VAPAUS – Mistä, missä ja miten kristitty on vapaa?

Kaupasta voi ostaa vapaan kanan munia. Onko kana vapaa, jos sen häkkiä hiukan laajennetaan ja se pääsee ulkohäkkiin jaloittelemaan? Vai onko kana vapaa vasta sitten, kun aitaus poistetaan kokonaan ja kana on vapaata riistaa ketuille?

Kuinka vapaa on ihminen, joka ei tarvitse suojelua (rakkautta) tai jonka ei tarvitse suojella (rakastaa) ketään?

Vai onko se niin kuin runossa sanotaan?

Tiellä käyden – tien on vanki.

Vapaa on vain – umpihanki.

Hyppää auratulta tieltä metrin syvyiseen hankeen. Kuinka vapaa koet olevasi?

Kristityn kannattaa muistaa, että vapaus, johon Jumala meidät Kristuksessa vapauttaa, on;

• vapautta ansioteoista (kelpaat ilman tekoja) – se ei ole vapautta mihin tahansa tekoihin,

• vapautta syyllisyydestä (sydämessä on rauha) – ei vapautta tehtyjen tekojen seurauksista,

• vapautta kadotustuomiosta – ei vapautta muiden tuomitsemiseen,

• vapautta synnistä – ei vapautta synnin tekemiseen eikä aina synnin seurauksistakaan,

• vapautta ”valita uuden ja vanhan luonnon välillä”, eli kumpi luonto minussa saa päättää ratkaisuistani. Sitä valintamahdollisuutta ei edes ole olemassa ennen uskoa Kristukseen, sillä vasta Kristuksessa me saamme uuden luonnon.

Ihmiselle on luontaista olla joko ylpeä tai nöyristelevä sekä haluta rikkautta ja valtaa. Sillä Raamatun mukaan luonnollinen ihminen rakastaa tahto- eli agape –rakkaudella pimeyttä ja ensimmäisiä sijoja. Luonnollisen ihmisen on mahdotonta esim. tahtoa vihaamalleen ihmiselle hyvää. Ihminen on luontaisesti synnin, paholaisen, lain ja kuoleman vanki. Eikä ihminen itse omin avuin kykene vapauttamaan itseään.

• Synti tuli maailmaan paholaisen ja ensimmäisen ihmisen, Aadamin kautta. Me olemme tämän saman synnin, perisynnin alaisia.

Sananl. 20:9. Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"?

Joh. 8:34. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

• Paholainen saa luonnollisen ihmisen puolelleen.

Matt. 13:37-38. Hän (Jeesus) vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

Ap. t. 10:38. Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

2. Tim. 2:25-26. … lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa.

Ef. 2:2-3. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.

• Laki, Mooseksen laki, annettiin jälkikäteen, jotta se pakottaisi ihmiset havaitsemaan oman voimattomuutensa synteihinsä nähden ja tulemaan Kristuksen yhteyteen armon alle.

Gal. 3:21-24. Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.

Room. 7:14-23. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.

• Koska olemme syntisiä – kyllä olemme, jos olemme yhdenkin synnin tehneitä, syntiä ajatelleita tai jättäneet yhdenkin mahdollisuuksiemme rajoissa olevan hyvän teon tekemättä – olemme myös erossa Jumalan pyhyydestä. Ja koska iankaikkinen elämä on olemassa vain täydellisen Pyhän Jumalan yhteydessä, olemme kuolleita. Ruumiillinen kuolema tulee kerran sinetöimään tämänkin tosiasian.

Jes. 5:18. Voi niitä, jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan, jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.

Room. 6:20-21. Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema.

Ef. 2:1. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.

Jeesus syntyi ihmiseksi, kärsi ja kuoli vapauttaakseen meidät synnin, paholaisen, lain ja kuoleman vankeudesta ja vallasta. Kun Jeesus vapauttaa, Hän ei vapauta meitä tyhjän päälle, irti itsestään vaan itsensä läheisyyteen, itselleen, Jumalan lapsen asemaan. Kristitty on vapaa samoin kuin lapsi on vapaa rakastavien vanhempiensa sylissä. Jumalan lapselle annetaan lahjaksi myös Jumalan pyhyys. Lapsi on pyhä, koska Isä on Pyhä. Moni kristitty ei tajua tätä ja yrittää siksi tekemisillään pyhittää itse itsensä ja menee näin lain alle ja Jeesuksen Kristuksen sovintoveren ulkopuolelle.

Jes. 44:22. Minä (Jumala) pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

Luuk. 4:18-19. Herran henki on minun (Jeesuksen) ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Joh. 8:31-36. Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." … "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

Gal. 4:3-7. … Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!". Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

Kol. 2:13-15. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin. Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.

Meidät on vapautettu – mutta mitä me teemme tällä vapaudellamme? Jeesus nimittäin ei pakota, vaan antaa meidän tulla ja mennä. Vapauden antaminen ilman rajojen antamista on kuitenkin hylkäämistä ja se johtaa anarkiaan jossa ihmisellä ei ole mitään auktoriteettia, mallia, elämänsä suuntaa määrittelemässä. Jumala ei hylkää. Hän on sanassaan Raamatussa kertonut meille ne rajat, joiden sisällä voimme vapauttamme turvallisesti harjoittaa. Lisäksi Hän on antanut meille vapaudessa elämiseen oppaiksi sekä itsensä että Pyhän Hengen.

Joh. 10:7-9. … Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

Joh. 6:66-68. (Jeesus oli juuri puhunut verensä juomisesta ja lihansa syömisestä, ennakkokuvana ehtoollisesta) Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?" Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.

Joh. 14:16-18. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

• Mutta käytänkö vapauttani muiden armahtamiseen vai heidän arvosteluunsa (onko valintani ollut anteeksianto vai katkeruus)? Ellen tässä mielessä vapauta toista, osoitan olevani itsekin vielä sidottu. Väärintekijän ojentaminen ei ole arvostelua eikä tuomitsemista, vaikka väärintekijä niin väittääkin.

Luuk. 6:36-37. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

Kol. 3:13. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Gal. 6:1. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.

• Pidänkö orjallisesti kiinni vapaudestani vai olenko vapaa itse rajoittamaan omaa vapauttani?

1. Kor. 8:4-9. Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. … Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan.

1. Kor. 10:27-29. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa", jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani?

• Käytänkö vapauttani Herran seurassa olemiseen vai Hänen seuransa karttamiseen?

2. Kor. 3:17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Jos kristityn vanha luonto pääsee valtaan, se,

• johtaa kristityn joko lain (tekojen ja yrittämisen) alle ja/tai

• se ottaa ”lihallisia” vapauksia.

Gal. 2:2-5. ... Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.

Gal. 5:1-4. Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.

Gal. 5:13-23. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia.

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Ef. 4:22-24. Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

Seuraavan tapauksen kerrotaan sattuneen ehkä pari sataa vuotta sitten.

Mies joutui tuomarin eteen siitä, että oli varastanut naapuriltaan lampaan. Mies, joka oli kristitty, kirkossa ja sanankuulossa kävijä, kiisti jyrkästi kaiken; ”Minä en ole varastanut mitään.” Tuomarin mielestä miestä vastaan esitetyt todisteet olivat kuitenkin riittävät, joten tuomari tuomitsi miehen korvauksiin ja raipparangaistukseen.

Tästä mies hermostui ja vetosi tuomariin, jonka tiesi myös olevan kristitty; ”Eikö tuomari kristittynä miehenä ole lukenut Raamatusta, että”;

Room. 7:17-20. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. … Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. … Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.

”Enhän minä kristittynä enää voi olla vastuussa niistä teoista, joihin vanha luonto minussa mahdollisesti syyllistyy.” Tuomari mietti hetken – ja sanoi miehelle: ”Sinä voit olla ihan rauhassa. Nämä raipat onkin tarkoitettu sille sinun vanhalle luonnollesi”.

Kristityn vanha luonto tarvitsee edelleenkin lakia, ettei se ottaisi sellaista vapautta joka ei sille kuulu. Kun Kristus tulee ihmisen sydämeen, ihminen uudestisyntyy. Tämä uusi luomus kykenee elämään oikeassa vapaudessa ylösnousseen Kristuksen kanssa jos vanha luomus pidetään sille varatulla paikalla, ristiinnaulitun Kristuksen kanssa ristillä. Näin me saamme koko ihmisenä olla jo nyt, tämän maallisen vaelluksemme aikana, Kristuksen kanssa ja Hänen ominaan. Jos vanhalle luonnolle antaa vapautta, se johtaa Gal. 5:19-21 mainittuihin tekoihin. Vanha ihminen minussa yrittää myös esittää hengen hedelmää nöyristelemällä muita. Oikea nöyryys (alkutekstissä; köyhä, nöyrä, ahdistettu) nousee kuitenkin taistelemaan vääryyttä kärsineen puolesta.

Gal. 5:19-23. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.

Gal. 5:24-26. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Jaak. 2:8-12. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös: "Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin.

1. Piet. 2:15-17. Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin tehkää vapaiden tavoin - älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat. Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.

2. Piet. 2:19-20. He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on. Jos he ovat päässeet eroon maailman saastasta tullessaan tuntemaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen mutta sitten taas vajoavat siihen ja joutuvat sen valtaan, heidän tilansa on lopussa pahempi kuin alussa.

2. Kor. 11:2-3. Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo vapaudesta mm. seuraavaa;

Vapaus-käsitteen alkuperäinen tausta on vankeus tai orjuus. Tämän vastakohtana vapaus merkitsee tilaa, jossa ei ole ruumiillista eikä henkistä rajoitusta tai pakkoa. Vapaus on tila, jossa ihminen voi tehdä itsenäisiä valintoja.

Elämä Jumalan antamassa vapaudessa edellyttää kokonaista antautumista Jumalan tahtoon ja hallintaan. Todellinen kristitty on samanaikaisesti ”Herran vapaa” ja ”Kristuksen orja”. Kristillinen vapaus lahjoittaa vapauden palvella Jumalaa ja lähimmäistä ja siten vapauden toteuttaa Jumalan luovaa tahtoa ihmisen elämässä.

Pyhän Hengen lahjan kautta Jumalan laki on kirjoitettu kristityn sydämeen. Henki kuljettaa häntä ja siksi hän elää vapauden laissa, rakkauden laissa ja itsensä uhraamisen laissa. Tämä määrää myös kristityn suhteen ns. ehdonvallan asioihin (epäolennaisiin tai yhdentekeviin asioihin ja toimiin). Käytännössä kristityn vapautta rajoittaa kaksi seikkaa, joita Paavali käsittelee perusteellisesti 1 Kor. 8-10 luvuissa. Toisaalta rajoittajana on oma hyöty (Kaikki on luvallista mutta ei kaikki ole hyödyksi.), ja toisaalta lähimmäisen ajallinen ja iankaikkinen paras (Kaikki on luvallista mutta ei kaikki rakenna.). Kristityn elämän perusohje ilmaistaan sanoin; (1. Kor. 10:24) Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta.

Kristityllä on aina vaara menettää Kristuksessa saavutettu vapaus. Siksi häntä varoitetaan voimakkaasti ja vetoavasti, ettei hän uudelleen antaisi sitoa itseään orjuuden ikeeseen. Näin käy, jos vapautettu kristitty jälleen palaa lain alle tekemällä galatalaisten tavoin pelastuksensa ja lapsioikeutensa riippuvaksi lain teoista. Mutta kristitty voi menettää vapautensa myös päinvastaisella käytöksellä, elämällä ilman lakia niin, ettei laki ole enää elämän ohjenuorana. Tällöin vapaus Kristuksessa muuttuu lihan vapaudeksi.

Kristityn vapauteen ei liity poliittista laittomuutta eikä myöskään yhteiskunnallisen esivallan tai lain syrjäyttämistä. Kristityn kuuliaisuus Jumalalle merkitsee myös kuuliaisuutta inhimilliselle järjestykselle. Esivaltaa tulee totella siinä määrin, kuin se on Jumalan palvelija. Mutta jos se luopuu tästä Jumalalta saamastaan tehtävästä, kristityn tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä, ja mieluummin kärsiä tästä tulevat seuraukset.

Aiheeseen ”vapaus” liittyen vielä ajatus;

Onko Jumala itse täysin vapaa mihin tekoihin tahansa? Vastaus lienee se, ettei ole – koska Jumala on itse omasta tahdostaan rajoittanut toimintavaltaansa ja toimintatapaansa omalla sanallaan, omilla lupauksillaan Raamatussa. Tällainen Jumalaa rajoittava tekijä on mm. se, ettei Jumala koskaan toimi omaa sanaansa, Raamatussa ilmoittamaansa sanaa vastaan.

Ajattele – Jumalan sanaan voi luottaa. Niin tapahtuu kuin Hän on luvannut.