Matkalla taivaaseen

Vaikka oikea päämäärä on tärkein, on matka itsessään myös merkittävä.

Toisaalta olemme päässeet perille jo silloin, kun olemme sallineet Jumalan nostaa meidät Kristus-tielle, Kristus-perustalle. Toisaalta meillä on matka vielä edessä.

Se, että pysymme "tänään" Kristuksessa, on tärkeä asia huolehdittavaksi sillä huomisesta emme tiedä. Tätä tiellä pysyttelemistä sanotaan myös valvomiseksi. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä matkaa yksin, sillä Kristus on antanut meille Pyhän Henkensä matkakumppaniksi ja seurakuntayhteyden turvalliseksi kasvupaikaksi. Meidän kannattaakin kuunnella Häntä, jumalallista neuvonantajaamme, eikä omaa vanhaa luontoamme. Kumpaa näistä kuuntelemme, sillä viisaudella ja niillä materiaaleilla, kulta tai oljet (1. Kor. 3:12), rakennamme elämämme rakennusta.

Ps. 32:8. "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Valitettavan moni kristityistäkin luulee olevansa Kristus-tiellä, vaikka ei vielä tunne eikä tunnusta Kristusta omien syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna. Kannattaakin pysähtyä kysymään itseltään, mitä Jeesus Kristus oikeasti minulle merkitsee. Tätä kysyessä kannattaa laittaa syrjään oma käsitys Jumalasta ja Pyhästä Hengestä. Puhun näin omasta kokemuksestani, sillä luulin erheellisesti itse nuorena olevani Jumalan seurassa ja Hengen johdatuksessa vaikka Jeesus Kristus oli minulle täysin yhdentekevä. Ellet ole varma, pyydä Kristusta elämääsi. Niin minä tein. Se on pyyntö, johon Jumala varmasti vastaa. Tämän jälkeen upea matka, ei kuitenkaan helppo, Jeesuksen Kristuksen seurassa voi alkaa.

Seuraavassa laulussa on kerrottu aika hyvin kristityn maanpäällinen vaellus. Tämän laulun olen ensimmäisen kerran kuullut 1980 luvulla levyltä, "Muista veljiäsi, Henkka ja ystävät laulavat Neuvostoliiton kristittyjen lauluja".

Olen matkalla vain, laulan kulkiessain. Laulun aiheena on mulla Vapahtajain.

Tämä taistojen tie, läpi kyynelten vie, mutta matkan pää, kaukaa jo häämöttää.

Jeesus lauluni on, Jeesus lohduttaa. Jeesus vahvistaa ja johdattaa.

Soikoon lauluni ain, täällä kulkiessain. On aiheena, rakas Vapahtajain.

Polku vaikea on, yli käyn louhikon, enkä eksyä saa, sillä käyn taivohon.

Mutta lauluni soi, mikä estää sen voi, Laulan Herralle, laulan Mestarille.

Jeesus lauluni on, ...

Lähtöhetki kun saa, taivas kun aukeaa, Laulu kirkkaammin luonansa voi kajahtaa.

Maahan kaipaa mä en, näen vain Jeesuksen. Joka osti mun, kuolemaan tuomitun.

Jeesus lauluni on, ...

Joku voi ajatella, että onpa imelä laulu. Siinähän puhutaan vain Jeesuksesta. Oma kokemukseni kuitenkin on, että niin kauan kuin Jeesus Kristus on ollut minun "lauluni aihe", kaikki muukin tarpeellinen on aikanaan järjestynyt. Ei kuitenkaan heti eikä helposti, ettei vanha luontoni alkaisi käskyttää Jumalaa.

Room. 8:32. Kun hän (Jumala) ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Keskitytään seuraavaksi tähän maanpäälliseen matkaan. Matka Kristuksen seurassa alkaa kasteesta ja uskosta (tai uskosta ja kasteesta). Molemmat tarvitaan. Uskolla me avaamme kasteen lahjapaketin ja saamme itsellemme kasteen sisällön, itsensä Kristuksen.

Mark. 16:15-16. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Joh. 14:23. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.

Aloitetaan Vanhasta testamentista. Yksi kuva kristityn matkasta taivaaseen on Israelin kansan vaellus erämaassa ennen luvattuun maahan pääsemistä.

5. Moos. 8:2-6. Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo. Noina neljänäkymmenenä vuotena eivät vaatteet kuluneet päältänne eivätkä jalkanne turvonneet. Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. Noudattakaa hänen käskyjään, kulkekaa hänen tietään ja pelätkää häntä.

Israel oli vapautunut Egyptin orjuudesta. Takana oli 40 vuoden vaellus erämaassa. Jumala oli pitänyt kansastaan huolta, ruokkinut sitä mannalla (2. Moos. 16:31-32), etsinyt lepopaikat (5. Moos. 1:31-33) ja huolehtinut vaatteistakin (5. Moos. 8:4). Jumalan kansa oli kaikesta tästä huolenpidosta huolimatta kuitenkin kerta toisensa jälkeen vihoittanut Jumalan. Mooses piti kansalle seuraavan puheen ennen luvattuun maahan pääsemistä.

5. Moos. 9.5-7. Ette te oman kuuliaisuutenne ja rehellisyytenne ansiosta pääse ottamaan haltuunne niiden maita, vaan Herra, teidän Jumalanne, hävittää nämä kansat teidän tieltänne niiden pahuuden tähden ja täyttääkseen lupauksensa, jonka hän valalla vannoen on antanut teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Painakaa siis mieleenne, ettei Herra, teidän Jumalanne, anna tätä hyvää maata teille teidän kuuliaisuutenne takia, sillä te olette uppiniskainen kansa. "Älkää koskaan unohtako, kuinka te autiomaassa herätitte Herran, Jumalanne, vihan. Egyptistä lähdöstänne aina siihen saakka, kun tulitte tänne, te olette niskoitelleet Herraa vastaan.

Emme mekään pääse taivaaseen oman kuuliaisuutemme, rehellisyytemme tai muidenkaan ominaisuuksiemme tai tekojemme ansiosta vaan yksinomaan Raamattuun kirjoitetun Jumalan lupauksen perusteella.

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Kristityn matkaan taivaaseen liittyy Vanhan testamentin kertomus, joka kertoo tangon päähän kiinnitetystä pronssikäärmeestä.

4. Moos. 21:4-9. Matkalla kansa kävi kärsimättömäksi ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!" Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta." Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon." Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.

Edellä olevassa tekstissä ei luvata, että käärmeenpuremasta parantuisi täydellisesti, vaan että purtu jää eloon. Samoin synti jättää meihin täällä maan päällä jälkensä mutta Jeesuksen Kristuksen yhteydessä meillä on elämä. Jeesus itse sanoi, että kuva pronssikäärmeestä tarkoittaa juuri häntä.

Joh. 3:14-15. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

Jeesuksen korottaminen ristille on edellytys sille, että tie taivaaseen on edes olemassa. Jeesus sanoi, että Hän on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Uskomalla Jeesukseen ihminen saa osakseen elämän, hänet nostetaan taivaaseen vievälle Kristus-tielle ja hän välttää kadotustuomion. Kristus-tiellä oleva on jo perillä vaikka hänen matkansa samanaikaisesti onkin vielä kesken.

Samoin kuin erämaavaelluksella käärmeen pureman saanut jäi eloon katsomalla Kristuksen esikuvana ollutta pronssikäärmettä, samoin mekin saamme elämän ja syntimme anteeksi katsomalla Kristukseen. Synnin tekemisen aiheuttamat haavat ja seuraamukset ovat kyllä olemassa mutta Kristukselle viety ja siten anteeksisaatu synti ei enää kadota eikä syytä meitä. Herkkä omatunto saattaa kuitenkin vanhan luonnon vaikutuksesta jäädä meitä syyttämään.

Omatunto on aina kasvatuksen ja kasvun tulos. Jotta omatunto osaisi varottaa oikeista asioista, se tulee opettaa Jumalan sanalla antamaan oikea ääni. Kannattaa lukea Raamatun sanaa ja käydä seurakuntansa kokouksissa. Jollemme ole lukeneet / kuunnelleet Jumalan sanaa, ei Pyhällä Hengellä ole meissä sellaista aineistoa, mistä ottaa.

Joh. 16:13-15. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.

Tit. 1:15. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut.

Synti, joka on tunnustettu ja viety Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alle, ei kadota. Kannattaa uskoa Kaikkivaltiaan Jumalan Sanaa eikä omaa heikkoa vanhaa luontoaan.

Mutta tuleeko synnintunnustuksesta meille vain sanahelinää? Lakkaammeko me pitämästä syntiä vakavana asiana? Koska Jumala vihaa syntiä niin paljon, ei vähempi kuin Jumalan oman Pojan kuolema riittänyt sovitukseksi. Unohdammeko me, mitä meidän syntiemme anteeksianto Jumalalle maksoi?

2. Kun.18:4. Hän (Hiskia) hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi.

Hiskia hävitti Mooseksen tekemän pronssikäärmeen. Mitä me teemme sille, meille muodostuneelle jumalankuvalle, jossa Kristus ei ole enää Juudan leijona vaan uuninpankolla löhöilevä kesy kotikissa? Olemmeko me muuttaneet Jumalan mieleiseksemme vai sallimmeko me Jumalan muuttaa meitä? Tässäkin puhun omasta kokemuksestani.

Jumalan luonteenlaatu kapinoivaa kansaansa kohtaan (ja myös meitä kohtaan) käy hyvin ilmi seuraavasta Raamatun kertomuksesta.

Mooabin kuningas pyysi maankuulun tietäjän, Bileamin, kiroamaan Israel (4. Moos. luvut 22-24). Tieto Bileamista löytyy myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Jumala kuitenkin esti Israelin kiroamisen.

Kuvaavaa on, mitä tapahtui, kun Bileam näki israelilaiset, jotka olivat leiriytyneet heimoittain.

4. Moos. 24:1-9. Bileam … käänsi kasvonsa autiomaahan päin. Sinne katsoessaan hän näki israelilaiset, jotka olivat leiriytyneet heimoittain. Silloin Jumalan henki tuli häneen, ja hän lausui nämä sanat: Näin sanoo Bileam, Beorin poika, näin sanoo mies, joka näkee selvästi, näin mies, joka kuulee Jumalan puhuvan, mies, joka maahan kaatuneena, avoimin silmin, saa katsella Kaikkivaltiaan näkyjä: Kuinka ihanat ovatkaan sinun telttasi, Jaakob, sinun asumuksesi, Israel! …

Mitä Bileam näki, kun hän näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain? Hän näki ristin.

Jeesuksen sanat, "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua", on nähtävä tässä valossa. Ristillä ei tarkoiteta hankalaa puolisoa, sairautta tai jotain vaivaa. Ne voivat kyllä olla piikkinä lihassa, joka pitää meidät Kristuksen yhteydessä mutta ei risti (2. Kor. 12:7-10).

Matt. 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 9:23. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Luuk. 14:27. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.

Gal. 6:14. Minä (Paavali) taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

Fil. 3:18. Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina.

Kun Paavali puhuu Kristuksen voittosaatosta (2. Kor. 2:14), kyseessä on samantyyppinen asia kuin vaellus erämaassa ristin alla.

2. Kor. 2:14-15. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.

Joh. 21:18. Totisesti, totisesti: Kun (Pietari) olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Itse en koe olevani Kristuksen voittosaatossa oleva sotilas, sillä en ole totellut Hänen käskyjään niin kuin olisi pitänyt. Mutta onneksi Hän itse on sitonut minut itseensä.

Kristillisyyden todellisesta sisällöstä, Kristuksesta, luopumista kuvaa nykyaikana se, kun Ruotsin piispa sanoi, ettei sanaa "risti" tulisi enää käyttää sillä ihmiset ahdistuvat siitä eikä myöskään Jumalasta sanaa "Isä", koska se ei ole tasa-arvoista.

Matt. 15:7-9, Mark. 7:6-7. Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

Jos jollakulla on ollut sellainen maallinen isä, joka on ollut julma, hänellä voi todellakin olla vaikeuksia ymmärtää Isänä Taivaallista Isää. Se, että jonkun isä on kelvoton, sen ei kannattaisi antaa pilata kuvaa Taivaan Isästä joka rakastaa oikeasti.

Mitä kaikkea Jumala on antanut meille, omille lapsilleen, sellaista, jolla Hän pyrkii varmistamaan meidän perillepääsymme taivaaseen?

Room. 8:32. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

Seuraavana muutama asia, jotka Isä Jumala on jo antanut niille, jotka ovat pyytäneet syntejänsä anteeksi Kristuksen sovintoveressä ja tulleet liitetyiksi Kristukseen, uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi;

• Itsensä, Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen.

Rukous, raamatunluku ja seurakuntayhteys ovat yhteydenpitovälineitä kolmiyhteiseen Jumalaan.

Joh. 14:23-26. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. … Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

• Pyhyyden, puhtauden, lahjavanhurskauden.

Meissä pelastuksemme jälkeenkin majaa pitävä vanha luontomme vihaa Jumalan tahdon alle asettumista. Joudumme elämässämme jatkuvasti valintatilanteiden eteen, kumpaa kuuntelemme, Pyhää Henkeä vai vanhaa luontoamme. Vanha luontomme yrittää harhauttaa meitä pukeutumaan omavoimaiseen lain noudattamiseen, joka ei armahda itseään eikä muita. Vanha luontomme yrittää vakuuttaa meille, että juuri se on "se uusi ihminen", josta sanassa puhutaan.

Ef. 4:23-24. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

• Armolahjat muille kristityille, että he niitä käyttäen pitäisivät minutkin Kristuksen yhteydessä. Armolahjat yksittäiselle kristitylle, että hän sekä eheytyisi että kasvaisi Jumalan tuntemisessa.

Kielillä puhuminen rakentaa kristittyä itseään. Muut armolahjat rakentavat muita kristittyjä ja sitä kautta seurakuntaa.

Room. 12:6-8. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

1. Kor. 12:7-11. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

1. Kor. 12:28. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.

1. Piet. 4:10-11. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

• Seurakuntayhteyden.

Jumalan tarkoitus on liittää pelastunut aina seurakuntayhteyteen ja pitää hänet siinä.

Hepr. 10:24-25. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Luuk. 19:22-23. Kuningas sanoi hänelle: … Mikset sitten vienyt minun rahaani (Jumalalta saatuja lahjoja) pankkiin (seurakuntayhteyteen), niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?'

• Sanansa Raamatussa.

Jumala on sanassaan Raamatussa kertonut, millainen Hän itse on, miten Hän on maailman luonut, miten ihminen saa syntinsä anteeksi ja pelastuu, miten pelastunut pysyy Jumalan yhteydessä ja miten maailmankaikkeus kerran päättyy.

Room. 15:4-6. Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.

1. Tim. 4:6-7. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.

1. Tim. 6:2-4. … Kaikkea tätä opeta ja tähdennä. Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. …

Tit. 1:9. Hänen (seurakunnan kaitsijan) on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.

2. Joh. 1:9. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.

• Jatkuvan anteeksisaannin Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.

Koska me olemme vajavaisia ja jokainen ihminen vielä pelastumisensakin jälkeen rikkoo Jumalaa vastaan ainakin ajatuksin ja laiminlyönnein, me tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantoa.

Matt. 26:27-28. Sitten hän (Jeesus) otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Room. 3:25. Hänet (Jeesuksen Kristuksen) Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. …

Ef. 1:7-8. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ...

Ef. 2:13. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.

Kol. 1:19-20. Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä (Jeesuksessa Kristuksessa) sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.

Hepr. 9:12-14. Hän (Jeesus Kristus) ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta (kuten oli vanhan liiton aikana), hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi (niin kuin se vanhan liiton aikana teki), kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Hepr. 10:19-20. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään (Jumalan läsnäoloon), koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.

1. Piet. 1:1-2. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina … ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina.

1. Piet. 1:18-19. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.

1. Joh. 1:7-8. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ilm. 7:13-14. Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu hyvin myös kristityn vaelluksesta;

Hepr. 12:1-11. Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.

Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan (ja tyttärinään). Onko sellaista poikaa (tai tytärtä), jota isä ei kurittaisi (kasvattaisi)? Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Ja lopuksi pätkä Paavalin omaa todistusta. Paavalihan oli aluksi kristittyjen vainoaja ja murhaaja. Kuitenkin Jumala armossaan, viisaudessaan ja rakkaudessaan teki hänestä seuraajansa; Paavali on jo perillä taivaassa.

1. Tim. 1:12-17. Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen.