Matkalla taivaaseen

Kadotustuomiota kohti oleva matka kääntyy kohti taivasta silloin, kun Jeesuksen Kristuksen hyväksyy omien syntiensä sovittajaksi ja kun Hän saa olla elämän Herra. Jumalasuhteessaan kuollut alkaa tällöin elää, hän uudestisyntyy. Näin Jumala kertoo meille Raamatussa (Joh. 5:24, Ef. 2:1-5, 1. Piet. 1:3).

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen Kristuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Isään Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Ef. 2:1-5. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

1. Piet. 1:3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.

Jos taivasmatka olisi helppo, kaikkihan sitä vaeltaisivat. Tätä taivasmatkaa, Kristus-tietä, me itsekukin sitten vaellamme enemmän tai vähemmän vajavaisesti riippuen siitä, annammeko oman vanhan luontomme vai Pyhän Hengen ohjata elämäämme (Room. 6:10-12, Room. 8:13-14). Jumalan tahto on että me emme kristittyinä jättäytyisi sylivauvan asteelle "tahrimaan vaippojamme", vaan antaisimme Pyhän Hengen kasvattaa meitä Jumalan lapsina Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa ja Hänen sanansa noudattamisessa (Kol. 3:1-10, Fil. 2:13-16, Kol. 1:10-11, 2. Piet. 3:17-18).

Room. 6:10-12. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.

Room. 8:13-14. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.

Kol. 3:1-10. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan. Kun Kristus, teidän elämänne, ilmestyy, silloin tekin ilmestytte hänen kanssaan kirkkaudessa. Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa

Kol. 1:10-11. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

2. Piet. 3:17-18. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.

Paavali halusi palauttaa seurakuntalaisten mieliin julistamansa evankeliumin pääkohdat. Niistä on pidettävä kiinni, muuten usko Jeesukseen jää turhaksi (1. Kor. 15:1-11).

• Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, haudattiin ja nousi kuolleista. (Syntiemme anteeksi antaminen ja armon saaminen perustuu yksinomaan Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ristillä.)

• Kristus ilmestyi kuolleista nousemisensa jälkeen lukuisille ihmisille, joista yksi oli Paavali. Nämä ylösnousemuksen todistajat ovat luotettavasti välittäneet tapahtuneet asiat meille. (Raamattu on luotettava kirja sa sen sanomasta on pidettävä kiinni.)

• Jumalan armo (Jumala itse) saa aikaan ne hyvät työt, joita teemme, emme me itse. (Teemme liian usein työtä silmänpalvojina vain saadaksemme siitä kunnian itsellemme.)

Raimo Rahnasto kertoi nettiohjelmassa, miten eräs aktiiviseurakuntalainen oli ovella kutsumassa ihmisiä sisään. Hänen naapurinsa kulki siitä ohi ja sanoi; En voi uskoa sanojasi, koska olen nähnyt millainen olet.

1. Kor. 15:1-11. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani (ollut kanssani). Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

Ilkka Koivisto kirjoittaa kirjassaan, "Armoa, mutta"; seuraavasti;

Elämä on täynnä välieriä ja erilaisia harjoitusotteluita, verisiäkin. Jotkut taistelevat ihmisiä, toiset henkivaltoja, kolmannet kuviteltuja vihollisia ja neljännet omaa lihaansa vastaan. Jotkut suorastaan hakeutuvat kamppailuihin, mutta useimpia elämä murjoo oma-aloitteisesti, kysymättä lupaa.

Kaikki ottelut eivät ole yhtä tärkeitä. Kaikilla ei ole merkitystä ikuisuusnäkökulmasta katsottuna eikä totta puhuen aina maallisestakaan. Tappioiden jälkeen pitää vaan osata nousta. Ja jos ei itse jaksa, seurakunnan tehtävä on nostaa. Ketään ei saa jättää matkalle, haavoja ei saa jättää tulehtumaan.

Mikä sitten on oikea ottelu? Se on kamppailu, joka on jo käyty. Ei ehkä tavalla, joka miellyttää kaikkia, ei täysin reilun pelin sääntöjen mukaan, mutta takuuvarmasti ilman kiellettyjä aineita. Jeesus vastaan kuolema: 6-0. Puhdas voitto ja pulinat pois. Nyt on enää kyse siitä, että tätä jo ansaittua voittopokaalia ei kadoteta. Se olisi tappio.

Psalmi 23 on hyvä lähtökohta, kun halutaan kuvata taivasmatkaa.

Ps. 23:1-6, edellinenkäännös. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Herra (Jeesus Kristus) on minun paimeneni. Mutta onko Jeesus Kristus todella minun paimeneni ja samalla minun Herrani? Herra nimittäin paimentaa omiaan sanallaan, jonka Hän on ilmoittanut meille Raamatussa. Jumalan lapsi kuulee paimenensa äänen lukiessaan ja kuunnellessaan Raamatun sanaa. Jumalan sanalla omaa elämäänsä valvova kristitty saa Pyhältä Hengeltä myös voiman elää sanan mukaan ja langetessaan palata sanan alle (Room. 6:16, Room. 8:13-14). Liian moni kristityn nimellä kulkeva tunnustaa Jeesuksen Herraksi suullaan mutta ei halua noudattaa Herran sanaa. Vielä useampi väittää tuntevansa Herran vaikka ei ole tutustunut Hänen sanaansa. Toisin sanoen, he eivät anna Jeesuksen Kristuksen paimentaa itseään (Matt. 7:19-23).

Room. 6:16. ... Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. (Tämäkin on kirjoitettu seurakunnalle.)

Room. 8:13-14. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.

Matt. 7:19-23. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

ei minulta mitään puutu. Pysyessämme Herran ja Hänen sanansa yhteydessä, me emme saa kaikkea haluamaamme. Me saamme kaiken tarvitsemamme (Luuk. 12:28-31). Ei meiltä puutu vaikeuksiakaan, jos Herra katsoo meidän niitä tarvitsevan joko Hänen yhteydessään pysymiseen tai lähimmäisemme saattamiseksi Herran yhteyteen (Ps. 34:19-20, Joh. 16:33). Monet eivät kuitenkaan tyydy siihen, mitä heillä jo on, kuten; ruoka, vaatteet, asunto ja ystävät. He tahtovat elämänsä turvaksi omaisuutta, sillä he eivät luota Kristukseen (1. Tim. 6:6-10). Miten luottamuksen Kristukseen ja Hänen huolenpitoonsa voisi saada aikaan? Omin voimin se ei tapahdu, sen saa aikaan Pyhä Henki (Fil. 2:13-14). Myös se, että kestämme ahdingossa, tulee Jumalalta (Ilm. 1:9). Tämä kaikki tosin vaatii Kristuksen seurassa vietettyä aikaa (seurakuntayhteys, rukous, Raamatun lukeminen ja lähimmäisen auttaminen).

Luuk. 12:28-31. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.

Ps. 34:19-20. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta, mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa Kristuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

1. Tim. 6:6-10. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Fil. 2:13-14. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä,

Ilm. 1:9. Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta.

Kylänsä sielunhoitajana toiminut seppä Högman sanoi Paavo Ruotsalaiselle; ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen.”

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään. Aikoinaan tein huomion, että en ollut "kotona" nyt-hetkessä. Joko murehdin menneitä tai haikailin tulevia. Lisäksi minulla oli kiire. Toisin sanoen, minulla ei ollut lepoa. Nyt tiedän, että vanha luontoni se minua silloin paimensi lain alla ja lain alle. Ellei ihminen anna vanhalle luonnolleen lupaa ohjata häntä julkisynteihin, se pyrkii ohjaamaan hänet lain alle (Jes. 28:10-12). Onneksi Jumalalla oli minullekin aikaa ja kärsivällisyyttä (Joh. 10:9). Tämä Jumalan lupaus levosta toteutuu lopullisesti silloin, kun Jeesus Kristus tulee noutamaan omansa pois maailmasta. Siihen kannattaa valmistautua kiinnittäytymällä tiukemmin Kristukseen ja Hänen sanaansa, että ei menetä uskoaan ennen sitä olevassa vaivan ajassa (Joh. 16:33).

Jes. 28:10-12. … hän (Jumala), joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

Joh. 10:9. Minä (Jeesus) olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

Joh. 16:33 ed.käännös. Tämän minä (Jeesus) olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Liian moni meistä lähtee siitä ajatuksesta, että; Koska en ole itse väsynyt, et sinäkään saa levätä.

Ilkka Koivisto kirjoittaa kirjassaan, "Armoa, mutta"; seuraavasti;

Mooses välitti lain ja Kristus armon, mutta kuka hiivatti on taas ruvennut välittämään lakia? Miksi kristityn täytyisi koko ajan uudistua, kasvaa ja kilvoitella, mennä, tulla ja muuttua? Eikö missään ole laidunta, jossa saisi vain nauttia Hyvän Paimenen seurasta? Jossa kukaan ei sano: "Sinä kelpaat, mutta."

Kun ihminen yrittää koko ajan muuttua, hän palaa loppuun. Kun ihminen haluaa todella uudistua, hän palaa alkuun. Siihen hetkeen, jolloin lausuttiin sanat: "Se on täytetty."

virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Elävä, virvoittava vesi on Jeesus Kristus itse, Hän ja Hänen sanansa, jota Pyhä Henki meille kirkastaa. (Joh. 4:10-14, Joh. 16:13-14). Mutta miten minä voisin virvoittua, jos en lue Hänen sanaansa, Raamattua (Ps. 19:8-10)?

Joh. 4:10-14. Jeesus sanoi (Sykarin kaivolla samarialaiselle) naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi: "Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin." Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Joh. 16:13-14. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.

Ps. 19:8-10. Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. ...

Hän virvoittaa minun sieluni. Ihmisen, joka on kuollut suhteessa Jumalaan ja matkalla kadotukseen, hänet Jumala tekee eläväksi kun hän hyväksyy Jeesuksen Kristuksen pelastajakseen (Kol. 2:13). Lisäksi Jeesuksessa Kristuksessa meillä on syntiemme jatkuva anteeksianto. Paavalinkin kokemus oli, että; Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä (2. Kor. 4:16). Tämä kaikki kuitenkin edellyttää pysymistä Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ja pyrkimystä Hänen sanansa noudattamiseen (Ps. 19:8-12).

Kol. 2:11-13. Häneen (Kristukseen) teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. …

2. Kor. 4:16. Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.

Ps. 19:8-12. Herra on antanut täydellisen lain (opetus, neuvo, ohje), se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Ei Jumala meitä pelasta ja ohjaa Poikansa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, oikealle tielle (Joh. 14:6), minkään meissä itsessämme olevan asian vuoksi. Hän tekee sen oman nimensä ja kunniansa tähden. Jumala antaa jokaiselle lapselleen matkaoppaaksi ja puolustajaksi Pyhän Hengen. Pyhän Hengen tehtävä on palauttaa meidän mieliimme se, mitä Jeesus Kristus on sanonut sanassaan (Joh. 14:26). Ellemme lue Raamattua, kuinka voisimme noudattaa sitä? Silloin olemme kaikenlaisten harhaoppien vietävinä ja meitä on aika vaikea pitää sillä oikealla Kristus-tiellä, joka johtaa taivaaseen (Sananl. 14:12, Ef. 4:13-15).

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Joh. 14:15-26. "Jos te rakastatte minua (Jeesusta Kristusta), te noudatatte minun käskyjäni (Raamatun sanaa). Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." … "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Sananl. 14:12. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.

Ef. 4:13-15. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. "Pimeissä laaksoissa" meitä koetellaan. Joskus ne ovat lyhyitä, joskus saamme vaeltaa niissä kauan. Niissä tulee esille se, olemmeko asettaneet luottamuksemme Herraan vai johonkin muuhun. Luotammeko siihen, että Herra on meidän kanssamme myös sairauden, vastoinkäymisen ja ahdistuksen aikana ja viimein myös kuoleman lähestyessä (Dan. 3:17-18). Niissä me joko vahvistumme uskossamme, palaamme Kristuksen luo takaisin tai katkeroituneena käännämme selkämme Jumalalle. "Pimeä laakso" myös lisää meille itsessämme olevien heikkouksien tuntemista. Vaikka lankeaisimmekin, on "pimeän laakson" siunaus siinä, että havaitessamme Jumalan sanan vastaisen suunnan elämässämme voimme tehdä parannuksen ja nousta vahvempina (1. Piet. 1:3-7).

Dan. 3:17-18. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.

1. Piet. 1:3-7. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Terho Hiltunen kertoo kirjassaan Tarvetalo, omasta "pimeästä laaksostaan" seuraavasti;

Sain aikanaan kokea, mikä merkitys on ihmisen sanoilla ja kuinka terävä kieli – vain muutama sana toiselta ihmiseltä – saa paljon vahinkoa aikaan. … Tuossa tilanteessa menetin uskoni Jumalaan. … Sanoin Herralle, että minä en usko tuollaiseen Jumalaan enkä tuollaiseen seurakuntaan. Koin, että ei ole olemassa oikeaa seurakuntaa. Käänsin Jumalalle selkäni. … suljin korvani kaikkeen hengelliseen liittyen.
(Jumala kuitenkin johdatti Terhon niin tiukkaan tilanteeseen, että Terho joutui huutamaan Jumalan puoleen ja sen seurauksena Terho kertoo;) … taivaallinen Isäni puhui minulle: "Rakas poikani. Minä en koskaan hylkää sinua. Vaikka ihmiset sanoisivat mitä tahansa tai tekisivät mitä tahansa, minä en koskaan sinua jätä enkä hylkää." Silloin minä murruin. …

David Pawson kertoi eräässä nettiohjelmassaan seuraavasti;

Hänestä alettiin levittämään perättömiä juttuja. Kukaan ei aluksi kertonut niitä hänelle itselleen. Hän sai vähitellen tietää asiasta, kun saarnakutsuja peruttiin. Asian kanssa kipuillessaan hän vei sen Jumalalle. Jumala vastasi yllättävällä tavalla – Jumala nimittäin sanoi; ”Kuulehan David. Nuo jutut, joita sinusta kerrotaan, eivät ole läheskään niin pahoja, kuin mitä sinä todellisuudessa olet. Siitä huolimatta minä rakastan sinua.” David kertoi ratkenneensa nauruun.

sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Vitsa on ojentamista (kuritusta) varten ja sauva ohjausta ja johdatusta varten. Ei ole sellaista Jumalan lasta, joka aina kulkisi johdatuksessa eikä koskaan tarvitsisi kuritusta (Hepr. 12:5-11). Kun Jumala muistuttaa tai jopa kurittaa meitä jostain synnistä, kun olemme tekemässä Raamatun ilmoituksen vastaisia asioita, silloin kuritus on lohduttava osoitus siitä, että Jumala ei ole meitä hylännyt. Meidän on sen jälkeen tehtävä valinta, teemmekö parannuksen vai emme. Jos teemme, seurauksena on rauha ja vanhurskaus (Hepr. 12:11). Jos emme tee parannusta, olemme kulkemassa pois Kristuksesta. Pahinta on se, jos Jumala jättää meidät lillumaan omaan syntiliemeemme ilman kuritusta. Silloin meillä on kyllä jäljellä uskonto ja uskonnollisuus mutta ei todellista Kristusta eikä iankaikkista elämää (Room. 1:28-32).

Hepr. 12:5-11. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia. Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän. Isämme kurittivat meitä vain lyhyttä aikaa varten ja niin kuin heistä näytti hyvältä, mutta Jumalan kuritus koituu meidän todelliseksi parhaaksemme: me pääsemme osallisiksi hänen pyhyydestään. Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.

Room. 1:28-32. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. … Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Monet eivät kestä uskovan kristityn seuraa, koska Kristus tulee Häneen uskovissa näkyviin (2. Kor. 2:14-16). Meidän tulee siunata heitäkin (Room. 12:12-14). Pöytä kuvaa ateriayhteyttä Herran kanssa. Vainoajat, joita siunaan, saavat silloin nähdä miten Herra pitää omistaan huolta.

2. Kor. 2:14-16. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän.

Room. 12:12-14. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. … Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.

Sinä voitelet minun pääni öljyllä. Vanhan testamentin aikana öljyllä voideltiin papit, profeetat ja kuninkaat. Jeesuksen Kristuksen sovintovereen uskovilla on yleinen pappeus. Seurakuntajärjestyksen vuoksi on kuitenkin virkoja. Profeetallisella armolahjalla varustetun henkilön tärkein tehtävä on palauttaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen luo. Jokainen Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan uskova on Jumalan lapsena lisäksi enemmän kuin kuninkaallinen. Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Pyhä Henki on jokaisella Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana uskovalla ja joille Jumala jakaa Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan (Hepr. 2:4.). Oikean voitelun lähde on aina Kristusta kirkastava Pyhä Henki (Joh. 15:26, 2. Kor. 1:21-22). Moni nykyisistä hengellisistä lauluista kuitenkin ylistää henkeä Kristuksen sijasta. Jos Kristus mainitaan, niin kuninkaana, parantajana ja rakkauden lähteenä mutta tärkeimmät ovat poissa, syntien sovitus ja parannuksen teko. Laulujen vaikuttajana on silloin yleensä ihmisen oma henki, ihmisen oma vanha luonto.

Hepr. 2:3-4. Ne, jotka kuulivat hänen (Jeesuksen) julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

Joh. 15:26. Te saatte puolustajan; minä (Jeesus) lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.

2. Kor. 1:21-22. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.

minun maljani on ylitsevuotavainen. Kun Jeesus Kristus saa ihmisen sydämen omakseen, ei ihminen enää pidätä Jumalan hyvyyttä pelkästään itsellään vaan antaa sen valua yli muillekin. Enää ei ole tärkeää se, että minun maljani on täynnä, vaan että siitä riittää muillekin.

Luuk. 6:38. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani. Kristus itse, joka on sula hyvyys ja laupeus, on luvannut olla Häneen uskovan kanssa koko elinajan ja vielä sen jälkeenkin.

Joh. 14:15-18. "Jos te rakastatte minua (Jeesusta Kristusta), te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.

Hepr. 13:5-6. Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Kristus itse on liittänyt ne, jotka Häneen uskovat elävinä kivinä Jumalan rakennukseen (Ef. 2:19-22). Jokaisella, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan, on itsensä Jumalan antama oikeus asua Herran huoneessa Jumalan lapsina. Se oikeus perustuu Jeesuksen Kristuksen sovintovereen. Oikea kristitty viettää aikaa (asuu) Herransa kanssa päivittäin, ei pelkästään yhtenä tai kahtena päivänä viikossa (Hepr. 10:22-25).

Ef. 2:19-22. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Hepr. 10:22-25. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

Tule Herra Jeesus. Jeesuksen Kristuksen takaisintulon odotus, kun hän saapuu noutamaan omiaan taivaan kotiin, on yksi Jumalan lasten tunnusmerkeistä. Ja vaikka Herran tulo näyttäisi viipyvän ja vaikka ahdistus kohtaisi odottavaa, Jumalan lapsi asettaa luottamuksensa siihen, että Herra on hänen kansaan ja pitää hänestä huolta.

Ilm. 22:17. Henki ja (Karitsan) morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.