Armo

Armo on Raamatun tärkeimpiä käsitteitä.

• Armonsa kautta Jumala ilmaisee rakkautensa laadun, rikkauden ja täyteyden. (Ilman ansiotonta armoa, Jumalan rakkaus jäisi sisällöltään ehdolliseksi ja ontoksi.)

• Armo(liito)n kautta Hän on tehnyt meidät osalliseksi suurimmasta mysteeristään. (Jumalan lapseus annetaan ja seurakunta voi olla Karitsan morsiamena vain Jumalan yksipuolisen armotoiminnan vuoksi, jonka Jeesus teki.)

• Pyhyydessään Jumala on sekä armon että vihan Jumala, sekä anteeksi antava että rankaiseva Jumala. (Pyhyys on Jumalan olemuksen perustava ja oleellinen tunnusmerkki. Jumala ei olisi pyhä, ellei Hän myös vihaisi ja rankaisisi pahaa. Jos Hän osoittaisi ”lepsuutta” antaessaan anteeksi, Häneen ei voisi luottaa.)

• Jumala osoittaa armonsa yksinomaan ja ainoastaan liiton (= sovituksen) perusteella. Liitto on armoliitto. Tähän armoliittoon pääsevät ne, jotka sallivat Jumalan heidät siihen pelastaa. Sekä Vanhan Testamentin liitto että Uuden testamentin liitto ovat molemmat armoliittoja.

• Armoon vastaamiseen sisältyy sekä pelko (kunnioitus) että rakkaus.

Armo Vanhassa testamentissa;

Armo ja Jumalan liitto Israelin kanssa kuuluvat käsitteinä yhteen. Jo Vanhan testamentin liitto oli armoliitto. Liitto on syntynyt Jumalan armonaloitteesta, se pysyy voimassa Jumalan osoittaman armollisen liittouskollisuuden tähden, se saatetaan entiselleen ja uudistetaan Israelin luopumisen jälkeen Jumalan armollisen asioihin puuttumisen kautta. Liiton olemukseen kuuluu, että Jumala on tehnyt sen itse omasta aloitteestaan vapaan ja ansaitsemattoman valinnan kautta ja pitää siitä kiinni Israelin rajattomasta kiittämättömyydestä ja luopumistaipumuksista huolimatta.

VT:n yhden armo-sanan (myötätunto, sääli, suosio, viehkeys) merkitys on, kun osoitetaan tai anotaan yksipuolista suosiota ilman velvoitusta tai ehtoa. Tätä Jumalan armoa anotaan monissa psalmeissa osoituksena siitä, että rukoilija tajuaa olevansa täysin sen varassa. Tällaista armoa Jumala osoitti Nooalle, kun pelasti hänet vedenpaisumuksesta (1 Moos. 6:8).

Ps. 4:2. Vastaa minulle, Herra, kun huudan sinua! Sinä, Jumala, olet minun auttajani, sinä avaat minulle tien ahdingosta. Ole minulle armollinen ja kuule rukoukseni!

Ps. 6:3-4. Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt. Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani ja mieltäni jäytää pelko. Herra, kuinka kauan vielä?

1 Moos. 6:8. Mutta Nooa oli Herralle mieluinen. (Edellisen käännöksen mukaan jae kuuluu;) Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.

Armon käsite on lähellä laupeutta. VT:n toista armo-sanaa (armo, laupeus, armahtavaisuus, sääli, suopeus, sisälmykset – joka on johdettu kohtu-sanasta) ilmentää lähinnä tunnepohjaista armoa, jonka lähtökohtana on alkuperäinen yhteys armon lahjoittajan ja sen vastaanottajan välillä. Vanhemmat osoittavat armahtavaisuutta lapsiaan kohtaan esim. Jes. 49:15, Ps. 103:13. Kun se Herran armo, jossa tätä armo-sanaa on käytetty, kohdistuu Israeliin, on kysymyksessä tällainen yhteys. Jes. 49:13, 15, 54:7, Jer. 30:18, 31:20.

Jes. 49:13. Riemuitkaa, taivaat! Iloitse, maa! Ratketkaa riemuun, te vuoret! Herra lohduttaa kansaansa, hän hoivaa köyhiä lapsiaan.

Jes. 49:15. Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.

Jes. 54:7. Hetkeksi minä sinut jätin, mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.

Jer. 30:18. Näin sanoo Herra: - Minä pystytän jälleen Jaakobin teltat, minä armahdan hänen asuinsijojaan. Kaupunki rakennetaan kukkulalleen, palatsi on seisova entisellä paikallaan.

Jer. 31:20. Eikö Efraim ole minun rakas poikani, silmieni ilo? Vaikka puhunkin Efraimia vastaan, en voi häntä unohtaa. Minun sydämeni heltyy, en voi olla armahtamatta häntä, sanoo Herra.

Jumala kuvaa itseään VT:ssa perustavaa laatua olevalla tavalla itsetodistuksissaan lukuisin armokäsittein.

2 Moos. 34:5-7. Herra laskeutui alas verhoutuneena pilveen, tuli Mooseksen luo ja lausui nimen Jahve. Sitten Herra kulki hänen editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta.

4 Moos. 14:18. Herra on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta.

Neh. 9:16-18. Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä ja alkoivat niskoitella. Eivät he totelleet käskyjäsi, vaan kieltäytyivät kuulemasta, eivät he muistaneet ihmetekojasi, joilla olit heitä auttanut. He niskuroivat ja valitsivat itselleen johtajan palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen. Mutta sinä annat anteeksi, olet armollinen ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä et hylännyt heitä, vaikka he valoivat kullasta sonnin ja sanoivat: "Tämä on meidän jumalamme, tämä johti meidät pois Egyptistä."

Ps. 103:8-18. Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri. Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa. Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua. Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.

Itse asiassa onkin niin, että jo Vanhassa Testamentissa jumalan hallitsevin ominaisuus on armo.

Vanhan testamentin ajan ihmiset pelastuivat uskomalla Kristukseen samoin kuin mekin pelastumme uskomalla Kristukseen. He uskoivat Häneen, joka oli luvattu mutta ei vielä ollut tullut. Me uskomme Häneen, joka oli luvattu ja joka on jo tullut ja on vielä tuleva. (Katso ”Kristillinen dogmatiikka / Franz Pieper”, sivu 472 Vanhan liiton armovälineet.)

Armo Uudessa testamentissa;

Uudessa Testamentissa Jumalan armo on pääkäsite. Jumalan valtakunta on armon valtakunta. Armon käsite on aina yhteydessä Jumalan armotekoon Kristuksen lunastustyössä. Hänen työhönsä liiton solmimiseksi ja sen ylläpitämiseksi.

Jumalan armo on sekä

• meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta osoitettu armoteko, että

• tämän teon kautta hankittu (ja lahjaksi saatu) armon tila.

Tuloksena tästä Jumalan armoteosta Kristuksen pelastustyössä on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan.

Armon ensisijainen lahja on

• syntien anteeksiantamus ja

• välitön yhteys Jumalaan (Jumalan lapseus) sekä

• iankaikkinen elämä.

Jeesus itse ei käytä armo-käsitettä (”karis”). Mutta kaikki mitä Hän sanoo tai tekee, on ilmentämässä Jumalan armoa. Armo tuli Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan valtakunnan tuleminen ihmisten keskuuteen (ja ihmiseen) on Jumalan antama lahja, täysin ansioton, armosta ja ilmaiseksi annettu.

Joh. 1:16-17. Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

Luuk. 12:31-32. Etsikää Hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.

Matt. 18:14. Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan.

Luuk. 18:13-14. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana …

Matt. 11:4-6. Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju."

Matt. 9:13. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."

Matt. 26:27-28. Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Paavalilla armo on pääkäsite. Paavalin teologia on armon teologiaa, oppia Jumalan armosta. Uudessa Testamentissa esiintyy ”karis” –käsite (armo) kaikkiaan 155 kertaa, joista Paavalilla 100 kertaa. Jumalan armo merkitsee Paavalilla;

• toisaalta Jumalan suosiota (hyväntahtoisuutta) syntisiä kohtaan, sellaista armoa joka päästää Jumalan vihasta,

• toisaalta Jumalan tekemää armotekoa, että Hän lähetti Poikansa meille sovitukseksi. Tämän sovituksen kautta Hän voi ansiotta, kenenkään arvoon katsomatta vanhurskauttaa ihmiset ja lahjoittaa heille iankaikkisen elämän.

Room. 5:1-2. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen.

Room. 5:8-10. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Room. 3:22-26. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi (ek. armoistuimeksi), hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Se, että ihminen saa armon, on seurausta Jumalan armotyöstä Kristuksessa. Jumalan armonosoituksen dramaattisena huippukohdan muodostaa Pojan antaminen ristiinnaulittavaksi. Jumala on asettanut Kristuksen armoistuimeksi (uk. sovitusuhriksi) sovitusveren perusteella (Room. 3:25). Kristuksen risti on armon ilmestymispaikka. Kristus itse on armon välittäjä ja välikappale. Kristuksen kautta Jumala toteuttaa sitä armotahtoaan, josta Hän teki päätöksen jo ennen maailman luomista. Koska Jumalan armonosoitus ilmenee Kristuksen kautta, voidaan armoa kutsua myös Jeesuksen Kristuksen armoksi.

2 Tim. 1:9-11 (edellisen käännöksen mukaan). Hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

2 Tim. 1:9-11 (uuden käännöksen mukaan). Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.

2 Kor. 13:13. Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!

Kristittynä oleminen merkitsee

• armon osallisuutta,

• armossa olemista,

• armon vastaanottamista.

Fil. 1:7. te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minä (Paavali).

Room. 5:2. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.

Room. 1:7. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.

2 Kor. 6:1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Kristuksesta pois lankeaminen merkitsee armosta pois joutumista.

Gal. 5:4. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.

Gal. 1:6-8. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu.

Armo edustaa pelastustietä, joka on jyrkästi vastakkainen lain pelastustielle (teoilla ansaittu vanhurskaus ja itse itsensä vapautus). Armo sulkee pois kaiken ansioajattelun hyvine tekoineen. Armo ei siis ole sellaista ”armoa”, että kunhan minä vain yritän tehdä oman osuuteni, niin Jumala sitten tekee oman osuutensa ja ”armahtaa loput”. Jos näin olisi, niin millä uskovien kristittyjen sarjamurhaaja saisi tekonsa anteeksi ja armon? Paavali sai koska uskoi Jeesuksen sovitustyön koskevan myös häntä itseään.

Room. 4:4. Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi.

Room. 11:6. Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin - muutenhan armo ei olisi armo.

Room. 6:14. 14. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Gal. 5:4. 4. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.

Armo ja usko ovat sopusoinnussa keskenään. Uskon kautta luotamme Jumalan lupauksiin ja otamme armon vastaan. Uskon kautta armo alkaa vaikuttaa meissä.

Room. 4:14-16. Jos näet perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä ja lupaus raukeaa. … Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko.

Ef.2:8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.

1 Tim. 1:14. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Armossa voi kasvaa. Armossa kasvaminen on Kristuksen tuntemisen kasvua. Armolahjat annetaan armosta yksittäiselle ihmiselle seurakunnassa tehtävää palvelustyötä varten.

2 Tim. 2:1. Vahvistakoon siis Kristuksen Jeesuksen armo sinua, poikani!

2 Piet. 3:18. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Ef. 4:7. Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.

1 Piet. 4:10. 10. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.

Tiit. 2:11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, …

Yksittäisiä Raamatun kohtia.

Jumala haluaa armahtaa aina silloin kun se suinkin on mahdollista.

• Hän armahtaa ne, jotka Häntä avuksi huutavat.

• Hän armahtaa ne, jotka pelkäävät ja rakastavat Häntä.

• Hän armahtaa nöyrät (Jumalan sanan alle nöyrtyvät).

• Hän armahtaa ne, jotka tunnustavat ja hylkäävät rikkomuksensa.

Ps.86:5. Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.

Ps. 103:11. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Snl. 3:34. Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa.

Snl. 28:13. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.

Armo Jumalan ominaisuutena.

• Jumala on täynnä armoa.

• Jeesus on täynnä armoa.

Jes. 63:7. Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa.

Joh. 1:14.14. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Jumalan voima ilmenee armona.

1 Kor.15:10. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

Apt. 6:8. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

2 Kor.12:9. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

Ps. 94:18. Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

Armo ja kärsimys kulkevat joskus käsi kädessä.

Fil. 1:29. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan.

1 Piet. 2:19-20. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa.

Armo ihmisen ”ominaisuutena”

• voi olla täynnä armoa,

• armossa voi kasvaa,

• armo voidaan hukata,

• armo voidaan kääntää riettaudeksi,

Apt. 6:8. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

2 Piet. 3:18. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Hebr. 12:15-16. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa.

Juud. 1:4. Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.

Lähteenä olen käyttänyt pääsääntöisesti Isoa Raamatun tietosanakirjaa.