Avioliitto

Raamattu tuntee avioliiton vain miehen ja naisen välisenä. Muunlaisessa liitossa (jossa on seksisuhde, jota harjoitetaan) olevat ovat Raamatun mukaan Jumalan valtakunnan ulkopuolella (1 Kor. 6:9-10). Se, että maallinen lainsäädäntö tuntee muunkinlaiset avioliitot, ei muuta asiaa toiseksi Jumalan silmissä (sen Jumalan, joka puhuu meille Raamatun kautta).

Kyse ei ole yksittäisistä synneistä. Ne saa aina anteeksi, kun pakenee Kristuksen sovintoveren turviin. Kyse on aktiivisesta, jopa julkisesta, sellaisen vääryyden harjoittamisesta, josta sen harjoittaja ei halua luopua vaikka tietää sen Raamatun ilmoituksen vastaiseksi.

1 Moos. 2:18-22. Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." … Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.

1 Moos. 2:24. Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.

1 Moos. 5:2. Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.

Matt. 19:4-6. Hän (Jeesus) vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

1 Kor. 6:9-10. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.

1 Kor. 7:2. mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.

Avioliitto ei kuitenkaan ole kaikkia varten, se ei sovellu kaikille. Raamatunkin mukaan on sellaisia, jotka ovat syntymästään asti avioliittoon kykenemättömiä. Jotkut taas ovat ihmisinä oppineet sellaisiksi, että on parempi, etteivät he mene naimisiin. Jotkut kieltäytyvät avioliitosta voidakseen käyttää enemmän aikaa Jumalan valtakunnan työhön.

Matt. 19:10-12. Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän (Jeesus) sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

1 Kor. 7:32-35. Toivoisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, siitä, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi. Näin hän on jakautunut kahtaalle. Samoin naimaton nainen ja nuori neito kantavat huolta siitä, mikä koskee Herraa, jotta olisivat niin ruumiiltaan kuin hengeltäänkin pyhiä. Naimisissa oleva nainen taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi miehelleen mieliksi. Tämän sanon teidän parastanne ajatellen, en sitoakseni teitä vaan auttaakseni teitä elämään kunniallisesti ja pysymään lujasti ja häiriintymättä Herran yhteydessä.

Jumala on tarkoittanut avioliiton pysyväksi (maanpäällisen elämän ajaksi). Ihminen kykenee kuitenkin rikkomaan sen, minkä Jumala on tarkoittanut pysyväksi. Avioliitot rikkoutuvat ihmisten syntisyyden ja kovasydämisyyden vuoksi.

Matt. 19:6. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Matt. 19:7-8. Fariseukset kysyivät häneltä (Jeesukselta): "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.

Mark. 10:4-9. He sanoivat: "Mooses antoi meille luvan kirjoittaa erokirjan ja hylätä vaimon." Silloin Jeesus sanoi: "Te olette kovasydämisiä, siksi hän laati teille sen säännöksen. Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Avioliiton merkityksellisyys Jumalan silmissä käy ilmi mm. siitä, että Jumala vertaa morsiamen ja sulhasen suhdetta seurakunnan ja Kristuksen suhteeseen.

Omassa avioliitossaan hylätyksi tullut voi käsittää osan siitä, mitä Kristus tuntee, kun hänen seurakuntansa hylkää hänen sanansa.

Ef. 5:31-32. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Ilm. 19:6-8. Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.

Avioliitto on parhaimpia paikkoja, jossa voi itse kasvaa ja kehittyä Jumalan palvelijana, ihmisenä, puolisona ja kristittynä. Näissä asioissa ei kehity, jos lähtee kasvukipujaan karkuun. Joku pakenee työhön, toinen hakee lohdutusta viinasta. Minulle itselleni seurakuntatyö oli aikoinaan yksi parhaimpia paikkoja paeta vastuutani puolisona (olin ulkokultainen).

Sananl. 27:17. Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.

Sananl. 27:19 (ed.käännös). Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Me luemme Raamatusta, omaan korvasyyhyymme, yleensä ne kohdat, jotka ovat tarkoitetut muille mutta ohitamme itsellemme vaikeat kohdat. Tällainen kohta on Ef. 5:24-25. Jaetta 24 (”niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset”) ei ole tarkoitettu luettavaksi miehille vaan vaimoille, sillä mies käyttää sitä lyöntiaseena vaimoaan kohtaan. Miesten tulee sen sijaan lukea jae 25 ajatuksella (”rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä).

Keskustelin kerran erään pienen lapsen äidin kanssa, joka sanoi näin: ”Kun lapsi syntyi, mies lähti.” Siinä liitossa mies oli jäänyt kehityksessään keskenkasvuisen kakaran tasolle. Mies ei rakastanut puolisoaan, hän rakasti sitä huomiota, jonka vaimoltaan sai. Kun lapsi vei häneltä ykköspaikan perheessä, hän lähti etsimään uutta suhdetta, jossa saisi olla huomion keskipisteessä.

Ef. 5:24-25. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

Jumala vihaa hylkäämistä, varsinkin puolison hylkäämistä. Moni on kuitenkin jo hylännyt puolisonsa, vaikka ei vielä olisi ottanut tästä eroa. Jäljellä voi olla pelkät kulissit. Toisinaan hylkääjä vierittää syyn erosta puolisonsa päälle, vaikka itse ei ole suostunut (tai kyennyt) muuttumaan eikä kasvamaan avioliitossaan. Hän ei kysy puolisoltaan; ”mitä minun tulisi tehdä toisin”, vaan syyttäen; ”mikset sinä voi olla toisenlainen”.

Israelissa oli avioliiton purkamisen suhteen kaksi koulukuntaa. Toinen koulukunta hyväksyi eron vain puolison haureuden vuoksi. Toinen koulukunta hyväksyi eron jo silloin, jos puoliso poltti ruoan pohjaan. Tämä jälkimmäinen koulukunta oli itse asiassa jo hylännyt toisen ja etsi vain syytä eroon. He lukivat vain 5 Moos. 24:1 kohdan itselleen mieluisella tavalla mutta jättivät huomioimatta Mal. 2:13-16 kohdan.

5 Moos. 24:1. "Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotakin epämieluista (ed. käännös; jotakin häpeällistä), hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan.

Mal. 2:13-16. Te teette pahaa myös toisella tavalla. Siksi Herra ei katso enää suopeasti uhrilahjaanne eikä halua ottaa sitä vastaan teidän kädestänne, vaikka te peitätte hänen alttarinsa kyynelillä, itkette ja valitatte. Te kysytte: "Miksi?" Siksi, että olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! - Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!

Ef. 5:33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niin kuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.

Matt. 7:1-5. … Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi (tai puolisosi) silmästä.

Synnin tähden syntyy tilanteita, että avioero on välttämätön. Jumala vertaa aviopuolison hylkäämistä murhaan (Mal. 2:15-16), joten ei hylätyksi tulleen ole mahdollista sellaisessa avioliitossa useinkaan olla. Jos avioliitosta ei ole enää kuin ulkonainen side (kulissi) jäljellä, voi joskus olla tarpeen katkaista myös se. Avioero ei näissäkään tilanteissa ole käsky vaan myönnytys.

Mal. 2:15-16. … Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! - Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!

1 Kor. 7:12-15. (Paavali) Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. …

Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.

Me kuulemme avioerotilanteissa usein vain toisen osapuolen kertomuksen asiasta. Mutta vaikka kuulisimme molempia, ei meille ole annettu tuomiovaltaa. Meille on annettu valtuudet armahtaa.

Erik Ewalds kertoi seuraavan tapauksen; Hänen kotiinsa tuli illalla naapurin vaimo, joka kertoi, miten hänen miehensä oli julmasti ajanut hänet kotoa yön selkään. Myöhemmin Erik kuuli miehen kertomuksen. Vaimo oli pistellyt miestään sanallisesti koko päivän, ivannut ja kertonut tälle kaikki tämän heikot kohdat, jotka hän puolisona hyvin tiesi. Illalla miehen mitta oli tullut täyteen ja hän oli ohjannut vaimonsa (lempeästi) ulos rauhoittumaan.

Luuk. 6:37. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

Joh. 7:24. Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein."

Jaak. 4:12. Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

Juud. 1:22-23 (ed.käännös). Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.

Joh. 8:3-11. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" … Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Se, joka on tullut hylätyksi, ei Raamatun mukaan ole orjuutettu, vaan hän on vapaa.

Uusi Raamatun tietosanakirja kertoo mm. seuraavasti; Kun Vanhan Testamentin aikana kirjoitettiin vaimolle erokirja (Mark. 10:4), sallittiin samalla tämän uudelleen avioituminen. Tämän vuoksi näyttää siltä, että Uuden Testamentin aikanakin saisi mennä uudelleen naimisiin, mikäli on joutunut eroamaan sen vuoksi, että puoliso on ollut uskoton tai suoranaisesti hylännyt.

1 Kor. 7:15. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.

Gal. 5:1. Vapauteen Kristus meidät vapautti. ...

Entä se, joka on hylkääjä? Ellei hän tee parannusta, hän jatkaa Jumalan tahdon vastaista toimintaansa, sekä ihmisten että liittojen rikkomista.

Luuk. 13: 1-5. Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.

Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Room. 7:5. Silloin kun vielä olimme turmeltuneen luontomme vallassa, ruumiissamme vaikuttivat lain herättämät syntiset himot ja me kannoimme hedelmää kuolemalle.

Jos hän tekee parannuksen, tunnustaa synniksi sen mikä Raamatun mukaan on syntiä, niin Pyhä Henki alkaa vähitellen muuttaa häntä sisäisesti. Hän saa syntinsä anteeksi vaikka ei saakaan tekemisiään tekemättömäksi.

Jumalan armo on siinäkin ihmeellinen, että niistä teoista, jotka alkavat usein vasta nyt Kristuksen rakkauden alla syyttää omaatuntoa, syytös Kristuksen käsissä vähitellen vaimenee. Jeesuksen Kristuksen sovintoveri minunkin puolestani vuodatettuna saa entistä suuremman merkityksen.

Vasta parannuksen teon jälkeen Jumala voi käyttää henkilöä oman valtakuntansa työssä.

Hes. 18:21-23. "Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Jes. 1:16-20. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.