Suvaitsevaisuus

Lähdetään esimerkin kautta liikkeelle.

Vanhan äidin alkoholisoitunut, rahaton poika tulee kotiin, syö jääkaapin tyhjäksi ja lähtiessään ottaa äitinsä rahat. Mutta ei pahoinpitele äitiään, koska äiti luovuttaa rahat sovinnolla.

Suvaitseeko pojan äiti poikansa käytöstä, kun ei tee vastarintaa? Ovatko naapurit suvaitsevaisia, kun he eivät voi tehdä mitään (paitsi antaa ruokaa ja neuvoja rahattomalle äidille)?

Suvaitseva on kielitoimiston sanakirjan mukaan; salliva, vapaamielinen, avarahenkinen.

Samankaltaisia merkityksiä suvaitsevaisuuden kanssa on;

• Sietää. Merkitys esim.; kestää tai kärsiä (jonkin vaikutusta). Esim. "Sietää arvostelua ja pilkkaa".

• Sallia. Merkitys esim.; Antaa lupa tai tilaisuus tehdä jotakin, myöntyä johonkin.

• Kestää. Merkitys esim. jaksaa, sietää tai kyetä vastustamaan olosuhteita.

Suvaitsevaisuuden määrittely on ongelmallista. Erään netistä löytyvän suvaitsevaisuuden määritelmän mukaan edellä olevan esimerkin henkilöistä äiti olisi suvaitsevaisin ja poika, kun ei pahoinpitele äitiään, olisi myös suvaitsevainen. Naapurit eivät olisi suvaitsevaisia. (Olli-Pekka Vainion kolumni 23.9 2013, hyvejohtajuus.fi)

Jos suvaitsen jotain, olenko minä samalla hyväksynyt sen? Suvaitseminen ja hyväksyminen ovat eri asioita, jotka nykyisin sotketaan keskenään samaa tarkoittaviksi.

Vainion mukaan suvaitsevaisuus edellyttää kolmea tekijää: Aitoa erimielisyyttä, keinoja puuttua asiaan ja tietoista päätöstä olla puuttumatta asiaan. Vainio lähestyy asiaa seuraavien lauseiden kautta;

"Voi teitä suvaitsemattomia" – Onko henkilö, joka tällaisilla sanoilla käyttää omaa suvaitsevaisuuttaan toisten halveksimiseen, todella itse suvaitsevainen?

"Olkaamme suvaitsevaisia" – Tämän lauseen lausujalle käy kaikki. Hänelle erilaisuutta ei ole olemassa.

"Nyt riitti, tätä ei pidä enää suvaita" – Alun perin omaksuttu suvaitsevaisuus nähdäänkin pahana (ehkä välinpitämättömyyden ärsytyskynnys ylittyy). Näin ollen suvaitsemattomuus onkin hyveellinen ja oikea toimintatapa.

"Kaipa se on ihan okei …" – Tämän lausuja joko hiljaisesti hyväksyy asian tai haluaa unohtaa sen. Tämä ei ole suvaitsevaisuutta.

Suvaitsevaisuuden perusongelma on, että se luisuu hyväksyntään tai unohtamiseen. Suvaitsevaisuuden tekijöiden joukkoon on lisättävä "halu säilyttää kriittinen asenne ja ryhtyminen julkiseen keskusteluun". Tämä auttaa pitämään erimielisyyden voimassa. Ei ole oikein lakaista (tai pakottaa) aitoa erimielisyyttä maton alle. Samoin ei ole oikein kohdella eri mieltä olevaa ylimielisesti tai solvaten.

Edellä käy jo ilmi, miten vaikeaa suvaitsevaisuus on ymmärtää samalla tavalla kuin miten joku toinen on sen ymmärtänyt. Itse määrittelisin suvaitsevaisuuden seuraavasti: Suvaitsevaisuus on sitä, kun pystyy asiallisesti keskustelemaan eri mieltä olevien kanssa.

Suvaitsevaisuus ei siis edellytä toisen mielipiteiden hyväksyntää. Tämä onkin Raamatun mukaista, sillä Raamatun sana erottaa synnin ja syntisen toisistaan. Syntiä ei tule hyväksyä, mutta syntistä tulee rakastaa.

Luuk. 6: 27-28. "Mutta teille, jotka minua (Jeesusta) kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.

Juud. 1:23. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

1. Piet. 4:4. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan.

Kenen tai minkä annan vetää rajat sille, mitä itse katson oikeaksi?

- Lainsäädännön?: Muutamaa kristinuskon perusteiden vastaista säädöstä lukuun ottamatta lainsäädäntö on hyvää. Lainsäädäntö on jo Suomessakin johtanut abortteihin (syntymättömien lasten tappamiseen) ja siihen, että kristillisen omantunnon vakaumuksen mukaan toimiva voidaan joko erottaa tai jättää palkkaamatta työhön. Joissakin maissa "armo"murhat ovat todellisuutta. (2000 luvun alussa Hollannissa ja Belgiassa säädettyjen eutanasialakien mukaan potilaan kuoleman tietoinen aiheuttaminen on rikos, mutta tekijää ei tuomita, jos lakiin kirjatut edellytykset täyttyvät.) Äärimmillään tämä johti natsisaksassa siihen, että valtaosa kristityistäkin hyväksyi hiljaisesti kaasukammiot yli 6 miljoonalle keskuudessaan eläneelle ihmiselle.

Apt. 5:29. Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (ja 41.) Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden.

- Ääriliikkeiden?: Pysymmekö ääriliikkeistä erossa ottamatta mitään kantaa niihin? Onko motiivinamme silloin suvaitsevaisuuden sijasta pelko, hiljainen hyväksyntä tai välinpitämättömyys?

Sananl. 24:11-12. Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan.

- Toisen ihmisen?: Käykö siinä silloin siten, kuin kävi äidille aloitusesimerkissä?

- Minä itse?: Jos minä itse, niin millä perusteilla, millä edellytyksillä ja millä tiedoilla? Ja mistä saan voimat taistella enemmistön mielipidettä vastaan, joka on toisinaan väärässä?

Saako Raamatun Jumala vetää rajat? Mutta monen ihmisen mielestä Raamatusta löytyvä Jumala on äärettömän suvaitsematon. Siksikin suuri osa Raamattua pyritään mitätöimään selittämällä se ihmislähtöisesti uudelleen. Tuomio ja synti suurelta osin poistetaan ja jäljelle jätetään vain kaiken hyväksyvä "rakkaus". Monen näin menetelleen mielestä suvaitsemattomuutta on se, kun näitä "rakkauden" puolestapuhujia vastustetaan.

Mark. 12:24. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Gal. 5:16. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.

Mutta onko Raamatun Jumala suvaitsematon, kun Hän on luvannut tuomita? Miksi ei kysytä, ovatko tuomarit suvaitsemattomia, kun he tuomitsevat jonkun suomalaisen Suomen rikoslain mukaan. Jumala, maailmankaikkeuden ja ihmisen Luojan oikeudella, on etukäteen ilmoittanut itsensä ja toimintatapansa Raamatussa ja vieläpä luvannut menetellä oman ilmoituksensa mukaan. Se, että Jumala varmasti tekee niin kuin on luvannut, ei ole suvaitsemattomuutta. Sen sijaan siitä, onko Jumalan ilmoitus Raamatussa suvaitsematonta vai ei, siitä voidaan keskustella.

Esimerkiksi, toteutuuko Olli-Pekka Vainion suvaitsevaisuuden määritelmä suhteessa Jumalaan? Säilyttääkö Jumala ihmisiin nähden "kriittisen asenteen ja halun julkiseen keskusteluun"? Osoittaako Jumala "aitoa erimielisyyttä", onko Jumalalla "keinoja puuttua asiaan" ja osoittaako Jumala "tietoista päätöstä olla puuttumatta asiaan", niin kuin Vainio kolumnissaan suvaitsevaisuudelta edellyttää?

"Kriittinen asenne ja halu julkiseen keskusteluun"; Seuraava kohta Raamatusta vastaa tähän.

Jes. 1:16-18. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. - Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Jer. 5:1. Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia.

Osoittaako Jumala "aitoa erimielisyyttä"; Seuraavat raamatunkohdat vastaavat siihen.

(Jumalan puhetta) Jer. 44:4-5. Kerran toisensa jälkeen minä (Jumala) lähetin teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, sanomaan: 'Lopettakaa tuo iljettävä meno, minä vihaan sitä!' Mutta te ette kuunnelleet heitä, ette ottaneet kuuleviin korviinne, mitä he sanoivat. Te ette kääntyneet pois pahuudestanne, ette lakanneet uhraamasta vieraille jumalille.

(Ihmisten puhetta) Jer. 44:15-17. Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet vieraille jumalille, ja suuri joukko paikalla olleita naisia sekä monet Ylä-Egyptiin muuttaneet Juudan asukkaat vastasivat Jeremialle näin: "Tässä asiassa me emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä. Pidämme lupauksemme, jonka itse olemme antaneet Taivaan kuningattarelle. Me poltamme hänelle suitsuketta ja tuomme juomauhreja, niin kuin teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja niin kuin myös isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme siellä tekivät. Silloin meillä oli ruokaa yllin kyllin, voimme hyvin emmekä nähneet nälkää.

Onko Jumalalla "keinoja puuttua asiaan"; Sitä ei kai kukaan asettane kyseenalaiseksi.

Job. 42:1-2. Silloin Job sanoi Herralle: Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Jer. 32:17. Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta!

Luuk. 18:27. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Entä osoittaako Jumala "tietoista päätöstä olla puuttumatta asiaan";

Neh. 9:16-19. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä ja alkoivat niskoitella. Eivät he totelleet käskyjäsi, vaan kieltäytyivät kuulemasta, eivät he muistaneet ihmetekojasi, joilla olit heitä auttanut. He niskuroivat ja valitsivat itselleen johtajan palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen. Mutta sinä annat anteeksi, olet armollinen ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä et hylännyt heitä, vaikka he valoivat kullasta sonnin ja sanoivat: "Tämä on meidän jumalamme, tämä johti meidät pois Egyptistä." Pahoin he sinua herjasivat. Mutta sinun armosi oli suuri, sinä et hylännyt heitä autiomaahan. Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään, vaan näytti heille tietä, öisin ei tulipatsas väistynyt, vaan valaisi tien, jota he kulkivat.

Jes. 48:9. Oman nimeni tähden minä (Jumala) olen pitkämielinen. Jotta minua yhäti ylistettäisiin, minä hillitsen vihani enkä tuhoa sinua.

Joel 2:13. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.

2. Piet. 3:9. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.

Kaikki Vainion esille nostamat suvaitsevaisuuteen liittyvät osa-alueet näyttäisivät täyttyvän Jumalan osalta ja Raamatun, Hänen ilmoituksensa osalta. Miksi me ihmiset sitten pidämme Jumalaa suvaitsemattomana? Olisikohan niin, että me ihmiset emme halua edes ymmärtää, mitä suvaitsevaisuus on?

Vastataanpa äskeisiin kysymyksiin ihmisten osalta, suhtautumisessa Jumalaan ja Raamattuun.

Kriittinen asenne ja halu julkiseen keskusteluun;

Luonnollisen ihmisen asenne on tarkoitushakuisesti kieltää Raamatun ilmoitus. Huomiotani ovat kiinnittäneet monet TV:ssä käydyt keskustelut ajankohtaisista Raamatullisista kysymyksistä, joissa toimittajat ovat tarkoitushakuisesti valinneet keskustelijoiksi ateistin ja jonkun "outoja mielipiteitä" edustavan kristityn. Tällöin ateismi saadaan näyttämään hyvältä ja kristillisyys oudolta.

Ihmisen asenne ei näytä olevan kriittinen vaan tarkoitushakuisesti yksipuoleinen. Ihmisellä on kyllä halu julkiseen keskusteluun mutta vain osoittaakseen olevansa itse oikeassa. Julkinen keskustelu voitaisiin käydä esim. seuraavista asioista;

• Kehitysoppi vai luominen? (Luomisen puolustajaksi ei kannata ottaa sellaista henkilöä, joka uskoo kehitysoppiin edes osittain.)

• Mihin seuraamuksiin on jo johtanut, kun Raamatun ilmoittama Jumala kielletään?

• Mitä eroa on ateistisella ja kristillisellä ihmiskäsityksellä? Jos kumpikin viedään kehityksessään äärimmäisyyteen, kummassa porukassa haluaisin olla?

• Mitä on synti?

Osoittaako ihminen "aitoa erimielisyyttä" Jumalaan nähden;

Erimielisyyttä kylläkin osoitetaan mutta mielestäni se ei ole aitoa. Esim. kehitysoppia puolustettaessa (luomista vastaan) on esitetty lukuisia valheita. Tällainen oli esim. yhden kivettyneen sian hampaan ympärille rakennettu ihmisen esi-isä (nebraskanihminen). Valitettavaa on, että edelleenkin jotkut rakentavat kokonaisia ihmisen esi-isiä pelkästään jonkun pahoin rikkoutuneen leuankappaleen tai yhden sormiluun perusteella.

Onko ihmisellä "keinoja puuttua asiaan";

Oikeastaan ei ole. Keinot, joita ihminen on Jumalaa vastaan käyttänyt ja näyttää käyttävän edelleen, ovat joko Jumalan täydellinen sivuuttaminen tai asioiden vääristely. Tämä näkyy Raamatun ilmoituksen mitätöimisenä ja sen uudelleen tulkintana ateistisista lähtökohdista käsin.

Job. 38:1-5. Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat. Kuka on laskenut maan perustukset? Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli?

Entä osoittaako ihminen "tietoista päätöstä olla puuttumatta asiaan";

Mielestäni ei osoita. Ihminen osoittaa tietoista päätöstä sivuuttaa Jumala kaikilla niillä konsteilla, jotka Vainio mainitsee.

"Voi teitä suvaitsemattomia"; osoitetaan nyt moitteena Raamatun sanasta kiinni pitäviä kristittyjä kohtaan.

"Olkaamme suvaitsevaisia"; tarkoittaa nyt sitä, että eihän Raamatun sanaa kenenkään tarvitse enää noudattaa.

"Nyt riitti, tätä ei pidä enää suvaita"; kohdistetaan sellaiseen kristittyyn, joka tuo Raamatun ilmoittaman synti-näkemyksen maallistuneiden ihmisten keskelle.

"Kaipa se on ihan okei …"; Tätä ei juurikaan kuule suhteessa Jumalaan sillä Raamatun elävä sana Kristuksesta erottaa ihmiset joko sen puolelle tai sitä vastaan.