Mikä on meille itse kullekin tärkeää – Mitä arvostan?

Mitä arvoilla tarkoitetaan? (Netistä poimittua)

Arvot ilmaisevat ihmisen käsityksen siitä, millainen olisi hänen mielestään hyvä elämä.

Ihanteita (hyveitä) ovat esimerkiksi luotettavuus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, tasa-arvoisuus, ystävällisyys ja suvaitsevaisuus. Ihanteet muuttuvat ihmiskunnan muutosten myötä. Ihanteista voidaan myös luopua, mikäli ne ovat ristiriidassa oman edun tai ryhmäedun kanssa.

Arvostukset kohdistuvat johonkin konkreettiseen. Ihmiset arvostavat esimerkiksi hyvää ruokaa, terveyttä, ulkomaan matkoja, kielitaitoa ja tietotekniikkaa. Arvostukset muuttuvat hyvin nopeasti yhteiskunnan ulkoisten muutosten mukana. Eri sukupolvilla ja alakulttuureilla on omat arvostuksensa. Muoti ja mainonta ovat tietoista yritystä vaikuttaa ihmisten arvostuksiin. Liberalistisessa (yksilönvapaus on keskeinen arvo) markkinataloudessa arvostuksilla ja rahalla on läheinen kytkentä.

Arvokkaat kokemukset ovat yksilön omaa elämän rikkautta, ainutlaatuisia hetkiä, tunteita ja kokemuksia. Arvokkaat kokemukset vaikuttavat mielen taustalla.

Kulttuurissa vaikuttaa samanaikaisesti erilaisia arvojen alueita kuten tiedolliset, tekniset, taloudelliset, ekologiset (vaikutus luontoon), hedonistiset (nautinnon ja mielihyvän tavoittelu), esteettiset (”hyvä maku”), uskonnolliset, poliittiset, oikeudelliset ja eettiset (moraalin perusta) arvot. Eettisillä arvoilla on arvoalueiden joukossa se tärkeä erityisluonne, että niiden tulisi säädellä muiden arvojen esiintymistä ja järjestystä.

Arvot, eli asiat, joita ihminen arvostaa, toimivat valintojen kriteereinä erilaisten tarpeiden ja halujen kesken. Ajankäyttöön (esim. annanko aikani perheelle vai työlle) ja rahankäyttöön liittyvät valinnat ilmaisevat arvoja.

Kun ihminen sisäistää jonkin arvon, alkaa se arvo ohjata ihmisen käyttäytymistä. Ihminen toimii toisin kuin hän ”luonnostaan” toimisi. Arvoihin sitoutunut ihminen kykenee tarvittaessa osoittamaan itsekuria. Arvomaailman säilyminen edellyttää kuitenkin, että riittävän monella ihmisellä on yhteiset arvot. (Yksinäinen puu ei tässäkään mielessä pala kauaa.)

Arvorelativismi, jossa arvot vaihtelevat yksilöiden ja kulttuurien mukaan ja jota yhteiskuntamme ihannoi, johtaa yhteisen elämän kaaokseen.

1800 luvulta alkaen on vähitellen luovuttu Raamattuun perustuvasta etiikasta ja siveellisen maailmanjärjestyksen käsitteestä. Eurooppalaisen arvomaailman kehityksen kolme yleistä pääsuuntausta eli maallistuminen, yksilöllistyminen ja suhteellistuminen tulivat myös suomalaiseen arvomaailmaan 1900-luvun lopulla. Yksilökeskeisyyteen liittyvät arvot vahvistuivat, kun taas perinteeseen ja yhteisöllisyyteen suuntautuvat arvot heikentyivät. Arvomaailman yleistä kehitystä luonnehti pyrkimys sitoutumattomuuteen sekä haluun vapautua kaikkien auktoriteettien, myös Raamatun arvomaailman kontrollista.

Nuoret kokoavat nykyisin maailmankuvalliset aineksensa erilaisista ideologioista ja uskomuksista. Kun ennen elimme tavaroiden markkinoilla, elämme nyt myös erilaisten arvojen ja elämäntyylien markkinoilla. Tarjolla on toistensa kanssa kilpailevia arvoja ja arvostuksia, joiden joukosta tehdään valintoja omien yksilöllisten mieltymysten mukaan. Kun arvot olivat ennen yhteisöä koossa pitävä voima, yhä useampi mieltää ne nykyisin yksilön vapaana valintana. Meille tarjotaan käsitystä, jonka mukaan moraalilla ei olisi mitään luotettavaa tai yleispätevää perustaa. Yksilön tulisi vapaana moraalisena toimijana tehdä itse valintoja ja ottaa vastuu valinnoistaan. ”Oikeasta” moraalista päätetään nykyisin neuvottelemalla sekä tekemällä sopimuksia.

Tämä on johtanut mm. seuraaviin ongelmiin;

• Yksilö ei enää kykene rakentamaan ehjää minäkuvaa ja omia arvojaan pirstoutuneen arvomaailman keskellä.

• Nuorten arvoja ohjataan muualta, esim. viihdeteollisuudesta käsin, koska sukupolvien välinen elämänyhteys on vähentynyt.

• Itsekeskeinen ”fiilis-kulttuuri” johtaa helposti yksilön elämänhallinnan ongelmiin, jolloin hän ei enää aidosti hallitse itseään.

• Vääristä arvovalinnoista johtuvat psykososiaaliset ongelmat lisääntyvät.

• Oikean ja väärän moraalin raja on hämärtynyt.

• Arvomaailman yksilöllistyminen ja hajoaminen johtaa kulttuurin eettiseen rapautumiseen (Ihmiset arvostavat yhteisiä asioita entistä vähemmän.)

Eläimillä toimintaa säätelevät arvot ja normit ovat biologisesti koodattuina. Ihminen omaksuu arvot oppimalla. Oppiakseen arvoja ja moraalia ihminen tarvitsee kokemuksia, kasvatusta ja harjaantumista. Ihmisestä tulee eettisessä mielessä sivistynyt vain kasvatuksen kautta. Hän ei tule sellaiseksi itsestään. Arvot opitaan käytännön elämässä esimerkkien, mallien ja tunnekokemusten kautta. Ihmisen on tärkeä ensin saada syvä kokemus omasta arvostaan, sillä ilman sitä, hän ei kykene arvostamaan muita.

Tästä on esimerkkinä joitakin vuosia sitten Intiasta löytynyt ”susipoika”, poika jonka vanhemmat olivat jättäneet vauvana heitteille metsään. Susiemo oli kasvattanut pojan. Kun poika sitten kouluikäisenä löydettiin, oli liian myöhäistä. Poika oli omaksunut suden identiteetin ja tavat. Poika kuoli ”sutena”, vaikka hänet oli viety Äiti Teresan rakkaudelliseen hoitoon.

Kestävät ydinarvot voidaan tiedostaa tekemällä oikeita kysymyksiä:

• Mikä palvelee ehjän ja vastuullisen minuuden rakentumista?

• Mikä palvelee hyviä ihmissuhteita?

• Mikä palvelee yhteiskunnan hyvinvointia?

• Mikä palvelee luonnon säilymistä?

• Mikä palvelee elämän tarkoitusta ja elämän mielekästä kokemista?

Jotkut filosofit jaottelevat arvot seuraavasti;

• hedonistiset arvot (onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus)

• vitaaliset arvot (elämä, terveys, tahto, kuntoisuus)

• esteettiset arvot (kauneus, ylevyys, suloisuus, taide)

• tiedolliset arvot (totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede)

• uskonnolliset arvot (usko, toivo, pyhyys, laupeus)

• sosiaaliset arvot (muita hyödyttävä toiminta, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus, turvallisuus)

• mahtiarvot (voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto)

• oikeusarvot (oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus)

• eettiset arvot (hyvyys, moraalinen oikeus)

• ekologiset arvot (luonnon kauneus ja terveys, eläinten oikeudet)

• egologiset arvot (omanarvontunto, itsekkyys, oma etu)

Entä jos joku sanoo, että hänellä ei ole arvoja, hän ei arvosta mitään? Silloin hän ei tunnista eikä tiedosta arvojaan. Jokainen ihminen nimittäin arvostaa joitain asioita enemmän kuin toisia. Jos joku ei tiedosta arvojaan, voimme katsoa hänen elämäänsä, mitä hän tekee. Hänen teoistaan me näemme hänen arvonsa, koska ihminen tekee sitä, mitä hän arvostaa.

Omatunto tarkoittaa ihmisen itsensä sisäistämää käsitystä oikeasta ja väärästä. Jos ihminen toimii väärin, hänen omatuntonsa soimaa häntä ja ihmisellä on paha olo. Sanotaankin, että hyvä omatunto on paras päänalunen, eli parhaiten saa nukuttua, kun on puhdas omatunto. Jos ihminen toimii koko ajan väärin ja omatuntoaan vastaan, hänen omatuntonsa paatuu, eikä se enää kerro, mikä on kyseisessä asiassa oikein.

Seuraavassa on listattu asioita, jotka suomalaiset yleensä hyväksyvät, mutta jotka ovat kiellettyjä jossain muualla tai Suomessa joissain liikkeissä. Myös asian kieltävä ryhmä on mainittu:

• koiran pitäminen kotona lemmikkinä - islam

• sian lihan syönti - islam ja juutalaisuus

• lehmän lihan syönti - hindulaisuus

• arpajaiset - useat kristilliset ryhmät USA:ssa

• joulun ja ystävänpäivän vietto - Jehovan todistajat

• naisen pukeutuminen shortseihin, lyhythihaiseen paitaan ja hiukset vapaana - islam

• miehen ja naisen kävely käsi kädessä - monet islamilaiset maat

• veriruokien syönti - Jehovan todistajat

• kahvin ja teen juonti - mormonikirkko

Jokaisen ihmisen näkemykset muuttuvat iän ja ympäristön myötä. Kyky tarkastella omia arvojaan on edellytys sille, jos haluaa rakentaa itselleen järkevän ja älyllisesti kestävän käsityksen maailmasta. John Henry Newman sanoi osuvasti: ”Korkeammassa maailmassa on toisin, mutta täällä alhaalla eläminen tarkoittaa muuttumista, ja täydellisyys tarkoittaa sitä, että on muuttunut usein.”

Meidän kannattaisi hetki miettiä niinkin yksinkertaista asiaa kuin ajankäyttö.

• Mitä asiaa arvostan, sen tekemiselle annan aikaa. (Pakolliset työtehtävät ovat eri asia.)

• Ketä arvostan, hänelle annan aikaa. (Mielistely hyödyn tavoittelemiseksi on eri asia.)

• Arvostanko itseäni, annanko itselleni (luova laiskottelu) aikaa? Osaanko sanoa ”ei” aikavarkaille?

Eettiset arvot ohjaavat myös kristityn päätöksiä ja siksi kristityn etiikan on pohjauduttava Raamattuun ja Pyhän Hengen kasvatustyön tuloksiin.

2 Tim. 3:14-17. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

Tit. 2:11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,

Tit. 3:4-8. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi.

Kun kristityn arvopohja on Kristus, kaikki muutkin arvot loksahtavat kohdalleen aikanaan. Tosin tämän edellytys on Raamatun luku, rukouselämä ja toimiva seurakuntayhteys.

Ellei kristityn arvopohjana ole Kristusta, on kyse nimikristillisyydestä. Vaikka tällaisen nimikristityn eettiset arvot olisivat kuinka hyveelliset, ei Jumala oman ilmoituksensa mukaan niitä noteeraa.

Room. 10:3-4. He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.

Apostoli Paavalinkin arvot muuttuivat Jeesuksen kohtaamisen myötä.

Fil. 3:7-8. Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen

Olen Pyhän Hengen temppeli kun Kristus asuu sydämessäni. Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta minulla on silloin Jumalan lapsen arvo. Ovatko muut arvoni tämän arvoaseman mukaisia?