Onko Jumalan armo rajallinen?

Tavallisen kansan parissa armo -sanalla on huono kaiku, koska se käsitetään väärintekijöiden suosimiseksi ja epäkohtiin puuttumattomuudeksi. Sitä se liian usein onkin, oikeus ei tapahdu. ”Annetaan armon käydä oikeudesta.”

Jumalan armo ei ole tällaista lepsuiluarmoa. Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen myös armossaan. Kaiken vääryyden on saatava rangaistuksensa. Siksi Jeesus.

• Jeesus Kristus kärsi sen rangaistuksen, joka on jokaisen ihmisen osa. Siksi Jumala voi ihmisen armahtaa, jos vain ihminen suostuu armahdettavaksi.

• Jeesus Kristus antaa ihmiselle Jumalan Pyhän Hengen armahtaessaan hänet, jotta ihmisellä olisi armahdettuna mahdollista pysyä armon alla.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo Jumalan armosta mm. seuraavaa;

Pyhyys on Jumalan perustava tunnusmerkki. Pyhyydessään Jumala on sekä armon että vihan Jumala. Jumala on pyhä armossaan ja pyhä vihassaan. Jumala osoittaa armonsa – ja voi osoittaa sen – vain liiton perustalla. So. sovituksen perustalla, niitä kohtaan jotka Hän saa pelastaa armoliittoonsa.

Kummatkin käsitteet, armo ja liitto, kuuluvat yhteen. Israelin liittoyhteys Herraan on armoliitto. Liitto on syntynyt Jumalan armon aloitteesta, se pysyy voimassa Jumalan osoittaman armollisen liittouskollisuuden tähden, se saatetaan entiselleen ja uudistetaan Israelin luopumisen jälkeen Jumalan armollisen asioihin puuttumisen kautta.

Tiettyä Vanhan Testamentin armo –sanaa (myötätunto, sääli, suosio, armo) käytetään erityisesti silloin, kun osoitetaan tai anotaan yksipuolista suosiota ilman velvoitusta tai ehtoa. Erityisesti tätä Jumalan armoa anotaan monissa psalmeissa osoituksena siitä, että rukoilija tajuaa olevansa täysin sen varassa.

Ps. 4:2. (ed. käännös) Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

Ps. 6:3-4. Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt. Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani ja mieltäni jäytää pelko. Herra, kuinka kauan vielä?

Tällaisen yksipuolisen armon sai myös Nooa.

1. Moos. 6:5-8 (ed. käännös). Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni". Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.

Uusi käännös kääntää 1. Moos. 6 jakeen 8 suomenkielelle sujuvammin mutta häivyttää samalla sen alkuperäisen merkityksen. Se, että olisi Herralle mieluinen, niin kuin uusi käännös armosanan kääntää, ei riitä pelastuksen perusteeksi.

1. Moos. 6:8. Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.

Samaa käännösperiaatetta on käytetty 1. Moos. 18:3 kohdassa, kun Abraham sai Herran vieraakseen. Se, että saa Herran vieraakseen, on pelkkää armoa. Herran vierailu ei lisää kunniaa vierailun kohteelle. Herra ei koskaan lähesty ihmistä siksi, että ihmisessä itsessään olisi jotain Jumalalle kelpaavaa (Room. 11:35).

1. Moos. 18:1-3. (ed. käännös) Ja Herra ilmestyi hänelle (Abrahamille) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.

1. Moos. 18:3. Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi.

Room. 11:34-35. Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?

Edelleen Ison Raamatun tietosanakirjan mukaan;

Armon käsite on usein lähellä laupeuden ajatusta. Hebr. sana (laupeus, armahtavaisuus) ilmentää lähinnä tunnepohjaista armoa jonka lähtökohtana on alkuperäinen yhteys armon lahjoittajan ja sen vastaanottajan välillä. (Eli yhteys on syntynyt ensin.) Vanhemmat osoittavat (tällaista) armahtavaisuutta lapsiaan kohtaan, veli veljeään kohtaan. Herra osoittaa myös tällaista armoa Israelia kohtaan.

Jes. 49:13-15. (ed. käännös) Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa. Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut". Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

Armo liittyy Vanhassa Testamentissa Israeliin, koska se (armokäsite) on kiinteässä yhteydessä liittoon. Mutta ajatus Herran armosta kaikkia kansoja kohtaan pääsee myös kirkkaasti esiin.

Jes. 42:1-7. Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat. Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen: - Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, ...

Uudessa Testamentissa Jumalan armo on pääkäsite. Jumalan valtakunta on armon valtakunta. Karis käsitteessä uusitestamentillinen jumalasuhde on saanut laadullisen määrittelyn. Karis käsite on aina yhteydessä Jumalan armotekoon Kristuksen lunastustyössä, Hänen työhönsä liiton solmimiseksi ja sen ylläpitämiseksi, vert. VT. (Kuten Vanhassa Testamentissa liitto ja armo kuuluvat yhteen, samoin on Uudessa Testamentissa.) Tuloksena Jumalan armoteosta Kristuksen pelastustyössä on, että Jumalan mielisuosio on niiden osana, jotka uskon kautta ovat uudessa liittosuhteessa Jumalaan. Armon ensisijainen lahja on syntien anteeksiantamus ja välitön jumalayhteys, iankaikkinen elämä.

Jeesus ei itse käytä karis käsitettä, mutta kaikki mitä Hän sanoo ja tekee, on ilmentämässä ja toteuttamassa Jumalan armoa. Armo tuli Jeesuksen Kristuksen kautta ja ”hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet ja armoa armon päälle” (Joh. 1:16-17).

Joh. 1:16-17. Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.

Jumalan armotyö Kristuksen kuolemassa on tapahtunut kaikkien ihmisten puolesta (Tit. 2:11), mutta armo Jumalan hyvänä tahtona ihmisiä kohtaan toimii vain Golgatan liiton perustalla (Room. 3:22-25). Ainoastaan ne, joilla uskon kautta on osuus Jumalan armotyöhön Kristuksessa, elävät Jumalan armossa (Kol. 2:12-14, Room. 8:1). Kristusyhteyden ulkopuolella hallitsee edelleen Jumalan viha (Room. 5:10, 8:1, Ef. 2:3) Vert. Joh. 3:36. Armo Jumalan suosiona ja hyvänä tahtona hallitsee ainoastaan siellä, missä armon lahja (Kristuksen sovitus) vastaanotetaan uskossa (Room. 5:21, 5:17). Ottamatta vastaan armoa uskon kautta ei kenelläkään ole osuutta Kristuksen työn kautta syntyneeseen armoyhteyteen, jossa viha on lakannut. Siksi armo suosiona Uudessa Testamentissa, samoin kuin Vanhassa Testamentissa, on sidottu liittoajatukseen.

Tit. 2:11. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille,

Room. 3:22-25. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. …

Kol. 2:12-14. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Room. 5:10. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Ef. 2:3. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.

Miksi sitten Herra ei voi armahtaa kaikkia? Siksi, koska kaikki eivät suostu armahdettaviksi Jumalan asettamalla ehdolla, eli ottamaan vastaan lahjavanhurskautta joka saadaan ainoastaan Kristuksen kautta.

Jes. 1:18-20. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut, miekka syö teidät. Herran suu on puhunut.

Jes. 55:6-7. Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Jes. 30:8-18. Tule ja kirjoita tämä heille tauluun, kaiverra se heille piirtokirjoitukseksi, niin että se pysyy tuleviin päiviin asti, todistuksena ikuisesti. Totisesti, tämä on kapinallinen kansa! He ovat vilpillisiä lapsia, he eivät tahdo kuulla Herran lakia. … Siksi Israelin Pyhä sanoo näin: - Koska te halveksitte tätä sanaa ja luotatte sortoon ja kierouteen ja nojaudutte siihen, on tämä syntinne oleva teille kuin kasvava halkeama korkeassa muurissa: yhtäkkiä, arvaamatta muuri sortuu ja luhistuu. … Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: - Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne. Mutta te ette tahdo … Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jer. 15:4-6. ... Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa. …Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra, sinä käänsit minulle selkäsi. Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut, en enää voi armahtaa!

Jes. 26:7-10. Oikeamielisten polku on suora, sinä tasoitat vanhurskaan tiet. … Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.

2. Kor. 5:17-6:1. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle (Nikodeemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Entä niiden ihmisten kohtalo, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla Kristuksesta? Heidät me jätämme Jumalan käsiin luottaen siihen, että Jumala ei tee virhettä. Raamattu antaa kyllä viitteitä heidänkin kohtalostaan.

Room. 2:5-16. Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän, mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha. ... sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Jumalan armossa on voimaa sillä Jumalan armoa ei voi erottaa irti Jeesuksesta Kristuksesta eikä Pyhästä Hengestä.

Ap. t. 14:24-27. Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, missä heidät oli annettu Jumalan armon haltuun siihen työhön, jonka he nyt olivat saattaneet päätökseen. Perille saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, että Jumala oli heidän kauttaan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven.

Ap. t. 15:40-41. Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan, vaelsi Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.

1. Kor. 16:23. Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne.

1. Kor. 15:10. Mutta Jumalan armosta minä (Paavali) olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

2. Kor. 12:9. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

2. Tim. 2:1. Vahvistakoon siis Kristuksen Jeesuksen armo sinua, poikani!

Ap. t. 11:19-23. Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka Antiokiaan saavuttuaan saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Herran käsi oli heidän tukenaan, ja suuri joukko ihmisiä kääntyi ja uskoi Herraan. Tästä kantautui tieto Jerusalemin seurakunnalle, ja seurakunta lähetti Barnabaksen Antiokiaan. Kun hän perille tultuaan näki, mitä Jumalan armo oli saanut aikaan, hän ilahtui ja kehotti kaikkia järkkymättä pysymään uskossa Herraan.

Hepr. 10:29. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!

Jumala on armon Jumala myös Vanhassa Testamentissa.

Joel 2:11-13. Herra itse johtaa sotajoukkoa jylisevällä äänellään. Valtava on hänen sotaväkensä, väkevä hänen käskynsä toteuttaja. Herran päivä on suuri, pelottava ja hirmuinen. Kuka sen kestää? Vielä nytkin Herra sanoo: - Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.

Valit. 3:32-33. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

Joona 4:2. Hän (Joona) rukoili Herraa ja sanoi: "... Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.

Jumala itse pitää solmimistaan liitoista kiinni.

2. Kun. 13:22-23. Hasael, Aramin kuningas, sorti Israelia, niin kauan kuin Jooahas eli. Mutta Herra oli heille laupias, armahti heitä ja kääntyi heidän puoleensa liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. ...

Jer. 33:23-26. Jeremialle tuli tämä Herran sana: "Oletko huomannut, mitä ihmiset puhuvat? He sanovat: 'Herra on hylännyt ne kaksi sukukuntaa, jotka hän valitsi.' Näin he halveksivat minun kansaani, ikään kuin se heidän mielestään ei olisikaan enää kansa. Mutta minä, Herra, sanon näin: Yhtä varmaa kuin on se, että minä olen tehnyt liiton päivän ja yön kanssa, antanut niille säädökseni ja määrännyt lait taivaalle ja maalle, yhtä varmaa on se, että minä en hylkää Jaakobin enkä palvelijani Daavidin jälkeläisiä. Heistä minä valitsen kuninkaita hallitsemaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisiä. Minä armahdan kansaani ja käännän sen kohtalon."

Room. 11:30-35. Te (pakanakristityt) olitte ennen tottelemattomia Jumalaa kohtaan, mutta noiden toisten (Israel) tottelemattomuuden vuoksi Jumala on nyt armahtanut teidät. Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen. Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen. Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä! Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä? Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?

Millä asioilla me voimme tehdä Jumalan armon turhaksi?

2. Kor. 6:1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

- ylpeys,

1. Piet. 5:5. ... Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Ef. 2:8-9. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

- omaan ”ansioluetteloon” vetoaminen,

Gal. 5:4. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.

- katkeruuden tuottamat hedelmät,

Hepr. 12:15. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.

- armon kääntäminen riettaudeksi. Alkuseurakunnassa alkoi levitä harhaoppi, jonka mukaan ei ollut enää väliä sillä mitä tehdään, koska ”armohan kattaa kaiken”.

Room. 5:20-6:2. ... Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden. Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?

Room. 6:14-15. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!

Juud. 1:4. Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.

Armon tie ei aina ole helppo. Armon saamisen yhteydessä saamme aika usein myös tehtävän.

1. Piet. 2:19-21. Armoahan se on, jos joku omassatunnossaan Jumalaan sidottuna joutuu syyttömästi kestämään kärsimyksiä. Mitä erinomaista siinä on, jos te kestätte silloin, kun teitä kuritetaan tehtyänne väärin? Jos te sen sijaan kestätte silloin, kun joudutte kärsimään tehtyänne oikein, se on Jumalalta teille tulevaa armoa. Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.

Luuk. 1:26-31. … Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.

Apt. 9:1-6. Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. … Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."

Koska armo on Jumalan armoa, ei ihminen voi sitä täysin ymmärtää. Meidän on jäätävä tässäkin asiassa Jumalalta saadun uskon varaan.

Matt. 20:13-15. Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: … kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'

Room. 9:14-18. Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. Hän sanoo Moosekselle: "Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon." Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. Kirjoituksissa sanotaan faraolle: "Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa." Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.

Room. 11:5-6. Samoin on nykyisenäkin aikana olemassa jäännös, jonka Jumala on armossaan valinnut. Mutta jos valinta kerran perustuu armoon, se ei perustu ihmisen tekoihin - muutenhan armo ei olisi armo.

Yhteenvetona Jumalan armosta voisi sanoa, että se riittää. Mutta Jumalan armon saamiselle on ehto. Se ehto on Jeesus Kristus.