31.3.2011 Sakari Tuunainen

Alustus 7 – Miten Jumala johdattaa meitä?


Jos koko tämä opetus pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, se olisi seuraava; Me rajaamme Jumalan johdatusta aina, kun sanelemme omia ehtojamme.


Ennen kuin pääsemme käsittelemään kysymystä; ”Miten Jumala meitä johdattaa?”, haemme vastausta kahteen sitä ennakoivaan tärkeään kysymykseen.


Haluanko, että Jumala johdattaa minua aina? – Vai haluanko, että Jumala johdattaa minua vain niissä asioissa, joihin pyydän Hänen johdatustaan? Ei ole ollenkaan varmaa, että haluan Jumalan puuttuvan kaikkiin asioihini.

Tämä jälkimmäinenhän tarkoittaa itse asiassa sitä, että pyydän Jumalaa pysymään poissa joiltakin elämänalueilta, joista haluan määrätä itse - kristittynäkin. Mistä se, että toivon Jumalan pysyvän poissa joiltakin alueilta elämässäni, oikein kumpuaa? Syitä voi olla ainakin nämä seuraavat.

  1. En tunne Jumalaa enkä näin ollen luota häneen.

  2. Minulla on vinoutunut käsitys itsestäni ja omista mahdollisuuksistani (en tunne itseäni). Luulen tietäväni Jumalaa paremmin, mitkä asiat sopivat minulle.

  3. Minä en halua luopua jostain minua miellyttävästä tai minulle tärkeästä asiasta vaikka tietäisinkin sen synniksi tai muulla tavalla minua itseäni tai jotain toista ihmistä vahingoittavaksi.

  4. En halua vaivata Jumalaa pikkuasioilla.


Kuinka suuri työ Jumalalla onkaan johdattaa meidät pois kaikesta tästä – eheytymään, oppimaan oikea rakkaus ja luottamus, näkemään se mikä elämässä on tarpeellista ja tärkeää ja ennen kaikkea oppimaan tuntemaan Jeesus joka on kaiken edellisen perusta.

Kuningas Salomonin pyyntö voisi olla meille esimerkkinä siitä, että etsimällä ensin Jumalan tuntemista, kaikki muukin tarvitsemamme tulee meille aikanaan. Ei liian aikaisin niin kuin hemmotellulle lapselle.


2 Aik. 1: 7-11. Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." 8. Salomo vastasi Jumalalle: "… Olet pannut minut hallitsemaan kansaa, joka on monilukuinen kuin maan tomuhiukkaset. 10. Anna siis minulle viisautta ja taitoa, että osaisin oikealla tavalla johtaa tätä kansaa! Kuinka sinun suurta kansaasi muuten voisi hallita?" 11. Jumala sanoi hänelle: "Koska et pyydä rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, et vihollistesi kuolemaa etkä itsellesi pitkää ikää, vaan toivot viisautta ja taitoa osataksesi hallita kansaani, jonka kuninkaaksi olen sinut asettanut, 12. niin minä annan sinulle viisautta ja taitoa, ja lisäksi annan sinulle rikkautta, omaisuutta ja kunniaa enemmän kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua tai tulee olemaan sinun jälkeesi."

Matt. 6: 31. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' 32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.


Mitkä ovat ihmisen omat mahdollisuudet saada aikaan hyvää, jos Jumala jätetään sivuun? Vanha ihminen minussa (aatu, liha, vanha luonto, lihallinen ihminen) haluaa elää elämäänsä vain itselleen, vain itsensä tai oman porukkansa huomioivaa elämää, eikä edes näe siinä mitään väärää. Vanha ihminen osaa myös halutessaan naamioitua hengelliseksi silloin kun katsoo saavansa siitä etua. Vanha luontomme, heittäytyessään hengelliseksi, menee luostariin, jossa saa elää vain itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Seurakunnassakin vanha luonto pyrkii tuomaan itsensä esille Kristuksen sijaan tai pyrkii johtopaikoille johtoaseman vuoksi. Vanha luonto valitsee aina itseään hyödyttävän asian. Hyödyttävä asia voi olla rahaa, tavaraa, mainetta, kunniaa, helpolla pääsemistä, yms. Vanha luontomme osaa vääntää myös totuuden mieleisekseen joko saadakseen etuutta tai välttyäkseen nöyryytykseltä. Vanha luontomme ei anna meille muuta valinnanvapautta kuin valita itsekkyyden eri versioista.

Sen sijaan, jos elämme Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu meissä, Henki antaa meille vapauden valita vanhan luontomme ja uuden luontomme välillä. Liian usein silloinkin valitsemme, ainakin hetkittäin, vanhan luontomme tahdon mukaan. Siksi mekin tarvitsemme jatkuvasti sekä armoa että lain saarnaa. Lakia siksi, ettemme juoksisi tekemään syntiä. Armoa siksi, että uskaltaisimme langenneinakin tulla takaisin armahdettaviksi. Henki pyrkii antamaan meille elämän ja rauhan – jos vain suostumme siihen.


On osattava tehdä ero syntiin lankeamisen ja synnissä elämisen välillä. Jokainen ihminen, aidosti hurskainkin kristitty, valitettavasti lankeaa mitä erilaisimpiin synteihin elämänsä aikana. Tämän todellisuuden Raamattu tuntee hyvin. Syntiin lankeamiseen on annettu ratkaisuksi syntien tunnustaminen, anteeksianto ja Jumalan armon avulla pyrkimys välttää lankeemuksia tulevaisuudessa. Synnissä eläminen on puolestaan piittaamatonta elämää. Ihminen ei tällöin todellisuudessa välitä Jumalan tahdosta, ainakaan kaikissa elämänsä asioissa. Hän voi jopa tietää elävänsä väärin mutta ei halua silti tunnustaa syntiään ja pyrkiä luopumaan siitä. Synnissä elettäessä ei Jumalan tahdon ja johdatuksen kysymisellä ole enää sijaa. Ihminen alkaa itse päättää oikean ja väärän. Kristityn elämään kuuluu Jumalan tahdon kysyminen ja seuraaminen myös normaaleissa arkielämän kysymyksissä. Hyviä kysymyksiä voisivat olla
- Miten tämä vaikuttaa minun suhteeseeni Jumalaan ja toisiin ihmisiin?
- Kieltääkö Jumalan sana tämän asian?
- Mikä Jumalan sanan periaate voisi sopia tähän elämäntilanteeseen?
- Ohjaako Raamattu minua toimimaan jollain tietyllä tavalla tässä tilanteessa?
(Edellä oleva kappale ja kysymykset on otettu Mikko Tiiran kirjasta ”Jumalan katseen alla – Aamos”.)


Ne teot, joihin vanha luonto meitä vie, tulevat myöhemmin elämässä karvaina vastaan. Me voimme niiltä välttyä vain antamalla Hengen ohjata elämäämme niin, että nämä vanhan luonnon teot jäisivät tekemättä.

Suhteemme Jumalaan perustuu Kristukseen, siihen että Jumala on Kristuksessa jo armahtanut meidät ja armahtaa edelleenkin, mikäli kadumme syntiämme ja palaamme Jumalan yhteyteen. Silti jokaisen kristityn tulee huolehtia siitä, että ei salli elämässään mitään syntiä. Vaikka Jumala antaa meille synnit anteeksi ja vaikka yksikään ihminen ei selviä vaelluksestaan lankeamatta syntiin, niin Raamattu ei missään kohtaa anna yhdellekään ihmiselle lupaa tehdä syntiä. Ongelma ei niinkään ole se, että ihminen ei tietäisi, mikä on Jumalan tahto, vaan se, ettei sitä haluta noudattaa silloinkaan kun se tiedetään. Jumalan tahtoa, ohjausta ja johdatusta kykenee kyllä vastustamaan. Oikeudenmukaisuus on Jumalan ominaisuus ja hänen omiensa tulisi heijastaa sitä suhteessa toisiin ihmisiin. Jos teot ovat selkeässä ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa, ratkaisu ei suinkaan ole se, että poistetaan Jumalan sanasta ongelmallisiksi koetut kohdat. Ratkaisu on se, että tunnustetaan synti synniksi jotta saataisiin se myös anteeksi ja tämän jälkeen jäädään Jumalan käsiin hänen armonsa alle.

Vaikka ihmisellä onkin, uudestisynnyttyäänkin, nämä kaksi luontoa, vanha ja uusi, niin elettävää elämää ei kuitenkaan voi jakaa maalliseen (eläminen työpaikalla ja naapureiden kanssa) ja hengelliseen (eläminen seurakunnassa). Elämä kokonaisuudessaan joko on Jumalan käsissä tai sitten ei ole.

Erik Ewalds on kertonut seuraavan tapauksen:

Erikin luo (koska Erik oli pappi) tuli naapurin rouva vuodattamaan sydäntään sen vuoksi, että rouvan mies oli ajanut hänet ulos. Se mitä tämä rouva ei kertonut, oli se, miten hän itse oli pidemmän aikaa moittinut ja mollannut miestään kaikista mahdollisista asioista. Mies verbaalisesti (sanankäytöltään) huonompana ei enää kestänyt ja koska miehen oma poistuminen ei ennenkään ollut ratkaissut asiaa, niin mies olikin päättänyt lempeästi ohjata vaimonsa ulos. Tämän toisen puolen asiasta Erik sai kuulla mieheltä jälkikäteen.

En ota kantaa edellä olevien henkilöiden käytöksen oikeutukseen enkä siihen, miten he pysyivät totuudessa.

Seuraavassa joitakin Raamatunkohtia, joista ilmenee jotain vanhasta ja uudesta luonnosta.


Room. 6: 10-14. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Room. 7: 14-25. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. 15. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. 16. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. 17. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. 18. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. 19. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 20. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. 21. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. 22. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, 23. mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. 24. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Room. 8: 3-9. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. 5. Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. 6. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. 7. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. 8. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. 9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Apt. 20: 22-23. "Nyt on Pyhä Henki sitonut minut (Paavalin) ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva. Tämän vain tiedän: joka kaupungissa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko.

Jos Paavali ei olisi suostunut tässä asiassa Jumalan johdatettavaksi, olisi häneltä ilmeisesti jäänyt Roomassa (vankeudessa, tosin omassa vuokra-asunnossa, kahleella roomalaiseen sotilaaseen sidottuna) vietetty 2 vuoden aika käyttämättä ja meiltä puuttuisi Raamatusta monta Paavalin seurakunnille sinä aikana kirjoittamaa kirjettä. Itse asiassa Jumalan rakkaudelliseen huumorintajuun liittyy se, että Roomassa vankeudessa vietetty aika olikin Paavalille lepoa verrattuna aikaisempaan vaivannäköön. Todennäköistä on, että Paavali vapautui vielä tästä vankeudesta ja kärsi marttyyrikuoleman vasta myöhemmin.

1 Piet. 2: 19. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä.

Huomaatko, miten Jumala ei suinkaan lupaa johdattaa meitä niin, että välttyisimme kärsimyksiltä. Kärsimyksiä tulee joka tapauksessa ilman, että antaisimme vanhan ihmisemme vielä hankkia niitä päällemme.

1 Tim. 6: 6-12. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. 7. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. 8. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. 9. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. 10. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. 11. Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. 12. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi …

Sananl. 30: 7-9. Kahta minä sinulta pyydän - niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: 8. pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. 9. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Tässä esitetään Jumalalle kaksi pyyntöä. 1) että pysyisin totuudessa, 2) että saisin (vain) jokapäiväisen leivän.


Kuva Paavalista vankina (myös Pietarista Apt. 12:6) sidottuna vartijaan, kertoo meille havainnollisesti sen, miten me olemme vanhan ihmisemme vietävinä. Vanha ”aatu” on meillä aina painolastina niin kuin vartija sidottuna meihin kahleilla ja se vie meitä miten tahtoo ellemme anna PH:n sitä estää. Tämän vuoksi kannattaakin antaa sitoa itsensä Kristukseen, suostua sen ikeen alle jonka Kristus haluaa meille antaa. Se ies annetaan meille avuksi taakan kantamista varten, ei lisäpainoksi. Ikeitä on kahdenlaisia. Se ies, jonka Jeesus tahtoo meille antaa, on tarkoitettu kahdelle, ei yhdelle. – Kahdelle koska Jeesus haluaa itse tulla vierellesi oman antamansa ikeen alle sinun aisapariksesi. Suostumalla Jeesuksen ikeen alle hänen aisaparikseen, olen itse asiassa antanut itseni Jumalalle eläväksi uhriksi. Silloin me palvelemme Jumalaa järjellisellä tavalla (järjellisellä, alkutekstissä logikos-sana, on ison Raamatun tietosanakirjan mukaan seuraavat merkitykset; looginen, järjellinen, henkinen, hengellinen). Itse asiassa me emme voi muulla tavalla Jumalaa palvellakaan.

Seuraavista Raamatunkohdista käy hyvin ilmi, mikä on ihmisen ja mikä Jumalan osuus pelastuksessa (= Jeesus) pysymisessä. Miten tämä sitten liittyy johdatukseen? – Ainakin siten, että kun kiinnittäydymme Kristukseen, annamme PH:lle täyden vallan ja vapauden johdattaa meitä myös meidän itsemme parhaaksi.


Room. 12: 1-2 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. 2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Room. 6: 13-14. … antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! …

Room. 6: 19. käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.

Room. 13: 14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Ei tässä suinkaan kehoteta askeesiin tai itsensä kiduttamiseen vaan välttämään syntiä.

1 Kor. 1: 30. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

1 Kor. 10: 12-13. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. 13. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

1 Kor. 15: 58. Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.

2 Kor. 2: 14. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!
Voittosaatto oli kulkue, jossa sodan voittaja marssi kaupungin läpi kuljettaen voittamiansa vankeja kahleissa mukanaan. Tämä on kuva kristitystä – ei voittajana (on vain yksi voittaja) vaan Kristuksen vankina. Kuva on sikäli ontuva, että Kristus ei pidä meitä luonaan väkisin. (Ef. 4: 8. Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille.)

Gal. 5: 16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. 17. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Ef. 4: 27-30. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. 28. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. 29. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. 30. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Ef. 6: 23. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet (ja sisaret), rauhan, rakkauden ja uskon.

Fil. 4: 19. Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.

Huom. Tässä ei sanota, että saisimme kaiken mitä pyydämme tai luulemme tarvitsevamme.

1 Piet. 4: 16-19. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa. 17. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? 18. Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! 19. Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

2 Piet. 1: 2. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.


  1. Miksi en halua luopua jostain minulle tärkeästä, minua miellyttävästä mutta minua tuhoavasta asiasta?

Voisiko vastaus olla – synti? Jotkut asiat voivat tulla minulle tärkeämmäksi, kuin Jumala itse ja hänen sanansa. Katkeruudesta pidetään helposti kiinni, samoin oikeudesta kostaa. Joku ihastuu toisen puolisoon eikä välitä, mitä 10 käskyssä sanotaan. Joku ei halua antaa lapsensa itsenäistyä koska elää omaa elämäänsä lapsensa kautta – ja hukkaa sekä lapsensa että itsensä elämän. Joku taas tekee sunnuntaisinkin töitä (vaikka ei olisi pakko) ja on myynyt itsensä mammona nimiselle jumalalle.

Oma lukunsa on sitten minun itsekkyyteni. Saanko pitää kiinni oikeassa olemisestani silloin, kun se loukkaa toista? Saanko kulkea kärsivän ohi, jos minulla on kiire? Saanko lyödä laimin yhteisen hyvän, jos en itse siitä hyödy?

Miten Jumala sitten menettelee ihmisen suhteen. Hänhän loi ihmisen ja Hänellä on ihmiseen tekijän oikeus. – Hän antaa ihmiselle vapauden valita. Jumala ei käske eikä pelottele, vaan pyytää, suostuttelee ja vetoaa. Tämä käy ilmi mm. Paavalin tekstistä.

2 Kor. 5: 20 – 6:1. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Minä voin pitää katkeruudesta kiinni, Jumala kyllä sallii sen. Mutta saan itse myös kärsiä seuraukset, Jumala kyllä sallii senkin.

Hebr. 12: 15. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Synnit saa kyllä anteeksi, mutta syntien seuraukset on kuitenkin aina kärsittävä. Tästä on esimerkkinä Daavid Raamatussa. Daavid ihastui toisen miehen vaimoon ja sai tämän itselleen tapattamalla miehen. Myöhemmin Daavid kyllä katui ja sai Jumalalta tekonsa anteeksi, mutta malli oli jo mennyt hänen pojilleen perille. Kun hänen poikansa syyllistyivät vastaaviin synteihin, ei hän voinutkaan ojentaa heitä koska oli itse syyllistynyt vastaavaan. Lopputuloksena oli veljesmurha ja yhden pojan nousu isäänsä Daavidia vastaan. Näistä asioista on kerrottu 2 Sam. 11 luvusta eteenpäin.


  1. Mikä on sitten syy siihen, että luulen tietäväni asiat paremmin kuin Jumala?

Syynä on hengellinen ylpeys. Ylpeys, joka tietämättään - tai tietoisesti, nostaa itsensä Jumalan rinnalle. Ylpeys, joka ei välitä Jumalan sanasta, Raamatusta, tai ei koe tarvitsevansa sitä. Ylpeys, joka kyllä toteaa; että onhan Jumalan sanassa tosin näin kirjoitettu mutta ei minun siitä tarvitse välittää, se ei koske minua. Tällaisella henkilöllä on todella pieni jumala, ihmisen kokoinen ja näköinen.

Hengellistä ylpeyttä on mahdotonta välttää kokonaan. Mutta sen voi itsessään havaitessaan pyytää Jumalalta anteeksi ja tehdä siitä parannusta. Se miten vaikeaa hengellisen ylpeyden välttäminen on, käy ilmi mm. Mooseksen teosta eräässä tilanteessa. Jos kerran Vanhan Testamentin tärkein ja lähimpänä Jumalaa ollut henkilö ei voinut välttyä hengelliseltä ylpeydeltä, kuinka sitten minä voisin. Hengellinen ylpeys on meissä kaikissa, me emme vain huomaa sitä.

4 Moos. 20:7-12. Herra sanoi Moosekselle: "Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan." Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä. Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: "Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?" Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen. Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: "Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan."

Miksi Kalliota ei saanut lyödä? Miksi sille piti vain puhua? – Koska kalliota oli jo lyöty kerran.

2 Moos. 17:5-6. Herra sanoi: "Lähde kulkemaan muiden edellä ja ota mukaasi muutamia Israelin vanhimmista. Ja kun lähdet, ota sauvasi, jolla löit Niilin vettä. Minä olen sinua vastassa kalliolla Horebin luona. Lyö kallioon, niin siitä alkaa juosta vettä ja kansa saa juodakseen."

Raamatun mukaan kallio, joka Israelia erämaassa seurasi, oli Kristus.

1 Kor. 10:1-4. Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme (Israelilaiset) vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.

Kalliota piti lyödä vain kerran. Se on esikuva siitä, että Kristuksen piti kärsiä kerran ainutkertainen kuolema ristillä (mm. 1 Piet 3:18). Se riittää kertakaikkisena tekona kaikkien syntien sovitukseksi. Kristuksen täydelliseen työhön ristillä ei ole mahdollista mitään lisätä. Mooses, lain kuvana, löi kalliota, Kristusta, kerran. Toisella kertaa puhe kalliolle, Kristukselle, olisi riittänyt. Meillekin riittää, että puhumme Jumalalle. Saamme lähestyä Jumalaa juuri niin syntisinä kuin olemme. Mikäli en koe olevani syntinen, saan lähestyä Jumalaa silloinkin. Niin muuten minä tein aikoinaan. En kokenut olevani syntinen – enkä niin ollen tarvinnut Jeesustakaan. ”Erehdyin” kerran pyytämään, tai Jumalahan se johdatti minut niin sanomaan, että haluan oppia tuntemaan Jeesuksen. Ja Jumala vastaa varmasti tällaiseen rukoukseen, niin minunkin pyyntööni. Tosin en ole vielä oppinut tuntemaan Jeesusta kuninkaana, vaan syntien sovittajana, minunkin syntieni. Jumalan piti tosin ensin avata minun omat silmäni näkemään, etten olekaan niin hyvä kuin olin itsestäni luullut. Minä huomasin olevani syntinen mies ja silloin aloin tarvita Jeesusta.


  1. Miksi en halua vaivata Jumalaa pikkuasioilla?

Syynä voisi olla se, etten halua jäädä Jumalalle kiitollisuuden velkaan. Jumalahan voisi vielä vaatia jotain vastinetta – ja millä minä kykenen Jumalalle sen korvaamaan. En huomaa, että minulla on aivan väärä kuva Jumalasta. Eräs poika lauloi kirkossa virttä ”Kuin Isä rakkahasti, ain vaalii luotujaan”; seuraavalla tavalla: ”Kuin isä raskahasti, ain vaanii luotujaan.” Erik Ewalds sanoi kerran tästä asiasta opettaessaan, että Saatana pyrkii näin ottamaan Jumalan paikan. Minä pelkään Jumalaa väärällä tavalla. Todellinen syy väärään pelkooni on se, etten tunne Jumalaa. En tajua sitä, että Jumala haluaa olla mukana oman lapsensa elämässä, haluaa auttaa, haluaa varjella, haluaa johdattaa, haluaa eheyttää, haluaa että oppisin tuntemaan Hänet.

Room. 8: 32. Kun hän (Jumala) ei säästänyt omaa Poikaansakaan (Jeesusta) vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?


Kysymys joka edellisten jälkeen voidaan esittää, on: Mihin Jumala haluaisi meitä, minua ja sinua, johdattaa?


  1. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana Jumala haluaa johdattaa meidät luokseen taivaaseen.

Jumalalla on siihen kaikki maailman aika käytettävissään – minulla ei ole.

Jumalalla on kaikki viisaus – minulla ei ole.

Jumala haluaa pelastaa ja johdattaa minut luokseen taivaaseen – minä olen karttanut Jumalaa sen minkä olen kerinnyt.

Eräs mies aloitti todistuksensa kerran näin: Minun pelastumiseni oli kiinni kahdesta asiasta. Jumala teki oman osuutensa ja minä tein oman osuuteni. Minun osuuteni oli se, että juoksin Jumalaa karkuun niin lujaa kuin kykenin. Mutta Jumala rakkaudessaan lähti perääni ja sai minut kiinni ja teki sitten oman osuutensa ja pelasti minut.


  1. Luottamaan siihen, että Jumala pitää meistä huolen.

Matt. 6: 31-33. ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Millaista on Jumalan huolenpito? Ei Hän tee asioita meidän puolestamme, niin että saisimme vain maata laiskana. Ei Hän myöskään jätä meitä yksin yrittämään ja erehtymään. Hän tulee rinnalle. Raamattu kuvaa Kristusta vierellä kulkijana, kirittäjänä, iestoverina.

Matt. 11: 29-30. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Kun Jeesus tarjoaa meille iestä, luulemme että nyt joudumme ottamaan lisää kuormaa vielä entisen kuormankin lisäksi. Jos sana ”ies” on meille outo, ymmärrämme sen ehkä paremmin jos sanomme että ns. ämmänlänget, jotka laitettiin harteille ja jonka kummaltakin sivulta roikkuivat vesiämpärit, ovat ies. Ikeen tehtävä on helpottaa taakan kantamista. Jeesus menee vielä pidemmälle. Hän tarjoaa meille iestä, joka on kahdelle. Ja mikä onkin sitten aivan käsittämätöntä, Hän itse tarjoutuu tulemaan siihen aisapariksi. – Mutta ensin Hän kysyy, suostunko, suostutko?


  1. Tästä tullaankin kolmanteen asiaan, johon Jumala haluaa meitä johdattaa - tuntemaan itsensä sellaisena kuin Hän on. Jumala opitaan tuntemaan siitä, miten Hän suhtautuu ihmisiin ja heidän tekoihinsa. Siitä, mitä Hän sanoo ihmisille eri tilanteissa. Juuri niistä asioista, jotka on kerrottu meille Raamatussa.

Otetaanpa esimerkki. Miten minä tutustuisin johonkin henkilöön, joka ei minua vielä tunne? Minun pitäisi ensin saada keskusteluyhteys syntymään hänen kanssaan. Minun pitäisi kokea, miten hän reagoi minun väittämiini. Minun pitäisi viettää aikaa hänen kanssaan.

Sama on Jumalankin kanssa. Jos en suostu viettämään aikaa Hänen kanssaan, en opi Häntä tuntemaan. Jos vietän, Jumalan tunteminen tulee siinä sivussa, ikään kuin ”vahingossa”.

Raamatusta voisi ottaa esimerkiksi Naamanin, joka tuli Israelilaisen profeetan Elisan luo että parantuisi spitaalistaan.

2 Kun. 5:1-19. Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, ... Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista." …

Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen. Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve." Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: "Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini. Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!" Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.

Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: "Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!" Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.

Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi." Mutta Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, hän, jota palvelen, minä en lahjaasi ota." Naaman koetti taivuttaa hänet ottamaan lahjan vastaan, mutta hän kieltäytyi. Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi." Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa."

Mitä edellä oleva kertoo Jumalasta?

Matt. 19: 3-8. Hänen (Jeesuksen) luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.


Nyt sitten päästäänkin kysymykseen: ”Miten Jumala meitä johdattaa?”

  1. Jumala käyttää ulkoisia olosuhteita, joko ”hyvää” tai ”pahaa” joko pitääkseen meidät itsellään tai palauttaakseen meidät sanansa ja itsensä tykö,

2 Kor. 12: 7-9. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. 8. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. 9. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle.

2 Aik. 33: 11-13. Silloin Herra lähetti heidän (Juudan kansan) kimppuunsa Assyrian kuninkaan sotapäälliköitä. He panivat Manassen kahleisiin ja veivät hänet nenärenkaasta taluttaen Babyloniin. Ahdingossaan Manasse koetti lepyttää Herraa, Jumalaansa, ja nöyrtyi isiensä Jumalan edessä. Kun Manasse rukoili Jumalaa, Jumala myöntyi hänen pyyntöönsä. Hän kuuli Manassen rukouksen ja johdatti hänet takaisin valtaistuimelle Jerusalemiin. Silloin Manasse ymmärsi, että Herra on Jumala.

Hoos. 11: 4, (edellinen käännös). Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikään kuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

tai kasvattaakseen meitä itsensä tuntemisessa.

Hebr. 12: 10-11. Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Room. 8: 28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.


  1. Jumala käyttää sanaansa, Raamattua.

Ps. 119: 105. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.

2 Piet. 1: 19-21. Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, ...

Ps. 119: 24. Sinun (Jumalan) liittosi on iloni, liittosi säädökset ovat neuvonantajani.

Jumala lupasi kansalleen Israelille ja lupaus koskee myös meitä kristittyjä, jotka olemme myös Jumalan kansa, että; ”Muistakaa että Herra itse on asettanut teille sapatin ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan” (2 Moos. 16:29). Jos otamme tämän todesta, meillä on riittävän toimeentulon lisäksi riittävä lepo. Se rauha ja lepo ulottuu myös meidän läheisiimme.


  1. Jumala antaa meidän käyttää omaa järkeämme, tietoamme ja viisauttamme, myös muiden tietoa ja viisautta.

Ps. 32: 8-9. "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi." Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset, joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla, muuten ne eivät suostu ohjattaviksi.

2 Tim. 2: 7 (jossa Paavali kirjoittaa Timoteukselle). Mieti sanojani! Herra kyllä antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen.

Sananl. 24: 5-7. Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa. Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen. Koskapa tyhmä olisi tilanteen tasalla! Pysyköön siis neuvonpidossa vaiti.

John Stott on sanonut (Alfa-kirjassa): ”Ei Jumala ole luvannut meille johdatusta siksi, että säästyisimme ajattelulta.”


  1. Joskus Jumala käyttää myös poikkeuksellisia tapoja kuten;

1 Sam. 3: 3-4 Samuel oli asettunut nukkumaan pyhäkköön, jossa Jumalan liitonarkku oli. Silloin Herra kutsui Samuelia nimeltä.

Apt. 9: 10-12. Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."

Apt. 13: 2-3. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan.

Fil. 2: 13-14. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, …

Nämä tavat on syytä aina koetella Raamatun sanalla. Muita tuntomerkkejä sille, että kehotus tulee Jumalalta, on mm. se, että sen toteuttaminen synnyttää Kristuksen rauhan.


Lopuksi pieni yhteenveto.

11