Miksi lukisin Raamattua?

Vähän ennen toista maailmansotaa joku Suomen yliopistossa opettava uskontotieteiden tohtori oli sanonut että; "niin tosissaan Raamatun ilmoitusta ei tarvitse ottaa, että uskoisi Israelin vielä olevan kansana omassa maassaan." Hän oli myöhemmin tiettävästi pyytänyt oppilailtaan anteeksi.

- Myydyin kirja maailmassa.

- Se on käännetty useammalle kielelle kuin mikään muu kirja.

Jeesus on yhtä Jumalan sanan kanssa. Tämä Jumalan Sana (Jeesus) voidaan löytää Raamatun kirjoituksista.

Matt. 4:4. Mutta Jeesus vastasi (paholaiselle): "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"

Miksi sitten kaikki eivät löydä Jumalan Sanaa, Jeesusta? Siihen on muutamia syitä, joista joitakin seuraavana.

• Jeesusta ei haluta löytää. Esim. ateistitiedemies sulkee jo lähtökohtaisesti kaiken yliluonnolliseen viittaavan pois. Kukapa auktoriteettiasemassa oleva haluaisi tunnustaa puolustaneensa koko elämänsä ajan valhetta.

• Jeesusta pidetään vain yhtenä monista guruista. Näin ajattelevat henkilöt eivät edes tutustu Raamatun sanaan ennen kuin ovat kokeilleet kaikkea muuta mahdollista.

• Jotkin kristityn nimeä kantavat ihmiset käyttäytyvät sen verran luotaantyöntävästi, ettei heidän seuraansa haluta tulla. Oikean kristityn rukous onkin: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella.”

Raamatussa kerrotut henkilöt ja heidän toimintansa, kuten Johannes Kastaja, on sidottu tiettyyn historiassa tapahtuneeseen aikaan. Se on todennettavissa Raamatun ulkopuolisista historiallisista lähteistä.

Johannes Kastajan historiallisesta viitekehyksestä kerrotaan Raamatussa seuraavaa;

Luuk. 3:1-2. Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes (Herodes Antipas), Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa.

Koska tutkijat eivät ole löytäneet Raamatussa mainituista henkilöistä virheitä, ei ole mitään syytä epäillä niidenkään Raamatussa kerrottujen ihmisten historiallisuutta, joista ei ole löydetty mainintaa Raamatun ulkopuolisista lähteistä.

Eräs liberaalieksegeetti (= maallistunut raamatuntutkija/-selittäjä) kertoi vakavissaan, ettei sellaista henkilöä kuin Daavid ole koskaan ollut olemassa. Daavid kun oli mainittu ainoastaan Raamatussa mutta ei missään sen ulkopuolisessa lähteessä. Jumalan huumorintajua kuvaa se, että tämän jälkeen kaivauksissa Israelissa löytyi kivenpalanen, johon oli heprean kielellä hakattu kirjoitus ”bet daavid” eli Daavidin huone.

Selitys/huomautus; Liberaalieksegeettiä voisi verrata niihin Jeesuksen ajan saddukeuksiin, joiden mielestä ylösnousemusta ei ole, ei myöskään enkeleitä eikä henkiä (Matt. 22:23, Apt. 23:8). Saddukeukset hyväksyivät ”Raamattuunsa” vain Mooseksen kirjat, ei muita kirjoituksia. Samoin nykyajan maallistuneet raamatunselittäjät riisuvat Raamatusta pois kaiken sen mitä eivät halua ymmärtää tai kykene ymmärtämään. Jeesuksen aikana sananselittäjät olivat jakaantuneet näihin saddukeuksiin ja fariseuksiin (Fariseukset yrittivät noudattaa Jumalan sanaa tunnontarkasti), samoin kristikansa on jakaantunut nytkin.

Valitettavasti kansankirkkoon on hakeutunut monia tällaisia ”saddukeuksia”. Jumalan valtakunta on salattuna näiden nykyajan saddukeusten ja fariseusten keskellä, vaikkakaan ei aina sisäisesti heissä.

Aina kun Raamatussa kerrottujen tapahtumien historiallisuutta on epäilty, ovat epäilijät olleet väärässä. Raamattuun on kirjoitettu ne tapahtumat, miten Jumala on aikaisemmin toiminut ja miten Hän tulee edelleen toimimaan maailman ja kansakuntien historiassa.

Vaikka Raamattu ei ensisijaisesti ole historian tai luonnontieteen kirja, on Raamattu osoittautunut paikkansa pitäväksi myös näissä asioissa.

Toinen esimerkki; Onko Raamattu väärässä, kun siellä sanotaan jäniksen märehtivän? Yleisin virheellinen selitys kyseiselle kohdalle on ollut, että jänis liikuttaa suutaan niin kuin se näyttäisi märehtivän ja tästä olisi Raamatun kirjoittaja sitten vetänyt sen "virheellisen" johtopäätöksen, että jäniskin märehtisi.

5. Moos. 14:7. Mutta eläimiä, jotka märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia tai joilla on sorkat mutta jotka eivät märehdi, ette saa syödä. Näitä ovat kameli, jänis ja tamaani, jotka tosin märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia; ne ovat saastaisia.

"Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta" kirjan, mukaan; Märehtimisen sanatarkka käännös hepreasta on; "nostaa ylös sen, mitä on niellyt". Esim. kaneilla on erityinen bakteereja sisältävä pussukka (umpilisäke) paksusuolen alkupäässä. Pussukassa olevat bakteerit edistävät ruoan sulatusta samaan tapaan kuin karjaeläinten pötsissä olevat bakteerit. Kani tuottaa kahdenlaisia ulostepalloja, joista toisessa on näitä bakteereja. Näitä ulostepalloja kani syö parantaakseen ruoansulatustaan. Kani siis "syö uudelleen sen, mitä on niellyt" ja osoittaa Raamatun tekstin olevan tältäkin osin paikkansapitävä.

Raamattu ei pyri antamaan kiiltokuvamaista kuvaa "uskon sankareista". Se ei salaa Raamatussa kerrottujen henkilöiden hairahduksia. Raamattu kertoo totuuden meistä ihmisistä – mutta se kertoo totuuden myös Jumalan pelastavasta armosta joka on saatavissa Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Raamattu näyttää pienelle ihmiselle kuvan suuresta Jumalasta. Millä muulla tavalla me oppisimme ymmärtämään Luojaamme, kuin katselemalla Hänen tekojaan ja kuuntelemalla Häntä. Jumalan teot ja puheet on kerrottu meille Raamatussa.

Room. 15:4. Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa.

Jeesuksen Jumaluudessa olemme tietynlaisen salaisuuden edessä. Mutta niin täytyy ollakin, onhan kyse Jumalasta. Jos ymmärtäisin asian täysin, ei kyseessä olisikaan enää Jumala. Samoin se on Raamatun sanan kanssa, jossa Jumala on ilmoittanut itsensä. Raamatun sana avautuu lukijalleen vähitellen, sen mukaan kuin ihminen kykenee sitä, omista lähtökohdistaan ja hengellinen kasvu huomioiden, ottamaan Pyhältä Hengeltä vastaan.

Raamatun tekstiä on vaikea, ellei mahdotonta kääntää sanatarkasti. Esim. monet psalmit on kirjoitettu runomuotoon. Jos runomuoto käännöksessä säilytetään, kärsii sanoman sisältö. Jos taas sanoma pyritään säilyttämään muuttumattomana, häipyy puolet vaikuttavuudesta. Joten kiista siitä, mikä Raamatun käännös on oikea, osoittaa tietämättömyyttä. Itse luen vuoden 1933/38 ja vuoden 1922 Raamatun käännöksiä rinnan. Lisäksi joudun käyttämään selitysteoksia, sillä en osaa alkukieliä (hepreaa ja kreikkaa).

Raamatussa on;

- Jumalan sanoma ihmisille,

- Jumalan puhetta itsensä kanssa (meillä on kolmiyhteinen Jumala; esim. 1 Ms. 1),

- Jumalan puhetta paholaiselle (esim. keskustelu taivaassa; Job. 1),

- ihmisen puhetta Jumalalle,

- ihmisen puhetta toisille ihmisille,

- sielunvihollisen puhetta (käärmeenä ja valkeuden enkelinä) ihmiselle (esim. 1 Ms. 3:1-5, Job. 4:12-21, 42,7 ja Matt. 4:1-11.)

Raamatussa on mm. seuraava teksti, jonka yksi Jobin ystävistä kertoi saaneensa taivaallisena viestinä;

Job 4:12-21. ”Kuin varkain tuli jostakin sana, … Se tuli niin kuin uninäyt tulevat … jokin pysähtyi eteeni, … ja minä kuulin äänen: Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä. Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi, hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.”

Se, että tämä teksti on kirjoitettu Raamattuun, ei tarkoita sitä, että se olisi tullut Jumalalta. Jumala itse sanoi myöhemmin, (Job 42:7) ettei se viesti tullut Häneltä. Ei kannata ottaa yksittäistä Raamatun kohtaa ja ojentautua sen mukaan, ellei se ole sopusoinnussa muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Tämä paholaiselta tullut sanoma on kirjoitettu Raamattuun siksi, että tietäisimme arvioida kaikki saamamme viestit Raamatun muun sanan valossa, ettemme eksyisi.

Kun Jumala lähestyy ihmistä, hänen sanomansa yleensä alkaa; ”älä pelkää” tai ”Jumala rakastaa sinua”.

Entä darvinistinen kehitysoppi, joka kieltää Jumalan luojana?

Alkeellisinkin elämänmuoto sisältää 625 erilaista proteiinia (valkuaisainetta), puhumattakaan niitä paljon monimutkaisemmista rna:sta, dna:sta, mitokondrioista, jne. Nykyisin jo tiedetään, miten äärettömän monimutkainen on yksinkertaisinkin elollisesta löytyvä proteiini. Todennäköisyys yhdenkin tällaisen proteiinin syntymiseen sattumalta luonnonvalinnan tuloksena (yrityksen ja erehdyksen kautta) on todennäköisyyslaskennan mukaan mahdotonta. Todennäköisempää on elää 120 vuotiaaksi ja saada lotossa päävoitto elämänsä kaikkina viikkoina. ”Eihän se ole mahdollista”, voit todeta. Ei olekaan. Kuinka paljon epätodennäköisempää onkaan sitten se, että kaikki 625 proteiinia olisivat syntyneet vahingossa samanaikaisesti toimivan solun sisälle? Kyllä joillakin tiedemiehillä on suuri usko!!!

Itse luulin nuorena uskovana, että Jumala on luonut maailman evoluutiota käyttäen. Mitä enemmän luin evoluutiosta, kehitysopista, luonnonvalinnasta, sitä enemmän törmäsin mahdottomuuksiin ja suoranaisiin valheisiin.

Selitys/huomautus; Todennäköisyys jo yhdenkin proteiinin syntymiseen sattumalta (luonnonvalinnan tuloksena) on yksi mahdollisuus sellaisesta määrästä kuin 10 potenssiin 114 (ykkösen perässä on 114 nollaa). Eikä tämän yhden proteiinin syntymisellä olisi mitään merkitystä, ellei se sattumalta syntyisi soluun, jossa jo kaikki muu, kuten sen valmistusta ohjaava aineeton tietojärjestelmä, olisi valmiina. Matemaatikot ovat osoittaneet, etteivät kehitysopin evolutiiviset prosessit pysty tuottamaan edes yhtä proteiinia, saati sitten solun muita osia ja toimintoja, vaikka aikaa olisi ollut käytettävissä miljardeja vuosia. Ainoa jäljelle jäävä järkevä selitys on, että joku älykäs suunnittelija on rakentanut kertaheitolla, lyhyen ajan kuluessa, kunkin luonnossa toimivan järjestelmän valmiiksi, toimivaksi kokonaisuudeksi. Geenitiede ja todennäköisyyslaskenta osoittavat yksiselitteisesti, että darvinistinen kehitysoppi ei ole totta.

Ennakko-oletutuksella maan pitkästä iästä, ajanmäärittäjät pakotetaan hylkäämään kaikki nuorta maata puoltavat tutkimustulokset, vaikka em. tulokset ovat nykyisin enemmistönä. Esim. dinosauruksia pidetään edelleen 65 miljoonaa vuotta sitten sukupuuttoon kuolleina, vaikka niiden luut verisuonineen eivät vielä ole ehtineet edes kivettyä.

Voitaisiinkin todeta, että darvinistinen kehitysoppi on huonoin mahdollinen oppirakennelma, mutta siitä pidetään kiinni, koska Jumalan luomistyön kieltäjillä ei ole muutakaan. Ilman sitä he joutuisivat tunnustamaan Jumalan suunnittelun luomakunnassa. Jumalan olemassaoloa he eivät voi hyväksyä, koska silloin he joutuisivat hyväksymään sen että ovat eläneet valheessa, josta pitäisi tehdä parannus. Heillä ei ole muuta mihin tukeutua, meillä on. Meillä on luominen, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, Raamattu ja Jumala joka antaa rehelliselle etsijälle myös uskon.

Raamatun perusperiaate on se, että totuudessa pysytään silloinkin kun se ei ole itselle eduksi. Tuntuisi kummalliselta, jos Raamattuun olisi tämän periaatteen vastaisesti kirjoitettu muunneltua totuutta. Jumalahan itse on sanonut (Psalmissa 51:8), että Jumala tahtoo sisimpääni totuuden.

Toinen Raamatun perusperiaate on se, että Jumalan lupaukset ovat muuttumattomia, koska Jumala itse on muuttumaton. Se, minkä Jumala on luvannut alussa, se pätee myös lopussa. Me saamme pitää lupauksia armosta, jonka Jumala on sanassaan kertonut ihmisille, varmasti toteutuvana (tosin myös varoitukset kadotuksesta).

Raamatun mukaan viimeisin vedenpaisumuksessa mukana ollut henkilö (Seem) eli vielä, kun Jaakob, Iisakin poika, Aabrahamin pojanpoika, oli noin 40 -vuotias. - Joten tieto vedenpaisumusta edeltävästä ajasta välittyi silminnäkijän kertomana.

Selitys/huomautus; Luther pitää mahdollisena, että Melkisedek, jolle Aabraham antoi kymmenykset (1. Moos. 14:17-20), olisi ollut tämä Seem.

Aabraham lähti liikkeelle luvattua maata kohti Kaldean Urista. Urista on kaivauksissa löytynyt valtava määrä nuolenpääkirjoituksella savitauluille kirjoitettuja asiakirjoja. Raamatun tekstitkin on kirjoitettu hyvin varhain. Mooseksen kirjoja voidaan pitää Mooseksen kirjoittamina. (Tosin niiden kieliasua muokattiin Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana.) Minä luotan siihen, mitä Raamattu itse kertoo kirjoittajistaan. Luottaisin myös siihen, mitä muistiin merkitty juutalainen vanha perimätieto kertoo kirjoittajista. Kolmanneksi luottaisin niihin nykytutkijoihin, jotka tunnustavat Raamatun auktoriteetin. Niiden tutkijoiden oletuksiin, jotka kieltävät Raamatun Jumalan sanana, en luottaisi ollenkaan.

Entä apokryfikirjat?

Vanhan Testamentin apogryfikirjat ovat hyödyllistä lukemista, pelastumisen kannalta kuitenkin tarpeettomia.

Esim. Makkabealaiskirjat on kirjoitettu Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjoitusten välissä ja ne kertovat ajasta ennen Jeesuksen syntymää.

Uuden testamentin apogryfikirjoista osa on hyödyllistä lukemista kristittynä elämisessä, kuten apostolisten kirkkoisien kirjoitukset. Gnostilaiset kirjoitukset ovat kuitenkin haitallista roskaa.

Uuden testamentin apokryfikirjoitukset ovat toiselta vuosisadalta ja sen jälkeiseltä ajalta, jolloin Raamatun kaanon (= Raamattuun mukaan otetut kirjoitukset) oli jo vakiintunut kristittyjen keskuudessa. Sen vuoksi ne oli helppo jättää pois siinä kirkolliskokouksessa, jossa päätettiin Raamatun kaanonista.

Sielunvihollinen on aina yrittänyt vietellä Jumalan sanaan uskovia mukaan erilaisiin harhaoppeihin. Gnostilaisuus on tällainen oppi. Ei kuitenkaan kannata opiskella tuntemaan väärää. Sitä on niin paljon. Kannattaa opiskella tuntemaan Jumalan Sana aitona, eli sellaisena kuin se on kerrottuna Raamatussa. Kun aidon tuntee, erottaa aina väärän, koska se poikkeaa aidosta.

Ei kannata lähteä painimaan nokikolarin kanssa, siinä tulee vain itse mustaksi, silloinkin vaikka voittaisi.

Numerointi luvuille ja jakeille on Raamattuun jälkikäteen (keskiajalla) lisätty lukemisen helpottamiseksi.

Raamatun opetus tulee aina arvostella Raamatun sanalla – se on myös kuulijan velvollisuus.

Nuhteleminen; jollei totuutta voi sanoa rakkaudessa, kannattaa se jättää sanomatta.

Puolustautuminen; itseään ei ole pakko puolustaa, lähimmäistä kyllä – miksi tämä on meillä kääntynyt toisin päin?

Raamatun selittämisessä kannattaa noudattaa seuraavia periaatteita;

• Raamatun tulkinnanvaraiset kohdat selitetään varmojen kohtien kautta.

• Kun joku asia on mainittu useampaan kertaan, on se varmaa. Yksittäisistä kohdista ei saa tehdä oppirakennelmaa.

• Jollei jokin tai jonkun tulkinta sovi Raamatun kokonaissanomaan (ihmisen pelastumiseen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön kautta), kannattaa tulkintaan suhtautua varauksella.

• Raamattu sisältää Jumalan suunnitteleman ja toteuttaman pelastushistorian. Jollei selittäjä sitä ymmärrä, eivät hänen selityksensäkään osu kohdalleen.

• Jos jotain kohtaa ei ymmärrä, kannattaa noudattaa Lutherin mainitsemaa periaatetta; ”Nostan hattua ja menen ohi”.

Ottamalla vastaan Raamatun ilmoittama evankeliumi pelastutaan, tullaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Paavali kirjoittaa Timoteukselle seuraavasti;

2 Tim. 3:15-17. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

Jeesus sanoi fariseuksille;

Joh. 5:39-40. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta (Jeesuksesta). Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.

Itse asiassa koko Raamattu, myös Vanha testamentti, kertoo Kristuksesta.

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Usko Kristukseen voi syntyä vain kuuntelemalla julistusta, joka on Raamatun sanan mukaista.

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Joh. 20:31. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Jeesus itse sanoo Joh. 7:38 kohdassa seuraavasti; Otan ao. jakeen "Raamattu kansalle" suomennoksesta, koska se noudattaa alkuperäistä sanamuotoa paremmin kuin kirkkoraamatun käännökset.

Joh. 7:38-39. Joka uskoo minuun (Jeesukseen Kristukseen) niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat. Tämän hän (Jeesus) sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. …

Nykyään liian moni sanoo, että hän uskoo Jumalaan mutta ei siten kuin Raamattu opettaa. Tämän raamatunkohdan mukaan on kyseenalaista, ovatko nämä saaneet Pyhää Henkeä, jonka Jeesus lupasi lähettää.

Pyhät kirjoitukset eli koko Raamattu kertoo Jeesuksesta, joka kuoli ristillä sovittaen meidän syntimme. Joka tämän sanoman (= evankeliumin) uskoo, hän syntyy uudesti ylhäältä ja alkaa elää uutta elämää Jumalan lapsena. Jumalasuhteessaan kuollut alkaa elää, ja tätä uutta elämää Jumalan yhteydessä ei ruumiillinen kuolemakaan katkaise.

Toiseksi; Raamatun ilmoitus myös kasvattaa Jumalan lapsia uskossa. Pelastunut Jumalan lapsi lukee Raamattua, eheytyy ja puhdistuu päivittäisistä synneistä. Täysin valmiita me tulemme olemaan kuitenkin vasta taivaassa.

Pelastuttuammekin me tarvitsemme Jumalan sanaa, Raamattua, koska muuten jäämme hengellisesti vauva-asteelle. Jumala haluaisi että meistä tulisi kristittyinä aikuisia ja siihen Raamatun lukeminen meitä kasvattaa. "Aikuisina" emme ole niin helppoja saaliita sielunvihollisen kavalille juonille.

Kasvaminen on kuitenkin kivuliasta, myös hengellinen kasvu. Ei Pyhä henki ole tullut sydämeemme tuhoamaan muistoja elämästämme. Hänen käsiinsä annettuina ne muuttuvat voimavaraksi. Erik Ewaldsilta (edesmennyt pappi, psykoloki ja sairaalasielunhoitaja) kysyttiin kerran, että mistä hän ammentaa sitä elämänviisautta, jolla hän kykenee lohduttamaan muita? Erik oli vastannut, että ankeasta lapsuudestaan.

2 Kor. 1:4. Hän (Jumala) rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

Sana vapauttaa meitä entisen elämämme painolastista ja kasvattaa meitä niin, että Kristuksen kirkkaus pääsee meissä esiin.

2. Kor. 3:17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Sana antaa levon, uudistaa mielen, poistaa turhat pelot.

Kun Jumala antaa meille rauhansa, se ei ole vahvan ihmisen rauhaa. Jumala antaa voimansa heikoille ja rauhansa rikkinäisille. Vahvat ja ehjät ottavat liian helposti kunnian itselleen. Eivätkä vahvoina ja ehjinä itseään pitävät Jeesusta oikeastaan mihinkään tarvitsekaan.

”Shalom”, heprean rauha –sana, kuvaa kasaa ruukunsirpaleita, jotka joku kasaa ehjäksi käyttökelpoiseksi astiaksi.

”Eireenee”, kreikankielinen rauha –sana, kuvaa pilalle rispaantunutta köydenpätkää, jonka joku punoo uudelleen ehjäksi ja käyttökelpoiseksi. (Tämän opin Helsingin raamattukoulun entiseltä rehtorilta Seppo Kankaalta.)

Jumalan antama todellinen rauha alkaa vasta silloin, kun Jumala on saanut luvan kasata ihmisen ehjäksi sirpaleista. Jotkut jo lapsesta asti Jeesuksen seurassa olleet ovat kuitenkin tästä säännöstä ihana poikkeus.

Sana antaa ohjausta elämään.

Ps. 119:105. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.

Sananl. 4:20-22. Kuuntele tarkkaan, poikani, mitä sinulle sanon, pidä korvasi auki! Älä päästä mielestäsi minun sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi, sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa.

Sanasta me löydämme puolustuksen pahan hengellisiä hyökkäyksiä vastaan. Tämän vuoksi paha yrittää saada meidät luopumaan sanasta. Sillä sen jälkeen kun olemme alkaneet valikoida sanasta vain itsellemme edullisia kohtia, jumalattoman maailman mielipiteet saavat meidät saaliikseen.

Jeesus puolustautui Jumalan sanalla paholaista vastaan.

Matt. 4:1-11. Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'" Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Sana tuo ilmi sekä meidän omat että muiden motiivit. (Jumalan sanassa on voima paljastaa.) Kun tutkimme Jumalan sanaa, alkaakin Sana tutkia meitä itseämme.

Hepr. 4:12-13. Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Sana keskittää ihmisen huomion oleelliseen, siihen joka kantaa hedelmää.

Joh. 15:1-4. Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Loppujen lopuksi hedelmää tuottaa Jeesuksessa Kristuksessa pysyminen, Hänen seurassaan oleminen. Joten meidän ei niinkään kannata keskittyä hedelmän tuottamiseen kuin Jeesuksen ja Jumalan sanan seurassa olemiseen.

Eräs henkilö haki johdatusta laittamalla sormen silmät kiinni Raamatun väliin. Sormen alle osui kohta Matt. 27:5; "Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, …" Eihän tämä sovi ollenkaan, otanpa toisen kohdan. Sormen alle osui kohta Luuk. 10:37; "… "Mene ja tee sinä samoin."

Jos odotan, että minulle tulisi aikaa lukea Raamattua, sitä aikaa ei näytä koskaan tulevan. Jumalan vastustajat (maailma, oma vanha luonto ja paholainen) eivät sitä aikaa minulle salli.

Matt.13:19. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty.

Ef. 6:12-17. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, ... Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, … ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Room. 8:7-8. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Säännöllinen aika Raamatun lukemiselle kannattaa varata etukäteen.

Raamatun luku kannattaa ehkä aloittaa Luukkaan evankeliumista ja jatkaa lukemalla apostolien teot. Molemmat ovat evankelista Luukkaan kirjoittamia. Nämä kirjat sopivat meille siksikin, että Luukas tietää, mitä on olla ulkopuolinen. Seurakunta koostui aluksi pelkästään uskoon tulleista juutalaisista. Heille ei tarvinnut selittää Vanhan testamentin kirjoituksia koska he tunsivat ne. Luukas, joka oli kreikkalainen, osaa kertoa evankeliumin meille” ei juutalaisille”.

Vanhasta testamentista kannattaa lukea Ensimmäinen Mooseksen kirja, koska silloin saa käsityksen siitä, miksi ihmiskunta tarvitsee pelastajaa. Seuraavaksi sitten kannattaa lukea psalmit.

Uskovana nuori ei ole vielä sisäistänyt Raamatun sanomaa kovinkaan paljoa, joten kannattaa lukea sitä yhdessä muiden uskovien kanssa esim. jossain raamattupiirissä. Vanhemmat kristityt taas helposti ylpistyvät ja lankeavat omiin tulkintoihinsa. Raamattupiirit ja seurakuntayhteys ovat tässä mielessä välttämättömiä.

Hebr. 10:25. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran (takaisintulemisen) päivän olevan.

Joh. 7:16-17. Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Jumala kyllä vakuuttaa Jeesuksen seuraan lähteneen olemassaolostaan.)

Sekin on hyvä että lukee edes satunnaisesti, mutta silloin hengellinen elämä ei kasva sillä tavalla kuin se voisi. Eräs pappi kertoi kerran saarnassaan siitä, miten rippikoululaiset olivat häneltä kysyneet, pitääkö Raamattua lukea jatkuvasti. Vastaus kuului, että ei ruokaakaan tarvitse syödä joka päivä, mutta jos on pidempään syömättä, se kyllä näkyy. Samoin on hengellisen ravinnon kanssa.

Kaikki me emme ole lukuihmisiä. Me olemme siinäkin erilaisia – onneksi. Minä itse istuisin kaikkein mieluimmin kammiossani ja lukisin ja tutkisin. Mutta kuka tekisi sitten ne laupeuden teot? Ne jotka minulta jäävät tekemättä. Veljet, sisaret, me tarvitsemme toisiamme. Ja seurakuntamme tarvitsee meitä kaikkia.

Jeesus kertoi vertauksen (Matt. 25:14-30) siitä, miten palvelija kätki hänelle uskotun talentin maahan. Isännälle olisi riittänyt se, että palvelija olisi vienyt saamansa talentin pankkiin kasvamaan korkoa. Minulle tämä ”pankkiin vieminen” kuvaa sitä, että vien saamani talentin, eli osaamiseni ja lahjani, seurakunnan yhteyteen korkoa kasvamaan. Siellä muut voivat käyttää talenttiani korkoa tuottavalla tavalla, jos en itse osaa.

Jumala ei tässäkään asiassa vaadi, vaan haluaa antaa. Tämä Raamatun kohta, jonka me olemme lukeneet vaatimuksena tuottaa satoa Jumalalle, onkin tarkoitettu levon paikaksi seurakunnan hoitavassa yhteydessä.

Rehellinen epäilijä etsii tietoa, voidakseen uskoa. Epäusko etsii syitä, voidakseen edelleen olla uskomatta (valikoi totuuden). Minä olen epäillyt paljon. Se on pakottanut minut tutkimaan. Niinpä olen myös löytänyt. Jospa voisin siirtää löytöni Jumalan suuruudesta, Hänen luonteenlaadustaan ja rakkaudestaan teille. Mutta olen havainnut, että vastaus menee perille vasta silloin ja siinä laajuudessa, mitä toinen juuri siinä omassa elämäntilanteessaan kysyy. Kannettu vesi ei kaivossa pysy tässäkään mielessä.

Raamatun tutkimisessa kannattaa käyttää selitysteoksia. Selitysteokset kertovat mm. siitä maailmanajasta, jossa ihmiset elivät tekstien kirjoittamisen ajankohtina.

Raamatun alkutekstissä käytetään paljon monivivahteisia sanoja, jotka suomen kieleen käännetään vain yhdellä sanalla. Esim. Raamatun ensimmäisessä jakeessa on Jeesus jo mukana.

• 1 Moos. 1:1 Alussa Jumala loi taivaan ja maan.

Jumala -sana on monikossa. Alussa -käsite voidaan alkutekstistä kääntää myös ”esikoisen kautta”. Evankelista Johannes vahvistaa tämän seuraavasti;

Joh. 1:1-3; ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.”

Raamattua kannattaa lukea rukoillen. Jos etsin Raamatusta vain sellaisia kohtia, joilla pyrin vahvistamaan omia käsityksiäni, menen laput silmillä monen jalokiven ohi. Kun luen Raamattua rukoillen, Pyhä Henki kirkastaa todeksi tietyt asiat;

Joh. 16:7-14. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

"Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Jos olen täynnä itseäni ja sen myötä omia oikeaksi luulemiani tulkintoja, en ota vastaan sitä tietoa, jonka Pyhä Henki haluaisi Raamatusta minulle antaa. Tämäkin on omakohtainen kokemukseni.

tä sanasta. .. Herran sana pysyy iäti. Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu. Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".

Millainen lapsi ei halua kuulla Isänsä mielipidettä? Ja millainen lapsi ei halua lukea Isältään saamaansa kirjettä? Vain sellainen lapsi, jonka Jumala-kuvan sielunvihollinen on pilannut asettamalla oman kuvansa rakastavan Jumalan tilalle.