Beeta-alustus – Lähimmäisenrakkaus

"Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa", sanotaan. Normaalin ihmisen ollessa kyseessä, tämä pitääkin paikkansa. Mutta joidenkin tutkimusten mukaan n. 2-6 % ihmisistä ei tässä mielessä ole normaaleja negatiivisessa mielessä (luonnehäiriö). Ja yhdenkään kristityn ei pitäisi vastata pahaan pahalla.

Lähimmäisenrakkaus on ihmisen muihin kohdistamaa ja muilta saatua. Lähimmäisenrakkaus on myös valinta. Joudun jatkuvasti sen valinnan eteen, otanko ajatuksissani ja puheissani esiin toisen hyviä vai hänen huonoja puoliaan. Tätä valintaa joutuu opettelemaan.

Sananl. 27:19. Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Ellei ihmisellä ole riittävän ehjää minäkuvaa (oikeanlaista itserakkautta), ei hän kykene rakastamaan muitakaan (hyväksymään muiden erilaisuutta ja itseensä kohdistuvaa kritiikkiä). Alistumaan tai manipuloimaan hän kyllä kykenee (muita miellyttämään tai mielistelemään).

Matt. 22:37-40. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Sananl. 27:5-6. Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä. Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.

Täysin ehjäksi ja täysin lähimmäistä rakastavaksi me emme tämän maallisen elämämme aikana tule. Mutta Pyhän Hengen johdossa (jos sallimme sen) me eheydymme koko ajan. Omasta kokemuksestani tiedän, että tämä kasvu on kivuliasta ja olen monta kertaa yrittänyt välttää sen. Onneksi on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa meitä kohtaan. Meistä tulee täysin eheitä vasta sitten, kun Kristus tulee noutamaan omansa kirkkauteen.

1. Kor. 15:45-53. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista (Jeesus Kristus) tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen (Jeesus Kristus) on taivaasta. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

2. Kor. 3:17-18. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Raamatun mukaan ihminen kykenee luontaisesti rakastamaan tahtorakkaudella (agape) pimeyttä ja ensimmäisiä sijoja (Joh. 3:19, Matt. 23:5-6). Lisäksi ihminen luontaisesti kykenee tunteelliseen rakkauteen (filia) ystäviään kohtaan. Raamattu tuntee myös perherakkauden (storge). Agape ja filia sanojen vaihteleva käyttö ilmenee hienolla tavalla Jeesuksen ja Pietarin käymästä keskustelusta hiilivalkealla. Suomenkielinen Raamattu ei valitettavasti tee sanoissa eroa. Olen lisännyt alla olevaan Raamatun tekstiin alkukielen sanojen ”agape” ja ”filia” merkityksiä.

Joh. 21:15-17. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua pyyteettömällä Jumalallisella rakkaudella enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan sinua kuin hyvää kaveria, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että pidän sinusta paljon." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."

Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua pyyteettömällä Jumalallisella rakkaudella?" Rakastan sinua kuin hyvää kaveria, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että pidän sinusta paljon." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, pidätkö sinä minusta paljon?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Pidätkö sinä minusta?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että pidän sinusta." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. (Jeesus kysyi vasta tällä kolmannella kerralla tunteisiin pitäytyvää ”filia” rakkautta.)

Edellä oleva teksti kertoo hienosti sen, miten kuolleista ylösnoussut vapahtajamme tulee vielä ylösnousseenakin meidän tasollemme. Hän ei edellytä meiltä enempää kuin mitä on ensin itse meille antanut Pyhässä Hengessään. Pietari ei vielä tuolloin kyennyt ”agape” rakkauteen, koska Pyhä Henki annettiin hänellekin vasta Helluntaina.

Room. 5:5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa (agape) meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Kol. 1:8. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta (agape), jonka Henki on teissä synnyttänyt.

Pelastumaton ihminen, jota ohjaa yksinomaan hänen vanha luontonsa, valikoi aina rakkautensa kohteen. Hän kykenee lähimmäisiään kohtaan parhaimmillaankin vain tunteelliseen, toverilliseen rakkauteen sekä perherakkauteen.

Sellainen pelastunut ihminen, joka antaa vanhan luontonsa ohjata itseään Pyhän Hengen sijasta, ei tässä mielessä eroa pelastumattomasta ihmisestä sillä hänkin valikoi rakkautensa kohteet. Muutos ihmisessä alkaa tapahtua vasta, kun Pyhälle Hengelle päätetään antaa ohjausvaltaa. Kilvoittelu ei ensisijaisesti kohdistukaan ulkonaisen muutoksen aikaansaamiseen (joka on lain alla olemista) vaan sisäiseen muutokseen (joka on seurustelun lisääntymistä Jumalan sanan kanssa). Jos Pyhälle Hengelle annetaan valta muuttaa sisin / sydän, seuraa muutos myös ulkonaisissa asioissa.

Room. 12:1-2. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

2. Kor. 3:18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Raamatun mukaan ihminen kykenee tahtorakkauteen (agape) lähimmäisiään ja Jumalaa kohtaan vasta sen jälkeen, kun Jumala on ensin saanut luvan rakastaa häntä itseään. Tämä lupa rakastaa annetaan jumalalle hyväksymällä hänen Poikansa Jeesus Kristus sydämen valtiaaksi.

1. Joh. 4:19-20. Me rakastamme (agapao), koska Jumala on ensin rakastanut (agapao) meitä. Jos joku sanoo rakastavansa (agapao) Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta (agapao) veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa (agapao) Jumalaa, jota ei ole nähnyt.

Joh. 14:23-26. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan (Jeesuksen Kristuksen), hänellä ei ole Isääkään (hän ei ole Jumalan lapsi), mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Raamatussa on vakava varoitus siitä, ettei Jumalan lapsi antaisi Jumalasuhteensa kylmetä. Yksi lopun ajan merkeistä on, että Jumalan omien agape -rakkaus muita kohtaan kylmenee. Tämä voi olla seurauksena, kun "pahoista" eristäydytään ja omaa oikeaa oppia korostetaan (vaikka ao. asiat hyviä ovatkin).

Matt. 24:12. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus (agape) kylmenee. (Tämä tarkoittaa Jumalan omia, koska muilla ei Jumalalta saatua agape –rakkautta edes ole.)

Ilm. 2:1-5. "Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille (paimenelle / piispalle): "Näin sanoo hän, jolla on oikeassa kädessään seitsemän tähteä ja joka käyskentelee seitsemän kultajalkaisen lampun keskellä: "Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.

Toivo Rapeli kertoo kirjassaan "Tulkaa minun tyköni", erään uskovan ihmettelystä:

"Mistä johtuu, että usein ne, jotka luulevat olevansa parhaita uskovaisia, ovat kaikkein vihaisempia ihmisiä. He arvostelevat toisia uskovaisia ankarasti ja sydämettömästi."

Raamatun alkutekstissä on myös ”storge” eli perherakkaus. Sitä on käytetty mm. Room. 1:31 kohdassa. Jos ihminen ei anna arvoa Jumalan tuntemiselle, hän ei useinkaan kykene rakastamaan perhettään.

Room. 1:28-31. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, ... He ovat … vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia (perherakkaus) ja säälimättömiä.

Me elämme enenevässä määrin juuri tällaista aikaa. Lainaus Saara Kinnusen kirjasta ”Turvallisesti matkaan”.

”Minäkö sitoisin itseni kehenkään. En ainakaan perheeseen tai avioliittoon. Lapsia en ainakaan halua. Kuka nyt semmoista tavanomaisuutta haluaisi? Sehän on sitä, että herätään aamulla, lapset unisina hoitoon, sitten töihin. Ilta kitiseviä lapsia ja sitten nukkumaan. Päivä päivän jälkeen. Ei kiitos, haluan elämältä jotain muuta. - Tämä on nuorten itsensä kertomaa. He ovat tavallaan oikeassa sillä he ovat tehneet johtopäätökset näkemästään ja kokemastaan. He ovat kokeneet että kukin perheenjäsen elää perhe-elämää itselleen, eivätkä he ole kokeneet kotiaan turvapaikaksi.

Vanhemmat helposti vapauttavat itsensä kokopäiväisestä vanhemmuudesta. Nyt he palvelevat yhteiskuntaa. Heillä ei riitä enää aikaa puolisolle, lapsille eikä kodille. Eikä moni mies enää osaisikaan. Jos ei opettele sitä silloin, kun lapset ovat pieniä, se tuskin onnistuu vanhanakaan. Ja meitä odottaa yksinäinen ja ankea vanhuus.”

Ihminen, joka ei itse ole saanut kokea rakkautta joltain osin, ei myöskään niiltä osin kykene tunnistamaan eikä vastaanottamaan rakkautta sitä kohdatessaan. Jumalan Pyhällä Hengellä on paljon opetettavaa Jumalan lapsille.

Raamatussa kerrotaan miten muuan lainopettaja kysyi Jeesukselta "kuka sitten on minun lähimmäiseni"? Lainopettajan oma lähtökohta oli hänen saamassaan opetuksessa, että lähimmäisiä ovat vain oman kansan jäsenet, juutalaiset, eivätkä hekään kaikki. Jeesus vastasi kertomalla vertauksen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:29-37).

Matt. 5:43-44. "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä (Jeesus) sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,

Luuk. 10:29-37. Mies (lainopettaja) tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" Jeesus vastasi hänelle näin:

"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. "Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.'

Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?" Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin."

Vanhan testamentin ajan papilla oli Mooseksen lakiin perustuva oikeus mennä ohi, sillä kuolleesta saastuneena hän ei olisi voinut suorittaa temppelipalvelusta. Tosin pappi tässä tapauksessa oli jo tulossa poispäin temppelistä, joten hänen todellinen motiivinsa ei ollutkaan Jumalan sanan noudattaminen, vaan laiskuus ja rahanhimo. Mooseksen laki nimittäin edellytti saastuneelta kalliita puhdistusmenoja. Pappi olisi kuolleeseen koskettuaan joutunut palaamaan takaisin Jerusalemiin puhdistusmenoja varten. Papille oli myös imagokysymys säilyttää kultillinen puhtautensa. Minä itse olisin papin asemassa ajatellut ehkä seuraavasti;

• "Todennäköisesti se on kuollut tai sitten se kuolee käsiini joten auttaminenkin on turhaa. Siihen koskettaminen aiheuttaa vain ajanhukkaa ja rahanmenoa. Lisäksi se saattaa olla samarialainen, jota ei tarvitsekaan auttaa. Hoitakoot samarialaiset omansa."

(Huomaatko, miten tarvitseva ei ole enää lähimmäinen "hän" vaan ulkopuolinen "se".)

Leeviläinen ilmeisesti vetosi mielessään samoihin syihin kuin pappikin. Hänelle kultillisen puhtauden menettäminen ei kuitenkaan olisi ollut niin suuri ongelma kuin papille. Samarialainen sen sijaan ei etsinyt syitä ollakseen auttamatta, vaan hän antoi tarvitsevalle ensiavuksi taitonsa, aikaansa ja varojansa.

Samarialaista ei lainopettaja voinut hyväksyä lähimmäiseksi, joten hän ei kyennyt edes sanomaan, että juuri samarialainen olisi ollut ryöstetyn miehen lähimmäinen.

Jeesus käänsi lainopettajan kysymyksen, "kuka on minun lähimmäiseni" (= kuka kelpaa minua palvelemaan tai, kuka kelpaa minun palveltavakseni), muotoon; "kenelle minä itse voisin olla lähimmäinen" (kuka muu on avuntarpeessa, kuka toinen tarvitsee rinnallakulkijaa).

Luontaisesti me jokainen olemme kuin tuo kysymyksen esittänyt lainopettaja. Vasta Jeesus Kristus meissä voi saada muutosta aikaan. Vasta Jumalalta saatu agape –rakkaus, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa (jos annamme Hänen vaikuttaa), saa meidät esittämään lähimmäistä koskevan kysymyksenkin oikein.

Loppuyhteenveto;

Jotkut ihmiset ovat luontaisesti helposti lähestyttäviä ja heidän kanssaan on helppo viettää aikaa yhdessä. Näin saa myös Jumalan lapsi tehdä.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Kristityn tulisi kuitenkin tarvittaessa mennä myös mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Room. 12:20-21. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

1. Piet. 3:14-17. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.