Itsehillintä

Me olemme luonteeltamme erilaisia, myös itsehillinnän suhteen. Toisten on vaikea vastustaa makean houkutusta, toisille taas ei ole ongelma kieltäytyä edes tuoreesta pullasta. Käyttäytymiseen vaikuttavat monet asiat: menneisyyden kokemukset, nykyinen elämäntilanne, oma persoonallisuus. Itsehillintä on tunteiden hallitsemista ja tyynenä pysymistä, mutta on se muutakin. Kun puhutaan itsehillinnän pettämisestä, tarkoitetaan sillä useimmiten sitä, että tunteet tulevat pintaan hallitsemattomasti. Perinteisiä keinoja itsehillinnän pitämiseksi on kymmeneen laskeminen tai tilanteesta poistuminen.

Luonteeltaan impulsiivinen ihminen hyökkää sanallisesti muiden kimppuun herkemmin kuin luonteeltaan levollinen. Joku voi tulkita toisen käyttäytymisen hyökkääväksi ja vastata itse samoin, kun taas arempi ihminen voi vetäytyä kuoreensa. Ihmisellä voi olla myös vaikeuksia hahmottaa sosiaalisia tilanteita, jolloin syntyy helposti väärinymmärryksiä.

Persoonallisuushäiriöt, joissa ihmistä määrittää jokin pysyvä, joustamaton piirre, saavat ihmisen käyttäytymään jopa väkivaltaisesti. Erityisesti, jos persoonallisuus on narsistinen, epäsosiaalinen tai epävakaa.

Joskus luonteeltaan tasapainoinenkin ihminen ”räjähtää”. Viimeinen oljenkorsi vain katkaisee kamelin selän. Tällöin syytön osapuoli saa olla patoutumien purkautumisen kohteena. Purkauksen kohde voisi opetella kiittämään tilanteessa Jumalaa, sillä ilmeisesti toinen kokee hänet niin luotettavana, että uskaltaa purkaa pahaa oloaan. Sydämessä tapahtuva kiitosrukous tuo Jumalan Pojan, Kristuksen, tilanteeseen mukaan kolmanneksi.

Ihmisen itselleen omaksumat arvot muodostavat pohjan hänen toiminnalleen, myös käyttäytymiselle. Eläminen oikeiden arvojen mukaan estää pahimmilta ylilyönneiltä ristiriitatilanteissa. Ihmissuhteissa on omien yksilöllisten arvojen lisäksi mukana myös muiden arvoja, joista on toisinaan hyvä keskustella ja päivittää omia käsityksiään. Eikä kaikilla ihmisillä ole samoja arvoja. Esim. henkilö, jolla ei ole omia lapsenlapsia, ei todennäköisesti osaa arvostaa muiden intoa omista lapsenlapsistaan. Raamatun mukaiset kristilliset arvot velvoittavat luopumaan itsekkyydestä ja ottamaan huomioon myös lähimmäisen edun ja hyvinvoinnin. Tämä on yksi syy, miksi kristillisistä arvoista enenevässä määrin luovutaan.

Ajatukset ja tunteet eivät saa päättää toiminnasta vaikka niiden vietävänä helposti ollaankin. Ystävällisyys tuottaa hyvää mieltä, syyttelyä seuraa mykkäkoulu tai hampaiden kiristys. Valinta on viime kädessä aina itsellä. ”Metsä yleensä vastaa niin kuin sinne huudetaan”.

Normaalisti ihminen hallitsee aggressioitaan. Riitatilanteissa neuvotellaan, etsitään kompromisseja tai vetäydytään tilanteesta. Helposti tulistuva ihminen voi lyödä nyrkkiä pöytään, mutta pystyy silti hahmottamaan kokonaistilanteen ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Tietty määrä aggressiota tarvitaankin, että osaa puolustaa itseään, jos tulee kohdelluksi väärin esimerkiksi työpaikalla. Se, että aina ”nielee” kaiken, ei ole itsehillintää, vaan alistumista. Alistunut / alistettu ihminen, kiltteyteen sairastunut, on suuressa vaarassa sairastua myös fyysisesti.

Itsehillintää me tarvitsemme ainakin seuraavissa asioissa;

• Ettemme anna himoillemme periksi,

Mark. 4:18-19. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut (himot) saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Tit. 2:11-13. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

1 Piet. 1:13-14. Vyöttäytykää siis, olkaa raittiit. Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

• ettemme provosoidu, jos joku ihminen tai asia ärsyttää meitä,

Sananl. 25:15. Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun.

Sananl. 16:32. Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.

Sananl. 25:28. Kuin muurinsa menettänyt kaupunki on mies, joka ei hillitse itseään.

Sananl. 14:29. Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.

1 Tess. 5:14-15. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille.

Jaak. 5:7-10. Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.

Jaak. 4:14-17. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.

Saarn. 7:8-9. On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi. Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

• ettemme lupaa sellaista, mitä emme kykene pitämään tai aio pitää,

Sananl. 25:14. Kuin tumma pilvi, joka ei tuo sadetta, on kerskailija, joka lupaa muttei anna.

Sananl. 17:27-28. Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä. Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.

Matt. 5:37. Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta.

• että osaisimme hillitä kielemme turhasta puheesta. Mutta osaisimme hillitä itsemme myös liiallisesta vaikenemisesta, varsinkin mykkäkoulusta.

Sananl. 25:11. Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.

Sananl. 10:19. Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee.

Jaak. 1:26. Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Kun huomaamme tehneemme syntiä, kannattaa se tunnustaa synniksi ja pyytää anteeksi. Armo riittää. Vaikka lähimmäinen ei armahtaisikaan, niin Jumala armahtaa jokaista Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojaan tulijaa. Jollei syntiänsä pysty hylkäämään, niin kuin ei omassa voimassaan usein pystykään, voi siihenkin pyytää voimaa Jumalalta.

Matt. 18:21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.

Room. 6:1-6. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? … Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

Itsehillintä / pitkämielisyys on yksi Jumalan ominaisuuksista.

Jes. 48:1-11. Kuule, sinä Jaakobin suku, jota kutsutaan Israelin nimellä, kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä ja vannotte Herran nimeen, te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi. …

Minä tiesin, että sinä olet uskoton, "luopio kohdusta alkaen", siinä nimesi. Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen. Jotta minua yhäti ylistettäisiin, minä hillitsen vihani enkä tuhoa sinua. …

2 Moos. 34:5-6. Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve. Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri.

Ps. 86:15. Herra, sinä olet laupias Jumala ja annat anteeksi, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi on suuri.

Jer. 15:15. Herra, sinä tunnet minut! Muista minua ja pidä minusta huoli, kosta sinä ahdistajilleni! Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen, muuten joudun tuhon omaksi. Näethän, kuinka he häpäisevät minua sinun tähtesi!

Joel 2:13. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.

Joona 4:2. Hän (Joona) rukoili Herraa ja sanoi: "Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.

2 Piet. 3:9. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

Room. 2:4. Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?

Tästä Jumalan ominaisuudesta, itsehillintä / pitkämielisyys /rauhallisuus, voi tulla osalliseksi vain elämällä Herran, Jeesuksen Kristuksen yhteydessä (rukous, Raamatun lukeminen ja seurakuntayhteys). Jeesuksen Kristuksen seurassa vietetty aika kasvattaa Hengen hedelmää, johon sisältyy myös itsehillintä (Gal. 5:22-23).

2 Piet. 1:2-8. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.

Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa (tieto, ymmärrys), tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.

Gal. 5:22-24. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus (agape), ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Sananl. 19:11. Viisaus (Viisaus on yksi Jeesuksen nimistä Vanhassa Testamentissa) tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!

1 Kor. 13:4-6. Rakkaus (agape – Jumalalta lahjaksi saatu rakkaus) on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.

Kol. 1:10-11. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Ilm. 1:9. Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta.

Itsehillintä on osana Hengen hedelmää mutta se ei esiinny yksinään. Itsehillintä yksinään, ilman rakkautta, iloa, ystävällisyyttä ja uskollisuutta, ei ole Jumalasta lähtöisin, vaan ihmislähtöistä. Raamattu puhuu Hengen hedelmästä (yksikkömuoto), ei Hengen hedelmistä.

Gal. 5:22-24. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus (agape), ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Itsehillinnän oleellisena osana on toisen kuuntelu. Itsehillintää ei kuitenkaan ole se, että hyväksyy toiselta omaan elämäänsä vääryyden tai Raamatun vastaisuuden.

Itsehillintä tulee ensinnäkin näkyviin siinä, miten syntiin omassa elämässään suhtautuu. Jos hyväksyy synnin osaksi omaa elämäänsä, jää jumalan palveleminen turhaksi (Jaak. 1:26). Itsehillintä ja oman elämän valvominen kulkevat käsi kädessä.

Itsehillintä tulee näkyviin myös siinä, miten lempeästi osaa varoittaa toista tämän synneistä. Vain rakkaudellinen ojentaminen voi tuottaa tulosta. Olen havainnut seuraavan lauseen pitävän paikkansa; ”En kuule mitä sanot, koska se, millainen olet, huutaa niin lujaa”. Hiljaiseksi pakotetulta, kiltteyteen sairastuneeltakaan, ei odoteta muuta kuin kiltteyttä ja alistumista. Kun hän nousee oikeutetusti vastarintaan, sitä ei oteta todesta.

Sananl. 25:15. Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun.

Apt. 15:4-15. Kun he (Paavali ja Barnabas) saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat niistä suurista teoista, joita Jumala heidän matkallaan oli tehnyt. Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia. Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä.

Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi: "Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät."

Koko joukko vaikeni. Kaikki kuuntelivat Barnabasta ja Paavalia, kun nämä kertoivat, miten suuria tunnustekoja ja ihmeitä Jumala oli kansojen keskuudessa tehnyt heidän kättensä kautta. Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: "Veljet, kuulkaa mitä sanon. Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet:

Jaak. 1:26. Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.

Sanan opettajien tulee osoittaa tiedossa itsehillintää (2 Piet. 1:5-6, Jaak. 3:1). Opettajan oma osaaminen ei korostu vaan Kristuksen suuruus. Jos kuulija saadaan näkemään itse vaivaa tiedon löytämisessä, hän sisäistää tiedon parhaiten.

Jaak. 3:1-13. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta. Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee.

2 Piet. 1:2-8. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa (tieto, ymmärrys), tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.