Alustus 9 – Mitä Pyhä Henki tekee?

Tässä alustuksessa käsitellään Pyhän Hengen toimintaa. Armolahjoja käsitellään tarkemmin seuraavassa alustuksessa.

Pyhän Hengen työ on kahdenlaista. Ensiksi Hän välittää meille uskon Kristukseen (= pelastus). Toiseksi Hän kasvattaa meitä sen jälkeen Kristuksen tuntemisessa (= pyhitys).

Puhä Henki ei välitä pelkästään historiallista tietoa Jeesuksesta eikä jotain irrallista pelastuksen tai vanhurskauden pakettia, vaan itsensä Herran Jeesuksen Kristuksen, hänen henkilökohtaisen läsnäolonsa. Usko on elämänyhteyttä elävään, ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen, joka on läsnä Henkensä kautta. Jeesus itse on pelastus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Kristuksen ristinuhri riittää täydellisesti. Kun hän, Jeesus Pyhän Henkensä kautta, on meissä, meillä ei voi olla vähempää kuin täysi kelvollisuus taivaaseen, vanhurskaus.

Pelastusvarmuus ei perustu siihen, kuinka me onnistumme kristillisessä elämässämme. Tunteet ja kokemukset tulevat ja menevät. Tulee älyllisiä epäilyksiä ja moraalisia lankeemuksia. Mutta suhteemme Jumalaan ei perustu tunteeseen, älyyn tai korkeaan moraaliin, vaan Jumalan sanaan ja Pyhän Hengen työhön meissä. Turvallisuutemme perustana on Jumalan oma uskollisuus.

Pyhän Hengen vaikutus Kristukseen uskovissa on vielä henkilökohtaista pelastusta laaja-alaisempi. Kristitty uskoessaan Jeesuksen sovitustyön koskevan myös häntä itseään, syntyy uudesti ylhäältä. Kysymyksessä on uuden luomisen alku.

1 Joh. 5:9-13. Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. 10. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. 11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. 13. Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä.

Room. 8:1-2. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. 2. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

2 Tim. 2:13. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.

Joh. 10:27-30. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. 29. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. 30. Minä ja Isä olemme yhtä."

Joh. 3:3-8. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." 4. Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" 5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. 6. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. 7. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' 8. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

Room. 8:22-24. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. 23. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. 24. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.

Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi näin:

Joh. 16: 8-11. Ja hän (PH) tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Edellä on oikeastaan PH:n toiminta sanottu aika kattavasti. Kannattaa huomata, että se on Pyhä Henki, joka paljastaa, mikä on syntiä ja mitä vanhurskaus on, en minä. Minä itse pidän syntinä montaa sellaista asiaa, jota Jumala ei pidä syntinä. Ja mikä pahempaa, minä en pidä syntinä sellaista, joka Jumalan silmissä on äärettömän pahaa. Toisin sanoen asia voitaisiin kertoa seuraavasti:

1. PH paljastaa, että maailma ja Jumalasta luopunut ihmiskunta on väärässä mutta Jumalan sana, Raamattu, oikeassa. Toiset suostuvat tunnistamaan ja tunnustamaan sekä vajavuutensa että syntisyytensä. Toiset eivät tunnusta. Näistä jälkimmäisistä Raamattu jopa sanoo, että he tekevät synnin harjoittamisesta hyvän ja kunniakkaan asian. (Fil. 3:18-19) ”häpeä on heidän kunniansa”. He pyrkivät muuttamaan yleisen mielipiteen ja jopa lainsäädännön saadakseen olla oikeassa.

2. PH:n tehtävänä on paljastaa synti. Toisin sanoen PH:n tehtävänä on paljastaa synniksi kaikki ne meidän tekomme, puheemme ja ajatuksemme, joita usko ei ole saanut vaikuttaa. Koska kaikki se, mitä PH ei ole saanut meissä vaikuttaa, kumpuaa itsekkyydestä. Tästä vanhemmat kristityt puhuvat ja tämä on myös minun oma kokemukseni. Ja että mikään muu, kuin usko Jeesuksen sovitukseen, ei poista syntejä Jumalan kaikenkattavasta kirjanpidosta.

Ajattele tilannetta, jossa olet tehnyt hyvän teon ja joku muu saa siitä kunnian. Odotatko rauhassa, että Jumala, joka näkee ja tietää kaiken, maksaa sinulle aikanaan siitä palkan, vai nouseeko sinun loukattu itsetuntosi katkerana vaatimaan korvausta. Etkö luotakaan Jumalaan ja siihen että Hän johdattaa ja sallii. (Tämä kohta ei koske niitä henkilöitä, joista Seppo Jokinen puhuu kirjoissaan, henkilöitä, jotka on niin mitätöity lapsina, ettei heillä ole itsetuntoa.)

Kokonaan toinen asia sitten on jos näet lähimmäisellesi tehtävän vääryyttä. Silloin sinun on noustava puolustamaan häntä ja hänen oikeuksiaan. Jos en tee sitä, mitä rakkaus lähimmäiseen edellyttää, syyllistyn laiminlyönnin syntiin.

3. PH:n tehtävänä on paljastaa meidän oma raadollisuutemme niin, että Jeesuksen lahjoittama vanhurskaus kelpaisi meille. Omavanhurskaiden pyhyysluulottelut PH haluaa paljastaa kuolleiden luiden päälle vedetyksi likaiseksi kaavuksi. Ihmisessä itsessään ei ole mitään Jumalalle kelpaavaa (= vanhurskautta), vaan edellytys on siinä, että Jeesus on ihmiskunnan synnit ristillä sovitettuaan noussut taivaaseen. Jeesus on ihmisluonnossaankin vanhurskas ja tämän oman vanhurskautensa hän haluaa lahjoittaa meille. Se, ettei meissä ole mitään Jumalalle kelpaavaa, ei estä Jumalaa rakastamasta meitä. Jumala ei rakasta syntiä vaan syntistä.

4. PH:n tehtävänä on saattaa meidät tuomion alta armon alle, tehdä synteihinsä kuolleista sielunvihollisen kätyreistä Jumalan lapsia.

Jumalan kaikkialla läsnä oleva ja vaikuttava Pyhä Henki lahjoittaa Kristuksen ansion hedelmät ihmiselle. Pyhä Henki käännyttää Jumalaa lymyilevän syntisen. Pyhässä Hengessään Vapahtaja Kristus tulee persoonallisena Vanhurskautena taloksi ihmiseen. Näin rakkauden yhteydestä langennut ihminen palautetaan takaisin Jumalan lapsen asemaan, Luojansa omaisuudeksi, läheiseksi ystäväksi ja rakastetuksi. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon ja vastarakkauden elämänsä lahjoittajaa kohtaan.

PH käyttää työkaluinaan ennen kaikkea Jumalan sanaa, Raamattua, mutta myös olosuhteita (sairautta, kärsimystä, vastoinkäymisiä.)

Vanhurskaus (= Jumalalle kelpaaminen) saadaan kertaheitolla uudestisyntymisessä Jumalan lapseksi. Pyhitys on kahdenlaista. Toisaalta me olemme jo pyhiä ja taivaskelpoisia siksi, että Pyhä Jumala on saanut asuinpaikan sydämessämme. Toisaalta pyhitys silloin meissä vasta alkaa, koska vasta Jumalan lapsina meillä on Pyhä Henki, joka vaikuttaa meissä muutoksen, jos vain sallimme sen.

2 Kor. 3: 17-18. ... Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Meissä on paljon muutettavaa. Otan pari katkelmaa Seppo Jokisen kirjasta ”Rikotusta eheä”.

(Sivu 30-31) Kokemus armosta jää vajaaksi. Usein tämä johtuu siitä, että henkilö ei ymmärrä armon syvintä olemusta. Hän ymmärtää kyllä pelastuvansa Jeesuksen sovitustyön tähden, mutta hän ei ymmärrä, mitä armo voi hänelle arkielämässä henkilökohtaisesti merkitä. Hän ei ole oivaltanut, että armon syvin olemus on elämistä jatkuvassa hyväksymissuhteessa Jumalan kanssa.

Jotkut taas ovat kyllä järjellään ainakin jollakin tavalla oppineet ymmärtämään armon sisällön, mutta silti heidän tunnekokemuksensa Jumalasta ja Jumalan jatkuvasta hyväksynnästä on niukka ja vajaa, jopa olematon. Heidän suhteensa Jumalaan on viileän rationaalinen, ja siitä puuttuu lämmin henki. Syy armon puutteelliseen kokemiseen saattaa löytyä ihmisen persoonasta. Armon kokeminen ja yhteys Jumalaan tapahtuvat ihmisen persoonan kautta. Henkilö saattaa olla tunne-elämältään rikkinäinen. Jos ihminen ei esimerkiksi hyväksy itseään, hänen on erittäin vaikea kokea, että Jumala hyväksyy hänet juuri sellaisena kuin hän on. Kun tällainen ihminen saa vapautua ja eheytyä, hän alkaa kokea ja tuntea kaikkia elämänsä alueita uudella, rikkaammalla tavalla. Eheytymisen vaikutus ulottuu myös hänen jumalasuhteeseensa. Hän saa omistaa armoa uudenlaisella, ennen kokemattomalla tavalla, joka ravitsee hänen sieluaan. Hän saattaa kokea ikään kuin virkoavansa eloon. Usein ihmisen ongelma suhteessa armoon ei ole lainkaan hengellinen vaan psyykkinen, henkinen. Ihmistä on osattava auttaa oikealla tasolla ja tavalla.

(Sivu 67) On Jumalan armoa, että ihminen kohtaa niin vaikean elämäntilanteen, että hänen on pakko avautua ja avata suunsa. Kun tuska ja ahdistus kasvavat riittävän suureksi, ylpeyden ja syyllisyyden valta murtuu ja ihminen nöyrtyy ihmiseksi kohtaamaan Jumalan ja lähimmäisen. Ihmisen tulee kohdata Jumala rehellisesti sellaisena kuin hän on, syntisenä ihmisenä. Tämä on usein syy siihen, miksi Jumala sallii tuskaa. Tuska on usein ainoa keino, jonka edessä ihminen tuntee ja tunnustaa oman syntisyytensä ja tarvitsee armoa ja anteeksiantamusta joka päivä.

(Sivu 75-76) Vanhempiin sisäänrakennettu synti, syyllisyys, viha, itsehalveksunta, heikko itsetunto, tunne-elämän rikkinäisyys jne. vaikuttavat vääjäämättömästi ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Ihminen kykenee välittämään rakkautta, eheyttä ja armoa eteenpäin ainoastaan siinä määrin kuin hän on saanut itse kokea niitä.

Se, miten vaikea työ Pyhällä Hengellä on johtaa meidät ehjäksi, käy ilmi tapauksesta, jonka Seppo Jokinen kertoo kirjassaan ”Äiti, anna minun mennä”.

(Sivut 126-132) Annamme nyt Vellun kertoa, miten hän koki sen prosessin, joka toi hänet anteeksiantamukseen. Vellu on vuosia ollut toipuneena syvästä alkoholismista, johon hän kokee ajautuneensa nimenomaan lapsena kokemansa isänrakkauden puutteen vuoksi.

Mä voin kertoa pikkusen itsestäni – jos se auttais muita. Mä vihasin mun isää ja halusin kostaa sille siitä syystä, ettei se rakastanu mua. Mä uhkasin ja uhosin, että mun täytyy pistää se ukko tiukalle. Se oli vain polkenut minua ja väheksynyt, ja mun viha oli niin silmitöntä. ett mä päätin vielä tappaa sen.

Nelisenkymmentä vuotta mä elin anteeksiantamattomuudessa mun isää kohtaan, ja sen ajan mä elin myös tuhossa ja tuskassa. Mä olin jatkuvassa kriisissä ja depressiossa, mut oli luokiteltu depressiiviseksi persoonaksi, joka ei voi koskaan parantua. Ja itsemurha-alttiiks, että oli niinku alttius milloin tahansa tehdä itsemurha. Ja valtavat lääkkeet mulla oli. Sairas – kipeä sairas sielu huusi anteeksiantamusta, ja mä olin tilanteessa, etten pystyny antamaan isälleni anteeks. Enkä mä sit osannut antaa itsellenikään anteeks.

Me molemmat elettiin tuhon kierteessä mun kovuuteni takia. Kumpikaan ei voinut elää vapaasti. Ja päällimmäisin tunne, mikä mulla oli jäänyt päälle, oli viha, ett se lukkiutui jossain vaiheessa päälle ja mulla tuli sit se asenne, kosto. Mä halusin kostaa, mä halusin tuhota. Ett kunhan mä vaan pääsen siitä ukosta ja saan nitistää sen, niin ettei se pysty mitään tekemään mulle.

Mutta kun sitten tulin uskoon , joskus ihan 16 vuotiaana, nin siihen laukes se tappamisen halu. Olin hänelle vihanen vaan muuten, ja mä yritin kauheesti olla vihaamatta. Mä yritin uskovaisena korjailla itseäni monta vuotta, ihan tonne 25-vuotiaaksi. Yritin olla synnitön, pestauduin Jumalan valtakunnan työhön ja halusin tehdä sitä työtä. Mutta omaa vihaani en uskaltanut kohdata enkä tunnustaa Jumalalle, enkä mä siitä kertonut kenellekään. Valitsin rakkauden roolin vihani peitoksi – opiskelin papiksi.

Ei siitä tullut mitään, siitä Jumalan valtakunnan työstäkään. Se piti lopettaa parin vuoden jälkeen, mulla oli niin suuri syyllisyys ja tunne, että mä en koskaan täytä niitä mittoja, mitä siinä työssä tarvitaan. Enkä täyttänytkään. Se mitta olisi ollut nöyrtyminen ja anteeksiantaminen. Eipä kai sitä muita mittoja olisi vaadittukaan.

Tunteet mulla koko ajan oli vahvat, ne elivät. Ne elivät pääasiassa hillittömän vihan ja koston, katkeruuden ja itsesäälin tunteina. Mä elin itsesäälissäkin varmaan vuosikaupalla, ja joku itsemurhayrityskin siinä oli. Ett kun en enää kristittynä uskaltanut isää tuhota, nin halusin tuhota itseni. Joku piti tuhota, joku piti tuhota – kostaa piti ihan pohjia myöten. Ja mä päätin, etten anna ainakaan anteeksi.

Mä olin jo melkein kolmenkymmenen. Isään en ottanut minkäänlaista yhteyttä, meillä ei ollut mitään tekemistä toistemme kanssa. Isä oli hylännyt minut ennen syntymää, syntymän jälkeen ja siitä eteenpäin. Aikuisenakin, silloin kun kaikkein eniten olisin tarvinnut apua. Se oli tuskallista, vaikka toisaalta olin siihen jo tottunutkin. Kaiken tämän jälkeen mä en nähnyt muuta kuin sen vihan, mikä mulla oli isää kohtaan.

Sitten kun Jumala sai ruveta muuttamaan minua, tajusin että mä oon väärässä. Jumalan rakkaus sai minut ymmärtämään, että anteeksianto vois parantaa, ja mä rupesin ajattelemaan, että mitäs mun pitäs tehdä isän kanssa – se on jo seitsemänkymmenen ja saattaa ykskaks minä päivänä tahansa kuolla. Nin mä vähän hätäännyinkin siinä ja ymmärsin, että jos mä kuolen tai hän kuolee, nin mä oon pidättäny häneltä anteeksiantamuksen eli jotain hyvin tärkeätä ja oleellista. Ja sitten mä aloin hyväksyä sen, että mun pitäis antaa isälle anteeksi.

Mä menin yhtäkkiä käymään siellä; mä olin ollut vähän aikaa raittiina ja olin eheytynyt vähän. Jumala oli ruvennut poistamaan mun omia suojarakennelmia, joita olin tehnyt tän isäsuhteen väliin, ja nyt Jumala rupes näyttämään isästä toisenlaista puolta. Pehmeetä, semmosta lempeetä.

Ja sitten tapahtui, että kun hän näki että mä oon sellanen kun alkoholisti on, ett kun se ihan pohjalta rupee toipumaan ja pääsemään jaloilleen, nin ei sillä ole vielä mitään muuta kuin velkoja valtava määrä. Se näki, että mä oon kauheen ahtaalla taloudellisesti, ettei mulla ollu vaatteita eikä rahaa koskaan. Enkä mä ikinä pyytänyt siltä rahaa, koska mä sit päätin että tämä lainakierre loppuu ja jos mä en tule omillani toimeen, nin sit mä kuolen.

Ja sit hän rupes pyytämään minua syömään, hän kutsui lähes päivittäin, että tule syömään, hän laittaa ruokaa, kun hän on tässä kotona. Ja mä sit yritin olla työssä, mulla oli aina tunnin välein semmonen tauko, ja mä menin sitten. Ja se rupes purkamaan sitä jäätä mun sisällä. Mä rupesin miettimään, että hän välittää minusta, koska antaa ilmaiseksi mulle ruokaa, antaa aikaansa, leipoo ja laittaa, tekee kakkuja ja pullaa ja keittää kahvia. Ja hän oli jotenkin kauheen hellä, vaikkei sanonu niitä sanoja, mitkä hänessä olivat sitä hellyyttä. Mä aloin pyytää Jumalalta voimaa, ett mä voisin antaa tälle miehelle anteeksi.

Sit hän vielä näytti mulle, ett kun hän oli tehnyt oman elämänkaarensa – ei hän tiennyt, että se on semmoinen – ja se oli yllättävää 75 vuotiaalta mieheltä. Luin sen siinä, ja Jumala mursi sen vihan ja kovuuden mun sisältä. Mä en enää nähnytkään siinä sitä kovaa isää, joka ei koskaan rakastanu mua, vaan mä näin kolmivuotiaan pienen pojan, joka oli jäänyt orvoksi. Ja sitä poikaa ei ollut kukaan koskaan rakastanut, se oli jäänyt yksin sinne. Häntä oli potkittu, hakattu, syytetty ja vaadittu, ja hänen persoonansa oli tuhottu lopuksi elämää. Hänelle oli syötetty ne ruoat, joita muut ei halunneet syödä, härskit silakat ja muut. Hänet oli myyty taloon, joka vähiten vaati rahaa, eli hän oli ollut huutolaisena ja sieltä kasvanu sit aikuiseksi mieheksi … hänellä ei ollut oikeastaan mitään rakkauden eväitä. Siinä murtui mun anteeksiantamattomuuteni, siinä kun luin sen. En mä sanonut mitään, mut kun mä menin kotiin, sanoin Jumalalle, ett nyt mä haluan antaa anteeksi. Sitä pienenä potkittiin … sille pienelle pojalle mun oli äärettömän helppo antaa anteeksi.

Ja mä annoin hänelle anteeksi. Siinä polvistuin, ja siitä muuttui mun elämäni. Vois sanoa että silmänräpäyksessä. Jumala oli näyttänyt mulle niin pitkälle taaksepäin, että sieltä löyty orpo pieni poika. En mä sanonut isälle, että ”mä oon nyt antanut sinulle anteeksi”, en mä oo sitä tähän päivään mennessä sanonu. Mä oletan, että mä loukkaisin häntä, jos sanoisin, sillä hän pitää että hän on ollut ihan hyvä isä. Mä en halua loukata häntä, koska en mä tarvi sitä, että hänen pitäis tietää. Ja jos mä oon antanu anteeksi, nin mä oon antanu anteeksi, sillä selvä.

Siitä hetkestä mun kohdalla tapahtu sellanen vapautuminen. Ja kun seuraavan kerran menin isää tapaamaan, hän oli ihan erilainen. Mä ruperin ihmettelemään, että mikä muutos hänessä on tullut. Ja mä tajusin kyllä heti, ymmärsin että mä olen vapauttanut hänet. Vapautin hänet vasta yli 70-vuotiaana elämään onnellisena ja tasapainoisena, iloitsemaan elämästään. Tämä muutos tapahtu kyllä minussa, ja me ollaan halattu sen jälkeen.

Ja mä oon sanonu hänelle viime kesänä – mun oli kauheen vaikee, mä menin sinne, ja siellä oli vieraita. Mä sanoin, ett ”tule ulos, mä oon ostanu autoon uudet renkaat, mennään katsomaan niitä”. Ja hän sit tuli. Varmaan ihmetteli, että mikä nyt on, en mä koskaan ennen ole hänelle auton renkaita näyttänyt. Mä en mitään muuta keksinyt. Ja sit kun me mentiin ulos, mä sanoin ett ”isä, mä rakastan sua, sä oot mulle tärkeä”. Nin hän ei pystynyt sanomaan siihen, hän meni ihan hämilleen ja hän ei puhunut mitään siihen. Hän lähti pois siitä, mut sen jälkeen hän on sanonut monta kertaa, että hän rukoilee joka päivä mun puolesta. Se on hänen tapansa sanoa, että hän rakastaa minua.

Hän täytti 80 vuotta joulukuussa. Ja mä olin siellä sitten, hänen päivillään. Hän oli kauheen ilonen, kun mä tulin, kun mä niin kauan olin ollut käymättä hänen juhlissaan. Mut mä sit menin, ja sit mä yhtäkkiä päätin pitää hänelle juhlapuheen. Hän ei tiennyt siitä – mä seisoin sit hänestä metrin päässä, ja siellä oli paljon ihmisiä koko ajan. Ja mä sanoin, että ”olen onnellinen siitä, että sä oot niin hyvässä kunnossa ja terve ja että meillä on näin hyvä suhde, mikä meillä nyt on. Meillä on ollut niin vaikeita ja raskaita vuosia yhdessä.

Mä näin kun hän itki, kyyneleet valuivat. Siinä me tultiin tasavertaisiksi. Me tunnettiin se anteeksiantamus ja Jumalan voima. Se oli niin valtavana siinä tilanteessa, etten mä oo koskaan kokenu. Vanha isä itki koko ajan, ja mä puhuin ja itkin. Molemmat itkettiin, ja Jumala oli läsnä.

Silloin mä tajusin, miten äärettömän tärkeetä on antaa anteeksi. Mä voin vilpittömästi sanoa, että minä rakastan minun isääni tänä päivänä. Mut en olis ikinä kuvitellut, että pystyn nämä sanat sanomaan! Se ei ole sitä, että mä olisin mitenkään ihmeellinen mies, vaan Jumala on mahdollistanut tämän.

Mäkin tulin näkemään sitten, etten minäkään mikään pulmunen ollut. Ett mä myös olin tehnyt väärin. Mä olin häntä käyttänyt hyväksi ja monella tavalla tehnyt pahaa. Ja Jumala näytti sen, etten mä oo oikeastaan yhtään parempi, ett sillon kun mulla on vapaa tahto valita, mä oon tehny ihan samoja virheitä. Mä olin hankala, uhkasin häntä ja tuomitsin hänet ja samalla itseni. En mä tietenkään valinnut sitä kipua – mä en valinnut sitä asetelmaa, mihin mä synnyin, enkä niitä vanhempia, ja voidaan sanoa hyvin pitkälle, etten mä voinut valita mun identiteettiä. Jos se on niinkin kipeeks kehittynyt kuin mulla oli, , nin kaikki ei ole mun syytä. Mä oon tehnyt paljon vääriä valintoja ja syntejä, mut osa on semmosia, mihin mä en ole voinut vaikuttaa.

Eli voidaan sanoa, etten mä oo voinut valita, millainen identiteetti mulla on kolmi- ja nelikymppisenä. Mutta sen mä voin valita, haluanko mä ruveta eheytymään vai haluanko jäädä alkoholistiksi. Se on mun valinta, sen mä voin tehdä.

KOLMAS USKONKOHTA (Vähä katekismus)

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.

KOLMAS USKONKOHTA (laajemmin)

En osaa (Luther) antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin … "pyhitys", sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää. ... yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi. ... Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? ... Hän johtaa meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.

Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme. Pelastusteko on tapahtunut, se on suoritettu loppuun. Tämän aarteen on Kristus meille hankkinut ja voittanut kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Mutta jos tämä teko jäisi kätköön, niin ettei kukaan saisi siitä mitään tietää, se jäisi turhaksi ja menisi hukkaan. ... Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä. …

Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. ... Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota (PH:ä) ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo. ...

… vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti. Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. ... Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan. ... Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. … Kaikki tämä siis kuuluu Pyhän Hengen tehtäviin. Hän alkaa maan päällä pyhittämisen ja jatkaa sitä joka päivä käyttäen näitä kahta asiaa, kristillistä kirkkoa ja syntien anteeksiantamusta. …

Kurjan syntisen vanhurskauttaminen Jumalan edessä merkitsee … sitä, että … hänet otetaan Jumalan lapseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi. ... Tämä ei perustu siihen mitä me aikaisemmin, samanaikaisesti tai myöhemmin teemme, vaan pelkästään armoon, yksin meidän Herramme Kristuksen ansioon, ... Nämä lahjat Pyhä Henki lupaa ja ojentaa meille pyhässä evankeliumissa. Usko on ainoa keino, jolla me tartumme lupaukseen, otamme sen vastaan, käsitämme sen koskevan itseämme ja saamme sen omaksemme. Usko on Jumalan lahja, ...

Oikein ja tosi on sekin sana, ettei kukaan tule Kristuksen luo, ellei Isä häntä vedä. (Joh. 6:44) Mutta Isä ei vedä ilman välineitä, vaan hän on normaaleiksi välineiksi siihen tarkoitukseen päättänyt ottaa käyttöön sanansa ja sakramentit. ... Kyllä Isä vetää Pyhän Henkensä voimalla, mutta hänen yleisen säätämyksensä mukaan se tapahtuu hänen pyhää, jumalallista sanaansa kuunneltaessa. ... Pyhä Henki tahtoo nimittäin olla koko voimassaan läsnä sanassa ja vaikuttaa sen kautta. Juuri siten Isä vetää.

Raamatunkohtia:

Pyhä Henki synnyttää lapsia Jumalalle (= uudestisyntyminen). PH on vakuus Jumalan lapseudesta. PH haluaa, että olisimme tästä lapseudesta tietoisia. Vasta PH tekee meistä Jumalalle kelpaavia, synneistä puhtaiksi pestyjä, pyhiä ja vanhurskaita.

Joh. 3: 5-8. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

Tiit. 3: 5-7. hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, ...

Room. 2: 29. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.

Room. 8: 9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Room. 8: 14-16. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

2 Kor. 5: 1-5. Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. ... Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Ef. 1: 13-14. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ef. 4: 30. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Gal. 4: 6. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!" 7. Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

1 Kor. 6: 11. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

PH asuu sekä yksittäisessä kristityssä, että seurakunnassa. PH yhdistää meidät Kristukseen, Jumalaan, toisiimme ja seurakuntaan. PH rakentaa ja vahvistaa seurakuntaa.

1 Kor. 3: 16-17. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

1 Kor. 6: 19-20. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!

1 Kor. 6: 17. Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan.

1 Kor. 12: 13-14. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista.

Ef. 2: 2-220. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Apt. 9: 31. Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.

PH, seurakunta ja yksityinen Kristitty kutsuvat ihmisiä Jeesuksen luo.

Ilm. 22: 17. Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.

PH opettaa meitä tuntemaan Jeesuksen ja Jumalan (Pyhää Henkeä ei voi erottaa Jeesuksesta). PH vahvistaa meidän uskoamme Kristukseen.

Joh. 14: 26. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Joh. 15: 26. "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

Joh. 16: 7-16. … Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa. …

Ef. 1: 17. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet,

2 Kor. 1: 21-22. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

Ef. 3: 16-17. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

PH haluaa antaa meille kyvyn oikeaan rakkauteen. Jeesuksen ja PH:n vaikutukset yhdistyvät, koska molemmat saavat uskon ja rakkauden aikaan. Rakkauteen liittyy halu rukoilla muiden puolesta. Rukoukset vaikuttavat PH:n (Jumalan) toimintaan.

Room. 5: 5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Room. 15: 30. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen antamaan rakkauteen vedoten pyydän teitä, veljet, tukemaan minua taistelussani. Rukoilkaa Jumalaa puolestani,

Kol. 1: 8. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt.

2 Tim. 1: 13-14. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.

Fil. 1: 19. sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni.

PH kirkastaa aina Kristusta, ja ”oikealla” tavalla. Väärä henki pyrkii kiinnittämään ihmisen huomion ihmisen omiin tekoihin ja tekemättä jättämisiin, pois Jumalan sanasta ja rukouksesta.

1 Joh. 4: 1-3 Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa.

1 Tim. 4: 1-5: Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.

Saarn. 9: 7. Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.

Pyhä Henki ei aina estä meitä joutumasta vainottavaksi mutta on silloinkin huolehtimassa meistä.

1 Piet. 4: 14. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.

Matt. 10: 19-20. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Rinnakkaiskohta Mark 13:11.

Pyhä Henki valmisti Simeonin kautta Mariaa, Jeesuksen äitiä, kohtaamaan tulevaisuuden. Huomaatko, mitä Simeon PH:n vaikutuksesta teki; Hän siunasi. Näin PH toimii tänäänkin.

Luuk 2:25-35 Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. ...

PH tekee eläviksi (meidät synteihimme kuolleet) ja näin me voimme olla PH:n käytössä. PH vaikuttaa sen, että evankeliumin sanoma menee eteenpäin myös meidän kauttamme. PH kirkastaa Jeesusta Hänen käyttöönsä suostuneen ihmisen kautta. (Voima on kuitenkin PH:n käytössä, ei minun.) PH mahdollistaa sen, että kykenemme palvelemaan Jumalaa. PH vapauttaa meidät tuottamasta syntiä ja kuolemaa ympäristöömme.

2 Kor. 3: 3-6. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin. Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Apt. 1: 8. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Apt. 4: 31. Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.

Room. 7: 6. Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.

Room. 8:1-2. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

PH antaa vapauden. PH:n läsnäolo saa meissä aikaan Kristuksen kaltaisuutta. Mutta meidän on valittava puolemme. Itse asiassa meidän on tehtävä valintoja jatkuvasti, myös Mammona-nimisen vallan suhteen.

2 Kor. 3: 17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

1 Kor. 10: 20-21. Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran pöytään että pahojen henkien pöytään.

PH voi kertoa myös tulevista asioista.

Apt. 11: 27-28. Tuohon aikaan tuli Jerusalemista profeettoja Antiokiaan. Muuan heistä, nimeltään Agabos, ilmoitti Hengen vaikutuksesta, että koko maailmaan oli tuleva suuri nälänhätä. Näin tapahtuikin Claudiuksen aikana.

PH voi estää toimintaa.

Apt. 16:6-8. He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen.

PH auttaa meitä. PH antaa voimaa rukoilemiseen. PH rukoilee myös itse meidän puolestamme.

Room. 8: 26-27. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Ef. 6:18-20. Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta. Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.

PH pyrkii valaisemaan meidän omantuntomme (Jumalan sanalla).

Room. 9:1 Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele:

PH haluaa antaa meille rauhan ja ilon.

Room. 14: 17. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

PH pyrkii ohjaamaan meitä siihen, että meillä olisi lempeä ja sävyisä henki (Huom. Ei alistettu).

1 Piet. 3: 4. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.

PH ilmoittaa meille Jumalan (sanan) salaisuudet. PH haluaa ilmoittaa meille kaiken sen rikkauden, mitä Jumala haluaa lapselleen lahjoittaa. PH haluaa antaa meillekin Kristuksen mielenlaadun.

1 Kor. 2: 9-16. Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Meille Jumala on sen ilmoittanut Hengellään, sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet. Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. - Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.

Ef. 3: 4-6. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta. Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, ...

PH haluaa johdattaa meitä. Me voimme kuitenkin itse vaikuttaa siihen, missä määrin PH voi meitä neuvoa ja ohjailla. Me voimme murehduttaa PH:n toiminnallamme.

2 Kor. 7: 1 (ed. käännös). Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Gal. 5: 16. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

Gal. 5:25. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. 26. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Gal. 6: 1 Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.

Ef. 4: 30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Jaak. 4: 5. Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"?

Fil. 3: 3. Todellisia ympärileikattuja olemme me, jotka palvelemme Jumalaa Hengen ohjaamina, ylpeilemme Kristuksesta Jeesuksesta emmekä luota mihinkään omaamme.

PH pyhittää.

2 Tess. 2:13-14 Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin.

1 Piet. 1:1-2. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, … jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina.

PH on terveen harkinnan henki.

2 Tim. 1: 7. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen

PH on vaikuttanut sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu.

2 Piet. 1: 21. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

Tässä kerrotaan siitä tavasta, jolla PH ei ainakaan toimi.

Luuk 9: 53-56. (Samarialaiset) Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät niin kuin Eliakin teki?" Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan." Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Päätän alustuksen rukoukseen, jonka Seppo Jokinen esittää kirjansa ”Rikotusta eheä” sivuilla 124-125.

Taivaallinen Isä,

Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi ja meidän Herramme nimessä me lähestymme sinua. Iloitsen siitä, että saan kertoa ihmisille näistä asioista. En siitä syystä, että näiden kokemusten ja vammojen kertominen tuottaisi minulle mitään iloa tai mielihyvää, vaan siitä syystä, että tiedän sinun hallitsevan nämä kaikki. Sinä voit parantaa kaikki tällaiset vammat, kaikki heijastumat, kaikki vääristymät, kaikki meidän fyysiset ja psyykkiset tunne-elämämme sairaudet, kaikki meidän hengellisetkin vääristymämme.

Rukoilen, että sinä, Pyhä Henki, laskeutuisit nyt niin tähän tilanteeseen, että jokainen, joka huutaa avukseen sinua, saisi avun. Iloitsen siitä, että niille ihmisille, jotka tuntevat syyllisyyttä, synnintuntoa, tarvetta anteeksiantamukseen, minä saan Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä julistaa synnit anteeksi – kaikki, mitä te tähän päivään ja hetkeen asti tahtoen tai tahtomattanne olette tehneet ajatuksin, sanoin, teoin, asentein ja mielialoin. Pyydän, että sinä, Jeesus Kristus, puhdistat verelläsi näiden ihmisten ajatusmaailman, alitajunnan, tunne-elämän ja motiivit. Täytä, Pyhä Henki, nämä ihmiset armollasi ja rakkaudellasi, armollisuudella itseään ja lähimmäisiään kohtaan, rakkaudella sinua, itseään ja lähimmäisiään kohtaan.

Tiedät, miten arkoja seksuaaliset vammamme ovat, miten vaikea meidän on niistä puhua kenellekään ja miten me kuitenkin yksin usein tuskailemme niiden kanssa ja mietimme ratkaisua. Joku teistäkin, jotka luette tätä, on saattanut miettiä itsemurhaa ainoana ratkaisuna, koska tuntee olevansa ihmisten, läheisten, yhteiskunnan ja Jumalan tuomitsema. Näin ei kuitenkaan ole. Juuri sinulle, joka näin tunnet, haluan julistaa: Jeesus rakastaa sinua. Hän haluaa antaa syntisi anteeksi ja parantaa sinut, muuttaa elämäsi tavalla tai toisella. Saat vastaanottaa anteeksiantamuksen ja armon. Sinä olet perillinen, iankaikkisen elämän perillinen. Se ei johdu siitä, miten hyvä tai huono olet, vaan siitä, että Jeesus Kristus on tullut alas maailmaan. Hän on kärsinyt täällä pilkkaa ja vainoa. Hänet on tapettu Golgatan ristillä. Hän on kuollut ja hän on kolmantena päivänä noussut kuolleista. Tähän perustuu se, että sinä saat armon ja anteeksiantamuksen.

Me iloitsemme tänään, että saamme uskoa ylösnousemuksen voimaan, siihen voimaan, joka on Jeesuksen Kristuksen ansiota, Isän Jumalan teko Jeesuksessa Kristuksessa. Me ylistämme sinua, Isä, Poika ja Pyhä Henki, pyhä kolmiyhteinen Jumala, aina ja iankaikkisesti. Aamen.