Johdatus

Daavidin psalmeissa kerrotaan meille niitä periaatteita, joita Jumalan johdatuksessa on. Yksi johdatusta voimakkaasti rajoittava tekijä on tunnustamaton synti.

Ps.32:3-9. Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä.

Jos pelastuneella ihmisellä on tunnollaan tunnustamattomia syntejä, Jumala ei jätä häntä rauhaan, vaan yrittää johdattaa asiat siihen suuntaan, että ihmisen välit Hänen kanssaan tulisivat kuntoon. Jumala haluaa, että ihminen luopuisi synneistään, sillä synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ellei ihminen itse halua luopua tietoisista synneistään, mukaan kuvioihin voi tulla johdatuksen rankin osa, kuritus. Kaikkein vaarallisinta ihmiselle on, jos Jumala hylkää hänet synteihinsä hyvinvointinsa keskelle. Sellaisesta paatumuksesta ei ole paluuta. Daavid kertoo, mitä hän itse teki;

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. …

Meillä, jotka uskomme Kristuksen Jeesuksen sovintovereen, on jatkuva anteeksisaamisen mahdollisuus. Käytetään sitä. Kun Herran ei enää tarvitse nuhdella meitä synnistä, Hän voi viettää meidän kanssamme aikaa paremmalla tavalla. Daavid jatkaa psalmiaan näin; Herra sanoo, "Minä opetan sinua, minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

Millainen kuva meillä on Jumalasta Isänä, jonka katse seuraa askeleitamme, joka ohjaa ja kasvattaa lastaan? Onko se sellainen kuin eräällä pojalla, joka lauloi virttä 462 sanoilla; "Hän, Isä raskahasti ain vaanii luotujaan." Vai sellainen kuin toisella pojalla, joka kurituksen jälkeenkin tuli isänsä syliin turvaa hakemaan?

Psalmi jatkuu; "Älkää olko kuin järjettömät eläimet, kuin muulit ja hevoset, joita täytyy hillitä suitsilla ja kuolaimilla, muuten ne eivät suostu ohjattaviksi."

Joku luottaa Jumalan läsnäoloon myös elämänsä vaikeissa hetkissä ja suostuu ottamaan nekin Jumalan kädestä, Jumalan johdatuksena. Toinen, jos tajuaa Jumalan johdattaneen, kiittää vasta jälkeenpäin. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa on mahdollista myös katkeroitua ja kulkeutua kauemmas Jumalasta.

Erik Ewalds (edesmennyt sairaalateologi) kertoi naisesta, joka valitti hänelle miehestään, joka aina oli menossa, jolla ei koskaan ollut aikaa iäisyysasioihin. Erik oli miettinyt hetken ja sanoi; Rukoile hänelle konkurssia.

Seuraavassa psalmissa 33 Daavid sitten kertoo Jumalan kaikkivaltiudesta. Jos kerran Isä, joka kaiken luojana ja jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on luvannut pitää huolta jokaisesta lapsestaan jonka on itselleen adoptoinut, myös minusta ja sinusta, miksi emme luottaisi Hänen rakkauteensa ja kaikkivaltiuteensa. Katsonko minä pelkästään olosuhteita, joissa elän, vai katsonko Herraan, joka, vaikka onkin niiden olosuhteiden ylä- ja ulkopuolella, kulkee myös meidän kanssamme niiden olosuhteiden keskellä.

Ps. 33:8-22. Vaviskoon Herran edessä kaikki maa, koko maanpiiri pelätköön häntä. Mitä hän sanoi, se tapahtui, mitä hän käski, se pysyi. … Herran päätökset pysyvät iäti, hänen ajatuksensa polvesta polveen. Onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra, kansa, jonka Herra on omakseen valinnut. Taivaastaan Herra katsoo meitä, hän näkee kaikki ihmislapset. Korkeudestaan hän valvoo maata, kaikkia jotka siinä asuvat, joiden sydämen hän itse on luonut, joiden teot hän kaikki tuntee.

… Herran silmä on niiden yllä, jotka palvelevat häntä ja luottavat hänen uskollisuuteensa. Hän pelastaa heidät kuoleman vaaroista ja auttaa nälkävuosien yli.

Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme. Herra, tue meitä uskollisesti, kun me panemme toivomme sinuun.

Daavid kertoo myös, mihin luottamus Jumalaan meidät johtaa.

• Alkaa huomata Jumalan läsnäolon ja johdatuksen omassa elämässään, Ps. 34:5 (hän vastasi minulle),

• vapautuu turhista peloista, Ps. 34:5 (Hän vapautti minut kaikesta pelosta.),

• saa elämäänsä ilon, Ps. 34:6 (Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa),

• alkaa tuntea Herran rakkaudellista luonnetta, Ps. 34:9, 19,23 (katsokaa Herran hyvyyttä / Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli / Niitä, jotka turvaavat Herraan, ei kohtaa tuomio. Hän lunastaa heidät vapaiksi),

• ja lopuksi; Herra itse saa Pyhän Henkensä kautta ihmisessä aikaan muutoksen, joka alkaa näkyä myös ulospäin. Ps. 34:14-15 (varo kieltäsi, älä päästä huulillesi petoksen sanaa. Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa).

Jumala johdattaa myös pelastumattomia, mutta vain yhteen suuntaan – kohtaamaan Jeesuksen Kristuksen.

Joh. 6:43-45. Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko! Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. … Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.

Ihminen ei ilman tietoa armosta kykene kohtaamaan itsessään olevaa pahuutta, koska ei kykene kohtaamaan synnin seurauksena olevaa tuomiota. Syntien paljastaminen ilman armoa on julmaa lain julistamista. Sen vuoksi Jumala johdattaa pelastumattoman aina Poikansa Kristuksen luo, jonka sovintoveressä on armahdus ja anteeksianto. Vasta Kristuksen sovintoveren turvissa ihminen uskaltaa katsoa todellisia syntejään. Ja vasta sen jälkeen, kun Jumala antaa pelastuneelle Kristuksen luo tulemisen jälkeen Pyhän Hengen, ihmisen on edes mahdollista tehdä parannusta näistä todellisista synneistään. Omassa voimassa se ei ihmiselle onnistu.

Kun ihminen on suostunut kohtaamaan Jeesuksen Kristuksen pelastajanaan, hän saa Pyhän Hengen rinnallakulkijaksi ja vakuudeksi Jumalan lapseudesta. Kolmiyhteinen Jumala itse alkaa Jeesuksessa Kristuksessa Pyhän Henkensä kautta kulkea lapsensa kanssa ja vierellä. Tätä kuvaa hienolla tavalla Jeesuksen maininta ikeestään.

Matt. 11:28-30. "Tulkaa minun (Jeesuksen) luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Jos ei luota Jumalaan, sana ikeestä tuo ensimmäisenä mieleen ämmänlänget, joilla voitiin kannettava kuorma tuplata. Siinä olkapäiden yli kulkevan orren molemmille puolille ripustettiin kuorma. Me voimme suhtautua kristillisyyteen tällä tavalla, jos otamme sen käskyjen ja kieltojen kokoelmana. Tällaista raskasta iestä, jossa Jumala jää ulkopuoliseksi taakkojen lisääjäksi, Jeesus ei meille tarjoa.

Hän tarjoaa iestä, joka on tarkoitettu kahdelle. Hän tarjoaa paikkaa vierellään, oman ikeensä alla. Hän haluaa yhdessä sinun kanssasi kantaa sitä taakkaa, joka sinulla on. 5. Mooseksen kirjassa (5. Moos. 22:10) sanotaan; "Älä käytä härkää ja aasia kyntöparina" (saman ikeen alla).

Hän, Jeesus Kristus, on se "härkä", joka vie sinut perille silloinkin, kun olet niin väsynyt, että jalat raahaavat maata. Kysymys kuuluukin, luotanko Jumalaan ja Hänen johdatukseensa silloinkin, kun olosuhteet näyttävät mahdottomilta? Haluanko silloinkin pysyä Hänen ikeensä alla?

Tämä ei tarkoita sitä, että Jumalaan luottava pääsisi helpolla. Lopun aikana marttyyrien määräkin on suuri. Mutta Herra on luvannut pitää kädestämme kiinni ja viedä oikeaa tietä, jos vain annamme Hänen ohjata askeleitamme. Psalmissa 37 Daavid sanookin;

Ps.37:23-24. Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.

Jumala on jo ennakkoon suunnitellut meille sopivan elämän ja sopivan ikeen mutta luotammeko Häneen niin paljon, että suostumme elämään kokonaisvaltaisesti Jumalan johdatuksessa?

Ef. 2:10 (edell.käännös). Sillä me olemme hänen (Jumalan) tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Saarn. 7:30 (edell.käännös). … Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.

Sananl. 14:12. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

1. Piet. 5:6-7. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

Me yleensä haluaisimme, että Jumala johdattaisi meitä vain silloin ja vain niissä asioissa, kuin itse haluamme. Puhun nyt itsestäni. Emme useinkaan muista tai halua pyyntörukouksemme jälkeen sanoa, "tapahtukoon Isä sinun tahtosi". Kesti kauan, ennen kuin tajusin, että Jumalan voima on sidottu Hänen ikeensä alla olemiseen. Hän käyttää voimaansa minun parhaakseni – parhaimmillaan silloin, kun itse olen voimaton ja joudun täysin turvautumaan Häneen.

Sen lisäksi, että Jeesus Kristus on totuus ja elämä, Hän on myös tie. Ainoa elämään vievä tie.

Jumala on sanassaan antanut meille "työkaluja" johdattaakseen meitä elämässämme ja pitääkseen meidät tällä elämään vievällä Kristus-tiellä.

• Rukouksen, jolla pidämme yhteyttä Jumalaan ja jolla Jumala pitää yhteyttä meihin (Jer. 31:9).

Ps. 139:23-24. Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Jer. 31:9 (edell.käännös). Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Dan. 9:21-23. Ja Danielille sanottiin; ... Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. …

• Pyhän Hengen, joka ohjaa ja neuvoo meitä, jos vain Hänen ohjaukseensa suostumme (Apt. 16:6-8).

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Apt. 16:6-10. He (Paavali, Silas ja Timoteus) jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.

• Näyt, ilmestykset ja unet (Apt. 16:9-10, Dan. 9:21-23). Nämä on aina vahvistettava Jumalan sanalla.

• Armolahjat (kuten profetointi, viisauden- ja tiedon sanat). Nämä on annettava muiden arvioitavaksi ja vahvistettavaksi.

1. Kor. 14:29-32. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua. Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan,

• Seurakunnan ja uskovien yhteyden.

1. Kor. 14:26. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

• Ja; Sanansa Raamatun, josta tämäkin alustus on ammennettu.

Jumalalla on kaikki langat käsissään. Hän näkee kokonaisuuden. Itse asiassa Hän tietää jo lopputuloksenkin. Hän tietää tasan tarkkaan myös sen, miten käyttää meidän jokaisen vajavaista elämäämme tässä kokonaisuudessa – jos vain sallimme sen Hänelle.

Room. 8:26-28. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.