Uskovan tuntomerkit

Mistä tunnet sä kristityn? Onko oikea …?

Lapset istuivat piirissä synkän näköisinä huivit päässään ja voihkivat. Äiti tuli paikalle ja kysyi; mitä te teette? Me leikimme kristittyjä, oli vastaus.

Edellä kuvatun kaltainen kristillisyys kieltää kaiken sen pelossa, ettei vain tulisi mahdollistaneeksi synnin tekemistä ja tulee näin elämälle vieraaksi. Toisin sanoen, pakenee elämää ja karkottaa lähimmäiset luotaan.

Entä toinen äärimmäisyys? Onko oikea kristitty sellainen että hän hyväksyy kaiken, ettei vain vahingossakaan tulisi ärsyttäneeksi tai tuominneeksi toista? – Ja osoittaa näin olevansa selkärangaton vastuun pakoilija.

Me kristityt olemme liian usein pakomatkalla. Pakenemme sekä aitoa elämää että lähimmäistämme. Nämä ovat nimittäin sidoksissa toisiinsa. Jos Jeesus on meille kristityn esikuva niin kuin tulisi olla, ei kumpikaan edellä olevista malleista sovi. Liian moni kristitty luulee lakihenkistä yliminäänsä (sisäinen ääni joka sanoo; älä koske, älä tartu, älä maista) omaksitunnokseen, eikä uskalla elää inhimillisenä ihmisenä Jumalan rangaistuksen pelossa (piiloutuu sen naamion taakse, jota luulee kristillisyydeksi). Usea kristitty on myös myynyt omantuntonsa ahneuden tai mielihyvän alttarille.

Kol. 2:18-23. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Ef. 5:5. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.

Aidoksi kristityksi tullaan vain uskomalla Kristuksen sovitustyö omalle kohdalle. Sen jälkeen ihmisessä jatkuu Pyhän Hengen työ, jos ihminen itse vain sen sallii. Kristittynä kasvamisen edellytys on itsensä oikea rakastaminen, itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on Jumalan luomistyön arvokkaana tuloksena. Se ei ole ”itserakkautta” vaan itsensä arvostamista oikealla tavalla.

Matt. 22:37-40. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Toisin sanoen, me joudumme käyttämään omaa järkeämme sekä soveltamaan omaa temperamenttiamme ja tunnemaailmaamme aina kuhunkin eteen tulevaan tilanteeseen erikseen. Järjenkäyttö on kuitenkin tiukasti sidoksissa tapaan, jolla ymmärrämme maailmaa, ja siksi Jumalalla onkin kova työ saattaa meidän ymmärryksemme ”kohdalleen”. Temperamenttimme säilyy samanlaisena. Siitä on apostoli Paavali hyvä esimerkki. Tunnemaailmaamme tulisi ohjata omatunto. Liian moni on tunteidensa osalta jäänyt lapsen tasolle, kiukuttelee tai mököttää tai hautoo kostoa. Päälinjat ja ohjeet, joiden mukaan toimimme, löytyvät Raamatusta. Omaantuntoomme voimme luottaa ainoastaan, mikäli olemme kasvattaneet sen antamaan oikean signaalin Jumalan sanan yhteydessä. Erittäin tärkeää on pyytää Jumalan johdatusta elämäänsä (eikä pitäisi yllättyä, jos sen jälkeen alkaa tulla vaikeuksia – sillä niiden kautta Jumala yrittää ohjata meidän elämäämme oikeaan suuntaan).

Mitkä sitten ovat niitä Raamatun päälinjoja, joiden tulisi ohjata uskovan kristityn ratkaisuja kussakin eteen tulevassa tilanteessa?

• Jeesuksen Kristuksen sovintoveren hyväksyminen omalle kohdalle.

• Uskontunnustukseen yhtyminen. Eli käytännössä Kristuksen tunnustaminen sekä ihmiseksi että Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi.

• Sovitukseen uskominen myös käytännössä. Eli uskallus palata armon yhteyteen jokaisen lankeemuksen jälkeen.

• Rehellisyys ihmissuhteissa ja Raamatun Sanaan tutustumisessa.

• Niistä asioista kieltäytyminen, jotka Raamattu sanoo synniksi ja jotka itse kullekin ovat kirkastuneet synniksi.

• Lähimmäisen huomioon ottaminen sortumatta hänen holhoamiseensa (oikeassa olemisen pakosta tulee luopua sillä se on lähimmäisen pakkokäännytystä).

Jeesuksen Kristuksen sovintoveren hyväksyminen omalle kohdalle

Tämä on edellytys sille, että joku edes on muu kuin nimellisesti kristitty. Nimellisiä kristittyjä on tosin paljon, mutta Jumala ei oman sanansa mukaan tunnusta heitä. He ovat niin kuin Suomeen laittomasti tulleet paperittomat, mikäli eivät ole hakeneet turvapaikkaa (heidät pakkokäännytetään maasta pois).

Joh. 10:1-7. "Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. … Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.

Sovintoveren hyväksymisen edellytyksenä on se, että ihmisestä on tullut syntinen ja armahdusta tarvitseva. Ns. ”hyvä” ihminen, joka ei koe olevansa syntinen, ei tarvitse Kristusta syntiensä sovittajaksi. Ne ihan pikkuiset synnit, joita tällaisella ”hyvällä” ihmisellä on, halutaan sovittaa yleensä itse tehdyillä hyvillä teoilla. Tällaisen ihmisen ongelma on se (vaikka hän ei itse sitä tiedosta), ettei hänellä ole Jumalaa, vaan hän on tehnyt itse itselleen mieleisensä jumalan.

Kristuksen sovintovereen uskova on armahdettu syntinen. Hän tietää, että vaikka hän ei pääse syntisestä luonnostaan irti, hänelle on armo aina tarjolla Kristuksen sovintoveressä ja hänellä on Pyhä Henki pitämässä syntistä luontoa kurissa.

1. Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

2. Kor. 5:20-21. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Room. 3:22-26. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

1. Joh. 5:9-12. Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

Uskontunnustukseen yhtyminen, eli käytännössä Kristuksen tunnustaminen sekä ihmiseksi että Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi

Uskontunnustuksiin on koottu ne asiat, jotka ovat kristitylle luovuttamattomia. Joka poikkeaa niistä, poikkeaa samalla Raamatun ilmoituksesta. Moni kristillisyyttä tunnustava poikkeaa jopa tarkoituksellisesti Raamatun ilmoituksesta ja toimii näin ollen, usein itse sitä tiedostamattaan, sielunvihollisen agenttina. Tällainen ihminen on itse mielestään oikeassa ja Raamatun ilmoitus väärässä. Tällainen asia on mm;

Ei hyväksytä Kristuksen neitseestä syntymistä – tällöin Jeesus ei olisikaan saanut Jumalallista luontoa eikä syntynyt ilman syntiä – eikä Jeesus näin ollen kelpaisi sovitusuhriksi meidän puolestamme – eikä meidän syntejämme olisikaan sovitettu. Tällä tavalla ajatteleva on itse omasta mielestään riittävän hyvä, ja siksi Jumala ei voi heittää häntä helvettiin. (Helvetin luonnetta en tässä yhteydessä käsittele).

2. Joh. 1:9. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.

2. Tess. 2:14-15. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin. Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.

1. Kor. 15:1-11. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. … Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

Joh. 20:26-29. Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."

Sovitukseen uskominen myös käytännössä, eli uskallus palata armon yhteyteen aina lankeemuksen jälkeen

Ansioksi ei voida lukea edes sitä, että kykenisi edes jollain tavalla elämään synnitöntä elämää kristityksi tultuaan, sillä sekin on Pyhän Hengen vaikutusta meissä. Se, että kristitty on armahdettu syntinen, ei tarkoita pelkästään sitä, että hänet on kerran armahdettu ristillä. Se tarkoittaa myös jatkuvaa armon alla elämistä.

Hepr. 4:15-16. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Gal. 3:1-3. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

Hepr. 12:15. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

Room. 4:4-8. Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta: - Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.

Room. 5:1-2. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. ...

2. Kor. 12:7-9. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. ...

1. Tim. 1:18-19. Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.

2. Piet. 1:2. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

Rehellisyys

Rehellisyyttä ei voida erottaa totuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta (totuutta rakkaudessa ja rakkautta totuudessa). Vasta Totuuden Henki, Pyhä Henki, vaikuttaa meissä oikeanlaista rehellisyyttä. Psalmissa 15 on kuvattu sellainen rehellisyys, jota Jumala meiltä odottaa. Esim. pysyminen lupauksessaan (valassaan) vaikka omaksi vahingokseen.

Ps. 15:1-5. Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi? Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon. Se, joka kaihtaa kunniattomia mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Se, joka pysyy valassaan vaikka omaksi vahingokseen. Se, joka ei vaadi lainasta korkoa eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi. ...

Rehellisyys tulee esiin suhteessa lähimmäiseen. Rehellisyys tulee esiin myös suhteessa Jumalan sanaan, Raamattuun. Jos valikoin Sanasta mieleiseni kohdat ja noudatan niitä mutta jätän huomioimatta minulle sopimattomat kohdat, olen epärehellinen.

Kun uskaltaa luottaa Jumalan armoon Kristuksessa, voi mennä Jumalan luo rehellisesti juuri sellaisena kun on.

Jumalan Pyhä Henki pyrkii muokkaamaan meistä ihmisinä aitoja. Henki paljastaa minussa väärät (ihmistä vahingoittavat) tavat ja tottumukset, joista rehellinen kristitty sitten pyrkii pääsemään eroon. Eroon niistä voi päästä kun ensin tunnistaa ne, sitten tunnustaa ne, sitten pyytää että Jumala Pyhän Henkensä kautta vapauttaisi niiden orjuuttavasta vaikutuksesta. Ensin tarvitaan tahdon ratkaisu muutoksen puolesta. Se ei auta, että vain istun ja odotan, että Jumala tekisi kaiken ilman omaa panostani asian hyväksi (joskus kyllä tapahtuu niinkin mutta ei aina).

Ps. 51:7-8. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi!

(Ed.käännös) Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ...

Joh. 8:31-32. Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita."

Joh. 16:12-14. "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

2. Kor. 4:2. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.

Ef. 4:23-24. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

Ef. 4:11-16. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Niistä asioista kieltäytyminen, jotka Raamattu sanoo synniksi ja jotka itse kullekin ovat kirkastuneet synniksi

Raamatun 10 käskyä ilmoittavat edelleenkin niitä asioita, jotka vahingoittavat ihmistä, mikäli hän tekee käskyjä vastaan. 10 käskyä ei ole annettu meille hankaloittamaan elämää vaan ne on annettu meille edistämään terveyttä ja hyvinvointia.

• Kun lepopäivää ei pyhitetä – tulee burn out (loppuun palaminen).

• Kun tehdään huorin (eletään seksisuhteissa muuten kuin miehen ja naisen välisessä avioliitossa) – ihmiset kadottavat aidon minuutensa (rikkovat itseään ja toisiaan henkisesti ja hengellisesti), kadottavat luottamuksen toisiinsa, lapset jäävät ”henkisesti heitteille, isättömiksi tai äidittömiksi”.

• Ei kunnioiteta isää eikä äitiä – Miten sellainen lapsi voisikaan kunnioittaa, joka on jätetty TV:n, netin ja rahan kasvatettavaksi. Raha ei voi ikinä korvata isän läsnäoloa eivätkä keittiökoneet äitiä.

• Kun Isän Jumalan pyhyys on korvattu rahanhimolla, kunnianhimolla tai nautinnonhaluilla, menetetään Jumalan lisäksi yhteys lähimmäisiin ja ympäristöön. Lähimmäisistä ja luonnosta tulee riiston kohde. (Joillakin Jumalasta luopuneilla luonto on korvannut Jumalan palvonnan kohteena.)

• Älä varasta – kuitenkin me olemme laillistaneet ahneuden, ”verosuunnittelun” yms. Mitä epäkristillisempi jokin valtio on, sitä korruptoituneempi se yleensä on.

• Älä tapa – syntymättömät lapset saa jo tappaa, vanhuksien ja sairaiden armomurhaa suunnitellaan.

• Älä sano väärää todistusta – netissä vilisee valheita (tietokoneviruksia), syytetyn ei tarvitse puhua oikeudessa totta, toisen autoa kolhittuaan saa ilmeisesti paeta paikalta laillisesti. Lehdissä saa sananvapauden nimissä kirjoittaa tai piirtää toisia loukkaavia asioita. Yms.

• Älä himoitse – syrjähypyt ovat arkipäivää, rikkaat eivät saa koskaan rikkautta kyllikseen, jne.

Room. 12:2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Entä, jos ei huomaa tekevänsä väärin? Kristuksen yhteydessä (Raamattu, rukous, seurakuntayhteys, hengellinen kirjallisuus) vietetty aika kyllä avaa silmät Jumalan tahtomalla tavalla ilman, että kenenkään ”kiristetyn” tarvitsee olla sitä vaatimassa. Sen jälkeen, kun itse on tiedostanut vääryytensä, voi toimia kahdella tavalla – joko selittää asian pois tai vie asian Jumalalle ja tekee parannusta.

3. Moos. 4:27-29. "Jos joku kansan joukosta vahingossa rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan ja tekemällä kielletyn teon joutuu syynalaiseksi, hän tuokoon, kun huomaa rikkoneensa, virheettömän vuohen, kutun, uhrilahjaksi. Hän pankoon kätensä sen pään päälle ja teurastakoon sen polttouhripaikalla.

Gal. 6:1-4. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen.

Room. 14:1-10. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Kukaan meistä ei elä itseään varten ... Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.

Jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta (Room. 14:14). Ihmiselle on pahaksi, jos hän tekee jotain sellaista, mikä loukkaa omaatuntoa (Room. 14:20). Ihmistä ei auta se, että kertoo hänen olevan väärässä. Ihmistä auttaa se, että suostuu olemaan hänen lähellään lähimmäisenä.

Esimerkiksi joku ei voi ruokailutilanteessa syödä sianlihaa tai toinen juoda viiniä, jossa on alkoholia. Heidän läsnä ollessaan on viisasta itsekin kieltäytyä sellaisesta, jonka tietää olevan heille kompastuskivi. Vaikka muussa seurassa söisi sianlihaa hyvällä ruokahalulla viinin kanssa.

Room. 14:13-23. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. … Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

1. Tim. 4:1-7. Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki. Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.

Lähimmäisen huomioon ottaminen

Sananlaskujen mukaan suhtautuminen lähimmäiseen kertoo kristityn sydämen tilan.

Sananl. 27:19. Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Kristitty kantaa lähimmäisen taakat Kristukselle – ei ota niitä pysyvästi itselleen (vie lähimmäisen Vapahtajan luo – ei ryhdy itse lähimmäisen vapahtajaksi).

Henkilö, jolta omanarvontunto puuttuu, on jo ilman omaa minuutta (tahtoa). Hän ei tosiasiassa kanna lähimmäisensä taakkaa vaan on hänen kynnysmattonsa. Sellaisen henkilön seurassa, jolta puuttuu oma tahto, ei kukaan tunne tarvetta lähteä kasvamaan ihmisenä.

Lähimmäinen voitetaan Kristukselle omalla esimerkillä – ei parannussaarnoilla. Synti on kuitenkin uskallettava, lähimmäisen sitä kysyessä, sanoa synniksi – mutta silloin siinä ei saa itse elää. Yksittäiset lankeamiset syntiin eivät ole tässä mielessä ongelma, koska se, mitä teen lankeamisen jälkeen painaa lähimmäisen silmissä enemmän kuin itse lankeaminen.

1. Piet. 3:13-16. Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

2. Tim. 2:23-25. Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden

1. Joh. 2:3-6. Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.

1. Joh. 3:17-18. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.

Erilaisia kristittyjä

Nimellisesti kristitty (kastettu mutta ei lue Raamattua eikä käy seurakunnan kokouksissa)

Nämä henkilöt siteeraavat usein sellaisia lauseita, joita ei löydy Raamatusta, kuten; ”Kukin tulee uskollaan autuaaksi” ja ”Jumala on rakkaus, joten …” (ja unohtavat, että Jumala on pyhä myös rakkaudessaan, ja että Jumalan rakkaus ilmenee Jeesuksessa Kristuksessa.)

Room. 8:39. ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

1. Joh. 4:8-9. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan (Kristuksen), hänellä on myös Isä (Jumala).

Herätyksen tilaan tullut kristitty

Nämä henkilöt käyvät kokouksissa ja kyselevät paljon hengellisistä asioista. Mutta eivät vielä ole sisällä Jumalan valtakunnassa.

Joh. 3:1-7. Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Upeaa tässä on se, että Jumala itse kyllä hoitaa sen, että ihminen uudestisyntyy hänen lapsekseen. Me ihmiset voimme edesauttaa asiaa seuraavilla tavoilla;

• Positiivisella tavalla; kun vastaamme kysymyksiin niin, että ”syntyminen” tapahtuu luonnollisella tavalla. Kuljemme rinnalla mutta emme painosta.

• Negatiivisella tavalla; kun pakotamme toisen tekemään ”ratkaisunsa” ennen aikojaan. Tämän jälkeen meillä onkin hengellinen keskonen huolehdittavana ja siihen emme aina ole valmiita.

• Negatiivisella tavalla ”pihtisynnytyksenä”, jolloin teemme syntyneestä itsemme kaltaisen niin hyvässä kuin pahassa.

Jumalan lapset eivät ole toistensa klooneja. He ovat ihmisinä erilaisia ja temperamentiltaan erilaisia. Lisäksi Jumala antaa kullekin erilaisia armolahjoja ja tehtäviä. Jumalan lapset täydentävät toisiaan.

Vasta uskoon tullut kristitty (viettää ”kuherruskuukautta” Kristuksen kanssa)

Eräs hyvin tuntemani henkilö kertoi minulle, että kun Kristus kohtasi hänet (uskoon tulo), niin hän todisti työmatkallaan jopa puliukoille heitä kohdatessaan. Ja ihmetteli, kun nämä eivät tuntuneet ymmärtävän näin itsestään selvää asiaa.

Ps. 4:7-9. Monet sanovat: "Kunpa saisimme osaksemme menestystä! ..." Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.

Ps. 34:5-6. Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.

Koeteltu ja kiusauksista takaisin selviytynyt kristitty

Kuherruskuukausi Kristuksenkin kanssa loppuu joskus ja kristitty kohtaa maailman ja oman luontonsa. Jumalan seura kun väistämättä paljastaa meissä itsessämme olevan vajavuuden, väärät tottumukset, itsekkyyden, (syntisyyden). Tämän jälkeen kysytään ”tahdonko”. Luotanko Jumalan minua muuttavaan rakkauteen niin paljon, että suostun lähtemään muutoksen (eheytymisen) tielle.

Koettelemukset eivät ole Jumalan rankaisua tai sitä, että Jumala olisi hylännyt meidät. Ne ovat Isän kasvatuskeinoja.

Hepr. 12:7-11. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Lain alla elävä kristitty

Kristitty voi helposti ajautua myös lain alle. Lain alla oleva yrittää joko tietoisesti tai tiedostamattaan tehdä jotain itsekin pelastuksensa eteen. Jumalan ehdottoman ja kaiken kattavan armon lisäksi hän yrittää lisäksi itse täyttää joitakin vaatimuksia, jotka ainakin pitää toteuttaa, että olisi Jumalalle kelvollinen. Tällainen lain alla elävä kristitty vaatii aika usein myös muita kristittyjä elämään samojen sääntöjen puristuksessa.

Bo Giertz on ilmaissut asian seuraavalla tavalla; Rauhaa Jumalan kanssa ei synny niin kauan, kun ihminen katsoo itseensä ja haluaa saada pitää edes pienen osan omaa vanhurskauttaan. Usko syntyy hengen köyhyydessä. Vasta kun ihminen kokee itse olevansa vararikossa, hän ymmärtää, ettei hän ole sellainen kuin hänen pitäisi ja ettei hän kelpaa kristityksi. Jumala saattaa hyvän työnsä meissä loppuun, kun hän meidän omien yritystemme ja itseluottamuksemme raunioille perustaa uskon yksin Jeesukseen. Evankeliumin valaiseminen on täyttynyt, kun ihminen uskoo Jeesukseen Pelastajanaan ja Sovittajanaan. Vanhurskauttaminen ei tapahdu ihmisen sydämessä vaan taivaassa. Se luo rauhan Jumalan kanssa. Uudestisyntyminen tarkoittaa, että Pyhä Henki palaa ihmisen luo ja muuttaa ihmisen olemusta siten, että ihminen saa uuden tahdon toimia Jumalan mukaan. Pyhä Henki jatkaa pyhitystä, mikäli ihminen jatkossa pysyy armovälineiden yhteydessä. Uskon perusta eivät kuitenkaan ole armovälineet vaan Jeesus.

Gal. 5:13-16. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

”Vapautettu” kristitty (rakastunut Kristukseen uudelleen)

Vapauteen Kristuksen vapauttama kristitty kykenee jo vapaaehtoisesti, ilman katkeruutta tai ylpistymistä, luopumaan omasta vapaudestaan (olla jonkinlainen tai tehdä jotain), mikäli lähimmäisen tilanne sitä vaatii. Tällaista oikeaa omasta vapaudesta luopumista voisi tapauskohtaisesti olla;

• luopuminen oikeassa olemisen pakosta (ei aina tuo omaa ”oikeaa” mielipidettään esille)

• luopuminen sivullisuudesta (lähtee tuomaan omia mielipiteitään esille)

• luopuminen omasta ajasta muiden hyväksi (varsinkin oman perheenjäsenien hyväksi)

• luopuminen oman ajan antamisesta muualle (että voisi viettää aikaa Herran kanssa kahden esim. lukemalla Raamattua)

Jos minä itse päätän omin voimin luopua jostain ehdonvallan asiasta eli olen mennyt lain alle, johtaa se minun oman kokemukseni mukaan vihaan sitä tahoa kohtaan, joka minut on ”pakottanut” siitä luopumaan (yleensä sitä epäjumalaa kohtaan joka mielessäni on ottanut Jumalan paikan ja jota luulen Jumalaksi.)

Se mitä Paavali kirjoittaa 1 Korinttilaiskirjeessä epäjumalille uhratun lihan syömisestä voidaan laajentaa koskemaan kaikkea muutakin vastaavaa toimintaa, jota joku toinen kristitty pitää syntinä.

2. Kor. 3:17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

1. Kor. 10:24-33. Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. "Herran on maa ja kaikki mitä siinä on." Jos joku, joka ei usko, kutsuu teidät luokseen ja te otatte kutsun vastaan, älkää omantunnonsyistä kyselkö, vaan syökää kaikkea mitä teille tarjotaan. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on uhrilihaa" (epäjumalille uhrattua), jättäkää se syömättä hänen vuokseen, omantunnon takia. En tarkoita teidän omaatuntoanne vaan tuon toisen. Miksi antaisin toisen ihmisen omantunnon määrätä omaa vapauttani? Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.

1. Kor. 8:4-12. Epäjumalille uhratun lihan syömisestä sanon näin: Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. Ei ruoka vie meitä lähemmäs Jumalaa. Emme menetä mitään, jos jätämme syömättä, emmekä voita mitään, jos syömme. Pitäkää kuitenkin huoli siitä, ettei tämä teidän vapautenne saa heikkoja kompastumaan. Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.

Kysymyksiä

Voiko toisen kristityn uskovaisuuden määrää määrittää joku toinen ihminen?

Tästä on viisainta pidättäytyä. Meillä on eri armolahjoja ja eri tehtäviä. Me olemme myös saaneet Jumalalta eri määrän ”leivisköjä”. Leiviskän antaja (Jumala) edellyttää minimissään että tuomme sen (seurakunta)yhteyteen kasvamaan korkoa.

Matt. 25:25-27. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.

Koska pelastus ei riipu uskon määrästä vaan uskon kohteesta, niin tässä mielessä on vain pelastuneita ja pelastumattomia.

Armolahjat ovat työkaluja, eivät palkintoja.

Hengelliset virat ovat palvelutehtäviä, eivät arvon nostattamispaikkoja.

Missä menee toisen tuomitsemisen ja oikean arvostelun raja?

- Jos joku ei edes yritä esiintyä kristittynä, häntä ei tuomita (kerrotaan kyllä kysyttäessä, mihin oma toivomme perustuu).

- Ehdonvallan asioissa tule kristittyjen kesken vallita rakkaus.

- Jos joku esiintyy kristittynä mutta elää julkisynnissä – hänelle tulee kertoa Raamatun ilmoittama totuus (jonka hän kyllä kokee tuomitsemisena). Kertojan tulee kuitenkin ensin itse varmistua Jumalan edessä omista motiiveistaan. Jollei totuutta kykene esittämään rakkaudellisesti, on parempi vaieta. Ehkä asian voisi ilmaista toiselle kysymyksen muodossa, esim.; Olen huomannut sinun toimivan … Mitkä seikat ovat johtaneet tällaiseen?

- Jos joku käyttää seurakunnassa johto- tai puhevaltaa – hänen tekemisensä ja sanomisensa on ehdottomasti arvioitava (arvosteltava ja tarvittaessa ”tuomittava” – mutta ei selän takana).

1. Piet. 3:14-16. … ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ...

1. Kor. 5:11-13. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. ..."

Kol. 2:16. Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.

Matt. 7:1-5. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

1. Kor. 14:29. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.

Lopuksi

Loppujen lopuksi kristityn tunnistaa kahdesta asiasta, hänet on kastettu ja hän uskoo Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan. Kaikki muu on oikeastaan pyhitystä (”eheytymistä”) tai pyhityksen puutetta.

Mark. 16:14-16. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.