Anteeksiantaminen

... anteeksi antaminen - olisi hyödyllinen kestoaihe ...

annammeko todella anteeksi - vai jääkö jotain kytemään ... osaammeko antaa anteeksi - pitääkö antaa anteeksi - osaammeko antaa anteeksi oikeasti - vai muuttaako esim. konfliktitilanne suhtautumistamme lähimmäiseen - ja jonakin päivänä huomaamme, ettemme olekaan antaneet anteeksi ... pitääkö sama asia antaa anteeksi monta kertaa ennen kuin sen on antanut anteeksi...

Tapa, millä Jumala antaa anteeksi, käy ilmi mm. seuraavasta Raamatun kohdasta.

4 Moos. 14:17-32. (Mooses rukoili Herraa) Herra, näytä nyt voimasi suuruus! Olethan sanonut: 'Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi (nostaa, kantaa, ottaa pois) pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista.' Koska siis armosi on suuri, anna kansallesi anteeksi (anteeksi-sana, jota käytetään vain Jumalasta) sen pahat teot, niin kuin olet tähänkin asti antanut sille anteeksi (nostaa, kantaa, ottaa pois) aina Egyptistä lähdöstä saakka."

Herra sanoi: "Minä annan anteeksi (anteeksi-sana, jota käytetään vain Jumalasta), niin kuin pyysit. Mutta niin totta kuin minä elän ja niin totta kuin Herran kirkkaus ja valta ulottuu kaikkialle, yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

… Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: … Sano Israelille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minä teen teille sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan. Tähän autiomaahan te sorrutte, kaikki katselmuksessa lasketut miehet, joka ainoa kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi, te kaikki, jotka olette nurisseet minua vastaan. Siihen maahan, jonka vannoin antavani teille asuinsijaksi, ei kukaan teistä pääse lukuun ottamatta Kalebia, Jefunnen poikaa, ja Joosuaa, Nunin poikaa. Teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen käsiin, minä vien sinne, ja he oppivat tuntemaan omakseen sen maan, jota te olette halveksineet. Mutta te kuolette ja teidän ruumiinne jäävät tänne autiomaahan.

Mooses vetosi rukoillessaan Jumalan omaan sanaan siten, ettei jättänyt sen tarkoituksesta mitään pois. Mooses pyysi Jumalaa näyttämään suuruutensa näennäisesti kahden vastakkaisen asian välillä, anteeksiantamisen ja rankaisun. ”Herra antaa anteeksi pahat teot mutta ei jätä syyllistä rankaisematta.” Niinpä Jumala antoi anteeksi. Jumalan anteeksiantoon Israelin kansalle liittyi kuitenkin suunnitelmien muutos Israelin tulevaisuuteen nähden. Jumala sanoi anteeksiantamisen jälkeen että, ”Minä teen teille itsellenne sen, mistä olen kuullut teidän itsenne puhuvan mutta teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen käsiin, Minä vien perille.”

Tämä selkeyttää myös samassa yhteydessä olevaa lausetta ”kolmanteen ja neljänteen polveen hän panee lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista”. Lapset eivät kanna vanhempien syntejä siten, että vanhemmat pääsisivät pälkähästä, vaan vanhempien tekojen seuraukset menevät todellakin kolmanteen ja neljänteen sukupolveen, ellei Jumala saa lupaa muuttaa lapsen sydäntä ja katkaista ”sukukirousta”

Anteeksi saaminen Jumalalta ei näytä useinkaan poistavan väärin tekemisen seurauksia. Ihmisen on tekojensa seuraukset kärsittävä. Seuraus tekijälle anteeksisaatuna kuitenkin menettää rangaistuksen luonteen ja saa kasvattavan merkityksen. Tietoisuus tehdyistä synneistä ei myöskään poistu anteeksiannon yhteydessä täällä maan päällä eläessä. Malli on myös jo voinut ikävällä tavalla ”periytyä” lapsille.

Vanha Testamenttikin esittää Jumalan armahtavana ja anteeksiantavana Jumalana. Jo vanhassa liitossa (liitto Israelin kanssa) Jumala itse järjesti edellytyksen jumalalliselle anteeksiannolleen sovituksen muodossa. Viattoman eläimen henki sai korvata ihmisen rikkomuksen. Anteeksiannolla oli edellytyksenä tämä sijaisuhri joka on esikuva siitä sovituksesta, jonka Kristus ristillä teki. Vanhassa liitossa synti- ja vikauhri sai aikaan sovituksen riippumatta uhrin suuruudesta tai aineellisesta arvosta. Uhrin veri annettiin sovitukseksi, sillä ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista (3 Moos. 17:11 ja Heb. 9:22).

Jer. 5:1. Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan(annan anteeksi) kaupunkia.

Uudessa Testamentissa Jumalan anteeksiantamus yhdistetään johdonmukaisesti Jeesukseen Kristukseen Lue Mat. 9:6, Mat. 26:28, Apt. 5:31, 1 Joh. 2:12. Ihmisen Pojan, synnittömän Jeesuksen antautuminen kuolemaan vain saattoi sovittaa Jumalan kanssa langenneet ihmisen pojat ja tyttäret, eli meidät.

Hebr. 10:5-10. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala. Hän sanoo siis ensin: "Uhreja ja lahjoja, polttouhreja ja syntiuhreja sinä et halunnut, ne eivät sinua miellyttäneet", vaikka näistä uhreista on laissa määräykset. Mutta sitten hän sanoo: "Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi." Hän siis kumoaa nuo määräykset asettaakseen niiden tilalle Jumalan tahdon. Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.

Jumalan anteeksiantamuksen saamisen yleisedellytys on, että syntinen kääntymyksen ja uskon kautta ottaa vastaan sen sovituksen, jonka Jumala teki Kristuksessa. Jolla ei ole Kristusta, ei ole Jumalan anteeksiantamustakaan. (Apt. 3:19, 26, 2 Kor. 5:19-21, 1 Joh. 2:22-23). Synnit saa anteeksi kun tunnustaa ne ja luopuu niistä (1 Joh. 1:9). Syntien anteeksisaaminen luo pohjan ihmisen ja Jumalan väliselle suhteelle (Room. 5:1-11).

Syntien saaminen anteeksi Jumalalta ei ole pelkästään kääntymyksen asia, vaan se on yhtä välttämätöntä hengelliselle elämälle kuin mitä ruoka on ruumiille. Isä-Meidän rukouksessakin jokapäiväisen leivän ja anteeksisaamisen anominen ovat lähekkäin. Jumala antaa loputtomasti anteeksi kun vain sitä Häneltä pyydämme. Samaa Hän odottaa myös meiltä.

1 Joh. 1:9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jes. 55:6-7. Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Matt.18:21-22. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.

Luuk. 17:3-4. Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi.

Kokemus siitä että on saanut Jumalalta syntinsä anteeksi, antaa edellytykset sille että kykenee antamaan anteeksi muille. Ellei ole omakohtaista kokemusta omien syntien anteeksisaamisesta, luulee kyllä antaneensa toiselle anteeksi mutta koston hautomisen tilalle onkin tullut muuta. Toisesta on tullut mielessäni alempiarvoinen – halveksinta on syrjäyttänyt koston. Katkeruus on salakavalasti ottanut toisen olomuodon. Se että olen saanut omat syntini Jumalalta anteeksi, oikeastaan velvoittaa minua antamaan anteeksi muille. Ellen anna, annan silloin tietämättäni Jumalalle luvan kohdella minua samalla tavalla kuin minä kohtelen muita. Se on suurta armoa, ettei Jumala kuitenkaan aina tee niin.

1 Joh. 1:8. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.

Ps. 19:13. Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.

Matt. 18:32-35. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun (Jeesuksen) taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

Matt. 6:12-15. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Mark. 11:25-26. Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Mikäli Jumalan armoon uskova (armo kohtaa meitä Jeesuksessa) kantaa katkeruutta, vaikka oikeutettuakin, toista ihmistä kohtaan, hän vahingoittaa sillä vain itseään. Paavalikin kertoo antavansa anteeksi, ettei Saatana pääsisi hänestä voitolle.

Sananl. 15:15. Köyhälle (kurjalle) jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.

2 Kor. 2:10-11. Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi - jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on - olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.

Raamatun mukaan meidän ei ainoastaan tule antaa toiselle anteeksi, vaan vieläpä yrittää saada häntä ymmärtämään tekonsa. Raamattu antaa erittäin hyvän toimintaohjeen, jota voi käyttää myös jos joutuu epäasiallisen käyttäytymisen kohteeksi.

• ”ota asia puheeksi kahden kesken” Kerro toiselle, ettet hyväksy hänen käytöstään sinua kohtaan tai puheita sinusta ja pyydä häntä muuttamaan käytöstään.

• ”ota mukaasi yksi tai kaksi muuta” Käsittele asia ryhmässä (esimies, työsuojeluvaltuutettu, työterveyshuolto). Mikäli valtuutettua ei ole, ota mukaan joku tukihenkilö itsellesi. Siihen sinulla on oikeus.

• ”ilmoita seurakunnalle” Ellei työnantajasi ryhdy toimenpiteisiin niissä tapauksissa, joissa hän on toimenpidevelvollinen, rikkoo hän Suomen lainsäädäntöä. Tällöin kannattaa ottaa yhteys valvontaviranomaiseen.

• ”suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin” ”Kunnon” juutalainen pysytteli erossa pakanoista ja publikaaneista (julkisyntisistä). Mikäli et tule toimeen jonkun hankalaksi kokemasi ihmisen kanssa, ei sinun ole pakko hakeutua hänen seuraansa. Älä kuitenkaan torju häntä silloin, kun hän tarvitsee todellista apua.

Matt. 18:14-17. Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.

Room. 12:18-21. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Sananl. 27:5-6. Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä. Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.

Kristityn tulee nähdä vaivaa pitääkseen hyvät suhteet lähimmäisiin.

Ef. 4:31-32. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Kol. 3:12-13. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Jaak. 5:14-16. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

1 Kor. 10:31-33. Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin (Paavali) yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.

Mutta kaikkien kanssa ei ole mahdollista tulla toimeen.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Sananl. 26:18-19. Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää, on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli."

20. Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.

21. Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.

22. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.

23. Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.

24-26. Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa. Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta. Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.

Sananl. 9:8. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.