Ihmisen arvo

Mikä tekee ihmisestä arvokkaan tai vähempiarvoisen? Onko ihmisellä arvo luontaisesti vai pitääkö se ansaita? Kaikki ihmisethän eivät tuota rahallista hyötyä yhteiskunnalle. Eläkeläisenä minäkin olen nyt kuluerä. Entä, onko vankilaan tuomittu huumekauppias samanarvoinen Suomen presidentin kanssa? Ellei heidän arvonsa ole sama, mihin heidän arvonsa perustuu? Selvästikin me ihmiset pidämme toisiamme eriarvoisina. Sillä on suuri merkitys, mikä ideologia tai uskonto on arvomaailman pohjana. Ihmisen (käyttö)arvo ja hänen ihmisarvonsa eivät selvästikään ole samoja asioita. Onko näin myös Jumalan silmissä? Mitä Jumalan sana, Raamattu, sanoo tästä asiasta?

Jumalan silmissä ”erittäin hyvät” ja ”erittäin huonot”

Jumala on jo verrannut kahta ihmisryhmää keskenään siten, että toinen näyttää Hänen silmissään erittäin hyvältä ja toinen erittäin huonolta. Toisista ihmisistä Herra iloitsee mutta toiset hän joutuu heittämään pilaantuneina pois (Jer. 24:1-10).

Jer. 24:1-10. Herra antoi minun (profeetta Jeremian) nähdä näyn: kaksi viikunakoria ... Toisen korin viikunat olivat erittäin hyviä, ... Mutta toisessa korissa viikunat olivat erittäin huonoja, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä. Silloin minulle (Jeremialle) tuli tämä Herran sana:

"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Niin kuin silmä iloitsee nähdessään hyviä viikunoita, niin minä katson suopein silmin Juudan pakkosiirtolaisia, jotka minä lähetin tästä maasta kaldealaisten maahan. ... He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.

"Mutta niin kuin tehdään huonoille viikunoille, jotka eivät kelpaa syötäväksi, niin minä teen … jäljellä oleville Jerusalemin asukkaille ... (Jer. 29:17 vahvistaa tämän sanomalla: ”Minä viskaan heidät pois niin kuin pilaantuneet viikunat, joita ei syödä.”)

Jumala on muuttumaton ja Hän pysyy ilmoittamassaan sanassa. Joten kyllä ihmiset nykyisinkin jakaantuvat Jumalan silmissä vastaavalla tavalla; ”hyviin” jotka ovat kääntyneet Jumalan puoleen, ja ”huonoihin” jotka ovat välinpitämättömiä tai peräti vastustavat Jumalan tahtoa. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähennä Jumalan halua pelastaa myös nämä Häntä paossa olevat ihmiset.

Myös nämä pois viskattavien ryhmään kuuluvat ihmiset ovat Jumalalle arvokkaita, vaikka he ovat välinpitämättömiä Häntä kohtaan, ja vaikka monet näistä ovat ryhtyneet ”susiksi” lähimmäisiään kohtaan.

Se onnettomuudelta vaikuttanut tapahtuma, kun osa Juudan kansasta ”viskattiin pois” maastaan Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, olikin näille pakkosiirtolaisuuteen viedyille suuri siunaus ja Jumalan rakkauden osoitus. Sillä siellä; ”He kääntyvät jälleen minun puoleeni, … ja minä olen heidän Jumalansa.” Nämä Babyloniaan siirretyt palasivat myöhemmin takaisin maahansa. Sen sijaan niille, jotka edelleen jatkoivat elämäänsä vanhoilla tavoillaan Jumalasta välittämättä, maahan jäljelle jääminen koitui lopulliseksi tuhoksi.

Miksi se koitui heille tuhoksi?

1. Heidän syntiensä määrä tuli täyteen. Jumala ei enää sietänyt katsella sitä tuhoa, mitä ihmiset itselleen ja toisilleen tekivät. Sekä sortajat että sorretut olivat kummatkin käyneet kelvottomiksi. Kuvaavaa on Jumalan sana profeetta Jeremian kautta (Jer. 5:1): ”Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia.”

2. Jumala ei enää voinut viivyttää sen rangaistuksen toteutumista, jolla Hän oli ennakkoon väärintekijöitä uhannut profeetta Jesajan kautta (Jes. 1:16-20).

Jes. 1:16-20. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. - Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

Hävittihän Jumala Aadamin jälkeisen ihmiskunnankin siten, että vain Nooa perheineen pelastui tuholta. Muiden ihmisten syntivelka oli täyttynyt (1. Moos. 7:1-4). Jumala tuhosi myös Sodoman siten, että vain Loot tyttärineen pelastui (1. Moos. 19:12-13).

1. Moos. 7:1-4. Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, sillä minä olen havainnut sinut ainoaksi vanhurskaaksi tämän sukupolven joukossa. … minä lähetän maan päälle sateen ... Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut."

1. Moos. 19:12-13. Vieraat (Jumalan enkelit) sanoivat Lootille: "Jos sinulla on täällä kaupungissa vielä joku, vävy tai poika tai tyttäriä tai joku muu läheinen, niin vie heidät täältä pois, sillä me hävitämme tämän paikan. Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen."

Entä ne, joita Jumala katseli ja katselee iloiten?

He joutuivat ja joutuvat olemaan näiden ”pilaantuvien” seurassa (Joh. 16:33). Myös näitä ”pilaantuvia” voi Herra katsella iloiten, mikäli ”he kääntyvät jälleen minun (Herran) puoleeni, koko sydämestään”. Nyt uuden liiton aikana tämä Herran puoleen kääntyminen tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen puoleen kääntymistä, syntien tunnustamista Hänelle ja sydämen oven avaamista Jeesuksen käydä sisälle (Sananl. 28:13).

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Sananl. 28:13. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.

”Hyvät” joutuvat olemaan näiden ”pilaantuvien” seurassa, koska Jumala kärsivällisesti odottaa, että edes joku näistä vielä kääntyisi Hänen puoleensa (Room. 9:22, 2. Piet. 3:9). Eivät ”hyvät” voi yhtään kerskata omasta hyvyydestään, koska se hyvyys joka heissä on, on Jumalan heihin laittamaa (Room. 9:23).

Room. 9:22. ... Suuressa kärsivällisyydessään hän (Jumala) on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi (jotka olivat valmiit häviöön).

2. Piet. 3:9. … hän (Herra) on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät (Hänen puoleensa).

Room. 9:23. Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten.

”Hyvät” joutuvat olemaan näiden ”pilaantuvien” seurassa, koska ovat valona pimenevässä maailmassa ja suolana estämässä maailmaa täysin pilaantumasta (Matt. 5:13-16). ”Hyvät” eivät itse ole se valo tai suola, vaan Jeesus Kristus Pyhän Hengen välityksellä on heissä valona ja suolana.

Matt. 5:13-16. "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

”Hyvät” ovat hyviä sen vuoksi, että he sallivat Kristuksen vaikuttaa heissä hyvyyden. ”Huonot” ovat jääneet huonoiksi siksi, koska he suhtautuvat Jeesuksen Kristuksen seuraan välinpitämättömästi tai ovat siitä kieltäytyneet. Tämä ei mene helposti ihmisten jakeluun, koska ihmiset ajattelevat olevansa lähtökohtaisesti hyviä. Jokainen ihminen on arvokas mutta se ei ole sama asia kuin hyvyys. ”Hyvissähän” Kristus itse on läsnä Pyhän Hengen välityksellä. Tämä aarre, Jeesus Kristus, on uudestisyntyneissä Jumalan lapsissakin saviastioissa, sillä kaikki ihmiset on luotu maan tomusta (1. Moos. 2:7). Tällä Jumalan kuvaksi luodulla tomulla, jolle Jumala on antanut elämän, on sama arvo Jumalalle, oli tomu sitten ”hyvissä” tai ”huonoissa”. Toinen saviastia vain suostuu olemaan Jumalan käytössä, toinen ei suostu (2. Tim. 2:21).

1. Moos. 2:7. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.

2. Tim. 2:21. Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta (luopuu vääryydestä)), tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen.

Joku voi nyt ajatella, että ”eihän minusta tunnu siltä, että olisin astia Jumalan käytössä”. Se on minullekin tuttu tunne. Me sorrumme niin helposti tarkkailemaan itseämme ja saavutuksiamme Jumalan lupausten sijasta.

Jossain vaiheessa tämän nykyisenkin maailmanajan ihmiset, sekä sortajat että sorretut, ovat Jumalan sanan mukaan käyneet niin kelvottomiksi, että Jumala ei voi enää viivyttää niitä rangaistuksia, jotka Hän on meille sanassaan etukäteen ilmoittanut. Mutta kuten Nooa pelastettiin vedenpaisumuksen alta, Jeesuskin pelastaa Häneen uskovat luokseen turvaan ennen kuin tuli tuhoaa nykyisen maailman (2. Piet. 3:3-7, Ilm. 22:10-12). Tämä jako kahtia ”hyviin” ja ”huonoihin” suurenee loppua kohti mentäessä.

2. Piet. 3:3-7. Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. … Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.

Ilm. 22:10-12. Sitten minulle (Johannekselle) sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä (Jeesus) tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.”

Pääsääntöisesti ihmiset näyttäisivät haluavan pysyä ”pilaantuvien” ja pois heitettävien ryhmässä, koska he eivät hyväksy sitä että Jumalan Sana ohjaisi heidän elämäänsä (Matt. 7:13-14, Ef. 5:14). Jumala kyllä haluaisi kääntää ihmisten suunnan pois kadotukseen vievältä tieltä mutta vain harva suostuu Häntä kuuntelemaan.

Matt. 7:13-14. "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Jeesus Kristus on tämä portti ja tie; Joh. 10:9, Joh. 14:6.)

Ef. 5:14. … Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!

Mikä on näiden ”pilaantuvien” ihmisarvo?

Ensinnäkään sitä, kuka on ”pilaantuvien” joukossa ja kuka ei ole, sitä Jumala ei ole jättänyt meidän ihmisten arvioitavaksi (Room. 2:1, Room. 3:9-25).

Room. 2:1. … Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä … teet itse samoja tekoja.

Room. 3:9-25. Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. ... Onhan kirjoitettu: - Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. … tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä. Rauhan tietä he eivät tunne, jumalanpelko on heille vieras. …

Nyt Jumala on kuitenkin … tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

Ainoa tie pois ”pilaantuvien” joukosta on suostua uskomaan omalle kohdalleen se, että Jeesuksen veri tuo sovituksen ja saa aikaan rauhan Jumalan kanssa. Tässä mielessä vankilaan tuomittu huumekauppias on täysin samanarvoinen Suomen presidentin kanssa.

Vaikka ihminen ei arvostaisi Jumalaa yhtään, niin Jumala arvostaa omaksi kuvakseen luomaansa mutta syntiensä vuoksi kelpaamattomaksi käynyttä ihmistä niin paljon että;

Joh. 3:14-21. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika (Jeesus Kristus) korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. (Autiomaassa käärmeen pureman saanut jäi eloon, mikäli hän katsoi pronssikäärmeeseen. Samoin saa elää jokainen, joka katsoo Jeesusta Kristusta ristille naulittuna.) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon (sellaisella tavalla), että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Se saa elämän, joka uskoo Jumalan Poikaan. Vetoaminen Jumalan rakkauteen, jos samalla hylkää Jeesuksen, vie kadotukseen.) "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. (Tuomion alta vapautuu se, joka uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä ristillä. Vasta myöhemmin kuninkaana tullessaan Jeesus tulee lukemaan tuomion niille, jotka eivät ole Häneen uskoneet.) Sitä, joka uskoo häneen (Jeesukseen), ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo (Jeesus Kristus) on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. (Ei tule, vaikka Jumalan valoon tuleminen ja syntien tunnustaminen on tuomiosta vapautumisen / pelastumisen edellytys.) Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon (ottaa Jumalan kutsun vastaan ja tulee Jeesuksen luo), jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." (Jo se, että ihminen pelastuu, on Jumalan teko; Mat. 19:25. Muut hyvät teot ovatkin sitten Pyhän Hengen vaikuttamia. Hänet Jumala antaa meille pelastumisen yhteydessä.)

Ihminen näyttäisi olevan Jumalan kuva myös arvostamiseen kykenemisen osalta. Ihmisen perusteet toisen arvon määrittämiseksi ovat vain pahasti vääristyneet. Sellainen ihminen, joka ei arvosta sitä, että Jeesus kuoli ristillä hänen syntiensä takia, ei lopulta arvosta mitään muutakaan Jumalan hänelle antamaa - ei lähimmäistään, ei luontoa, eikä ihmiselämää.

Joku voisi todeta tähän, että kyllä osaa arvostaa. Mutta jos niin olisi, miksi meillä sitten on niin paljon köyhyyttä, niin paljon heikompien riistoa ja kiusaamista? Miksi meillä luontokato on niin valtava? Miksi meillä on sodat, murhat, abortit ja eutanasia? Se, että jotkut arvostavat omia lapsiaan, on hyvä. Mutta entä muiden lapsien arvostaminen (Luuk. 6:32-36).

Luuk. 6:32-36. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

Mikä sitten lopulta on ihmisen arvo? Niiden alkuaineiden rahallinen arvo, joista ihminen on rakennettu, on vain joitakin senttejä. Ateistien mukaan ihminen on tarkoitukseton kosminen vahinko, jonka käyttäytymistä itsekkäät geenit ohjaavat. Tämä ideologia on vallannut paljon tilaa ja jäljet pelottavat. Myös woke -ideologia näyttää olevan itsekkäiden geenien ohjauksessa.

Mitä sellaista Jumala on ilmoittanut tekevänsä, että ihmisen itsekkäät geenit, eli ihmisen vanha itsekäs luonto, ei enää ohjaisi ihmistä?

Jumala synnyttää uuden luonnon tähän muutamien senttien arvoiseen kroppaan, jossa itsekäs luontomme pitää majaa. Jokainen Jeesuksen Kristuksen ristin luo synteinensä tullut ja Jeesuksen sydämeensä pyytänyt syntyy uudesti ylhäältä (Joh. 3:3-7). Ihmisen vanha luonto ei kuitenkaan hevillä luovuta valtaansa pois. Siksi onkin Jumala teko ja Jumalan ihme, että joku suostuu tulemaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alle, tunnustaa syntinsä ja pelastuu (Luuk. 18:26-27).

Joh. 3:3-7. Jeesus vastasi hänelle (Nikodemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." … "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Luuk. 18:26-27. "Kuka sitten voi pelastua?" kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Nykyisin minä ihmettelen, miksi Jumala on arvostanut minuakin niin paljon, että on minut pelastanut ja nimeltä kutsunut.