Mitä Pyhä Henki tekee?

Tässä alustuksessa käsitellään Pyhän Hengen toimintaa. Armolahjoja ja pahan vastustamista käsitellään tarkemmin seuraavissa alustuksissa.

Kun Pyhä Henki saa luvan asua ihmisen sydämessä ja Jumala synnyttää ihmisen Jumalan lapseksi, ihmisessä on edelleenkin jäljellä vanha ihminen, se vanha luonto, joka on jatkuvassa kapinassa Jumalaa vastaan. Mutta ihminen on myös uusi luomus, jossa Pyhä Henki asuu. Asian voisi ilmaista niin kuin eräs vanhempi kristitty sen ilmaisi, kun häneltä kysyttiin että miten hänen hengellinen elämänsä oikein jaksaa;

On kuin kaksi koiraa tappelisi keskenään, musta ja valkoinen. Kun kysyttiin, kumpi niistä on voitolla, hän vastasi. Se, jonka puolelle minä itse asetun, se jota minä ruokin.

Siinä uudestisyntymisessä, kun saamme Jumalan Pyhän Hengen, Henki ei tee meille väkivaltaa. Sitä ei tarvitse pelätä. Mutta jos suostumme, niin Pyhä Henki alkaa neuvoa, johdattaa, opettaa ja kasvattaa meitä. Kristitytkin tekevät virheitä ja Pyhä Henki joutuu muistuttamaan heitä niistä. Viisas kristitty oppii virheistään, nöyrtyy ja tekee parannusta. Niidenkin kautta Jumala näyttää, että Hänen armonsa riittää. Ilman virheitäni minäkään en olisi tätä kirjoittamassa – minulla ei olisi rakentavaa kerrottavaa.

Kun Jumala uudestisynnyttää meidät lapsikseen, Hän ei jätä meitä heitteille. Me synnymme Jumalan suureen perheeseen, mutta emme valmiina vaan hengellisinä lapsina. Seppo Jokinen kertoo kirjassaan ”Rikotusta eheä” näin;

(Sivu 75-76) Vanhempiin sisäänrakennettu synti, syyllisyys, viha, itsehalveksunta, heikko itsetunto, tunne-elämän rikkinäisyys jne. vaikuttavat vääjäämättömästi ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ihminen kykenee välittämään rakkautta, eheyttä ja armoa eteenpäin ainoastaan siinä määrin kuin hän on saanut itse kokea niitä.

Jumalan käsiin annettuna se rikkinäisyys, joka syö voimia, alkaakin vähitellen muuttua voimia antavaksi. Tämän ihmeen meissä saa aikaan Pyhä Henki. Kun me sitten Jumalan käsissä vähitellen alamme eheytyä, alamme ymmärtämään ettei täysin ehjää ihmistä ole olemassakaan. Alamme kestämään niitäkin haavoja joita saamme muiden kristittyjen yhteydessä.

Anne Graham Lotz kertoo kirjassaan "Haavoilla Jumalan perheessä" seuraavaa;

Jokaisessa haavoittavassa kokemuksessa edessäni on ollut valinta, torjuisinko Jumalan sen vuoksi, että (Jumalan nimeä tunnustavat) ihmiset ovat hylänneet minut? Sen sijaan että olisin pohdiskellut päätöstäni joka kerta, kun minut on hylätty, päätin vuosia sitten, että olen kerta kaikkiaan sitoutunut elämään Jumalalle riippumatta siitä, miten muut ihmiset Hänen edustajinaan toimivat. Toisin sanoen se, miten muut kohtelisivat minua, ei vaikuttaisi millään tavalla jumalasuhteeseeni, ellei se sitten ajaisi minua lähemmäksi Jumalaa, vahvistaisi uskoani Häneen, voimistaisi haluani tuntea Jumala sellaisena kuin Hän on, - ei sellaisena kuin miltä Hän näytti siinä tahriintuneessa kuvassa, jota Jumalan omat joskus heijastavat.

Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja" on väärin kohdellulle seuraava sanoma;

Rakkaani, Minun sydämeni täyttää murhe nähdessäni, kuinka itse yrität puolustautua sinua vastaan suunnatuilta hyökkäyksiltä. Lapseni, Minä tunnen sääliä sinua kohtaan kuullessani kuiskauksesi, jotka toivottavat vainoajillesi tuhoa. Se mitä sanot, on totta, mutta voit itse valita, oletko osallinen heidän tuomioonsa ja kohtaloonsa. Omaa etua etsiessäsi saatat kadottaa elämän, joka sinulla Minussa on. Totisesti rakkaani, Minä sanon sinulle; Jos haluat etsiä omaa etuasi, menetät sen. Jos taistelet korottaaksesi itseäsi, sinusta tulee jälleen sidottu. Etsiessäsi vainoajiesi virheitä ja iloitessasi niistä, sinusta tulee suupala vihollistesi pöytään. Olen seurannut sinua, kun lohduttaudut hyökkääjiesi hankaluuksilla. Olen tarkkaillut sinua, kun puolustelet vihaasi ja yrität oikeuttaa tekosi sinua vahingoittaneita kohtaan. Rakkaani, tänä päivänä Minä ojennan käteni sinua kohtaan ja kutsun sinua hellästi. Haluan lohduttaa sinua, mutten korottamalla sinut tai tuomitsemalla vihollisesi, vaan läsnäolollani.

Kun me olemme syntyneet Jumalan lapsiksi, olemme erittäin mielenkiintoisen kasvumatkan alussa – matkan, jossa oppaana meillä on Pyhä Henki.

Kun Jeesus Kristus saa luvan tulla ihmisen sydämeen, Jumalan tuomioistuin vapauttaa ja siirtää ihmisen armon alle. Jumala maksoi meistä hirvittävän suuret lunnaat, joten olemme Hänelle todella arvokkaita.

Jumala haluaa olla lapsiensa kanssa läheisessä yhteydessä. Sen Hän tekee Pyhän Hengen välityksellä. Roomalaiskirjeessä sanotaan edelleen;

Room. 8:14-17. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Mitä on tämä Jumalan lapsen oikeus? Se ilmenee Raamatun alkukielen sanasta ”Abba”, Isä. Pyhä Henki todistaa meille, että tästä äärettömän pyhästä Jumalasta, sellaisesta jota on mahdoton lähestyä, tuleekin helposti lähestyttävä ”iskä” – tai ”isukki” – tai ”pappa”. Ihmisen vanha minä, se "musta koira", yrittää kyllä välillä sanoa, että et sinä kelpaa, et sinä voi sanoa Pyhää Jumalaa ”iskäksi”, et ainakaan ennen kuin olet parantanut tapasi. Pyhä Henki yrittää todistaa meille, että meillä on siihen Jumalan lapsen oikeus. Ja mitä tulee tapojen parantumiseen, se hoituu aikanaan automaattisesti Isä-lapsi suhteessa Jumalaan.

Kättään ei kannata ottaa Jumalan kädestä pois silloinkaan, kun Kristuksen nimen tähden joutuu kärsimään maailman ja toisten ihmisten taholta.

Rukouksessakaan emme ole yksin. Pyhä Henki kyllä ymmärtää, että Jumalan lapsi vielä aikuisenakin pyytää itselleen myös haitallisia asioita. Yllä olevasta raamatunlauseesta käy ilmi Jumalan pitkämielisyys ja rakkaus lapsiaan kohtaan. Asian voisi sanoa seuraavasti;

Ajatellaan että minä olen esittänyt Jumalalle jonkin itsekkään pyynnön. Pyhä Henki ei kuitenkaan "näytä minulle paikkaani", vaan Hän huokaa Isälle Jumalalle. Ymmärräthän että tämä Sakari on vieläkin pieni lapsi Sinussa. Hän ei ymmärrä että hänen pyyntönsä tulee vahingoittamaan hänen läheisiään ja myös häntä itseään. Anna anteeksi. Pane tämäkin Jeesuksen piikkiin, Jeesuksen sovintoveren alle.

Pyhä Henki on kumppanimme myös silloin kun luemme Raamattua. Raamatussa on Jumalan meille antama tieto itsestään. Paavali kirjoittaa näin;

Ef. 1:17-18. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa

Pyhä Henki on viisauden Henki, joten todellinen viisaus saadaan vain elämällä Jumalan yhteydessä.

Pyhä Henki opettaa ja ohjaa meitä Isän Jumalan ja Pojan, Jeesuksen Kristuksen, tuntemiseen.

Pyhä Henki opettaa meitä myös näkemään, mikä on meidän asemamme - vielä toivon varassa oleva nykyinen asemamme täällä maan päällä, ja asemamme taivaassa.

Jeesus kertoi edellisten lisäksi kolme tärkeää Pyhän Hengen tehtävää. Pyhä Henki paljastaa meille;

• mitä on synti,

• mitä on vanhurskaus ja

• mitä on tuomio.

Joh. 16:8-11. ja hän (Pyhä Henki) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän (Jumalan) luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas (Paholainen) on tuomittu.

Synti on siinä, ettei Jeesukseen Kristukseen uskota (Joh. 16:9). Jeesus hylätään Jumalan Poikana ja syntien sovittajana. Tai jos Jeesukseen uskotaan edes nimellisesti, Raamatun sanoma hylätään. Tai jos Jeesuksen sanat Raamatussa hyväksytään edes osittain, niin hylätään luomiskertomus ja se, mitä Jumala on puhunut apostoli Paavalin kautta. Joka hylkää Jumalan sanan, ei pidä sanojen sanojaakaan pyhänä.

Kun Pyhä henki paljastaa synnin meissä ja meidät syntisiksi, joudumme valintatilanteeseen; tunnustammeko synnin synniksi, viemmekö sen Jeesuksen sovintoveren alle saadaksemme sen anteeksi ja pyydämmekö Häneltä voimaa parannuksen tekoon - vai kiellämmekö syntimme ja teemme Jumalasta valehtelijan (1. Joh. 1:8-10).

Vanhurskaus, se että ihminen kelpaa Jumalalle, ilmenee siitä että Jeesus on noussut taivaaseen Isän Jumalan luo (Joh. 16:10). En voi itse lisätä omaa vanhurskauttani, eli Jumalalle kelpaavuutta, yhtään. (Omavanhurskautta, itseriittoista farisealaisuutta kykenen kyllä lisäämään). Mutta ei minun tarvitsekaan, koska kaikki se vanhurskaus, joka minulla koskaan tulee olemaan, on jo taivaassa. Oikea vanhurskaus on Jumalan tarjoamaa lahjavanhurskautta – jolla on vain yksi ehto – se ehto on Jeesus Kristus. Ellen ole kätkettynä Kristuksen sovintoveren turvaan (pyytänyt Häntä sydämeeni), ei minulla ole mitään osuutta Hänen vanhurskauteensakaan.

Vanha luonto meissä ei hyväksy tätä Jumalan lahjavanhurskautta, sillä se haluaa tehdä itsekin jotain, josta saisi kunniaa itselleen.

Tuomio on siinä, että paholainen häneen liittyneine enkeleineen on tuomittu (Joh. 16:11). Yhdenkään ihmisen ei tarvitsisi jäädä sen tuomion alle, joka jo on luettu paholaiselle.

Matt. 25:41. "Sitten hän (kuningas) sanoo vasemmalla puolellaan oleville (ihmisille): 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Jumala on antanut meille pelastuksen ja Pelastajan, Hän on Jeesus Kristus. Jumala kutsuu meitä koko ajan pelastukseen evankeliumilla Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala jopa haluaa varmistaa meidän perille pääsymme pelastumisen jälkeen antamalla meille Pyhän Henkensä.

Missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Miksi me sitten pelkäämme, että Herran Henki sitoo meidät tai pakottaa meidät johonkin sellaiseen, mitä emme itse tahdo? Jumala ei pakota.

Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen läsnäolo vain alkaa vaikuttamaan meissä senkin, että emme enää mene kärsivän ohi – ja yhtäkkiä huomaamme saavamme siitä ilon, sellaisen ilon ja rauhan, jota emme muuten saisi. Paavali sanoo tämän Galatalaisille seuraavasti;

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ...

Pyhä Henki saa meissä aikaan Hengen hedelmää. Se on Hänen ominaisuutensa, ei meidän ominaisuutemme. Esim. omenapuun ominaisuus on tuottaa omenaa. Kummallista olisikin, jos se ei sitä tuottaisi. Samoin Pyhä Henki meissä saa aikaan Hengen hedelmää. Me itse voimme kyllä halutessamme antaa vanhan luontomme olla siinäkin esteenä. Se on kuin puun oksa itse estäisi puun nestettä virtaamasta lävitseen. Oksa siinä itse alkaa kuivua ja kärsii eniten.

Entä mitä tarkoittaa 2. Kor. 3:17-18 kohta, että "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi". Tämä kohta sivuutetaan usein toteamalla, että sillä tarkoitetaan sitä kirkkautta, joka pelastuneella ihmisellä tulee kerran taivaassa olemaan. On se sitäkin, mutta millainen on tämä Herran Jeesuksen Kristuksen kirkkaus ja miten se alkaa vähitellen näkyä uudestisyntyneissä Jumalan lapsissa jo täällä maan päällä?

Fil. 2:5. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. ... Hän kirkastaa minut (Kristuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Kun Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta Kristusta (Joh. 16:14), mitkä ominaisuudet alkavat silloin nousta kristityssä esiin?

1. Ominaisuus; Aseman ja saavutettujen etujen jättäminen Jumalan käsiin. Tämä on käytännössä sitä, että saavuttamaansa valtaa ja etuisuuksia alkaa käyttää myös muiden hyväksi.

Fil. 2:4-8. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Kuinka paljon me olemme tässä asiassa saaneet Kristuksen Jeesuksen mieltä (Fil. 2:5)? Voinhan tietenkin todeta, ettei tämä koske minua. Silloin itse rajoitan puun elämännesteen virtaamista oksaan joka olen Kristus-puussa.

Asia ei kuitenkaan mene niin, että alkaisin huolehtia muista enemmän kuin itsestäni ja perheestäni. Tässäkin asiassa on löydettävä oikeat rajat ja tasapaino.

2. Ominaisuus; Kostosta ja katkeruudesta luopuminen. Että ei enää vastaa pahaan pahalla eikä herjaukseen herjauksella.

1. Piet. 2:23. Häntä (Jeesusta) herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.

Room. 15:1-3. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun."

Millä tavalla Jumalan sitten pitäisi kostaa meidän veljillemme ja sisarillemme Kristuksessa, niille jotka ovat meitä haavoittaneet (koska ovat itse haavoitettuja)? Jos lähden koston tielle, olen antanut Pahan voittaa itseni (Room. 12:17-21). Olenhan itse avannut Jumalan antaman suojavarustuksen ja päästänyt pahan sisälle ottamalla käyttöön paholaisen tarjoaman tuhoaseen.

Room. 12:17-21. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. … Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

3. Ominaisuus; Palveleminen.

Mark. 10:43-45. ... Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

Ihminen ei halua palvella ollessaan vanhan luontonsa hallinnassa, sillä luonnollinen ihminen rakastaa ensimmäisiä sijoja (Matt. 23:6). Moni puuhastelee paljon siksi, että hänet huomattaisiin, palvelija toimii taustalla. Joudumme pyytämään Jumalalta, että Hänen Pyhä Henkensä pitäisi meidän vanha luontomme aisoissa, jotta Jeesuksen elämä saisi tulla meissä näkyviin.

Matt. 23:6. he (fariseukset) istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla

Room. 6:6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

2 Kor. 4:10. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.

oksa tässä Kristus-puussa. Me saamme ravinnon puun kautta. Kuten puusta irrallaan oleva oksa ei menesty, samoin ei menesty muiden kristittyjen yhteydestä erottautunut kristittykään. Ellei hän kuiva täysin, ainakin hänen hengellinen kasvunsa näivettyy.

Efesolaiskirjeessä kristittyjen yhteydestä on sanottu seuraavasti;

Ef. 4:3-6. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.

Välillä on vaikeaa säilyttää yhteys toiseen, kun kristitty sisar tai veli on haavoittanut joko sanoillaan tai teoillaan, sitä aina edes tarkoittamatta. Ulkoisen rauhallisuuden kykenee vielä jollain tasolla säilyttämään mutta sisäinen rauha ja Hengen luoma yhteys toiseen ja toisiin on menetetty. Voin silloin valita yhteydestä erottautumisen, kostamisen tai asian ottamisen puheeksi. Joskus vain joutuu sietämään muiden vajavuuksia (Room. 15:1-2).

Room. 15:1-2. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

- Jos valitsen yhteydestä erottautumisen, on helppo erottautua uudelleen aina, kun koen tulleeni haavoitetuksi jonkun toisen taholta. Tälle tielle ei ole loppua, sillä täysin ehjää ihmistä, sellaista joka ei tahattomasti loukkaisi toista, ei ole olemassakaan. Meillä jokaisella on omat haavamme, joita ei vielä ole puhdistettu pohjia myöten.

- Kostaminen ei useinkaan ole suoraa kostamista vaan salakavalaa, sellaista jota ei itsekään huomaa. Se voi tapahtua pahanpuhumisena tai toisen huomiotta jättämisenä. Kun yhteisön sisälle syntyy eriseuroja ja puolueita voi yksi syy olla tässä. Toinen perussyy eriseurojen syntymiselle on raadollinen vallan tavoittelu, joka on naamioitu hengelliseksi. Vallan tavoittelu ja kostaminen kulkevat usein käsi kädessä.

- Asian ottaminen puheeksi ei ole helppoa. Silloin nimittäin altistaa itsensä ns. kaksoisloukkaukselle. Kaksoisloukkaus tapahtuu esim. silloin, kun toinen asian kuullessaan toteaa; "En minä tuota tarkoittanut, olisihan sinun pitänyt se ymmärtää." Tämä toinen loukkaus on siinä, että asian puheeksi ottanutta pidetään tyhmänä. Oikea vastaus olisi esim.; "En minä tuota tarkoittanut, anna anteeksi, olen menetellyt taitamattomasti."

Kun olemme ottaneet asian kahden kesken puheeksi, olemme itse menetelleet Jumalan sanan mukaisesti (Matt. 18:15). Ellei toinen näe omaa osuuttaan tapahtuneeseen, se on hänen ja Jumalan välinen asia. Vain Pyhä Henki, joka vaikuttaa meissä uskon, voi vaikuttaa myös aidon katumuksen.

Annanko minä Pyhän Hengen vaikutuksen ulottua itsessäni kaikkeen (Ef. 4:6), myös tahtomiseen ja tekemiseen (Fil. 2:13), niin että yhteys toiseen säilyisi, olinpa sitten haavoitettu tai haavoittaja?

Room. 12:14-21. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Fil. 2:12-15. … tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla,

Jos annan Hengen vaikuttaa itsessäni, seurauksena on vähittäinen sisäinen parantuminen.

Ps. 147:3. 3. Hän (Herra) parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali kirjoittaa Korinttilaisille (1. Kor. 12:1-11). Otan kyseisestä kohdasta joitakin asioita;

… haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista. …Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. … Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Armolahjoista puhutaan enemmän seuraavan alustuksen, ”miten voin täyttyä Hengellä” yhteydessä. Jumala kuitenkin haluaa, että olisimme selvillä Jumalan meille tarjoamista lahjoista.

Jumalan lahjat voidaan jakaa esim. seuraavalla tavalla;

• Pyhä Henki annetaan lahjana jokaiselle Jeesukseen Kristukseen vapahtajanaan uskovalle.

• Hengen hedelmä on automaattista seurausta Jeesuksen Kristuksen kanssa vietetystä ajasta.

Joka viettää aikaa Jeesuksen seurassa, viettää samalla aikaa Pyhän Hengen kanssa, sillä Pyhä Henki on Jeesuksen Henki. Jos joku taas haluaisi viettää aikaa pelkästään Hengen kanssa, menee harhaan, sillä silloin hän ei saa kosketusta ”siihen” Pyhään Henkeen, joka aina haluaa kirkastaa ja korottaa Jeesusta Kristusta. Tällaista ihmistä paholainen lähestyy mielellään valkeuden enkeliksi pukeutuneena saadakseen ihmisen vieläkin kauemmaksi ja eroon ristiinnaulitun Kristuksen yhteydestä.

• Armolahjat, kuten profetoiminen ja kielillä puhuminen, on annettu meille työkaluiksi, jotta selviäisimme asioista helpommalla. Esim. jos evankelistan työtä verrattaisiin maan kaivamiseen, niin evankelistalla on kaivukone kun me muut teemme työtä lapiolla.

• Palvelutehtäviin pyritään liian usein arvostuksen, arvoaseman tai rahanhankinnan vuoksi eikä Jumalan kutsusta. Tällainen palvelija ei tee työtä kirkon Herralle vaan itselleen.

Meidän ei tarvitse edes yrittää olla todistajia – Pyhä Henki vain tuo meissä todistuksen näkyviin meidän itse sitä useinkaan tiedostamatta. Vain sellaiset kristityt, jotka ovat Pyhän hengen ohjauksessa, ovat Kristuksen kirjeenä muille.

Nuorempana uskovana olin Kauhajoella sukujuhlissa. Siellä tarjottiin pontikkaa. Minullakin oli lasi edessä vaikka en juonutkaan siitä. Vieressäni istui mies, jonka vaimo oli myös mukana mutta tämä ei ollut koskaan suostunut keskustelemaan hengellisistä asioista. Vieressäni istunut mies käyttäytyi niin kuin humalaiset käyttäytyvät. Ilta kului, hengellisistä asioista ei keskusteltu. Nukkumaan menon aikaan tämän humaltuneen vaimo yhtäkkiä kysyi, miten on mahdollista, että kaksi miestä voi olla niin erilaisia. Toinen heiluu humalassa kuin heinämies ja toinen on rauhallisesti paikallaan? Siihen oli helppo vastata kertomalla Jumalan antamasta rauhasta. Emme käyneetkään nukkumaan vaan ilta jatkui hengellisistä asioista keskustellen vielä pari tuntia.

Kansan Raamattuseuran järjestämän Luukas 10T koulutus olisi jokaisen kristityn hyvä käydä. Siellä saa eväitä siihen, miten tavallinen kristitty tavoittaa toisen henkilön evankeliumille neljän askeleen kautta; siunaa, ystävysty, auta missä voit, (ja kun toinen kysyy, mihin apusi perustuu,) kerro.

Room. 8:9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Sellainen lihallinen kristitty, joka ei anna Pyhän Hengen ohjata itseään, vaan elää vanhan luontonsa vallassa, ei ulkonaisesti juurikaan eroa pelastumattomasta, kadotukseen matkalla olevasta ihmisestä. Jeesus on sanonut (Joh. 16: 8-11), että Pyhä Henki paljastaa, mitä on synti. Ja tavallinen ihminen ei tahdo olla syntinen eikä heikko. Mieluummin pidetään Kristus sielun kellarissa ja kärsitään sisimmässä, kuin tunnustetaan, että tarvitaan Jeesusta syntien sovittajana ja sisäisten haavojen parantajana.

Pyhä Henki on totuuden Henki (Joh. 16:13). Hän näyttää totuuden Jumalasta, meistä itsestämme ja valheen hengestä. Pyhä Henki johtaa synnintuntoon ja pitää synnintuntoa vireillä kristityssä. Tällöin Kristuksen sovitustyö kelpaa meille pelastumisen hetkellä ja jatkuvasti vielä sen jälkeenkin. Jeesus on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Kun olemme Jeesus-tiellä, Pyhä Henki pyrkii tuomaan valoon ja puhdistettavaksi kaikkea sitä, mitä olemme kätkeneet sielumme syvyyksiin, mutta vain sitä mukaa kuin itse olemme siihen valmiita.

Pyhä Henki liittää meidät seurakuntaan ja yhdeksi hengelliseksi ruumiiksi, jonka pää on Kristus. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta emme pysy Kristukseen liitettyinä emmekä seurakunnan elävinä jäseninä. Kelottunut, kuollut oksa voi sammaleiden ja jäkälän koristamana olla hyvinkin kaunis, mutta jos sillä ei ole yhteyttä puun nestevirtaukseen, siinä ei ole uutta synnyttävää elämää vaan ainoastaan siinä pesiviä loisia.

Pyhä Henki kasvattaa meitä Kristuksen tuntemisessa, uskossa ja armossa. Paavalin kehotus ”täyttykää Hengellä” (Ef. 5:18) on uudessa raamatunkäännöksessä hiukan paremmin alkutekstiä vastaavasti ilmaistuna; ”Antakaa Hengen täyttää itsenne”. Kreikan tekstin verbimuoto ei tarkoita kertaluonteista vaan jatkuvasti tapahtuvaa Hengellä täyttymistä.

Kristillistä seurakuntaa kuvataan Kristuksen morsiameksi. Ei ainoastaan kristityssä oleva Pyhä Henki vaan myös seurakunta sanovat kumpikin Kristukselle; tule (Ilm. 22:17). Tule sydämeeni, hallitse siellä, paranna haavani, anna lahjaksi sitä elämän vettä, joka tuo ilon ja rauhan.

Ilm. 22:17. Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.

Pyhällä Hengellä on meissä paljon muutettavaa. Otan katkelman Seppo Jokisen kirjasta ”Rikotusta eheä”. Tämä on mukana siksikin, että tunnistan tässä itseäni.

(Sivu 30-31) Kokemus armosta jää vajaaksi. Usein tämä johtuu siitä, että henkilö ei ymmärrä armon syvintä olemusta. Hän ymmärtää kyllä pelastuvansa Jeesuksen sovitustyön tähden, mutta hän ei ymmärrä, mitä armo voi hänelle arkielämässä henkilökohtaisesti merkitä. Hän ei ole oivaltanut, että armon syvin olemus on elämistä jatkuvassa hyväksymissuhteessa Jumalan kanssa.

Jotkut taas ovat kyllä järjellään ainakin jollakin tavalla oppineet ymmärtämään armon sisällön, mutta silti heidän tunnekokemuksensa Jumalasta ja Jumalan jatkuvasta hyväksynnästä on niukka ja vajaa, jopa olematon. Heidän suhteensa Jumalaan on viileän rationaalinen, ja siitä puuttuu lämmin henki. Syy armon puutteelliseen kokemiseen saattaa löytyä ihmisen persoonasta. Armon kokeminen ja yhteys Jumalaan tapahtuvat ihmisen persoonan kautta. Henkilö saattaa olla tunne-elämältään rikkinäinen. Jos ihminen ei esimerkiksi hyväksy itseään, hänen on erittäin vaikea kokea, että Jumala hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Kun tällainen ihminen saa vapautua ja eheytyä, hän alkaa kokea ja tuntea kaikkia elämänsä alueita uudella, rikkaammalla tavalla. Eheytymisen vaikutus ulottuu myös hänen jumalasuhteeseensa. Hän saa omistaa armoa uudenlaisella, ennen kokemattomalla tavalla, joka ravitsee hänen sieluaan. Hän saattaa kokea ikään kuin virkoavansa eloon. Usein ihmisen ongelma suhteessa armoon ei ole lainkaan hengellinen vaan psyykkinen, henkinen. Ihmistä on osattava auttaa oikealla tasolla ja tavalla.

(Sivu 67) On Jumalan armoa, että ihminen kohtaa niin vaikean elämäntilanteen, että hänen on pakko avautua ja avata suunsa. Kun tuska ja ahdistus kasvavat riittävän suureksi, ylpeyden ja syyllisyyden valta murtuu ja ihminen nöyrtyy ihmiseksi kohtaamaan Jumalan ja lähimmäisen. Ihmisen tulee kohdata Jumala rehellisesti sellaisena kuin hän on, syntisenä ihmisenä. Tämä on usein syy siihen, miksi Jumala sallii tuskaa. Tuska on usein ainoa keino, jonka edessä ihminen tuntee ja tunnustaa oman syntisyytensä ja tarvitsee armoa ja anteeksiantamusta joka päivä.