Katumus – anteeksianto

Kysymys 1; Onko katuva ihminen sama asia kuin pelastettu ihminen?

• Kadunko kiinnijäämistä, kun en tehnyt syntiä tai rikkomusta tarpeeksi taitavasti?

• Kadunko vain sen aikaa kun huono olo kestää?

• Kadunko heräteostosta vai sen aiheuttamaa rahanmenoa?

Kysymys 2; Mikä asia edellä olevista katumuksista puuttuu?

• Katumus siitä, että on sortunut synnin tekemiseen ja halu hyvittää väärä teko.

• Suru synnin tekemisestä ja toive, että voisi sen synnin seuraavalla kerralla välttää.

Jeesus sanoi (Matt. 23:26);

Matt. 23:26. Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi!

Kysymys 3; Mikä ihmisessä saisi aikaan sellaisen muutoksen, sellaisen sisäisen puhdistuksen, ettei ihmisen tarvitsisi enää katua mitään, koska olisi ulkopuoleltakin, eli teoistaan puhdas?

Room. 7:21-24. Huomaan siis, että minua (Paavalia) hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Vastaus on, ettei mikään. Jumala ei paikkaa vanhaa luontoa ihmisessä, Hän luo uutta. Ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Tällainen uudestisyntynyt ihminen, uusi luomus Jeesuksessa Kristuksessa, on sisältä puhdas (Jumalalle kelpaava) koska Jeesuksen sovintoveri on hänet puhdistanut. Lisäksi uudestisyntyneellä ihmisellä on puhdistuspaikka, Jumalan Sana ja Jeesuksen Kristuksen sovintoveri, jossa hän voi aina puhdistautua ulkopuolelle tulleesta liasta. Katumus, edes sydänjuuriin asti menevä, ei Raamatun mukaan puhdista ketään.

Joh. 13:3-11. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla. Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita.

Joh. 15:3. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.

Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä (Paavali) voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa.

Sak. 13:1. "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.

1. Joh. 1:6-2:1. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus.

Joihinkin synteihin lankeamme helpommin kuin joihinkin toisiin, koska olemme ihmisinä erilaisia. Jumalan sana pitää kuitenkin samanarvoisina synteinä siveettömyyden harjoittamista, epäjumalien palvelemista, toisen aviopuolison viettelemistä samoin kuin samaan sukupuoleen kohdistuvien seksuaalisyntien harjoittamista, varkautta, ahneutta, huumaavien aineiden väärinkäyttöä, pilkkaamista ja riistämistä. Joku on alttiimpi yhdelle synnille, toinen toiselle. Jumala ei erottele syntejä - me ihmiset olemme jakaneet synnit ”äänestämällä” hyväksyttyihin ja tuomittaviin. Ahneuden synti taitaa nykyisin olla jopa hyve.

1. Kor. 6:9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Niinpä emme osaa edes katua oikeita asioita, ennen kuin Jumalan sana ne meille synniksi paljastaa. Joku voi jopa opettaa Raamatun sanaa väärin ja olla silti pelastunut. Tämän vuoksikaan me emme voi tuomita muita kristittyjä sillä kadotustuomiota ei ole niillä, jotka Jeesuksessa Kristuksessa ovat. Oman mielipiteemme me kuitenkin voimme sanoa – mutta rakkaudellisesti. Raamattu jopa kehottaa meitä siihen. Se ei ole tuomitsemista. Me emme voi sille mitään jos toinen kokee mielipiteemme tuomitsemisena.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Matt. 5:19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. …

Matt. 18:15. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.

Jos olen Raamattua tutkiessani tullut siihen tulokseen, että homous ja lesbous taipumuksena eivät kadota, kuten ei taipumus ahneuteen tai ylpeyteenkään kadota (jos kadottaisi, olisimme kaikki kadotuksessa) mutta niiden julkinen harjoittaminen voi kadottaa, niin kai voin sanoa mielipiteeni julki. Se, että sanon mielipiteeni aiheuttaakseni keskustelua, ei liene tuomitsemista. Jos estän toista sanomasta omaa mielipidettään Raamatun tulkinnasta, se voisi olla tuomitsemista. (Ainakin se on mitätöimistä, joka on yhtä paha asia.) Jos tämä kantani on väärä, niin kuin se voi olla, minua tultaneen sitten aikanaan kutsumaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi (Matt. 5:19).

Ongelma Raamatun synniksi sanomien asioiden julkisessa harjoittamisessa mielestäni on siinä, että silloin julistetaan ulospäin seuraavia asioita;

• Jumalan sanaa (1 Kor. 6:9-11) ei tarvitse ottaa vakavasti. Toisin sanoen Raamatusta ei tarvitsisi välittää eikä myöskään Raamatun Jumalasta.

• Niistä asioista, joita Raamattu sanoo synniksi, ei tarvitsisi tehdä parannusta, eikä niiden harjoittamista tarvitsisi katua.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo katumuksesta mm. seuraavaa;

Inhimillinen katumus on meissä heräävä luonnollinen tunne, jos olemme tehneet jotain, mitä toivoisimme tekemättömäksi tai toisenlaiseksi. Hengelliseen katumiskykyyn sisältyy mahdollisuus sekä mielenmuutokseen että ulkonaisen toimintatavan muuttamiseen. Katuminen ei ole ala-arvoista, vaan päinvastoin kyky katua on ihmissielun aatelismerkki, ja hänen iankaikkinen pelastuksensa riippuu siitä, onko tämä kyky vielä olemassa tai voidaanko se herättää. Katumiskyvyn menettänyt ihminen on mieleltään niin tylsistynyt, että hän on alentumassa demonien kaltaiseksi. Se, joka ei kadu harjoittamaansa pahaa, on täydellisesti paatunut.

Väärää katumusta on monessa eri muodossa. Sitä on mm. ”maailman murhe” (2 Kor. 7:10), jossa ihminen tyytymättömänä suree synnin seurauksena kokemaansa tyhjyyttä ja kirousta, mutta samalla rakastaa syntiä, vert. Juudan kirje 16. Vaikka tällainen voi vaikuttaa katumiselta, ei se kuitenkaan ole oikeaa katumista. Maailman murhe ei saa aikaan parannusta, vaan kuoleman. Se syöksee ihmisen yhä pidemmälle synnin ja himojen orjuuteen.

”Hirmuinen tuomion odotus” (Heb. 10:27), on eräänlaista katumusta, jota voi esiintyä uppiniskaisissa ja vieläpä riivaajissakin (Jaak. 2:19). Se on rangaistuksen pelosta johtuvaa katumusta (1 Joh. 4:18). Rikollinen saattaa katua pahoja tekojaan niistä saamansa rangaistuksen vuoksi, katumatta kuitenkaan itse syntiä. Sellainen katumus on väärää, koska siinä vihataan rangaistusta mutta rakastetaan syntiä.

Epätoivoisesta katumuksesta puuttuu usko. Se on ”sairautta, joka on kuolemaksi”. Se saattaa ihmisen pakenemaan Jumalan luota synteineen, eikä etsimään Hänen anteeksiantamustaan. Kainin ja Juudaksen tapaukset ovat esimerkkejä tällaisesta turhasta katumisesta (1 Moos. 4:13-16, Matt. 27:3-5).

Oikea katumus, ”Jumalan mielen mukainen murhe” (2 Kor. 7:10), on vilpitöntä synnin suremista, todellista pahuuden katumista, ja se saa aikaan mielenmuutoksen (”parannuksen”). Tähän Jumalan sanan ja Hengen vaikuttamaan katumukseen liittyy synnin tunnustaminen. Tällöin ihminen katuu syntiä sen aiheuttaman tuomion ja rangaistuksen tähden (Room. 6:21), mutta myös itse synti on tullut hänelle kauhistuttavaksi (Room. 7:13). Vasta laki ja evankeliumi yhdessä vaikuttavat oikean, täydellisen katumuksen. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:19-20, vert. 4:15, 7:7-14). Evankeliumin julistus vaikuttaa kuulijassa hyvän päätöksen, niin että katumus johtaa täydelliseen mielenmuutokseen. Jokainen todella synneistään kääntyvä kokee ainakin jossain määrin tällaista, vaikka omantunnon hätä ei olekaan kaikilla yhtä voimakas. Myös uskovat katuvat syntejään ja virheitään, kuten Korintton seurakunta katui, ja se on totisen kristillisyyden merkki. Rakkaus Jumalaan, pyhyyden kaipuu ja viha syntiä kohtaan saattaa uskovat katumaan.

Jumala kutsuu ihmistä katumaan pahuuttaan (Jer. 8:6) ja syntiään (Mark. 2:17, Room. 3:9).

Sen sijaan ihmisen ei tule katua oikeutettua nuhdettaan tai arvosteluaan (2 Kor. 7:8-10).

Kun ihmiset unohtavat Jumalan, he voivat katua sitä, että ovat tehneet oikein (2 Moos. 13:17).

Katumus on Herralle otollista ja todellista silloin, kun ihminen näkee synnin oikeassa, se on Jumalan ja Hänen käskyjensä valossa (1 Moos. 42:21, Job 42:1-6, Ps. 34:19, 51:19), kun se johtaa toisiin ajatuksiin (Mat. 21:29, Joh. 21:17), kun katumus on sydämessä eikä vain ulkonaisessa olemuksessa (Jooel 2:13).

Kun ihminen ei halua kuulla totuutta, hän pysyy pahuudessaan (Matt. 19:22).

Oikea katumus tuo mukanaan sekä tuskaa että iloa. Se johtaa kääntymykseen (Luuk. 3:3), omantunnon heräämiseen (1 Sam. 24:6, 25:31, 1 Kun. 8:38), synnintunnustukseen (3 Moos. 26:40, Ps. 38:19, Mark. 1:5, Jaak. 5:16, 1 Joh. 1:9), uuteen elämänvaellukseen (Room. 6:4), omantunnon rauhaan (Jes. 54:4, Apt. 24:16, 1 Tim. 1:19, Heb. 10:22), rukoukseen (Mat. 6:12), anteeksiantamukseen (Luuk. 17:3-4).

Anteeksiantamuksesta Ison Raamatun tietosanakirjan mukaan;

Vanha Testamentti; Esiin nouseva syvä tietoisuus synnistä tehostaa uhriajatusta tavalla, josta selviää, että todellinen uhri joka miellyttää Herraa on, ”särjetty henki, särjetty ja murtunut sydän” (Psalmi 51:19, 34:19, Jes. 57:15, 66:2). Sellaiset ajatukset kuvastavat syvää sisäistä henkilökohtaista jumalasuhdetta. On tultu tietoiseksi siitä että uhripalvelus on tehoton, ellei sitä seuraa totinen katumus ja kääntymys. Sen jälkeen aavistellaan yhä enemmän, että Herran täytyy säätää uusi liitto, joka perustuu täydelliseen anteeksiantoon (Jer. 31:31-34). Juuri Messias säätää tämän liiton (Jes. 42:6, 49:8, 55:3).

Uusi Testamentti; Tässä yhdistetään anteeksiantamus johdonmukaisesti Jeesukseen Kristukseen.

Anteeksiantamus on sen verran laaja asia, että siitä enemmän ensi kerralla.

Katumukseen liittyviä raamatunkohtia;

Ap. t. 3:19-20. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.

Ap. t. 26:20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä (Paavali) olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.

2. Kor. 7:10. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

2. Kor. 12:21. Kunpa Jumalani ei nöyryyttäisi minua teidän takianne, kun taas tulen luoksenne! Kunpa minun ei tarvitsisi surra monien sellaisten vuoksi, jotka ovat tehneet syntiä eivätkä vieläkään ole katuneet sitä saastaisuutta, siveettömyyttä ja hillittömyyttä, jossa ovat eläneet!

Hoos. 5:14-6:1. Minä käyn Efraimin kimppuun kuin leijona, Juudan kimppuun kuin jalopeura. Minä revin, minä raatelen saaliini ja vien sen pois, ei kukaan voi sitä pelastaa. Sitten palaan takaisin paikalleni ja odotan, kunnes he katuvat ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat: "Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.

Jer. 8:4-8. Puhu heille: Herra sanoo näin: Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin? Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni? Minä olen kuunnellut heitä tarkoin - eivät he puhu niin kuin tulisi puhua. Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!" Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu. Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt. Kuinka te voitte väittää: "Me olemme viisaita, meillä on Herran laki." Totisesti, lainopettajien kynä on väärentänyt Herran lain!

Luuk. 24:47. ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Ilm. 3:1-4. "... Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. ...

Ilm. 3:19-20. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Ap. t. 13:38. Tietäkää siis, veljet: hänen (Jeesuksen) ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.

Ap. t. 10:43. Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi."

Matt. 6:12-15. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ps. 86:5. Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.

Ps. 51:1-19. Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi, profeetta Natanin käytyä hänen luonaan sen vuoksi, että hän oli koskenut Batsebaan. Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Minä tiedän pahat tekoni, minun syntini on aina minun edessäni. Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset. Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden - ilmoita siis minulle viisautesi! Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi. Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata, niin opetan tiesi sinusta luopuneille, ja he palaavat sinun luoksesi. Jumala, pelastajani, päästä minut verivelasta, niin minä riemuiten ylistän hyvyyttäsi. Herra, avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun kunniaasi. Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli. Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.

Ps. 32:1-5. (Synnintunnustus ja anteeksianto ) Daavidin virsi.

Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. (sela) Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (sela).

Ps. 25:11. Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.

2. Aik. 7:14. - ja jos silloin kansani, jonka olen ottanut omakseni, nöyrtyy ja rukoilee, kääntyy minun puoleeni ja hylkää pahat tiensä, niin minä kuulen sitä taivaaseen, annan sen synnit anteeksi ja teen sen maan jälleen terveeksi.

2. Kun. 5:17-19. (Profeetta Elisa oli juuri parantanut Syyrialaisen Naamanin spitaalista.) Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi." Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." …