinä huokaistessaan Jumalan puoleen, hän tunsi kuinka joku eläin työnsi kuononsa hänen kämmenensä sisälle. Vilkaistessaan sivulle, hän näki, miten koira katseli häntä silmiin, pitäen edelleen kuonoaan hänen kädessään. Samassa hän kuuli ikään kuin äänen; Minulla ei ollut tähän hätään lähettää ketään muuta.

Jeesus on itse luvannut meille levon omassa läsnäolossaan sanomalla:

(Matt. 11:28); Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Tämä Jeesuksen sanoma lause voitaisiin suomentaa myös seuraavalla tavalla: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te rikki revityt ja maahan sorretut. Minä rakennan teidät uudelleen.” Kannattaa antaa Jumalalle mahdollisuus tähän – rukous on siinä tärkeä väline.

Rukous on juuri sellaista keskustelua Jumalan kanssa, jonka seurauksena Jumalan läsnäolo virvoittaa murtuneen hengen ja herättää eloon ahdistuneen sydämen. Vasta kokiessaan sellaisen hyväksyvän rakkauden, joka ei vaadi vastapalveluja, ihminen uskaltaa vähitellen tunnistaa rikkinäisyytensä.

Miksi sulkisit Jeesuksen sydämesi kellariin? Ota Hänet aamupalalle kanssasi, pyydä Hänet mukaan myös päivän muihin toimiin.

evankeliumiinsa myös sen, miten ei kannata rukoilla;

Matt. 6:5; "Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien (= näyttelijä) tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.

Rukous ei myöskään ole ajatuksetonta keskittymistä passiivisuuteen (pelkkää mielen tyhjentämistä) idän uskontojen ja filosofioiden tavoin. Ylihengellisyyteen taipuvainen halajaa olla pelkästään Herran johdatuksessa ja siksi hän voi pyrkiä tietoisesti tyhjentämään ajatuksensa saadakseen ohjeita. Ihmisen oma alitajunta ottaa yleensä silloin vallan. (Ylihengellinen pitää ”hengessään” saamia ohjeita tärkeämpänä kuin Raamatun ohjeita ja menee siksi harhaan.)

Tämä pistää miettimään, ovatko omat rukoukseni esitystä ihmisille vai ovatko ne myös yhteydenpitoa Jumalaan? Oikea rukous on aktiivista toimintaa Jumalan edessä, ei passiivista odottamista.

Kol. 4:12-13. Terveisiä lähettää teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka aina taistelee rukouksin teidän puolestanne, jotta pysyisitte lujina ja nuhteettomina ja vankkumatta noudattaisitte kaikessa Jumalan tahtoa. Voin todistaa, että hän näkee paljon vaivaa teidän vuoksenne sekä Laodikean ja Hierapoliin seurakuntien vuoksi.

Hepr. 5:7. Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Dan. 9:20. Näin minä (Daniel) puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

Rukouksella me pidämme yhteyttä Luojaamme, Isäämme, Jumalaamme. Lapseuden vakuudeksi Jumala on antanut Pyhän Hengen olemaan kanssamme. Emme ole täällä maan päällä yksin orpoina, vaan meidän kanssamme on Jumalan Pyhä Henki. Henki auttaa meitä rukoilemaan silloinkin, kun emme löydä oikeita sanoja. Ajattele, miten vapauttavaa tämä on. Silloin kun ahdistaa, ei tarvitse löytää oikeita sanoja, ei tarvitse esittää olevansa jotain.

Room. 8:26-27. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän (Jumala), joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Matteus 6:6 mukaan Taivaallinen Isä näkee myös sen, mikä on salassa. Esim. meidän tulevaisuutemme on salassa meiltä itseltämme mutta ei Jumalalta. Siksikin kannattaa pyytää Jumalan johdatusta elämäänsä, sillä Jumala on samanaikaisesti menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tämä johtuu siitä, että Jumala on ajan luojana ajan Herra. Sen lisäksi, että hän syntyi ajan alaiseksi Jeesuksessa, hän katselee aikaa myös sen ulkopuolelta. Jumalalle ajan alku, nykyisyys ja ajan loppu ovat nyt -hetkeä.

Jeesus Kristus avasi meille pääsyn Isän Jumalan luo, mahdollisti meille Jumalan lapseuden, ja antoi meille Pyhän Hengen. Sen lisäksi Kristus avaa sydämessämme myös keskusteluyhteyden, rukousyhteyden. Paavali kirjoitti näistä asioista efesolaisille ja roomalaisille seuraavasti;

Ef. 2:18. Hän (Jeesus) on avannut meille … pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.

Room. 8:26. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.

paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.

Jeesus teki juuri niin kuin opettikin. Hänen opetuksessaan ja teoissaan ei ollut ristiriitaa.

Ennen suuria elämän ratkaisuja Jeesus vietti aikaa rukouksessa. Luuk. 6:12-13 kohdassa kerrotaan, miten;

”Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi.”

Juudas Iskariotin valinta opetuslapseksi ei ollut vahinko, koska jo tuolloin Jeesus tiesi päätyvänsä ristille.

Joh. 6:70-71. Jeesus sanoi heille (opetuslapsilleen): "Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana." Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista. (Jeesuksen seurassa ollessaankin Juudas oli Saatanan vaikutuksen alainen, koska varasti jatkuvasti opetuslasten yhteisestä kassasta; Joh. 12:4-6. Juudakselle raha oli Jeesusta rakkaampi.)

Miksi Jeesuksen, joka on 100 %:sti Jumala, oli pidettävä yhteyttä Isään, Jumalaan? Siksi koska Hän on myös 100 %:sti ihminen. Jeesus ei ole puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala, vaan 100 %:sti kumpaakin. Raamattu kertoo tämän seuraavasti;

Fil. 2:6-8. Hänellä (Jeesuksella) oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Jeesus ikään kuin pimensi itsessään Jumalallisen puolensa, eikä suostunut käyttämään sitä itselleen hyväksi. Hän turvautui kaikessa Isään. Siksi hän vietti paljon aikaa rukouksessa. Hän suostui elämään ihmisen elämän syntymästä hautaan asti, ilman että olisi jumalallisella luonnollaan hankkinut etuisuuksia itselleen ihmisenä. Ylipapit vahvistivat tämän kun he pilkkasivat Jeesusta ristin juurella;

Matt. 27:42-43. "Muita hän (Jeesus) kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me (ylipapit, lainopettajat ja kansan vanhimmat) uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika."

Ajattele, mikä kiusaus, tulla alas ristiltä, sillä siihen Jeesus olisi kyennyt – ja Jeesus voitti sen. Jos Jeesus olisi auttanut itseään ja tullut pois ristiltä, ei hän olisi sovittanut meidän syntejämme.

Lisäksi ylipapit valehtelivat. Vaikka he saivat Jeesuksen hautaa vartioineilta sotilailta varman tiedon siitä, että Jeesus oli noussut kolmantena päivänä ylös kuolleista, he lahjoivat sotilaat kertomaan valheita voidakseen säilyttää kasvonsa ihmisten silmissä; Matt. 28:11-15. Ihmiskunnia oli heille Jumalan kunniaa tärkeämpi.

Mikä sitten on rukouksen ”palkka”? ”Palkka” on tässä lainausmerkeissä, koska Jumala antaa kaiken meille lahjaksi. Miksi sitten rukoilla, jos Jumala muutenkin antaa kaiken tarpeellisen? Paavali kertoo yhden syyn kirjeessään filippiläisille.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Anoen ja kiittäen! Miksen luottaisi Jumalan hyvyyteen niin paljon, että kiittäisin Häntä jo pyytäessäni, oli Hänen ratkaisunsa pyyntööni sitten mikä tahansa.

Kun luotan Jumalaan, ei minun itseni tarvitse enää hätäillä – saan luottaa siihen, että asiani on Jumalan käsissä. Seurauksena on rauha – Jumalan antama rauha.

Ja mikä tärkeintä, rukousyhteys pitää meitä Jumalan yhteydessä niin, että maailman väärät houkutukset ja omat himomme eivät vie meitä mukaansa, vaan pysymme Kristuksessa Jeesuksessa.

Matteus on tallentanut seuraavat Jeesuksen sanat;

Matt. 7:7-11. "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Saako jokainen pyytävä, löytääkö jokainen etsijä ja avataanko jokaiselle kolkuttajalle? Miten tämän voisi ymmärtää? Ratkaisu löytyy muutamaa jaetta myöhemmin, jakeesta 14.

Matt. 7:14. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Jos pyydät päästä elämään sisälle, Jumala ohjaa sinut Jeesuksen Kristuksen luo. Jos etsit tietä, joka vie elämään, löydät Jeesuksen. Ja jos kolkutat tälle elämän tielle vievälle Jeesus-portille, se avataan sinulle varmasti.

Entä lause; ”Teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät”.

Jumala ei anna meille pahoja asioita, vaikka niitäkin me joskus tyhmyyksissämme pyydämme. Pahat asiat me hankimme elämäämme ihan itse, omilla ratkaisuillamme – Jumala ei meitä siinä estä eikä pakota meitä luopumaan niistä. Murehtii kyllä – mutta ei estä.

Vanhan testamentin puolella on kerrottu kuningas Hiskiasta, jolle Jumala lisäsi ikää 15 vuotta, kun Hiskia sitä rukoili. Ehkä olisi ollut parempi, jos Hiskia ei olisi saanut tätä jatkoaikaa, sillä Hiskia ylpistyi. Hänen poikansa Manasse, joka tuli kuninkaaksi Hiskian kuoleman jälkeen 12 vuotiaana, vei kansan syvälle epäjumalien palvontaan.

2 Aik. 32:24. Noihin aikoihin Hiskia sairastui pahasti ja oli jo kuolemaisillaan. ...

Jes. 38:2-5. Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: "Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi." Ja hän itki katkerasti. Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta.

2 Aik. 32:25-26. Mutta Hiskia ei ollut kiitollinen osakseen tulleesta ihmeestä, vaan tuli ylpeäksi. Silloin Herra vihastui häneen ja koko Juudaan ja Jerusalemiin. Hiskian sydän kuitenkin nöyrtyi, ja myös Jerusalemin asukkaat nöyrtyivät, eikä Herran viha kohdannut heitä Hiskian aikana.

2 Kun. 20:21-21:2. Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Manasse. Manasse oli kuninkaaksi tullessaan kaksitoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. … Manasse teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän harjoitti samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

Jumala oli profeettojensa kautta uhannut kansaa rankoilla puhdistustoimenpiteillä, jos kansa luopuu Jumalasta. Koska Hiskia nöyrtyi, Jumala ei toteuttanut uhkaustaan vielä Hiskian eläessä. Manasse kuitenkin veti ne toiminnallaan itsensä ja kansan päälle.

Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.

Niin kauan, kun riistän lähimmäistäni, minun on turha kuvitella Jumalan vastaavan rukouksiini. Ainoa rukous, jonka Jumala silloin suostuu kuulemaan, on syntisen rukous – ”Herra ole minulle syntiselle armollinen.”

Jotkut rukoilevat siunausta ja terveyttä Jumalalta voidakseen jatkaa oman tai lähimmäisen elämän tuhoamista. Luulevatko he, että Jumala toimii vastoin Raamatussa ilmoittamaansa sanaa – vai onko heidät opetettu rukoilemaan jotain muuta jumalaa kuin Pyhää Kaikkivaltiasta. Siunaus on siunaus vain, jos Pyhä Jumala on siunauksen takana. Vanhassa testamentissa Jesaja sanoo tämän seuraavasti:

Jes. 59:1-2. Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule, …

Myös anteeksiantamattomuus tukkii rukouskanavan tehokkaasti.

Matt. 6:14-15. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Jos en anna anteeksi, vahingoitan sillä itseäni enemmän kuin häntä, jolle en anna anteeksi. Minusta tulee katkera – ja katkeruus karkottaa ihmiset läheltäni – ja katkeruus muuntuu lopulta joksikin sairaudeksi. Jumala tietää tämän ja siksikin hän varottaa meitä anteeksiantamattomuudesta.

Entä jos en kykene antamaan anteeksi? Jumala haluaa, että olisimme Hänelle rehellisiä myös tässä asiassa. Silloin kannattaa rukoilla vaikka näin; Herra, en kykene antamaan anteeksi. En edes halua antaa anteeksi. En halua siltikään vaikka tiedän sen Sinun tahdoksesi. Herra, tee Sinä asialle jotain?

Seppo Jokinen kertoo kirjassaan, miten eräs poika vihasi isäänsä vielä viisikymppisenäkin. Omien sanojensa mukaan poika olisi mennyt ja tappanut isänsä, mutta kristittynä uskovana ei voinut. Jumala johdatti asian niin, että isä kirjoitti kirjan omista lapsuuden kokemuksistaan. Siitä kun hän huutolaispoikana oli saanut talossa syödäkseen silakan perkeet, kun talonväki itse söi paremmat osat. Isänsä kirjoittamaa kirjaa lukiessaan 50 v. poika totesi; Ei kukaan näistä lähtökohdista käsin olisi kyennyt toimimaan mallikelpoisena isänä. Tälle pienelle huutolaispojalle hän kykenee antamaan anteeksi.

Kun tekee tahdon ratkaisun antaa anteeksi, tulee tunnekin sitten aikanaan perässä.

Jumalan vastaus rukouksiin voi olla kolmenlainen – kyllä, ei, tai odota. Jos Jumala ei tunnu heti vastaavan, ei kannata lannistua. Job, Vanhan testamentin henkilö, odotti Jumalan vastausta pitkään. Mutta odotusaika oli tarpeellinen. Odotusaikaa ei tarvinnut Jobin tapauksessa niinkään Job itse, vaan hänen kolme ystäväänsä. Jos Jumalan vastaus näyttää viipyvän, syynä voi olla se, että Jumala tekee parhaillaan työtä joko sinussa itsessäsi tai sinun läheisissäsi. Jobin kohdalla on rukouksesta vielä mielenkiintoinen maininta;

Job 42:10. Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. …

Job siis rukoili ystäviensä puolesta, niiden ystävien, joista hän oli vähän aikaisemmin sanonut:

Job 16:2. … Parhaatkin lohduttajat - tehän vain lisäätte tuskaa.

Jobin esimerkki kertoo meille senkin, että kannattaa rukoilla muiden puolesta. Siinä on sama lainalaisuus kuin siunauksessa, josta sanotaan; ”Siunatkaa, jotta perisitte siunauksen” (1. Piet. 3:9).

Eräs nainen oli tullut Erik Ewaldsin (edesmennyt pappi, psykologi, sairaalasielunhoitaja) luo ja kysynyt, ”mitä minun pitäisi rukoilla mieheni puolesta, joka aina on menossa, aina juoksemassa rahan perässä. Millä hänet saisi pysähtymään ja miettimään näitä iäisyysasioita”? Erik oli hetken miettimisen jälkeen vastannut; ”rukoile hänelle konkurssia”.

Voisiko sairaus, vastoinkäyminen tai muu vaikeus olla juuri se juttu, joka pysäyttää meidät miettimään elämämme suuntaa. Se voi olla myös se asia, jolla Herra pitää meidät lähellään. Paavali kertoo siitä näin;

2. Kor. 12:7-9. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle.

Sitä asiaa, jolla Jumala piti Paavalin nöyränä, ei tiedetä. Tiedämmekö me, millä Jumala rajoittaa meitä ylpistymästä?

yhteen rukouksessa on saanut alkunsa ensimmäisen vuosituhannen germaanien tavasta osoittaa kuuliaisuuttaan. Siitä se on tullut kristilliseksi tavaksi. Jumala ei katso siihen asentoon tai paikkaan, jossa rukoilemme, vaan rukoilijan sydämeen.

Isä meidän –rukouksessa on oikeastaan kaikki tarpeellinen. Muutama huomio.

• Siinä tunnustetaan, että olen yksi Isän Jumalan monista lapsista – en voi enkä saa jättää huomiotta kanssaveljiäni ja -sisariani.

• Jumalan nimeä ei voi erottaa Jumalasta itsestään. Jos Jumalan nimeä ei pidä pyhänä, ei pidä Jumalaakaan.

• Rukoillessamme; ”Tulkoon sinun valtakuntasi", rukoilemme Jeesuksen takaisintulon lisäksi sitä, että Jumalan hallintavalta meidän kristittyjen sydämissä lisääntyisi, myös minun omassa sydämessäni ja että mahdollisimman moni, joka ei vielä usko, pelastuisi Jumalan lapseksi.

• Joku on sanonut, että taivas on taivas siksi, koska siellä Jumalan tahto saa tapahtua täysimääräisesti. Jos sallin Jumalan tahdon tapahtuvan myös omassa elämässäni, ei minun tarvitse murehtia toimeentulostani.

Anteeksiantamattomuutta käsittelin jo aikaisemmin.

Pyyntö, ettei joutuisi kiusaukseen (koetukseen), on myös tärkeä. Jos Jumala ottaisi suojelevan kätensä yltäni, olisin hukassa.

Tämä pyyntö sisältää myös sen toivomuksen, ettei meidän Jumalan lapsien tarvitsisi joutua lopunajan päätöksen koetuksiin, vaan että Kristus tulisi hakemaan omansa pois maailmasta ennen maailman joutumista niihin.

Pyyntö, ”päästä meidät pahasta”, sisältää merkityksen, ”päästä meidät sekä pahasta että paholaisesta”. Tässä pyydämme myös, että voisimme vastustaa itsessämme olevaa taipumusta pahaan.

Psalmi 19:13. Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

Tämä ei tarkoita väkisin tehtyä iloa – se ei ole aitoa. Sananlaskuissa Vanhan testamentin puolella sanotaan näin:

Sananl. 25:20. Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle?

Kun on murheen aika, on surtava. Surutyö on käytävä loppuun. Surun kieltäminen on Raamatun mukaan yhtä tyhmää kuin jos riisuisi vaatteensa pakkasella. Jeesus on surussakin mukana. Hän ei pelkää sairautta eikä kuolemaa.

Entä millainen on lakkaamaton rukous? Kun en häpeä Herraani ja Mestariani jokapäiväisen elämäni keskellä, on asenteenani jatkuva ajanvietto Herrani kanssa. Sitä voi sanoa lakkaamattomaksi rukoukseksi. Jos taas ajatukseni jatkuvasti pyörivät esim. sen ympärillä, miten lisäisin omaisuuttani - mistä se kertoo?

Markus kertoo evankeliumissaan rehellisen miehen rukouksesta;

Mark. 9:20-24. ”He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: "Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?" "Pienestä pitäen", vastasi mies. "Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!" "Jos voit?" vastasi Jeesus. "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"

Paastoa voi halutessaan käyttää rukouksen osana. Paasto ei kuitenkaan ole Jumalaa vaan meitä itseämme varten. Paasto ei ole keino Jumalan mielisuosion tai mieleisen vastauksen saamiseen, vaan hartauden harjoittamisen muoto.

Rukous muuttaa varmasti sekä itse rukoilijaa, että vaikuttaa myös kohteessa, jonka puolesta rukoillaan.

Jos haluat muutosta, rukoile. Jos et halua muutosta, niin rukoile ettei muutosta tapahtuisi.

Raamatussa on hieno esimerkki miehestä, joka kääntyi Herran puoleen. Luukas kertoo siitä näin (Luuk. 19:1-10);

Luuk. 19:1-5. Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." …

Pysähdytäänpä tähän kohtaan hetkeksi. Miksi Jeesus kulki koko kaupungin halki? Jerikosta ei voinut enää jatkaa eteenpäin sillä seuraava pysähdyspaikka olisi ollut Jerusalem ja sinne ei olisi enää ehditty sen päivän aikana. – Syynä oli Sakkeuksen ääneen lausumaton kaipaus saada yhteys Jeesukseen. Jeesus oli kuullut sen, vaikka Jumalaa lukuun ottamatta kukaan muu ei ollut siitä tietoinen. Jeesus itse sanoi Sakkeukselle näin; ”Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.” Äänetönkin kaipaus Jumalan puoleen on rukouksena äänekäs. Taivaan Isä oikein kuuntelemalla kuuntelee tällaisia huokauksia. Sakkeuksen kohdalla oli nyt koittanut se päivä, jolloin hänen rukouksensa oli määrä toteutua.

Kun Jeesus sanoi menevänsä Sakkeuksen luo kylään, vaikutus oli kuulijoille sama kuin olisi pommin heittänyt. Juutalaisen rabbin, sellainenhan Jeesuskin oli, ei sopinut ”kasvojaan menettämättä” aterioida julkisyntisen luona. Sakkeushan keräsi rahaa ns. kunnon kansalaisilta roomalaisille ja vieläpä pisti osan omiin taskuihinsa, eli oli lisäksi varas.

Juutalainen fariseus jopa rukoili seuraavasti;

Luuk. 18:11. … 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.

Jeesus suostui ivaan ja pilkkaan Sakkeuksen tähden. Tämä saattoi olla se asia, joka särki Sakkeuksen sydämen ja avasi sinne pääsyn Jeesukselle. Sen pilkan ja ivan, joka olisi todellakin kuulunut Sakkeukselle itselleen, Jeesus otti nyt kantaakseen.

Luukas jatkaa selostustaan näin;

Luuk. 19:6-10. Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Sakkeuksen kaipaus sai Jeesuksen tulemaan hänen luokseen. Mutta vasta Jeesuksen läsnäolo vaikutti muutoksen ja muutos näkyi tekoina. Sakkeus oli kuin se Luukkaan evankeliumissa kerrotun vertauksen kadonnut lammas, jota paimen lähti etsimään (Luuk. 15:4-7).