Miten Jumala johdattaa meitä?

Mikä on johdatusta ja mikä ei? Ensiksi kevennys;

Pikku tyttö oli äitinsä kanssa kävelemässä, kun tyttö huomasi kadulla sormuksen. Hän otti sen maasta ja katseli sitä hetken. Sitten hän sanoi äidilleen: Minä saankin pitää tämän sormuksen. Äiti vastasi, että kyllä se on vietävä löytötavaratoimistoon. Tyttö vastasi; Mutta kun tässä lukee, että ikuisesti sinun.

Millä perusteilla teemme ratkaisumme? Vai annammeko toisten tehdä ne puolestamme?

Jos anoppi tekee vielä ratkaisut avioliitossa olevan poikansa puolesta, se ei ennusta kovin hyvää avioliittoa.

Jos taas lapselle antaa vastuuta liian paljon liian aikaisin, hän ei vanhempana menesty työelämässä (Liisa Keltinkangas-Järvisen mukaan). Tällaiseen vastuunottoon lapsi joutuu esim. alkoholistikodissa.

Jumala on sitoutunut johdattamaan meitä – jos vain itse siihen suostumme. Jumala haluaisi, että tekisimme valintamme hänen tahtonsa mukaan, mutta Hän ei pakota meitä tahtoonsa.

Ps. 32:8. "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

Raamatussa Jeesusta verrataan paimeneen, joka kulkee laumansa edellä ja ohjaa lampaita sanallaan.

Joh. 10:3-4. ... Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. … hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.

Jeesus kulkee edellä ja ohjaa meitä, omia lampaitaan, äänellään. Jos joku ei halua seurata Hänen ääntään jonka me kuulemme Raamatun sanassa, Hän ei käytä kaikkivaltiuttaan pakottaakseen meitä seuraamaan itseään. Hän on niin kuin se tuhlaajapojan isä, joka antoi poikansa mennä, kun poika ei halunnut olla hänen lähellään (Luuk. 15:11-32). Poika tavoitteli tietoisesti valtaa, jonka hän nyt saikin itselleen tullessaan riippumattomaksi muista – mutta vallan tavoittelun kääntöpuolena hän tukahdutti itsessään rakkauden, mikä on aina vallan tavoittelun seuraus. Tuhlaajapojan vanhemman veljen rakkaus sen sijaan tukehtui katkeruuteen. Tuhlaajapojan isä (joka on esimerkki Jeesuksesta itsestään) luopui vallastaan ja valitsi uhrautuvan rakkauden ja siksi hän sai nuoremman poikansa takaisin.

Mikään ei tosin voi riistää meitä Jeesuksen luota, mutta koska rakkaus ei pidä luonaan väkisin, me voimme itse tukkia korvamme ja lähteä väärän ”laitumen” tai väärän hengellisen ravinnon houkuttelemina pois Jeesuksen, Paimenemme luota.

Joh. 10:3-4. ... Hän (Jeesus, joka on hyvä Paimen) kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.

Joh. 10:27-30. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä."

Jeesus on sellainen hyvä paimen, joka ei koskaan pakota lampaitaan (meitä kristittyjä) tiettyyn suuntaan. Jeesus kulkee edellä ja Hänen lampaansa seuraavat paimentaan paimenen äänen perusteella. (Nykyisinkin kyllä jotkut ”pässit” menevät edellä sinne minne mieli tekee ja kuvittelevat Jeesuksen seuraavan heitä.)

Me voimme myös luottaa siihen, että Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan ja hyvä suunnitelma meidän elämäämme varten.

Jer. 29:11. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Luuk. 2:13-14. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa (1933/38 käännös; joita kohtaan hänellä on hyvä tahto).

Kokonaan eri asia sitten on, haluammeko me itse elää elämäämme Jumalan huolenpidon alaisina Hänen suunnitelmassaan. Jos Jumalan johdatus ei elämässä toteudu, se ei ole Jumalan vika. Ihminen osaa kyllä itse sotkea asiansa. Jumalan apu ja johdatus kelpaavat useimmiten vasta sitten, kun on riittävän toivottomassa tilanteessa.

Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Frank Mangs kertoo kirjassaan "Kristitty sielujen voittajana" seuraavan;

Muistan kun eräs nuori mies kokouksessa vastasi minulle jäätävän kylmästi, kun kysyin, tahtoiko hän tulla kristityksi (pelastua); "Ei, en tahdo." "Miksi et?" "Ei, isäni on kristitty, enkä minä tahdo tulla sellaiseksi kuin hän.

Mutta muistan myös toisen nuoren miehen, joka kokouksessa vakuuttui pelastuksen tarpeesta, nousi ja katseli yli kokoushuoneessa olevan ihmisjoukon. Kun hän oli löytänyt etsimänsä henkilön, kuiskasi hän minulle; "Minun täytyy saada isä käsiini. Hän on kristitty ja minä tahdon, että hän nyt auttaa minua."

Kumman pojan isä oli sallinut Jumalan johdattaa itseään ja miten se vaikutti läheisiin ja heidän jumalasuhteeseensa? Yleensä vasta jälkikäteen me huomaamme sen, mikä on Jumalan johdatusta ja mikä ei ole.

Mitkä mahdollisuudet Jumalalla sitten on tähän johdatustyöhönsä? Tässä tullaan yhteen Jumalan ominaisuuteen, jota emme aina osaa ottaa

Mutta tunnenko Jumalaa niin paljon,

että uskallan luottaa Hänen hyvyyteensä ja anteeksiantoonsa? Uskallanko jättäytyä Hänen johdatettavakseen ja kasvatettavakseen.

Selviytymisnaamarilla sisimpänsä suojannut ei uskalla paljastaa muille sisintään. Ei sisimpäänsä kaikille kannata paljastaakaan. Sisältä haavoilla oleva ihminen torjuu jo etukäteen hylkäämiseksi tulemisen mahdollisuuden, ja siinä sivussa rakkaudenkin. Sisimpänsä selviytymisulkokuorella suojannut ei useinkaan itse kykene kasvattamaansa kuorta rikkomaan. Itse asiassa hän pelkää tämän kuoren rikkoutumista hirvittävästi. Onhan se suoja ulkomaailmaa vastaan.

Monet käyttävät paljon henkisiä ja hengellisiä voimavaroja pitääkseen ulkokuorta pystyssä ja ahdistusta aiheuttavat asiat pimennossa, unohduksen meressä, niin etteivät ne sotkisi päiväjärjestystä.

Toisinaan sanotaan, että kun synnit on viety armon alle, ”armon mereen”, tässä armon meressä ei saa onkia. Ja siksi kerran anteeksipyydetyt ja anteeksisaadut synnit pitää unohtaa. Silloin sotketaan asioita pahemman kerran. Armon meri ei ole sama asia kuin unohduksen meri. Ei Pyhä Henki ole tullut meidän muistiamme eikä Jumalan muistia tuhoamaan, vaan Jeesusta Kristusta meille kirkastamaan (Joh. 16:13-14).

Sitä täysin väärää olettamusta, että ”asiat pitäisi jo täällä maan päällä unohtaa, koska Jumalakin unohtaa”, perustellaan usein seuraavalla raamatunlauseella;

Jer. 31:34. "... Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista (muistella, muistaa, ajatella, muistuttaa) heidän syntejään."

Kyseinen kohta kertoo siitä, että Jumala ei enää muistuta meitä (Kristuksen sovintoveren turviin paenneita) meidän menneisyydestämme, koska Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema on ollut riittävä ja riittää edelleenkin meidän syntiemme sovitukseksi. Jeesuksella on taivaassakin naulan jäljet ranteissaan ja kantapäissään ja keihäällä tehty haava sydämensä kohdalla. Tämä jos mikä kirkastaa Kristusta. Jeesus itse kertoi, että Jumala ei todellakaan unohda anteeksi antamiaan syntejä tietyssä tilanteessa.

Matt. 18:23-35. "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Tälle Jumalan palvelijalle kävi samoin kuin käy sille palvelijalle, joka veljeilee maailmanmielisten kanssa ja alkaa heidän kanssaan lyödä kanssapalvelijoitaan, esim. lyö sanoillaan muita Jumalan lapsia.

Matt. 24:48-51. "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan', ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. (Tällaisia kelvottomia palvelijoita on valitettavasti pesiytynyt eri seurakuntiin.)

Anteeksi saatu synti on saatu anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveren vuoksi, eikä sitä kannata enää kaivella. Ongelma on edessä silloin, kun ne menneisyyden teot, ”vonkaleet”, eivät suostu pysymään armon meren pinnan alla, vaan tulevat tietoisuuteen uudelleen ja uudelleen syyttämään. Vaikka itse en nostaisikaan niitä esiin, niin joku läheinen voi sen tahtomattaan tehdä.

Kun jokin menneisyyden vonkale nousee pintaan, se pitää fileoida. Mutta ei yksin. Minimivaatimus on se, että Jeesus Kristus otetaan siihen mukaan. Toisinaan asia kannattaa käsitellä myös jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa. Joistakin asioista, vonkaleista, pääsee kertafileoinnilla, toiset vaativat pidemmän ajan. Tämä on oma kokemukseni.

Jumalan rakkaudellista johdatusta on sekin, että jotkin menneisyyden asiat nousevat mieleen vasta silloin, kun ympäristö on riittävän hoitava ja turvallinen. Upeinta asioiden käsittelyn jälkeen on se, että se asia, joka ennen söi voimia, muuttuu nyt voimanlähteeksi. Me alamme rakastaa muita, koska olemme sallineet Jumalan rakastaa meitä (1. Joh. 4:19-21). Kokemus Jumalan hoitavasta rakkaudesta, oikeastaan Jumala itse sydämessämme, muuttaa Raamatun sanat todelliseksi myös meidän elämässämme.

Mitä Jumalan sitten pitäisi tehdä, että suostuisimme näkemään oman vajavuutemme, myös sen että pelkän ruumiillisen terveyden, vallan, omaisuuden ja pelkästään oman hyvinvoinnin tavoitteleminen on hengellistä sokeutta. Ensiksi meidän silmämme pitää saada auki tavalla tai toisella. Miksi Jumala ei saisi tässä työssään käyttää niitäkin työkalujaan, joita ovat sairaus, kärsimys, vastoinkäymiset ja ahdistus. Liian usein etsimme pysyvää turvaa ainoasta todellisesta Jumalasta vasta sen jälkeen, kun oma henkisyytemme, omat voimamme ja viisautemme tai vaikkapa rikkauden turva on murtunut. Voimme paeta Jumalaa myös katkeruuteen – kyllä sekin meiltä onnistuu. Erik Ewalds sanoi jotenkin näin, että; ”Viisas on se, joka alkaa kysellä, mitä sanottavaa sairaudella tai elämän vaikeudella on hänelle.” Sanoma voi olla: ”Etsi turvasi jostain pysyvästä.”

Mutta jos sallimme Jumalan rakastaa ja lohduttaa meitä, toteutuu 1. Johanneksen kirjeen kohta; (1. Joh 4:19) ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä”. Ja (2. Kor 1:4) ”että me Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia”.

Meistä on tullut ehjempiä. Ei välttämättä terveitä, mutta ehjempiä. Ehjempi ihminen osaa paremmin sanoa myös ei, silloin kun ei jaksa tai ei halua.

Kannattaa myös miettiä, mitä mieltä Jumala (Raamatussa kerrottu Jumalan sana) jostain asiasta mahdollisesti on, ennen kuin tekee merkittäviä päätöksiä elämässään.

Jes. 30:1-2. Voi tottelemattomia lapsia, sanoo Herra. - He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle. Minun tahtoani kysymättä he rientävät Egyptiin hakeutuakseen faraon turvaan, suojautuakseen Egyptin varjoon.

Jeesus itse selvitti Isän Jumalan tahdon aina ennen merkittäviä ratkaisujaan. Sen lisäksi, että Jeesus tunsi kirjoitukset, hän vietti paljon aikaa rukouksessa.

Joh. 5:19. Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän (Jumalan) tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.

Mark. 12:24. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Oikealla tavalla nöyrä kysyy neuvoa, ja jos neuvo on hyvä, niin hän noudattaa sitä. Silloinkin asia kannattaa ennen sen toteuttamista viedä rukouksessa Jumalalle. Väärällä tavalla "nöyrä" (usein alistettu) kysyy neuvoa siirtääkseen vastuun neuvojalle. Ylimielinen luulee tietävänsä Jumalaakin paremmin, mikä on hänelle hyväksi.

Ps. 25:8-14. Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille (köyhä, nöyrä, ahdistettu) tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan. Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.

Luuk. 1:38. Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Kannattaa muistaa, että kristitty on liitossa Jumalan kanssa. Tämän uuden liiton on Jeesus Kristus itse vahvistanut sovintoverellään (Jer. 31:31-34, Luuk. 22:20). Ehtoollisen vieton asetussanoissakin me kuulemme joka kerta;

"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne, syntien anteeksiantamiseksi … "

Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Moittiminen (tai ilman kiitosta jättäminen, jonka lapsi myös kokee moittimiseksi) on yleensä omilta vanhemmilta opittua. Tätä voisi kutsua jopa sukukiroukseksi.

Kol. 3:21. Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

Kehuminen aina silloin kun on pienintäkin aihetta, on paljon tehokkaampaa. Olen huomannut itselläni olevan puutoksen tässä kohtaa. Huomaan sen siitä, että kun puhun tarpeesta tulla hyväksytyksi, minulle nousee pala kurkkuun. Jokainen poika haluaisi kuulla omalta isältään sanat: "Teitpä tämän asian hyvin, olen ylpeä sinusta". Näiden sanojen puute tuomitsee pojan epävarmuuteen. Ja jos isä kehuisi jo lapsena tytärtään riittävän monta kertaa rakkaaksi ja ihanaksi, hän antaisi tyttärelleen sellaisen naisellisen itsetunnon, jota tämän ei tarvitsisi epätoivoisesti etsiä aikuisena. Näitä tyhjiöitä yritämme sitten aikuisina täyttää, kun yritämme hankkia hyväksyntää työssämme ja ihmissuhteissamme.

Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ikuista. Se asia joka on aikaisemmin ”syönyt” ihmistä, voi muuttua Jumalan rakastavissa käsissä voimavaraksi. Minut itseni tämä epävarmuus pakotti lukemaan ja tutkimaan. Tutkimisinto Jumalan sanaan on edelleen tallella mutta sen syy ei enää ole epävarmuus Jumalan rakkaudesta, vaan halu oppia tuntemaan enemmän Häntä, Herraani. Ennen katselin elämää ikään kuin sivullisena. Nyt tiedän kokemuksen kautta, että Jumalan käsiin annettuna epäonnistuminenkin lopulta koituu joko omaksi tai muiden parhaaksi. Se, että on lupa epäonnistua, vapauttaa elämään. Se vapauttaa myös siihen, että sallii muidenkin epäonnistua. Minunkin kohdallani hiljalleen toteutuu se Raamatun sana (1 Joh. 4:19.) Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Minun ongelmani oli, etten edes tiennyt, mikä oli vialla. Pidin jopa elämän sivusta katselemista viisautena, vaikka siinä jäi sitten ainakin osa elämää elämättä. Tosin Jumala sillä tavalla varjeli myös monilta elämän ylilyönneiltä. Vasta vähitellen Jumalan rakastava läsnäolo alkoi vaikuttaa eheyttävästi.

Ps. 119:105. Sinun sanasi (Raamatun sana) on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.

Ps. 119:130-133. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä. Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi - se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.

Jumala haluaa kanssamme minä-sinä suhteeseen. Jumala neuvoo käymään kohti ongelmaa vaikka itse lähtisimme mieluummin sivutielle ja pyrkisimme väistämään ongelman käsittelyä. Sivupolulle lähteminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa eikä poista ahdistusta. Jumala armossaan johdattaa usein minut samanlaiseen tilanteeseen uudelleen, josko silloin valitsisin oikein. Teen ”sakkokierroksen” kuten ampumahiihdossa. Saarnaaja sanoo osuvasti;

Saarn. 7:29 (1933/38 käännös). Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.

Raamattu antaa meille ohjeita hyvään ja täysipainoiseen elämään. Näitä ovat mm. 10 käskyä ja Uuden testamentin opetukset. Perusasioita ei sitten tarvitse enää kysyä.

Raamattu on täynnä esimerkkejä siitä, miten Jumala on johdattanut.

Jos vastaus viipyy, se ei ole merkki siitä, ettei Jumala johdattaisi. Aika ei vielä ole kypsä pyydetyn asian toteutumiselle. Tai minä en itse tai läheiseni ei ole vielä valmis ottamaan pyynnön toteutumista vastaan.

Ette tiedäkään, kuinka monen oman rukouspyyntöni vastauksen tiellä olenkin ollut minä itse. Olen kiitollinen Jumalalle, että Hän on saanut minut ymmärtämään monen pyyntöni vahingollisuuden.

Jumala on luvannut, että Hän vahvistaa aina sanansa (esim. Tuom. 6:36-40). Elämänkysymyksissä ei koskaan kannata luottaa yksistään tunteeseen tai pelkästään yhteen tai kahteen henkilöön, jotka kertovat mitä tulisi tehdä. Jos saatu neuvo tai rukoillessa tullut tunne on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa, ei saatu vastaus ole tullut Jumalalta, vaan joko omasta tai toisen mielestä / sydämestä.

1 Joh. 4:1. Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.

Neuvon kysyminen meediolta tai noidalta johtaa ongelmiin jumalasuhteessa. Liisi Jokiranta kertoi miten eräs Jumalaan uskova kristitty meni ystävänsä kanssa meedion luo. Ystävä sai houkuteltua myös hänet ottamaan vastaan meedion povaamisen. Meedio tuntui tietävän kristityn menneisyyden ja ennusti myös tulevaisuuden. Tulevaisuus alkoi toteutua meedion ennustamalla tavalla – mutta vain siihen asti, kunnes uskova kristitty tajusi, minkä synnin oli tehnyt. Hän tunnusti sen ja vei sen Kristuksen Jeesuksen sovintoveren alle. Paholainen joukkoineen tietää kyllä meidän menneisyytemme, mutta on voimaton ohjailemaan meitä niin kauan kun olemme Kristuksen sovintoveren turvissa.

3. Moos. 19:31. Älkää kääntykö vainajahenkien puoleen älkääkä kysykö neuvoa tietäjiltä, ettette saastuttaisi itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

Paavalin ensimmäinen lähetysmatka alkoi ilmeisesti siitä, kun joku seurakunnassa sai siitä profetian. Profetian oikeellisuus varmistettiin paastoamalla ja rukoilemalla ja vasta sen jälkeen lähetit siunattiin työhön.

Apt. 13:1-3. Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.

Kun Paavali kumppaneineen oli lähetysmatkalla, heidän omille suunnitelmilleen tuli este. Se, minkä asian Jumala salli tulla esteeksi, sitä me emme tiedä. Jumala johdatti näin uudelle reitille ja antoi tälle valinnalle vielä vahvistukseksi näyn.

Apt. 16:6-10. He (Paavali, Silas ja Timoteus) jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.

Entä, jos tulee voimakas halu tehdä jotain? Omia haluja ja himoja puolustellaan aika usein asiayhteydestään irrotetuilla raamatunlauseilla.

Kaikki tahtominen ja tekeminen ei ole Jumalasta. Alempana olevassa raamatunlauseessa on sanat "niin kuin on hänen (Jumalan) hyvä tarkoituksensa". Jumalan hyvä tarkoitus ei koskaan ole Hänen Raamatussa ilmoittamansa tahdon vastainen. Me itse tahdomme tehdä paljon sellaista, mikä ei ole Jumalan hyvän tahdon mukaista.

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. (Me itse saamme aikaan sen, mikä ei ole Jumalan hyvä tarkoitus.)

Toisinaan jumala johdattaa yllättävilläkin tavoilla. Tällainen on esim. profetia. Kaikki profetiat tulee kuitenkin arvostella ja koetella. Koetinkivinä on Raamatun sana ja muiden profeetan lahjan omaavien mielipide.

1. Kor. 14:29. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.

Apt. 21:10-14. Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: "Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme: "Toteutukoon Herran tahto."

Tässä profetiassa ei kielletty Paavalia menemästä Jerusalemiin, vaan kerrottiin, mitä hänelle tulisi siellä tapahtumaan. Jos Paavali, joka itsekin oli profeetta, olisi noudattanut "tavallisten kristittyjen" neuvoa olla menemättä Jerusalemiin ja siellä vankeuteen, ei meillä Raamatussa olisi niitä monia kirjeitä, jotka Paavali vankila-aikanaan kirjoitti eri seurakunnille.

Jumala voi johdattaa myös unien kautta. Kun Jumalan enkeli antoi unessa Jeesuksen kasvatusisälle Joosefille ohjeita (Matt. 1:18-25), Joosef tiesi, mihin Raamatun kohtaan ohjeet perustuvat.

Vanhassa testamentissa kerrotaan miten Samuel kuuli Jumalan puheen (1. Sam. 3:4-14). Jotkut Jumalan käytössä olevat kristityt kuulevat nykyisinkin Jumalan puhuvan heille. Yksi tällainen oli Ulla-Christina Sjöman. Muistan, kun Ulla-Christinaa haastateltiin radiossa, hän sanoi kuulevansa Jumalan äänen. Mieleeni jäi, kun hän sanoi, että sielunvihollinenkin yrittää joskus puhua hänelle, mutta hän erottaa sielunvihollisen äänen, sillä siinä on metallinen sointi.

Saatu johdatus ja saadut vastaukset tulee koetella / arvostella. Epäilys ja epäusko ovat eri asioita.

- Epäilevän usko on tervettä, koska hän etsii syitä uskoakseen. Jumala on luvannut, että Hän vahvistaa aina sanansa.

- Epäusko on jo ennakkoon päättänyt, ettei usko ja hakee syitä voidakseen olla uskomatta.

Seuraavat asiat antavat suuntaa arvioinnille:

Yksi merkki on se, edistääkö rakkautta?

1. Joh. 4:16 kohdassa on alkukielessä ”rakkaus” -sanasta käytetty sanaa ”agape”, jolla tarkoitetaan sellaista rakkautta, joka menee mielellään puliukonkin viereen nyrpistämättä nenäänsä. Ihminen ei omassa voimassaan siihen kykene. Jeesus osoitti tällaista rakkautta elämänsä aikana.

Kun Jumala puhuu ihmiselle, hän sanoo usein nämä sanat. ”Älä pelkää”, ”sinä olet minulle rakas”. Jumala on sellainen Isä, jota saa potkia nilkkaan silloin kun suututtaa.

Jos saatu ohje pyrkii erottamaan meitä erilleen muista, siihen kannattaa suhtautua varauksella.

Noudattaako Hengen ohjaus Raamatun linjaa?

Jos en lue Raamattua, en myöskään tunne sen sisältöä. Silloin meitä Pyhän Hengen sijaan helposti neuvoo oma luulomme ja pahemmassa tapauksessa meitä neuvovat vieraat henget.

Mikä ero on Jumalan Pyhällä Hengellä ja muilla hengillä, esim. uushenkisyydellä? Pyhä henki ohjaa aina Raamatun lukemiseen ja Jeesuksen sovintoveren alle. Muut henget ohjaavat meitä kyllä enkelien yhteyteen ja jonkinlaisen Jeesuksenkin yhteyteen mutta eivät koskaan Raamatun lukemiseen eikä turvautumaan Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.

Voimakkaat tunteet voivat helposti eksyttää tekemään vastoin Raamatun ohjeita.

Kolmas Pyhän Hengen ohjauksen merkki on, onko se rakentavaa, rohkaisevaa, lohduttavaa?

1 Kor. 14:3-4. Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.

Onko profetian vaikutus kuin haukan syöksy kanaparven keskelle? Jos on, siinä on epäilyttäviä piirteitä. Profeetan tehtävä ei nyt uuden liiton aikana ole ennustaa tulevia, sitäkin tapahtuu, vaan rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Jos tämä tuntomerkki puuttuu, ei kannata uskoa vaikka julistaja mitä sanoisi.

Entä synnyttääkö se Kristuksen rauhan?

Tärkeitä asioita ratkaistaessa ei kannata kiirehtiä. Jumalalla on käytössään kaikki maailman aika. Paholaisella on vain vähän aikaa.

Kol. 3:15-17. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Fil. 4:7. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Rauha, joka on uudestisyntyneellä Jumalan lapsella, on koettava itse. Sitä ei voi välittää toiselle.

Erik Ewalds kertoi kahdesta kohtaamastaan henkilöstä. Toinen, vanhus, makasi liikuntakyvyttömänä vuoteessa. Kaikille hänellä oli kuitenkin hyvää ja lohdullista sanottavaa. Niinpä hänen vuoteensa äärellä viihdyttiin, hänelle tultiin kertomaan murheet. Vanhus osasi kuunnella.

Toinen, nuori huippu-urheilija, oli elämänsä kunnossa. Keskusteluissa hän puhui aina itsestään ja omista saavutuksistaan, keskeytti toisen ja palasi omiin saavutuksiinsa.

Kumman vierellä sinä olisit viihtynyt, kumman kanssa halunnut keskustella. Itse asiassa – kumpi näistä kahdesta oli terve? Kummalla oli rauha?

Joutuuko Raamatun sanan totuutena itselleen uskova heittämään järkensä romukoppaan? Katsele ympärillesi, millaisessa maailmassa me elämme. Näyttää siltä, että mitä enemmän Jumalan sanasta luovutaan, sitä ennakoimattomammaksi ja järjettömämmäksi elämä menee.

Se, joka ojentautuu maailman mielen mukaan, pitää kristittyjen tekemiä valintoja järjettöminä; koska:

- Jumalan sanan mukaan elävä heittää hyvästit vallan tavoittelulle – mutta saa tilalle rakkauden. Ja usein myös sellaisen arvovallan perheessään tai yhteisössään, jota ei muuten saisi.

- Jumalan sanan mukaan elävä heittää hyvästit omaisuuden ja rahan tavoittelulle – mutta saa riittävän toimeentulon lisäksi ystävät ja ystävyyden.

- Jumalan sanan mukaan elävä heittää hyvästit maallisen kunnian tavoittelulle – ja saa tilalle levon ja rauhan.

Politiikassa toimiminen on yhteisten etujen ajamisen kannalta hyödyllistä, koska muuten siellä olisivat vain oman edun tai puolueen edun tavoittelijat. Kristityn ongelma politiikassa on se, että joutuu tekemään kompromisseja saadakseen omaa tavoitettaan eteenpäin. Kuinka pitkälle kompromisseihin voi suostua, ennen kuin on livennyt liikaa omista kristillisistä periaatteistaan?

John Stott on sanonut hienosti; ”Ei Jumala luvannut meille johdatusta siksi, että säästyisimme ajattelulta”.

2 Tim. 2:7. Mieti sanojani! Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen.

Mitä sanoja Paavali kehottaa Timoteusta miettimään? Niitä sanoja, jotka ovat nyt Raamatussa.

Joskus uskoon tulleet henkilöt jättävät kaiken entisen ja yrittävät löytää "pelkästään pyhien" seurakunnan. Kaikki syntielämä tuleekin jättää, mutta kuka toimii Kristuksen kirjeenä siinä ympäristössä ja niille henkilöille, jossa me olemme vaikuttaneet, jos me lähdemme sieltä pois? Jos Jumala ei halua sinun jäävän paikallesi, Hän kyllä itse ohjaa sinut muualle.

1. Kor. 7:17-24. Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. ... On yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei; tärkeää on Jumalan käskyjen noudattaminen. Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana. Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama. Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja. Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi! Veljet, jokainen pysyköön Jumalan edessä siinä osassa, jossa oli kutsun saadessaan.

Tony Campolo kertoo kirjassaan "voimana heikkous" seuraavan;

Kerran eräs nainen kertoi minulle palanneensa pastorinsa suosituksesta kotiin, jossa hänet pahoinpideltiin! Pastori opetti kammottavaa väärinkäsitystä raamatullisesta alistumisesta, ja se oli vähällä maksaa naisen hengen.

Keneltä sitten voimme kysyä neuvoa? Itse kysyisin neuvoa vain sellaiselta, jonka olen tuntenut esim. 10 vuotta. Ja josta muutkin sellaiset henkilöt, joihin luotan, antavat hyvän todistuksen. Sellaiselta henkilöltä, jonka puheet ja teot ovat sopusoinnussa keskenään.

Aika usein liika kiire vie hankkeen hakoteille. Kannattaa muistaa, että Jumala pitää kiirettä vain juostessaan tuhlaajalastaan vastaan sulkeakseen hänet syliinsä.

Mutta tehdään voimiemme ja taitojemme mukaan. Jumalan ominaisuus on sekin, että siihen, mitä Hän meiltä pyytää, Hän on joko jo antanut valmiudet etukäteen, tai sitten valmiudet kasvavat työn edetessä. Jos taas jossakin asiassa tulee seinä vastaan, sekin on Jumalan johdatusta. Kyseisen asian aika ei joko vielä ole koittanut, tai se ei ole hyväksi.

Jumalan lapsina meidän ei tarvitse hätäillä. Jumalalla, Isällämme, on kaikki aika käytettävissään.

Älä kiirehdi ratkaistessasi tärkeitä asioita. Älä lähde Jumalan aikataulun edelle – suunta voi olla oikea mutta myös ajan tulee olla oikea.

Kumpaa me lopulta haemme; johdatusta koko elämällemme vai johdatusta yksittäisiin elämäntilanteisiin? Jos haen johdatusta vain yksittäisiin elämäntilanteisiin, en tosiasiassa haluakaan, että Jumala ohjaisi koko elämääni. Haluan itse olla määrääjän paikalla. Näin me itse olemme estämässä Jumalan hyvän tahdon toteutumista täysimääräisesti omassa elämässämme.

Room. 8:28 kuuluu näin;

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Myös erehtyminen ja vastoinkäyminen voivat kääntyä ihmisen parhaaksi, kun tuomme ne Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alle.