Ihmisen vastuu

Alustuksen jälkeen käydyissä keskusteluissa puhuttiin myös kristityn vastuusta, joka puuttuu alustuksesta. Jumala on jättänyt meidän vastuullemme mm. evankeliumin kertomisen. Sitä eivät tee taivaasta tulleet lähetit vaan Jumala lähettää meidät.

Jes. 6:8. Minä kuulin Herran äänen sanovan: - Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi? Niin minä vastasin: - Tässä olen, lähetä minut!

Jer. 1:7. Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.

Luuk. 2:2-3. Hän sanoi heille: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. "Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.

Apt. 10:1-6. Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, … Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: "Cornelius!" Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. Hän asuu Simon-nimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla."

Jumala loi ihmisen vastuuseen. Vastuuseen Jumalan luomasta luomakunnasta.

1 Moos. 26-28. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

1 Moos. 2:15. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

1 Moos. 2:19-20. Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. ...

Ensimmäinen yritys paeta vastuuta tapahtui jo paratiisissa, kun mies syytti vaimoaan.

1 Moos. 3:11-13. Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."

Ensimmäiset ihmiset karkotettiin pois paratiisista, mutta heitä ei karkotettu tyhjän päälle, vaan Jumalan lupauksen varaan tulevasta pelastajasta;

1 Moos. 3:15. Ja minä (Jumala) panen vihan sinun (käärmeen) ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen (vaimon siemen) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Toinen yritys paeta vastuuta tapahtui, kun Kain ei olisi aluksi halunnut tunnustanut veljensä murhaa.

1 Moos. 4:8-10. Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Tällä samalla vastuun pakoilun tiellä olemme ihmiskuntana vieläkin. Ihminen tietää hyvän ja pahan mutta voima valita hyvä puuttuu. Raamatun mukaan luonnollinen ihminen rakastaa agape- eli ”jumalallisella” tahtorakkaudella pimeyttä ja ensimmäisiä sijoja. Me kykenemme ”jumalalliseen” tahto-rakkauteen vasta sen jälkeen kun Jumala on ensin saanut rakastaa meidät terveeksi.

Joh. 3:19. … valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet (rakastivat) sen asemesta pimeyden.

Matt. 23:5-7. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla (rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa) ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.

1 Joh. 4:19. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Mistä me ihmiset olemme vastuussa?

• Vastuussa Jumalan luomasta luomakunnasta,

Tämän vastuun me laistamme väittämällä, ettei Jumalaa tarvita luojana sillä kehitysoppi selittää kaiken.

1 Moos. 2:15. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Jes. 24:5. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.

• Vastuussa yhteisöstä johon kuulumme ja vastuussa lähimmäisestä,

Nämä vastuut me romutamme ahneudella, itsekkyydellä ja omanvoitonpyynnillä. Lähimmäisen tai yleensä kenenkään ihmisen arvoa ei voi mitata rahassa.

Matt. 12:33-37. "Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."

1 Moos. 6:5-8. Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt." Mutta Nooa oli Herralle mieluinen (sai armon).

Tit. 3:10. Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.

Seitsemän päivän kuluttua minulle tuli Herran sana:

Hes. 3:16-19. "Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta. Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.

• Vastuussa itsestä.

Mitä teen niillä lahjoilla joita olen Jumalalta saanut? Onko minulla oikeus hukata ne?

Room. 14:12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Matt. 25:18-25. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. … "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ... Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. …

Me ihmiset olemme vastuussa viime kädessä Jumalalle, jolla on meihin tekijän oikeus. Vaikka tekomme ja tekemättä jättämisemme koskettavat suoraan toisia ihmisiä, koskettavat ne myös Jumalaa.

Job 35:8. Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

1 Moos. 4:10. Herra sanoi (Kainille): "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Matt. 25:31-45. "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: … 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: … 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Sak. 2:12. Herra Sebaot on oman kunniansa tähden lähettänyt minut niiden kansojen luo, jotka ovat ryöstäneet teitä. Hän sanoo niille näin: Joka koskee minun kansaani, se koskee minun silmäterääni.

Kaksi ryhmää Jumalan palvelijoita vedetään erityisvastuuseen, opettajat ja johtajat.

Jaak. 3:1-2. Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

Luuk. 20:45-47. Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja nauttivat siitä, että heitä tervehditään toreilla, he istuvat synagogassa mielellään etumaisilla istuimilla ja pidoissa kunniapaikalla, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa."

Sananl. 30:5-6. Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, ... Hänen sanoihinsa älä lisää mitään - hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

Hebr. 13:17. Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.

Vastuuseensa Jumalalle voi suhtautua eri tavoin.

• Kiellänkö vastuuni vetoamalla Jumalan rakkauteen? Jumala ei silloin ole minulle pyhä, vaan joulupukin kaltainen.

• Hyväksynkö vastuuni mutta yritän selvitä vastuistani itse? Silloin pukeudun fariseuksen kaapuun.

• Hyväksynkö vastuuni, mutta totean, etten omin voimin kykene selviämään niistä? Hyväksynkö silloin Jeesuksen Kristuksen rinnallakulkijaksi viemään minua vastuulliseen ”aikuisuuteen”?

Teoilla ja tekemättä jättämisillä on aina seurauksensa, joko hyvät tai pahat.

Job 35:8. Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.

2 Moos. 34:5-7. Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve. Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista."

Aikuisen ihmisen pitäisi kyetä kantamaan vastuunsa mutta näin ei aina ole. Erik Ewalds kertoo yhdellä kasetillaan avioparineuvontaan tulleesta pariskunnasta. Miehen tiedot olivat kyllä professoritasoa mutta hänen tunnemaailmansa oli jäänyt lapsen tasolle. Mietihän, miltä tuntuisi olla sellaisen henkilön kanssa naimisissa, joka kiukuttelee tai mököttää jos ei saa tahtoaan läpi.

Valehtelu on myös vastuun välttelemistä.

”Aikuiseksi”, joka kykenee kantamaan vastuuta, tullaan koettelemusten kautta kasvamalla.

• oikeaa aikuisuutta ei näytä saavutettavan ilman kärsimystä, (poikkeuksena ehkä henkilö, jolla lapsena on ollut rakastavat, läsnä olevat ja oikeat rajat asettaneet vanhemmat)

• eikä vastuuta kyetä kantamaan ilman oikeaa aikuisuutta.

Tulee mieleeni eräs keskustelu jossa nuori äiti kertoi seuraavaa; ”Niin kauan puolison kanssa meni hyvin, kunnes lapsi syntyi. Kun lapsi tuli, mies lähti.”

”Aikuinen” ei lähde velvollisuuksiaan (vastuutaan) karkuun.

Hebr. 5:8. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Ps. 119:66-68. Anna minulle tietoa, anna oikeaa ymmärrystä, minä turvaan sinun käskyihisi. Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Herra, sinä olet hyvä, sinun tekosi ovat hyvät. Opeta minut tuntemaan määräyksesi!

Jes. 48:10. Katso, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa, niin kuin hopeaa sulatetaan, mutta en hopean tähden.

Vastuun ottaminen rajoittaa ihmisen vapautta.

• Niin kauan kun olen vastuussa vain itsestäni, voin elää melko vapaasti. Sellainen ihminen, jolla omatunto ei rajoita toimintaa, rikkoo lakejakin, jos kiinni jäämisen pelkoa ei ole.

• Jos minulla on puoliso tai lapsia, olen osaltani vastuussa heidän hyvinvoinnistaan. Minun on otettava ajan- ja rahankäytössä huomioon perheeni. Minun on palveltava heitä.

Luuk. 22:26. ... Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.

1 Tim. 5:8. Mutta se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

Kol. 3:18-21. Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon, niin kuin Herraan uskoville sopii. Miehet, rakastakaa vaimoanne, älkää kohdelko häntä tylysti. Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, sillä se on Herralle mieleen. Isät, älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.

• Jos olen esimies, vastuullani on alaisia. Oikea esimies on myös palvelija.

Luuk. 22:26. ... Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.

Luuk. 17:9-10. Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"

2 Aikak. 19:4-7. Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa. Hän asetti maahan tuomareita, omat tuomarit kuhunkin Juudan linnoitettuun kaupunkiin. Hän sanoi heille: "Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion. Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa."

• Jos olen alainen, olen vastuussa työstäni.

Kol. 3:22-23. Orjat, totelkaa kaikessa maallisia isäntiänne, ei silmänpalvelijoina ja mielistellen, vaan vilpittömin sydämin, Herraa peläten. Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.

Vastuuta voi ottaa myös vääristä asioista.

• Joku yrittää kantaa ”koko maailman murheet.” Henkilö elää ikään kuin jatkuvassa katastrofin odotuksessa. Tällainen henkilö ei useinkaan odota, että Jumala johdattaisi omiaan ja varjelisi heitä (muita kylläkin mutta ei häntä).

Matt. 6:25-34. "Sen tähden minä (Jeesus Kristus) sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

• Joku kontrolloi lähimmäistään liikaa. Ei anna tälle tilaa elää. Ikään kuin minulla olisi valta sopia toisen elämästä hänen puolestaan. Lähimmäisen nuhtelu ja varoittaminen eivät kuitenkaan ole kontrollointia.

Jes. 28:10-12 (ed. käännös). Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!" … hän (Jumala), joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

Juud. 1:21-23. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

1 Joh. 5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi.

Matt. 18:15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.

• Joku taas lähtee toteuttamaan sellaisia asioita (ottaa kontolleen sellaisia vastuita), joille Raamattu ei anna lupaa.

2 Kor. 6:14-15. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?

Elämää ei kukaan voi hallita. Aina tapahtuu odottamatonta. Yritänkö turvata elämääni eri konsteilla (raha, omaisuus, ym.) vai luotanko Jumalan huolenpitoon?

Luuk. 12:15-21. Hän (Jeesus) sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." Ja hän esitti heille vertauksen: ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Kun yritän turvata elämääni väärällä tavalla, silloin olen kaivamassa leiviskääni maahan ja jätän elämäni elämättä. Elämäni voi silloin olla hieno näytelmä – mutta se on vain näytelmä jossa todellinen minuuteni jää löytymättä. Aidon minuutensa löytää vain olemalla aidossa suhteessa Jumalan sanaan, Raamattuun, ja lähimmäisiin.

Sananl. 27:19. Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Tit. 2:11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,

Miten sitten löydän Jumalan suunnitelman ja tarkoituksen elämääni?

Tuomio alkaa jumalan huoneesta. Jumalan kanssa kannattaa selvittää välit jo nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Meillä on välimies, Jeesus Kristus ja puolustusasianajaja Pyhä Henki.

Jes. 1:18-19. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä,

1 Piet. 4:17-18. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!

1 Joh. 4:16-5:1. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Kun on selvittänyt välinsä Jumalan kanssa ja tullut armahdetuksi, on seurauksena kanssaihmisten armahtaminen. Pyhä Henki tekee sen mahdolliseksi, sitä ei kykene aidosti tekemään omin voimin. Itse asiassa Jumalan armahduksesta vasta alkaa ihmisen pyhitys, kun Jumalan Sana alkaa kasvattaa meitä aidoksi ihmiseksi, joka kykenee ottamaan vastuuta sekä itsestään että lähimmäisistään oikealla tavalla.

Joh. 15:16. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.

Sananl. 27:17. Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.

Sananl. 27:19. Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.

Erakkona voi tulla hyvinkin oppineeksi, mutta elämästä erakko oppii hyvin vähän. Sillä tavalla voi jopa paeta vastuitaan hengellisyyteen. Me tarvitsemme toisia ihmisiä kasvaaksemme itse. Kun asetan olkapääni lähimmäisen taakan alle (en pyri ottamaan sitä itselleni kannettavaksi), tulee Kristus itse siihen kolmanneksi. Tämä kyllä myös edellyttää toisen murheiden kuuntelemista pohjaan saakka.

Gal. 6:2-5. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. … Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Lopputulos siitä, kun suostumme Jumalan tuomion alle – armahdettaviksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveren tähden - omankin kokemukseni mukaan seurauksena on;

• pelkojen menetys,

• työ, raha ja omaisuus asettuvat oikeille paikoille elämässä (pois hallitsijan paikalta),

• löydän ehjät, oikealla tavalla vastuulliset suhteet lähimmäisiin,

• ja elän vastuullista, mielekästä elämää.