Peittääkö rakkaus synnit?

Moni ajattelee, että tietenkin peittää – siksihän Jeesus kuoli Golgatalla. Mutta onko asia silloin sanottu liian yksinkertaisesti? Jätetäänkö tässä portti auki pahoille väärinymmärryksille? Otan tähän katkelman Antti Laaton Vanhan testamentin viikkohartauskirjasta, sivulta 480. Se mielestäni tuo lisänäkemystä asiaan.

Teologi (= henkilö, joka tutkii ja selittää erityisesti kristinuskoa) voi myös kärsimyksen keskellä sortua harhaoppiseksi. Silloin hän antaa sydämessään tilaa sielullisille mielenliikkeilleen ja alkaa opettaa esim. niin, että kärsimyksen maailmassa kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta jos taivaaseen pääsevät juutalaisia säälimättömästi murhanneet natsit, tai jos siellä ovat lapsia raiskanneet ja tappaneet pedofiilit, kuka sinne haluaa mennä? Todellisessa kärsimyksessä mukana ollut oppii kaipaamaan oikeudenmukaisuutta. Se on kalliimpi kaikkea muuta, ja se antaa kärsimyksen hetkellä elämälle toivon. On olemassa joku, jonka silmä minuakin vartioi, ja antaa lopulta minulle takaisin oikeuteni. On olemassa joku, jonka korva kuulee huokaukseni ja itkuni sekä maksaa palkan väärintekijöilleni. … Teologi, joka tuhoaa oikeudenmukaisuuden, tuhoaa todellisen toivon hädän ja kärsimyksen keskellä.

Mitä ymmärrämme sanalla rakkaus? Suomen kielessä on yksi rakkaus-sana, joten siinä se muistuttaa Vanhan testamentin heprean kieltä, jossa myös käytetään yhtä rakkaus-sanaa joka on `ahăbā. Uuden testamentin kolmen kreikankielisen rakkaus sanan, érōs, filiă ja agꞻpē, kaikki merkityssisältö sisältyy tähän yhteen Vanhan testamentin `ahăbā sanaan:

• érōs, intohimoinen sukupuolten välinen rakkaus,

• filiă, taipumuksesta ja sympatiasta johtuva rakkaus, huolehtiva ystävyyteen, sukulaisuuteen jne. perustuva rakkaus,

• agꞻpē, vapaasti valitseva, antava rakkaus; rakkaus joka rakastaa, ei sen vuoksi että se löytäisi kohteestaan jotain rakastettavaa, vaan vapaasti, ilman perusteita.

(Näin meille asiasta kertoo Iso Raamatun tietosanakirja.)

Raamatun tekstien mukaan näyttää siltä, että Jumala rakastaa jokaista maailman ihmistä tällä agꞻpē rakkaudella. Sen lisäksi Jumala rakastaa filiă rakkaudella niitä ihmisiä, jotka ovat sallineet sen, että Jumala on saanut synnyttää heidät uudesti ylhäältä omiksi lapsikseen.

Onko Jumala nyt puolueellinen? Ei suinkaan, sillä Hän tarjoaa filiă rakkauttaan ihan jokaiselle joka vain suostuu tulemaan Hänen luokseen Jeesuksen Kristuksen sovintoveren antamaan suojaan turvaten. Vain Jeesuksen sovintoveri peittää meidän syntimme ja syyllisyytemme. Muulla tavalla pyhän Jumalan eteen tulevat ovat tässä mielessä alastomia. Koska ihminen ei ilman syntien tunnustamista ja niiden anteeksisaamista kykene lähestymään Jumalan pyhyyttä, hän mieluummin hyväksyy paholaisen tarjoaman vaihtoehdon ja muokkaa pyhästä Jumalasta itselleen epäjumalan, kaiken sallivan rakkauden. Tässä on yksi perussyistä sille, miksi Jumala on siten salattu, että Hän ilmaisee itsensä meille ihmiseksi syntyneessä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Entä kykeneekö ihminen agꞻpē rakkauteen? Ilman pelastusta elävä ihminen rakastaa agꞻpē rakkaudella vain pimeyttä (Jumalasta erossa olemista) ja ensimmäisiä sijoja (Joh. 3:19, Mark. 12:38). Vasta Jumalan rakkauden vastaanottanut ja sen seurauksena Pyhän Hengen sydämeensä saanut kykenee osoittamaan muille agꞻpē rakkautta (Gal. 5:22-23, 1. Joh. 4:19).

Joh. 3:19, 1933/38 käännös. Mutta tämä on tuomio, että valkeus (Jeesus Kristus) on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat (agꞻpē) pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.

Mark. 12:38, 1933/38 käännös. Ja opettaessaan hän (Jeesus) sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat (agꞻpē) tervehdyksiä toreilla ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus (agꞻpē), ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

1. Joh. 4:19. Me rakastamme (agꞻpē), koska Jumala on ensin rakastanut (agꞻpē) meitä.

Mitä ymmärrämme sanalla synti? Raamatussa on monia syntiä merkitseviä sanoja sekä lisäksi syntiluetteloita. Jumalan ilmoitus Raamatussa tekee selväksi sen, että ihmiset ovat menossa kadotukseen. Mutta eikö Jeesuksen sovitustyö Golgatalla riitä kaikkien syntien sovitukseksi? Kyllä riittää, jos sen uskoo omalle kohdalleen siten, että ottaa sen myös vastaan. Tällaisen ihmisen Jumala synnyttää uudesti ylhäältä omaksi lapsekseen (adoptoi hänet) ja taivaan kansalaiseksi sekä kirjoittaa hänen nimensä elämän kirjaan. Se, joka ei ota vastaan Jeesuksen sovitustyötä, tekee suuren synnin juuri siinä, ettei usko Jeesukseen (Joh. 16:9, Joh. 8:24). Jos nimeä ei ole elämän kirjassa se kostautuu viimeisellä tuomiolla, sillä Jumala ei valehtele meille vaan tekee sen mitä Hän on ennalta ilmoittanut (Joh. 3:36, Ilm. 20:11-15).

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen),

Joh. 8:24. ... Ellette usko, että minä (Jeesus) olen se joka olen, (Jeesus käyttää tässä itsestään Jumalan nimeä, Jahve – ”minä olen”.) te kuolette synteihinne."

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Usko tulee näkyviin siinä, että Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa pidetään totena ja sitä pyritään myös noudattamaan. Nykyisin valitettavan suuri osa kristityn nimellä kulkevista mitätöi 1. Mooseksen kirjan historiallisuuden ja paikkansapitävyyden vaikka Jeesus itse vahvisti sen todeksi. Nämäkin pelastuvat, mikäli pysyvät Kristuksessa; Matt. 5:19.)

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen … Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. … Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Miten Jeesuksen sovintoveri sitten uskotaan omalle kohdalle? Yksinkertaisesti pyytämällä sitä, että Jeesus Kristus kätkisi sovintoverensä suojaan ja jättämällä asia sen jälkeen kiitoksen kanssa Jumalan huoleksi. Tämä kuulostaa helpolta mutta sitä se ei ole, koska vanha luontomme meissä yrittää viimeiseen asti estää tämän.

Jotkut nostavat esiin sen seikan, että eiväthän kaikki ole edes kuulleet Jeesuksesta. Näin puhuva on todistetusti itse kuullut Jeesuksesta, joten hänet Jumala tuomitsee sen mukaan, miten hän suhtautuu Jeesuksen sovintovereen - onko hän ottanut sen vastaan vai onko hän hylännyt sen tarpeettomana.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikki ihmiset eivät elämänsä aikana kuule Jeesuksesta. Apostoli Paavali antaa viitteitä siitä, miten Jumala heitä kohtelee. Heidät me jätämme Jumalan käsiin, sillä vain Jumala tuntee heidän sisimmätkin salaisuutensa (Room. 2:14-16).

Room. 2:14-16. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. (Moni Kristuksesta Jeesuksesta erossa elävä luulee, että hänen suhteensa Jumalaan on kunnossa koska hänen omatuntonsa ei nyt syytä häntä. Jumala näyttääkin viimeisellä tuomiolla näille heidän ajatuksensa, sen mitä he ajattelivat silloin, kun he tekivät jotain väärää.) Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. (Onneksi meidän, jotka olemme kuulleet Jeesuksesta ja ottaneet Hänet Herraksemme, ei tarvitse jäädä oman omantuntomme tai ajatustemme syytösten alle. Me voimme kiitoksen kanssa viedä Herrallemme kaiken sen, mikä meitä painaa.)

Mitä tarkoittaa kun joku peitetään? Otetaan esimerkki väärästä peittämisestä:

Hammaslääkäri huomaa hampaassa juurimädän mutta ei halua pahoittaa potilaansa mieltä, joten hän sanoo: ”Laitetaan tähän vain paikka ja ota särkylääkettä, niin kipu ei tunnu”.

Jumala ei peitä meidän syntistä luontoamme tällä tavalla. Mikään epäkelpo ei kelpaa Jumalalle, ei pieninkään synti. Siksi Hän joutuu leikkaamaan meidän syntiluontomme juuriaan myöten pois. Tämä tapahtui Golgatalla kun meidän syntimme sovitettiin ja meidät kätkettiin Jeesuksen ristinkuolemaan. Jokaiselle, joka tämän syntien sovituksen omalle kohdalleen suostuu ottamaan vastaan, Jumala antaa uuden luonnon ja synnyttää häneen uuden elämän (Joh. 5:24, 2. Kor. 5:17).

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

2. Kor. 5:17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Esimerkin hammas on edelleen tallella mutta nyt juurihoidettuna. Samoin meissäkin on uuden luontomme lisäksi myös vanha luontomme vielä tallella, sillä vasta ruumiin kuolemassa pääsemme siitä lopullisesti eroon. Jumalan lapseksi uudestisyntynyt ihminen joutuu tämän elämän aikana jatkuvasti valitsemaan, saako häntä ohjata hänen vanha luontonsa vai Pyhä Henki Raamatun sanalla (Room. 6:10-14). Tätä sanotaan kilvoitteluksi. Uudestisyntymättömällä ihmisellä ei tätä vaihtoehtoa ole, sillä hänellä on vain hänen vanha luontonsa häntä ohjaamassa.

Room. 6:10-14. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. (Meidän syntimme olivat Jeesuksen päällä Hänen kuollessaan, joten Hän vei meidän syntimme mukanaan hautaan. Synnit jäivät hautaan kun Jeesus nousi ylös.) Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi (työkaluiksi)! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Miksi 1. Kor. 13 kohdassa puhutaan agꞻpē rakkaudesta, joka vuoden 1933/38 käännöksen mukaan peittää kaiken (peittää = varustaa kannella, kätkeä, suojella)? Tai; 1. Piet. 4:8 kohdassa sanotaan, että ”rakkaus (agꞻpē) peittää paljotkin synnit”?

Kohdat ovat ymmärrettävissä siten, että Jumalan agꞻpē rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on ikään kuin peittona kaikkien ihmisten päällä siten, että jokaisella on lupa tunnustaa kaikki syntinsä Jumalalle niiden pienuudesta tai suuruudesta riippumatta ja pelastua ottamalla vastaan tämä Jumalan rakkaus (Room. 5:8-11). Se, että syntinsä saa anteeksi, ei poista syntitekojen seuraamuksia. Tietyt synnit on tunnustettava myös virkavallalle ja on suostuttava kärsimään tekemisiensä seuraukset.

Room. 5:8-11. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Jumalan rakkaus on otettava vastaan Jeesuksen Kristuksen ”muodossa”. Ajattele miten paljon Jumala murehtii, kun Hänen rakastamansa ihminen hylkää Hänen rakkautensa ja valitsee, usein tietämättään, tien kadotukseen.

Jumalasta erossa oleva ihminen muuttaa Raamatussa olevan rakkaus-sanan omaan korvasyyhyynsä sopivaksi. Hän haluaa kuunnella ja puhua sitä, mikä tuntuu hänestä hyvältä. Tällainen ihminen ymmärtää rakkauden tunnetilana, ei tahtotilana, ja vääristää siksi rakkauden merkityksen. Tunteisiin sidottu rakkaus ei halua nähdä virheitä itsessään eikä muissa samanmielisissä ja pyrkii siksi piilottamaan ne. Joten tällainen rakkaus peittää synnit väärällä tavalla. Kipulääkityskin peittää vakavan taudin oireet mutta ei paranna sitä.

Ihminen, joka pitää rakkautta tunnetilana ei halua että hänelle aiheutetaan ahdistusta aidolla Jumalan sanalla. Sellaista Jumalan rakkautta hän ei halua kohdata, joka näyttäisi hänelle hänen itsekkään luontonsa, joka pitää hänet erossa Pyhästä Jumalasta. Siksi Jumala agꞻpē rakkaudessaan ohjaa meitä ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen luo, sillä vain Jeesuksen sovintoveren turvissa me uskallamme ja kykenemme lähestymään oikeaa Jumalaa, sitä Pyhää Jumalaa joka ei ole meidän mielikuvituksemme tuote.

Erik Ewalds sanoo tämän osuvalla tavalla seuraavasti:

Moni aikuinen on muuttanut Jumalan Pojan, joka on Juudan Leijona, uuninpankolla kehrääväksi kotikissaksi. Jeesuksen Kristuksen armollisuutta kuvaa se, että lapsille Jeesus voi ilmestyä aluksi vaikka kotikissan hahmossa, sillä Leijonaa he eivät uskaltaisi lähestyä.

Me emme pelastu rakastamalla muita emmekä tekemällä rakkauden tekoja. Sillä silloin kunnia pelastumisestamme tulisi ainakin osittain meille itsellemme ja Jumala ei anna kunniaansa muille. Me pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen ristinkuoleman tähden.