19.6.2011 Sakari Tuunainen Alustus 22.6.2011 beetaan
Miten olla hyvä kristitty?
Eräs mies kysyi Jeesukselta; "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?"
Mar. 10:17-18. (Luuk. 18:18-19, Matt. 19:17.) Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”
Miehellä oli parhaillaan siinä silmiensä edessä iankaikkisen elämän lähde, Jeesus, mutta hän ei sitä tajunnut vaan kysyi millä teoilla hän ansaitsisi itselleen pääsyn taivaaseen. Jeesus yritti pysäyttää tämän menevän miehen ajattelemaan, miltä pohjalta hänen kysymyksensä kumpusi, joten Jeesus kysyi mieheltä; "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” Jeesus yritti kertoa miehelle, ettei hän ole pelkästään hyvä opettaja vaan jotain enemmän.
Tämä sama kysymys jakaa kaikki ihmiset, kristitytkin, kahteen joukkoon.
Jos Jeesus on ihmiselle vähemmän kuin Jumala, silloin ihmisen on omasta mielestään mahdollista päästä omin neuvoin jumaluuteen. Jos kerran Jeesus, joka ei ole tällaiselle henkilölle jumala, onnistui ihmishyvyydellään pääsemään perille, niin kyllä se onnistuu muillekin ihmisille. Tällainen ihminen luulee kykenevänsä hyvään kun oikein kovasti yrittää. Mikäli ihminen on rehellinen itselleen, niin hän havaitsee, ettei kykenekään ja madaltaa taivaaseen pääsyn kynnystä. Tällainen ihminen hyväksyy valheen runoilijan sanoin: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.”
Mutta jos otan Jeesuksen sanat todesta; ”Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” ja suostun hyväksymään sen että Jeesus on sekä Jumala että synnitön täydellinen ihminen, ei minulla ole pakotietä. Minun on pakko hyväksyä se tosiasiana, etten ole hyvä, eikä minusta koskaan tulekaan hyvää tämän maallisen elämän aikana.
Jotkut kristityt tosin luulevat, että kun he ovat ottaneet Jeesuksen vastaan pelastajanaan, niin he ovat muuttuneet saman tien hyviksi. Lankeemus odottaa heitä nurkan takana. He ovat sotkeneet Jumalalta saadun lahjavanhurskauden hyvyyteen. Uudestisyntynyt Jumalan lapsikaan ei välty tekemästä syntiä ajatuksin, sanoin ja jopa teoin, mutta hänellä on syntien anteeksiantamus Jeesuksessa. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät.
Jaak. 2:9-10. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
1 Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
1 Joh. 2:4. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.
1 Joh. 5:16-17. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi.
Room. 3:20. Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
Sak. 13:1. "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.
Joh. 15:3. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.
2 Tim. 2:13. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.
Jollei minusta tämän maallisen elämän aikana tulekaan hyvää, onko peli menetetty? Apostoli Paavali joutui tähän samaan tilanteeseen. Hän joutui toteamaan itsestään:
Room. 7:18-9:1. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.
Paavali huomasi, ettei hän päässyt irti pahasta luonnostaan vaikka kuinka yritti. Paavalillekin jäi jäljelle ainoaksi keinoksi vain turvautuminen siihen armoon jonka Jeesus ristinkuolemallaan meille ansaitsi ja antoi lahjaksi. Paavali teki kaikkensa, että pelastuttuaankin pysyisi Jeesuksessa Kristuksessa.
2 Kor. 5:21-6:1. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!
Room. 5:10. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
Tästä vedämme sen johtopäätöksen, että ”hyvä” kristitty on ilmeisesti hän, joka tultuaan Jeesukseen Kristukseen uskovaksi myös suostuu pysymään Jeesuksessa Kristuksessa. Hän suostuu armoa tarvitsevana armon alle riippumatta siitä, onko vastasyntynyt Jumalan lapsi vai pitkälle edennyt kristillisyydessään.
Miten sitten pysytään armon alla niin, ettei armo jää turhaksi? Jumala haluaa viedä meidät taivaaseen. Ongelma olen minä itse, koska ”se vanha minä” haluaa aivan muuta kuin mitä Jumala haluaa. Raamattu antaa neuvoja siitä, miten minä selviän tämän ”minä”-ongelman kanssa. Jumala on uuden luomuksen puolella ja pitää vanhan luomukseni aisoissa, jos vain annan siihen luvan. Paavalin vanha luonto pysyi aisoissa pistimellä, jonka Jumala oli Paavalille suonut. Emme tiedä, mikä Paavalin pistin oli. Meillä muilla kristityillä on eri asioita pistimenä. Pistin aiheuttaa aina kipua tai heikkoutta ja siksi me emme haluaisi sitä. (Oma lukunsa sitten ovat ne kristityt, jotka hakevat tahallaan itselleen kärsimyksiä. He ovat langenneet ylpeyden ansaan.)
2 Kor. 12:7-10. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. ...
Jumala myös puhdistaa meitä, että tuottaisimme hedelmää. Puhdistaminenkin tekee aina kipeää, siihen ei ole helppo suostua. Jos laiminlyön Jumalan sanan, Raamatun, lukemisen, laiminlyön samalla myös puhdistuslähteellä olemisen.
Joh. 15:1-2. "Minä (Jeesus) olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.
Elämä Jumalan lapsena onkin jatkuvaa kilvoittelua - toisaalta ylpistymistä toisaalta laiskuutta vastaan. Ei ole helppoa kulkea ristin tietä koska ihmisen vanha luonto välttää ristin tietä kuin ruttoa.
1 Tim. 4:10. Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.
Lisäksi on niin, että Jumala ratkaisee sen, kuka kristittynä on onnistunut ja kuka ei ole. Perillä odottaa monta yllätystä.
Matt. 19:30. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.
Vastoinkäymiset ovat Jumalan armoa, koska ne pitävät minut nöyränä. (Ps. 119:67)
Ohjeita kristittynä elämiseen on mm. Room. 14:13-15:7.
Gal. 4:8-20 varoittaa harhoista (harhaopettajista), jotka pyrkivät viemään kristittyjä pidemmälle, ohi Kristuksen.
Paavalin kirjeissä Timoteukselle on ohjeita seurakunnan työntekijöille mutta ne ovat hyviä ohjeita myös seurakuntalaisille.
Jeesus kertoo fariseuksille, millainen henkilö ei ainakaan ole Jumalalle mieleen. (Matt. 23:3-23.)
Ps. 119:67-176. Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään.
Nyt (nöyrtyneenä) olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan.
minulle sinun lakisi (Raamattu) antaa ilon. Anna myös ymmärrystä, että opin käskysi!
Minä tiedän, Herra, että sinun päätöksesi ovat oikeat - oikein oli, että panit minut nöyrtymään.
Ole minulle laupias, silloin jaksan elää.
Minä tutkistelen sinun säädöksiäsi (Raamattua).
Minun sydämeni ikävöi apuasi, sinun lupaukseesi minä panen toivoni.
Minun silmäni ikävöivät sinun sanaasi, minä kysyn: "Milloin rohkaiset minua?"
Vaikka olen kuin savun käpristämä leili, en unohda sinun käskyjäsi.
Minä kuulun sinulle. Pelasta minut! Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.
Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
Koko ruumiini värisee kauhistavan mahtisi edessä, pelko täyttää minut, kun ajattelen sinun tuomioitasi.
Minä ikävöin sinua, pelastajaani, kaipaan oikeutta, jonka olet luvannut.
Minä rakastan sinun käskyjäsi, ne ovat minulle kalliimmat kuin puhtain kulta.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Sinun liittosi on iäti oikea. Auta minua ymmärtämään sitä, niin voin elää.
Koko sydämestäni minä pyydän, Herra: Vastaa minulle! Minä taivun määräyksiisi.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut.
missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda.
Ps. 109:21-22. Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut! Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
Room. 14:13-15:7. Heikon veljen tukeminen
Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme.
Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.
Jos veljesi pahastuu ruoastasi (tai muusta tekemästäsi), et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. … Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.
Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä.
Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia.
Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.
Jumala … antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti.
Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.
Hebr. 13:9. Älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien johtaa itseänne harhaan. Meidän sydämemme tulee vahvistua armosta, ei ruoista, jotka eivät ole ketään hyödyttäneet.
Gal. 4:8-20. Paavali vetoaa galatalaisiin
nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät.
Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä.
Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan … kuin Kristuksen Jeesuksen.
Missä teidän riemunne ja innostuksenne nyt on?
Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidän intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidät meistä, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitä.
Rakkaat lapseni, teidän (jo pitkään seurakunnassa mukana olleiden kristittyjen) vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.
Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa.
1 Tim. 3:1-. Seurakunnan kaitsijan tulee olla;
moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan, ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa.
Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.
Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa
Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava
arvokkaita ja vilpittömiä.
He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään.
Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana.
Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä.
Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia.
(Mies)seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.
Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, … voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen.
1 Tim. 4:6-6:21. Timoteuksen palveluvirka
Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut.
Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.
Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.
Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi.
Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.
Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait
Valvo itseäsi ja opetustasi.
Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi, vanhoja naisia kuin äitiäsi, nuorempia naisia kuin sisariasi, siveästi ja puhtaasti.
Älä ota huomioon seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä, ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa.
Nuhtele syntiä tekeviä kaikkien kuullen, jotta muutkin pelkäisivät.
kehotan vakavasti sinua soveltamaan näitä ohjeita puolueettomasti, niin että et tee mitään omien mieltymystesi mukaan.
Harkitse kätten päällepanemista (seurakunnan virkaan nimittämistä) tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin.
Säilytä itsesi puhtaana.
Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.
Orjan asemassa olevien tulee osoittaa isännilleen kaikkea kunnioitusta, jotteivät Jumalan nimi ja meidän opetuksemme joutuisi huonoon huutoon.
Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään. Hänellä vain on kiihkeä halu väitellä ja kiistellä. Sellaisesta syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, ilkeitä epäluuloja ja alituista kinastelua sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä.
Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. … Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen.
hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti
Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme.
Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille.
Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi! Torju jumalattomat tyhjät puheet ja vastaväitteet, joita tiedon nimellä kulkeva valhetieto keksii. Muutamat ovat ryhtyneet sen tunnustajiksi ja ovat eksyneet pois uskosta.
2 Tim. 1:13-14. Pidä esikuvanasi niitä terveitä opetuksia, jotka olet minulta (Paavalilta) kuullut, ja säilytä se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Pidä meissä asuvan Pyhän Hengen avulla tallessa se hyvä, mikä on uskottu haltuusi.
Matt. 23:3-23. Jeesuksen puhe fariseuksia vastaan.
3. … Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.
4. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. (eivät suostu rinnalla kulkijoiksi vaan neuvovat ”yläpuolelta”)
5. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. …
6-7. he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi (rakastavat huomionosoituksia enemmän kuin Jumalan sanaa)
10-11. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. (haluaa ohentaa Kristuksen sanan, Raamatun, kuulijoiden mielen mukaiseksi saadakseen muutetun sanan avulla itselleen ihalijoita)
14. Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne vain näön vuoksi. ... (esittelee itseään ja osaamistaan, ei Kristuksen suuruutta / taustalla halu rikastua)
15. … Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette. (tekee muista opetuslapsia omalle opilleen, ei Jeesukselle eikä Raamatun mukaiselle opille)
19-22. Te sokeat! Kumpi on tärkeämpi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? ... (erottelevat teot ja sisäisen elämän Kristuksessa toisistaan, laiminlyövät niistä toisen tai molemmat)
23. … Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. (pitävät huolta vain siitä, että itse saavat oikeutta, toisen oikeudensaamisesta ei välitetä)
Jeesus kertoi vertauksia, joista ilmenee, että riittää kun kristitty asioi sillä leiviskällä jonka on Jumalalta saanut. Kyse ei ole siitä, paljonko on saanut, vaan siitä, asioiko saamallaan vai ei. Hyvyyden peruste ei ole Jumalalta saatujen lahjojen määrä vaan Jumalan käyttöön suostuminen juuri siinä vähässä, jonka on saanut. Suurempi (”lähempänä Jumalaa oleva”) kristitty voisi olla se joka suostuu palvelemaan muita omaisuudellaan, ajankäytöllään, lahjoillaan. Mutta palvelun on tapahduttava Jumalan työmaalla, Jumalan ehdoilla. Jumala ei halua väsyttää meitä mutta ei myöskään pitää meitä laiskoina. Moni kristitty kyllä palvelee Jumalaa mutta omilla ehdoillaan.
Matt. 25:14-30. … Mies … kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.' Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.' Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. ... Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.'
Luuk. 19:12-23. … Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.' … Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.' Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.' Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?'
Matt. 20:1-15 "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. …. "Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'
Entä mitä hyvää oli kadonneessa rahassa, eksyneessä lampaassa tai tuhlaajapojassa verrattuna vanhempaan veljeensä? Niissä itsessään ei ollut hyvää. Hyvä oli heidän ulkopuolellaan, etsijässä / paimenessa / Isässä. Hyvä oli myös siinä asemassa, joka eksyneitä odotti, johon heidät sijoitettiin löytämisen jälkeen.
Kadonnut raha on kuvaus siitä, miten kadonnut ei itse voi tehdä mitään pelastaakseen itsensä. Hän voi vain passiivisena odottaa lian ja pimeyden keskellä että hänet löydetään ja palautetaan paikalleen otsakoristeeseen.
Eksynyt lammas oli paimenelle yhtä tärkeä kuin ne lampaat, jotka olivat tallella. Lammas palautettiin samaan asemaan muiden lampaiden kanssa heti kun se suostui löydettäväksi.
Tuhlaajapoika sai isän kodissa lapsen aseman takaisin heti, kun hän vain suostui sinne palaamaan. Vaikka vanhempi veli hallitsi isän omaisuutta, tuhlaajapoika oli Isän lapsena hänen kanssaan samanarvoinen.
Miten sitten voi olla hyvä kristitty?
En osaa siihen vastata muulla tavalla kuin;
Jos on uudestisyntynyt Jumalan lapsi, Jeesuksen ristinkuoleman omalle kohdalleen syntiensä sovitukseksi pyytänyt ja uskonut, on kristitty. Kaikki nämä kristityt ovat ”hyviä”, koska Jumala on armahtanut heidät eikä lue heille heidän syntejään viimeisellä tuomiolla.
Jollei ole uudestisyntynyt, ei ole kristitty, vaikka niin luulisikin. Tällainen henkilö kohtaa kaikki tekonsa ja tekemättä jättämisensä, syntinsä, viimeisellä tuomiolla. Jeesus sanoo kaikkia tällaisia henkilöitä kirotuiksi (Matt. 25:41).