19.6.2011 Sakari Tuunainen Alustus 22.6.2011 beetaan

Miten olla hyvä kristitty?


Eräs mies kysyi Jeesukselta; "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?"

Mar. 10:17-18. (Luuk. 18:18-19, Matt. 19:17.) Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”

Miehellä oli parhaillaan siinä silmiensä edessä iankaikkisen elämän lähde, Jeesus, mutta hän ei sitä tajunnut vaan kysyi millä teoilla hän ansaitsisi itselleen pääsyn taivaaseen. Jeesus yritti pysäyttää tämän menevän miehen ajattelemaan, miltä pohjalta hänen kysymyksensä kumpusi, joten Jeesus kysyi mieheltä; "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” Jeesus yritti kertoa miehelle, ettei hän ole pelkästään hyvä opettaja vaan jotain enemmän.

Tämä sama kysymys jakaa kaikki ihmiset, kristitytkin, kahteen joukkoon.

  1. Jos Jeesus on ihmiselle vähemmän kuin Jumala, silloin ihmisen on omasta mielestään mahdollista päästä omin neuvoin jumaluuteen. Jos kerran Jeesus, joka ei ole tällaiselle henkilölle jumala, onnistui ihmishyvyydellään pääsemään perille, niin kyllä se onnistuu muillekin ihmisille. Tällainen ihminen luulee kykenevänsä hyvään kun oikein kovasti yrittää. Mikäli ihminen on rehellinen itselleen, niin hän havaitsee, ettei kykenekään ja madaltaa taivaaseen pääsyn kynnystä. Tällainen ihminen hyväksyy valheen runoilijan sanoin: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.”

  2. Mutta jos otan Jeesuksen sanat todesta; ”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” ja suostun hyväksymään sen että Jeesus on sekä Jumala että synnitön täydellinen ihminen, ei minulla ole pakotietä. Minun on pakko hyväksyä se tosiasiana, etten ole hyvä, eikä minusta koskaan tulekaan hyvää tämän maallisen elämän aikana.

Jotkut kristityt tosin luulevat, että kun he ovat ottaneet Jeesuksen vastaan pelastajanaan, niin he ovat muuttuneet saman tien hyviksi. Lankeemus odottaa heitä nurkan takana. He ovat sotkeneet Jumalalta saadun lahjavanhurskauden hyvyyteen. Uudestisyntynyt Jumalan lapsikaan ei välty tekemästä syntiä ajatuksin, sanoin ja jopa teoin, mutta hänellä on syntien anteeksiantamus Jeesuksessa. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät.

Jaak. 2:9-10. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.

1 Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

1 Joh. 2:4. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

1 Joh. 5:16-17. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi.

Room. 3:20. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.

Sak. 13:1. "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.

Joh. 15:3. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

2 Tim. 2:13. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.


Jollei minusta tämän maallisen elämän aikana tulekaan hyvää, onko peli menetetty? Apostoli Paavali joutui tähän samaan tilanteeseen. Hän joutui toteamaan itsestään:

Room. 7:18-9:1. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali huomasi, ettei hän päässyt irti pahasta luonnostaan vaikka kuinka yritti. Paavalillekin jäi jäljelle ainoaksi keinoksi vain turvautuminen siihen armoon jonka Jeesus ristinkuolemallaan meille ansaitsi ja antoi lahjaksi. Paavali teki kaikkensa, että pelastuttuaankin pysyisi Jeesuksessa Kristuksessa.

2 Kor. 5:21-6:1. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Room. 5:10. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Tästä vedämme sen johtopäätöksen, että ”hyvä” kristitty on ilmeisesti hän, joka tultuaan Jeesukseen Kristukseen uskovaksi myös suostuu pysymään Jeesuksessa Kristuksessa. Hän suostuu armoa tarvitsevana armon alle riippumatta siitä, onko vastasyntynyt Jumalan lapsi vai pitkälle edennyt kristillisyydessään.


Miten sitten pysytään armon alla niin, ettei armo jää turhaksi? Jumala haluaa viedä meidät taivaaseen. Ongelma olen minä itse, koska ”se vanha minä” haluaa aivan muuta kuin mitä Jumala haluaa. Raamattu antaa neuvoja siitä, miten minä selviän tämän ”minä”-ongelman kanssa. Jumala on uuden luomuksen puolella ja pitää vanhan luomukseni aisoissa, jos vain annan siihen luvan. Paavalin vanha luonto pysyi aisoissa pistimellä, jonka Jumala oli Paavalille suonut. Emme tiedä, mikä Paavalin pistin oli. Meillä muilla kristityillä on eri asioita pistimenä. Pistin aiheuttaa aina kipua tai heikkoutta ja siksi me emme haluaisi sitä. (Oma lukunsa sitten ovat ne kristityt, jotka hakevat tahallaan itselleen kärsimyksiä. He ovat langenneet ylpeyden ansaan.)

2 Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. ...

Jumala myös puhdistaa meitä, että tuottaisimme hedelmää. Puhdistaminenkin tekee aina kipeää, siihen ei ole helppo suostua. Jos laiminlyön Jumalan sanan, Raamatun, lukemisen, laiminlyön samalla myös puhdistuslähteellä olemisen.

Joh. 15:1-2. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Elämä Jumalan lapsena onkin jatkuvaa kilvoittelua - toisaalta ylpistymistä toisaalta laiskuutta vastaan. Ei ole helppoa kulkea ristin tietä koska ihmisen vanha luonto välttää ristin tietä kuin ruttoa.

1 Tim. 4:10. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.


Lisäksi on niin, että Jumala ratkaisee sen, kuka kristittynä on onnistunut ja kuka ei ole. Perillä odottaa monta yllätystä.

Matt. 19:30. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.


Vastoinkäymiset ovat Jumalan armoa, koska ne pitävät minut nöyränä. (Ps. 119:67)

Ohjeita kristittynä elämiseen on mm. Room. 14:13-15:7.

Gal. 4:8-20 varoittaa harhoista (harhaopettajista), jotka pyrkivät viemään kristittyjä pidemmälle, ohi Kristuksen.

Paavalin kirjeissä Timoteukselle on ohjeita seurakunnan työntekijöille mutta ne ovat hyviä ohjeita myös seurakuntalaisille.

Jeesus kertoo fariseuksille, millainen henkilö ei ainakaan ole Jumalalle mieleen. (Matt. 23:3-23.)


Ps. 119:67-176. Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään.


Ps. 109:21-22. Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut! Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.


Room. 14:13-15:7. Heikon veljen tukeminen


Hebr. 13:9. Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet.


Gal. 4:8-20. Paavali vetoaa galatalaisiin


Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa.


1 Tim. 3:1-. Seurakunnan kaitsijan tulee olla;

Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava


1 Tim. 4:6-6:21. Timoteuksen palveluvirka


2 Tim. 1:13-14. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta (Paavalilta) kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.


Matt. 23:3-23. Jeesuksen puhe fariseuksia vastaan.


Jeesus kertoi vertauksia, joista ilmenee, että riittää kun kristitty asioi sillä leiviskällä jonka on Jumalalta saanut. Kyse ei ole siitä, paljonko on saanut, vaan siitä, asioiko saamallaan vai ei. Hyvyyden peruste ei ole Jumalalta saatujen lahjojen määrä vaan Jumalan käyttöön suostuminen juuri siinä vähässä, jonka on saanut. Suurempi (”lähempänä Jumalaa oleva”) kristitty voisi olla se joka suostuu palvelemaan muita omaisuudellaan, ajankäytöllään, lahjoillaan. Mutta palvelun on tapahduttava Jumalan työmaalla, Jumalan ehdoilla. Jumala ei halua väsyttää meitä mutta ei myöskään pitää meitä laiskoina. Moni kristitty kyllä palvelee Jumalaa mutta omilla ehdoillaan.

Matt. 25:14-30. … Mies … kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.

Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. ... Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'

Luuk. 19:12-23. … Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.' … Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.' Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.' Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?'

Matt. 20:1-15 "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. …. "Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'


Entä mitä hyvää oli kadonneessa rahassa, eksyneessä lampaassa tai tuhlaajapojassa verrattuna vanhempaan veljeensä? Niissä itsessään ei ollut hyvää. Hyvä oli heidän ulkopuolellaan, etsijässä / paimenessa / Isässä. Hyvä oli myös siinä asemassa, joka eksyneitä odotti, johon heidät sijoitettiin löytämisen jälkeen.


Miten sitten voi olla hyvä kristitty?

En osaa siihen vastata muulla tavalla kuin;

7