Pelastuneena eläminen

Se että ihminen syntyy Jumalan lapseksi, on Jumalan teko. Siihen ei ihmisellä ollut juurikaan omaa osuutta, sillä eihän Jumalaan nähden kuollut kykene siinä asiassa mihinkään (paitsi olemaan kuollut). Jumala nyt rakkaudessaan kuitenkin pelasti ihmisen, rakastamalla maailmaa niin paljon että antoi poikansa – ja joku ihminen lopetti vastaan pistämisen ja suostui pelastettavaksi, uskoi tämän tapahtuneen Jeesuksessa Kristuksessa.

Kun ihminen uudestisyntyi Jumalan lapseksi, hän sai Jumalalta Pyhän Hengen. Koko Pyhän Hengen, ei vain osaa Hengestä. Tätä Jumalan lapseksi syntymistä ja Pyhän Hengen saamista sanotaan myös henkikasteeksi. Kun Raamattu kuvaa henkikastetta,, se käyttää ns. aoristimuotoa (jota ei ole suomenkielessä) joka kuvaa tapahtumaa joka on kertaluontoinen ja ainutkertainen.

Tämän jälkeen sitten alkaa kristityn kasvu. Kun Raamattu kehottaa täyttymään hengellä, se käyttää sellaista aikamuotoa, joka kuvaa jatkuvaa täyttymistä. Hengellä täyttyminen on sitä, kun Pyhä Henki saa meidät. Kristus saa muotoa meissä.

Miten Jumalan lapseksi pelastettu ihminen sitten pystyy elämään pelastuneena Jumalan lapsena, eli jatkuvasti täyttymään Pyhällä Hengellä? Vastaus on oikeastaan sama kuin itse pelastumisessakin. Antaa Jumalan edelleen tehdä työ – ja lopettaa vastaan hangoitteleminen.

Ef. 2:7-10. osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

(ed. käännös) … Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Kol. 2:6-7. Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. …

(ed. käännös) Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niin kuin teille on opetettu; …

Millä tavalla me sitten pelastettuina hangottelemme vastaan? Monellakin eri tavalla;

• Me katselemme muualle mutta emme Kristukseen ja Kristusta. Tämä ilmenee siinä, että lyömme laimin seurakuntayhteyden ja annamme aikamme muihin asioihin. Alamme esim. elää omissa valitsemissamme hyvissä töissä. Hyväntekeväisyys vie helposti ajan seurakuntayhteydeltä. Tekemisen ja sanankuulon tulee olla tasapainossa, molemmat ovat välttämättömiä uskon säilyttämiseksi.

Hepr. 10:24-25. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Ap. t. 6:2. Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan.

• Me yritämme olla pelastumisemme ja pelastamisemme arvoisia. Se on sielunvihollisen ansa. Jos minussa ei ennen pelastumista ollut mitään kelvollista, kuinka minussa itsessäni nyt yhtäkkiä olisi jotain omaa Jumalalle kelpaavaa pelastumisen jälkeen? Jumala ei paikkaa vanhaa vaan Hän luo uutta. Me olemme uusia luomuksia Kristuksessa. Se uusi, jonka Jumalan läsnäolo meissä synnyttää, se kelpaa Jumalalle. Vanhan luonnon paikka on pysyä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuna. Tämä arvollisena olemisen yrittäminen vie meidät usein loppuun palamiseen tai Jumalaan pettymiseen. Sen sijaan Jumalasta lähtöisin oleva yrittäminen saa aikaan rauhan – silloinkin kun epäonnistumme.

Luuk. 5:36-38. Jeesus esitti heille vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.

2. Kor. 5:17-18. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

Room. 6:4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.

2. Kor. 5:2-4. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Gal. 2:16-21. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

• Olen pelastunut, minun ei siis tarvitse tehdä mitään. Se on juuri näin – mutta sielunvihollinen ja oma laiska luonto tulevat siihen mukaan ja sanovat; ”Koska Jumala on vapauttanut kaikesta yrittämisestä ja tekemisestä ja on tehnyt kaiken ja tekee edelleenkin kaikki sinun puolestasi, saat nyt elää lähimmäisistäsi välittämättä. Jos me vapautamme itsemme Jumalan sanastakin, olemme ”vapauttaneet” itsemme myös Jumalan seurasta sillä Jumala ja Hänen sanansa ovat yhtä ja erottamattomat.

Kol. 2:20-23. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Hepr. 3:7-4:2. Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: - Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne … Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet. … Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle. Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin.

Mitä kaikkea Jumala tekee meidän edestämme?

Henki rukoilee puolestamme.

Room. 8:26-27. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Hän muuttaa meitä Herran kaltaisuuteen.

2. Kor. 3:18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Jumala antaa meille kyvyn rakastaa. Rakkaus (agape) tulee Herralta. Rakkaus (agape) vahvistaa ihmistä kestämään. Me kykenemme agape-rakkauteen vasta kun Jumala on ensin rakastanut meitä.

1. Tess. 3:12-13. Lisätköön Herra runsain määrin teidän rakkauttanne toisianne ja kaikkia ihmisiä kohtaan - niin kuin mekin rakastamme teitä - ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Jumala säilyttää meissä uskon. Usko syntyi Jumalan sanan kuulemisesta – niinpä Sanan kuuleminen ja lukeminen sekä seurakuntayhteyden ylläpitäminen myös säilyttää uskon. Tärkeintä ei ole se mitä teen - vaan se mitä Kristuksessa olen. Tekeminenkin on tärkeää mutta se ei saa viedä aikaa Jeesuksen ja Jumalan Sanan seurassa vietetyltä ajalta. Minun ei tekemisilläni tarvitse osoittautua kelvolliseksi, koska Kristuksen sovintoveren turvissa olen jo kelvollinen.

Me tarvitsemme toisia ihmisiä ja seurakuntayhteyttä, koska muuten tulemme sokeiksi erottamaan oikean väärästä. Vaikka olemme epätäydellisiä kaikin tavoin, Jumala itse on läsnä tässä epätäydellisten ihmisten kokoontumisessa, koska itse Hän on niin luvannut ja Jumala ei valehtele.

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Mark. 3:14-15. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan ...

2. Tim. 3:15-17. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

1. Tim. 4:6-8. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon. Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä.

1. Kor. 15:1-4. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, …

Kun tiedämme ja uskomme sen, että usko on Jumalan vaikuttamaa meissä, niin meidän on helpompaa luottaa myös siihen että Hän myös varjelee meidät uskossa. Meidän ei enää tarvitse miettiä sitä, miten säilyttäisimme uskomme, vaan sitä että tuntisimme Kristuksen. Kun tunnemme Kristuksen, kestämme koetuksissa. Kunpa koetuksessa ollessamme muistaisimme, että koetus on merkki uskossa olemisesta. Uskomatonta ei koetella.

2. Piet. 1:1-2. ... Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

1. Piet. 1:5-7. ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Jaak. 1:2-3. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.

Apostoli Pietari ei edes esitä sitä mahdollisuutta että usko menetettäisiin koetuksissa. Niin kuin kulta sulatettaessa pysyy kultana ja siitä erottuu vain kuona pois, samoin uskokin koetuksen tulessa puhdistuu. Siitä putoavat pois väärä luottamus itseen, omiin kykyihin ja omaisuuteen.

Uskon tavoitteena on pitää ihminen pelastuneena Jumalan lapsena (1 Piet.1:9). Tosin me olemme vielä toivon varassa mutta me voimme jo pitää pelastusta totena.

Miten usko menetetään?

Usko ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Jumala antaa ja vaikuttaa molemmat. Tässä onkin yksi uskon menettämisen vaara. Jollei usko ala koskaan näkyä rakkauden tekoina lähimmäisiä kohtaan, usko kuolee. Joku voi kokea, ettei hänellä ole näitä rakkauden tekoja. Hän on kuin se palvelija joka kätki leiviskänsä maahan (Matt. 25). Leiviskä (usko) ei tuottanut mitään (se oli kuopattu). Ilosanoma tässä Raamatun kertomuksessa on, että palvelijan ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin viedä leiviskä pankkiin korkoa kasvamaan. Uskova voi tarjoutua seurakuntansa käyttöön, ellei muuten osaa uskollaan asioida. Se riittää.

Kun usko kasvaa, kasvaa myös rakkaus. 2 Tes. 1:3 mukaan; ”teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy”.

1. Piet. 1:9. sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Jaak. 2:14-17. Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. …

2. Tess. 1:3. Meidän tulee aina kiittää Jumalaa teidän vuoksenne, veljet. Siihen on täysi syy, koska teidän uskonne kasvaa kasvamistaan ja koska rakkaus toisianne kohtaan yhä lisääntyy teissä kaikissa.

Ef. 6:23. Jumala, meidän Isämme, ja Herra Jeesus Kristus antakoot teille, veljet, rauhan, rakkauden ja uskon.

Ef. 3:17. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Matt. 25:24-27. "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! … sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.

Rakkauden tekojen tulisi ennen kaikkea kohdistua läheisiin (puolisoon ja lapsiin). Mikäli seurakunnalliset tehtävät vievät heiltä minun läsnäoloni, on uskoni näivettymässä vaikka sitä seurakunnassa kuinka kehuttaisiin. Tästä synnistä on vaikea luopua koska se edellyttää ein sanomista joillekin ”hyville” töille.

Saatanalle on erittäin mieluista että kristitty laiminlyö perheensä ja uuvuttaa itsensä seurakuntatyöllä. Sillä saadaan puoliso ja lapset evankeliumille kielteisiksi ja lopulta henkilö itse väsyy ja pettyy jumalaansa. Jumala johon hän pettyy ei kuitenkaan ole Taivaan Isä vaan hänen itse itselleen tekemä epäjumala, hänen oma käsityksensä Jumalasta. Ellei henkilö muuten ymmärrä että Jumala haluaa hänen lepäävän, sallii Jumala kyllä loppuunpalamisen. Jumalan valitsemiin ja meille tarkoittamiin tekoihin ei väsy, ne toteutuvat ikään kuin sivussa, itsestään.

1. Tim. 5:8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

2. Tess. 1:11. Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne.

Ef. 2:8-10. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Jes. 28:12. hän (Jumala), joka oli sanonut heille: - Tässä on lepopaikka. Sallikaa väsyneiden hengähtää, täällä on lepo ja virvoitus. ...

Paavo Ruotsalaiselle sanottiin näin; ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen.”

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut (Jeesuksen), sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

1. Kor. 1:23-30. … Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

2. Kor. 13:5. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.

(ed. käännös) Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

Gal. 3:1-3. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

Gal. 6:14-15. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.

Paluu Jumalan luo on Kristuksessa aina auki.

Meidän virheemme ja väärin tekemisemme kyllä murehduttaa Pyhän Hengen mutta ei erota meitä Kristuksen armosta.

2. Tim. 2:11-13. Tämä sana on varma: Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää. … Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät. Jos olemme uskottomia, hän (Jeesus) pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.

Ef. 4:30-31. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.

Room. 8:1-11. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

2. Tim. 1:7-8. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.